Yhteiskunnasta Muutama sana

Suomessa ei ole korruptiota, osa XX

Pari oikeusasiamiehen selvitystä olen lukenut ja molemmat epäloogista soopaa. Se kertoo siitä, mikä oikeusasiamiehen oikea tehtävä on. Näytellä oikeusasiamiestä.

 

"Kolmessa kantelussa pyydettiin tutkimaan, oliko asianmukaista, että oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos oli vastaanottanut eräältä kulttuuriyhdistykseltä 10 000 euron suuruisen kulttuuripalkinnon virkatehtäviensä hoitamisesta eli ennen muuta vuoden 2004 alusta voimaan tulleen kielilain (423/2003) valmistelusta."

 
Tämä on mielestäni yksi helmi:

"Lainvalmisteluasiakirjoista tai oikeuskirjallisuudesta ei ole saatavissa vastausta myöskään siihen, kuka on se taho, jonka silmin luottamuksen vaarantumista tulee arvioida."

Taho on äänestäjäkunta ja heidän luottamuksensa. Surullista ja kuvaavaa Suomen kannalta on, että tämä ei ole itsestäänselvyys.


"Merkitystä on nähdäkseni ensinnäkin sillä, että kielilakia ei ole säädetty esimerkiksi vain tiettyjen ruotsinkielisten tahojen hyväksi, vaan se on sekä suomen että ruotsin kielen käyttöä yhtäläisesti koskeva laki"

Kyllä. Ja kun kielilain "yksi osapuoli" palkitsee virkamiehen, sillä ei ole merkitystä, koska laki koskee myös toista osapuolta?


"... lainsäädäntöneuvoksen tehtäviin kielilainsäädännön valmistelijana tai muutoinkaan virkamiehenä ei ole liittynyt palkinnon myöntänyttä yhdistystä tai muitakaan vastaavassa asemassa olevia tahoja koskevaa välitöntä tai edes välillistä päätös- tai muutakaan vaikutusvaltaa."

Eli kulttuuripalkinto annettiin miehelle, joka ei voinut vaikuttaa mitään mihinkään. Meniköhän hissi ihan yläkertaan asti? Miksi palkinto ylipäätään annettiin?


"Totean myös, että kulttuuripalkinnon saadessaan hänen toimintansa kielilakikomitean pääsihteerinä oli jo päättynyt, ja komitean mietinnön pohjalta laadittu hallituksen esitys oli annettu eduskunnalle, joka päätti lain lopullisesta sisällöstä."

Eli kun lahjus annetaan tehdyn työn JÄLKEEN, se ei ole lahjus. Jopas sentään. Eli kun saan palkkani tehdyn työn jälkeen, se ei ole palkkaa, eikä vaikuttanut päätöksiini. 


---


Yleisesti ottaen linja näkyy olevan, että luottamuksen asettuminen epäilyksen alaiseksi ei ole merkityksellistä. Olennaisempaa on varmistaa epäillyn etu tai "oikeusturva", kuinka sen haluaakin ilmaista. Tosiasiassa kyse on periaatteellisesta valinnasta. Kuinka arvokas virkamiehen luottamus on ja kuinka sitä täten tulee varjella? Ikävää, että Suomi ei ole, eikä halua olla, tässä suhteessa se suurin luottamuksen varjelija. Eipä tosin yllättäne ketään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Pentti Juhani Järvinen

Kirjauduin sisään pelkästään suositellakseni. Aihe on nimittäin supertärkeä. Eli siihen tulee palata, pienen miettimisen jälkeen. Tuota helmisarjan ykköstä voisi ehkä arvostella sen perusteella, että ns. "luottamus" ei sinänsä ole oikeustermi. Äänestäjät eivät ole kyllin informoituja tuosta tilasta päättääkseen.

Mutta pääjuttu alalla on isompi. Se koskee tilannetta, ettei Suomessa tavallinen kansalainen saa oikeutta, ei ainakaan saanut, kun siellä asuin. Oikeusasiamies sulki ovensa oman typeryytensä jälkeen. Sen teki myös Oikeuskansleri, kun selvisi että virastosta oli tehty vitsi.

Eli Suomesta oli häivyttävä. Miksei maassa ole Perustuslakioikeutta? Ja miksei ole tutkittu, kuka teki OAM:sta ja OKV:sta vitsejä - ja huonoja sellaisia?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Jep, luottamus ei ole oikeustermi. Tulkitsen itse luottamusta nauttivan tahon yksioikoisesti äänestäjäkunnaksi, koska siitä järjestelmässämme viime kädessä on kysymys. Varsinainen kysymys siis olisi, voisiko äänestäjä luottaa virkamiehen puolueettomuuteen.

Ikävää Suomessa on se, ettei hyvävelimafia häpeä. Niin tapauksessasi, kuten muuallakin mafian itsesuojelukeinot ovat primitiivisiä lapsuudesta tuttuja ovien sulkemisia ja milloin mitäkin.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Oikeuskanslerin virkaa näyttelevä Jaakko Jonkka on jotenkin ennalta-arvattavan tylsä tyyppi.

Kun hän käsittelee itsensä virkaan valitsijoiden asioita, tietää etukäteen päätöksen. Hän on ylimmän oikeusvalvojan irvikuva.

Nykyajan oikeuskanslereista Kai Korte oli mies, jolla oli selkärankaa, mutta hänen jälkeensä on ollut vain saamattomia sätkynukkeja. Oikeuskansleria näytteleviä marionetteja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kai_Korte

Eipä Jonkka tietenkään ota Wallinin tapausta tutkittavakseen. Hänhän juuri sai "tutkittua" Wallinin jääviyden Dragsvik-yhteydessä,- ja totesi, että jääviyttä ei ole, vaikka kansalaiset suurella enemmistöllä näkivät asian toisin.

Jonkalle helpointa on luikerrella kiusallisista,- ja vaikeista asioista muotoseikkojen taakse piiloon.

Voi Suomiparka. mihin sinä oletkaan kelvottomien johtajiensa vetämänä menossa....

Pentti Juhani Järvinen

Tästä jutusta - siis tuosta OAM:n päätöksestä, voisi päästä eteenpäin, jos on aikaa ja mahdollisuus tarkistaa ns. perusfaktat. Niihin tulisi kuulua ehdottomasti kaikki kilpailevat tekstiehdotukset ja niiden joukosta "virallisesti valitut," valintojen tai hylkäysten syyt, eli valmistelleen virkamiehen tarkka tekninen rooli valmistelussa.

Jos hän on todella eliminoinut joitakin - ainakin joskus esiintyneitä - omituisuuksia lain erilaisista tulkinnoista "suomeksi" ja "ruotsiksi," tuollainen kulttuuripalkinto on ehkä ansaittu. Tekikö hän sen? Tai mitä hän siis teki?

Vai onko hän tarkoituksella tai "tahattoman huolimattomasti," mikä on ns. "standardituomio" viranomaisasioissa, vaikuttanut siihen mitä Eduskunnan elimille on tuotu harkittavaksi? Tähän ei lähdeviitteessä ole vastausta. Ja joskus kun tapahtuu, että asioiden kova ja oikea ydin katoaa kokonaan ns. "valmisteluvaiheessa."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset