Perussuomalaisten rasismi: myytit ja todellisuus

Ilmeinen keskustalainen laatujulkaisu Suomenmaa retuutti perussuomalaisia olkiukoillaan ja leimoillaan jopa niin, että kirkasotsainen uho pisti hymyilemään. Sympaattista.

Sanomalehtien pääkirjoitukset turhan harvoin pokkaavat Skepsiksen Huuhaa-palkintoja. Aineksia olisi.

Suomenmaa on joka tapauksessa löytänyt äärioikeiston. Se on Perussuomalaisissa. Tämä on ilmeisesti varma tieto. Epäselvää tosin taitaa olla, mitä äärioikeistolla tarkoitetaan. Onko kyse "sillai semisti äärioikeistolaisista" vai "oikeesti äärioikeistolaisista"? Koska keskitysleirejä ei vielä paaluteta missään päin Suomea, joutunemme odottamaan konkreettisia todisteita. Odotellessa voimme viihdyttää viskelemällä natsikortteja. Nettiväittelyissä natsikortin esiinnosto on perinteisesti eräänlainen vastentahtoinen luovutus. Kun ei muuhun kykene, väitetään toista natsiksi. Muiden tehtäväksi jää todeta toisen luopuneen älyllisistä vastaväitteistä.

Eritellään tässä kuitenkin vähän rasismikeskustelun termejä:

Rasistinen on eri asia kuin rasisti. Lause tai teko voi olla rasistinen osin jopa vahingossa ajatustottumusten seurauksena tai tarkoituksella. Lauseilla ja teoilla on myös vakavuuden tasonsa. Rasistinen teko voi olla tönäisy tai tien antamatta jättäminen ja paljon muuta myös. Monet lievästi rasistiset lauseet ja teot voivat olla kuitenkin sellaisen ihmisen tekoja, joka ei ole rasisti. Kuulostaako ristiriitaiselta?

Itse haluan erotella vakaumuksellisen rasistin erilleen rasistisesta ihmisestä. Syy on siinä, miksi nämä kaksi ovat mitä ovat. Vakaumuksellinen rasisti omaa jopa lapsuudesta asti juurtuneen vahvan maailmankatsomuksen rotujen välisestä epätasa-arvosta. Rasistinen ihminen taas kokee rasistisia tuntemuksia ja on saattanut oppia niin kokemaan aina jonkin tietyn ihmisryhmän suhteen. Tavallaan rasisti on opetettu rasistiksi kun taas rasistinen ihminen on oppinut rasistiseksi. Syitä jälkimmäiseen oppimiseen on helppo löytää: raiskauksia, rikoksia, ylisuuria sosiaalitukia ja niiden varassa elämistä. Siinä missä rasistinen ihminen kokee vakiintuneesti näitä tunteitaan, miltei kuka tahansa joskus kokee rasistisia tuntemuksia. Meistä osa myös kehtaa sen tunnustaa.

Ihminen joka tuntee vihaa yllämainittujen raiskausten ym. suhteen ei siis ole välttämättä rasistinen. Rasistinen ihminen on pettynyt rasisminsa kohteisiin. Jos Suomeen tullaan vieraina asumaan ja silti eletään röyhkeästi, ei siinä maltti kaikilla pysy sikailua seuratessa. Rasistinen on siis arvioinut joidenkin ihmisryhmien edustajat keskimäärin vastenmielisiksi heidän tekojensa takia. Minusta se on okei ja siinä on jopa järkeä. Järjestys se olla pitää. Ihmisellä on oikeus tuntea mitä tuntee ja sillä selvä. Väitän, että jos rasistisia ajatuksia vakiintuneesti kokevat ihmiset päätyvät oikeaan käytännön tilanteeseen, jossa heidän pitäisi tehdä valinta rasismin suhteen, he eivät valitsisi rasismia. Ehkäpä työtoveriksi päätyy musta, mutta se onkin ok. Hommat hoituvat silti. Tästä on muuten kokemuksia. Tosielämässä asenteet  punnitaan , puheissa mielipiteet.

Itse en lähde antamaan yhtäkään rasisti- tai rasistinen-leimaa kellekään, ellei sitten joku itse niin halua. Näin ensisijaisesti siksi, että kyse on tuntemuksista, jotka taas voivat elää ja vaihdella jopa hetkestä toiseen. Kuka lopulta tietää siitä juuri mitään todellista oikeasti? Edelleen, tuntemukset ovat usein perisuomalaista v*tutusta, eikä rasismia. Ja senkin jälkeen on huomioitava, ettei sillä leimalla mitään tee. Aivan sama. Yhtä tärkeä kuin possuleima huvipuistoon, mutta huonommin osuva ja sillä leimalla ei pääse kuin mediasirkukseen.

Yllä mainitun oppimisen myötä päädytään siihen, että rasismin kohteena olevilla ihmisryhmillä on usein myös vastuunsa kohtelunsa syistä. Jos elät kuin sika, sinua pidetään sikana. Vihervasemmistolaisessa maailmankuvassa halutaan nähdä viattomia ihmisryhmiä pahempiensa keskellä ja joita vieläpä kiusataan. Kuvitelmaan kuulunee se illuusio, että vieras ulkonäkö tai pukeutuminen tms. on kaiken aiheuttanut. Vierastamistakin on, mutta jotta ihmisen oikeustaju sallisi epätasa-arvon rodun perusteella, se vaatisi vahvan sellaisen kasvatuksen, kuten aiemmin viittasin. Niin on aniharvoin. Vastapainona on kaikki muu, mitä yhteiskuntamme opettaa. Kun rasistisia rikoksia tapahtuu Suomessa niin kovin vähän ja nekin ovat pääosin humalassa tehtyjä (poliisien tilastot), ei meillä ole nähtävissä rasisteja juuri missään.

Silti meillä on äärioikeisto ja rasisteja nurkat täynnä. Joidenkin mielestä. James Hirvisaari puolusti vietnamilaisen perheen maassaoloa Keskustan ydinmailla ja nyt Keskustan äänenkannattaja viittaa Hirvisaareen äärioikeistolaisena. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Ymmärtänette, miksi on niin vaikea ottaa kaikkia vakavasti.