Yhteiskunnasta Muutama sana

Ajatuksia kapitalismista ilman sarvia ja hampaita

Wahlroos piristi keskustelua kapitalismista. Muun muassa Mikael Jungner jatkoi aiheella. Jospa otan itsekin pientä osaa. Tässä siis omia ajatuksiani, ehkäpä ilman ideologisia painolasteja.

 

Sosialismiin verrattuna kapitalismissa (pidän sitä tässä synonyyminä vapaalle markkinataloudelle) useammilla on vapaus päättää ja hyötyä käytettävissä olevista rahoistaan. Useammat aivot siis miettivät rahojen kohtaloa. Koska rahan rajallisuuden lisäksi myös ajattelua varten käytettävissä oleva aikamme on rajallinen, on useampien aivojen käyttö yhtä kuin enemmän ajattelua. Kun ajattelijalla on myös oma hyöty huolehdittavana, on hänellä selkeä motivaatio ajatella huolellisemmin.

 

Muiden edun ajattelu ja huomiointi on vaativampaa, joten pelkästään siihen perustuva päätöksenteko on väistämättä tehottomampaa. Näin on siksi, että on helpompaa kuvitella omalta kannaltaan rahojen käytön seuraukset, koska oman tilanteen ja tuntemukset tietää parhaiten. Näin ollen hyvääkin tarkoittava toisen puolesta ajatteleva ei - välttämättä - saa hyvää aikaan, koska ei tiedäkään, mitä toinen oikeasti haluaa tai tarvitsee.

 

Esimerkiksi kroonisesti sosiaaliturvan varassa elävä alkoholisti tai muuten syrjäytynyt ei parane ja tervehdy sillä, että saa toimeentulonsa ilmaiseksi. Kun Suomessa oli todellista köyhyyttä, oli sosiaaliturvan kehittäminen nykyistä muotoa kohden hyvinkin perusteltua. Vuosikymmenien aikana yhteiskunta on muuttunut rajusti, mutta sosiaaliturvan perusidea ei. Voidaan kysyä, onko se idea enää ajan tasalla. Syrjäytyneitä velvoitetaan kuntoutuksiin ynnä muihin, mutta jos toimeentulo on turvattu, ei oma hyöty monen mielestä kohtaa. Yhteiskunnalla on motiivi auttaa syrjäytynyttä, mutta autettava voi olla tarpeistaan eri mieltä. Se on aika fataali ongelma tervehtymisen kannalta, jos autettavaa ei kiinnosta.

 

Edellä mainitut 'useammat ajattelijat' viittasivat yrittäjiin ja omistajiin sekä johtajiin ym. vallanpitäjiin. Hekin ovat kuitenkin harvoja monien joukossa. Sitä mukaa, kun heidän alaiset saavat myös vapautta ja hyötyä vastuualueillaan, sitä mukaa aktivoituu aivoja aktiivisempaan ja huolellisempaan ajatteluun. Hyöty itsessään on helppo kuvitella rahapalkkioiksi, mutta kuten tuore väitös esittää, palkkioiden suurempi merkitys on symbolinen osoitus menestyksestä ja arvostuksesta. On nyt vain hienoa onnistua, vaikkapa jääkiekossa.

 

Ihmiset haluavat siis mahdollisuuden menestyä ja nähdäkin sen jotenkin. Vapaus ja raha ovat siihen oiva apu. Usein puhutaan ahneudesta, mutta ihmistä motivoi asioiden saaminen paremmalle tolalle, menestyminen. Ei sinänsä ole väliä onko kyseessä oma takapiha vai työpaikka. Onnistumisen kokemukset innostavat yrittämään lisää. Se, että siihen vaiheeseen päästään, voi vaatia joskus valmistelua. Ihminen tulee herättää näkemään menestyksen merkit. Työpaikan siisteys on hieno asia, joillekin. Ajallaan toimittaminen on sekin hieno onnistuminen, joidenkin mielestä. Kerro niille toisille, mikä on tärkeää. Asioista puhuminen nostaa niiden tärkeyttä. Tyytymättömyyden herättäminen nykytilaan taitaa olla tärkeä lenkki: ”Mitä jos meillä olisi näin, eikä noin? Olisiko se hyvä?”

 

Tieto auttaa ymmärtämään, mikä on hyvä, parempi tai paras. Sen jälkeen ihminen voi valita. Tieto auttaa myös ymmärtämään, kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Sen avulla ihminen motivoituu harkitsemaan. Koulutus, kokemus, vapaus ja oma hyöty ovat avainsanoja.

 

Kapitalismi perustuu yritysten vapaaseen kilpailuun. Minkä tahansa kilpailun luonteeseen kuuluu, että joku yleensä voittaa. Joskus voittaja kukistetaan pian, joskus myöhemmin. Joskus voittajaa ei kukisteta koskaan. Ongelma kapitalismissa on, että pitkään kilpailussa pärjänneellä on enemmän varoja ja täten mahdollisuuksia pärjätä jatkossakin. Haastaminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Luonteenomaista on, että hallitsevat yritykset pyrkivät aina näivettämään kilpailua, eli tuhomaan vapaan kilpailun. Heillä on siihen tilaisuus ja motiivi. Hallitsemattoman kapitalismin seuraus onkin ennemmin tai myöhemmin aina monopoli ja sosialismin kaltainen komentotalous, jossa valtion sijaan komentoja antaa suuryritys. Vapaa markkinatalous sisältää siis ristiriidan, siitä voimansa saavat yritykset pyrkivät tuhoamaan sen.

 

Kun markkinat ovat saavuttaneet kilpailullisen kypsyytensä ja keskittyneet harvojen tai vain yhden käsiin, mitä tehdä vai tehdäkö mitään? Kuuluuko yritys valtion haltuun vai tulisiko se pilkkoa vain, jotta vielä joskus ollaan taas samassa tilanteessa? Vai jotain näiden väliltä? Ehkä yksi näkökulma on vapausasteen tarkastelu. Jos monopoli vie asiakkailta mahdollisuuden valita haluamansa, ei se palvele yhteistä etua. Jos valinnanvapaus ei tuo mitään etua, ei sitä tarvitakaan.

 

Suomi, yksi maailman koulutetuimpia kansoja, menestyy, kun ihmisille annetaan vapaus päättää asioista, joista kykenevät päättämään. Valtion ei tulisi turvota vaan kutistua ihmisten elämisen taidon kasvaessa. Valtion tärkein tehtävä on pyrkiä kasvattamaan kansalaisistaan sellaisia, jotka osaavat ratkaista kohtaamansa ongelmat. Vilkaisu uutisiin kertoo, ettei monikaan osaa. Jotain tärkeää on jäänyt kertomatta. Ei ymmärretä, mitä päässä liikkuu ja minkä takia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Pekka Manner

Suomessa ei ole markkinataloutta eikä kilpailua, esim. meillä ruokakaupppaa hallitsee S-ryhmä joka on mädättänyt kunnallisen kaavoituksen.

Toki on niin, että supertyhmät suomalaiset pönkittävät S-ryhmän monopolia ostamalla ketjun kaupoista ruokansa ja muutkin tavaransa.

Sen jälkeen tyhmät suomalaiset kyselevät silmät pyöreinä, että miksi ruoka on Suomessa EU:n kalleinta ;)

Markkinatalouteen eivät kuulu yritys- eikä maataloustuet jne....

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ne supertyhmät ihmiset muuttuisivat vastuullisiksi ja täydellisiksi ihmisiksi jotka ajattelevat rationaalisesti kunhan vapaus annettaisiin.

Voi toki elää tässä uskossa..mutta meillä on iso liuta ihmisiä jotka hierovat jo käsiään muiden tyhmyyden hyödyntämisestä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Kapitalismi perustuu yritysten vapaaseen kilpailuun. Minkä tahansa kilpailun luonteeseen kuuluu, että joku yleensä voittaa. Joskus voittaja kukistetaan pian, joskus myöhemmin."

Jotta totuudellisia oltaisiin kapitalismista niin:

Korjaisin tätä niin,että vaihtaisin yritysten tilalle tietysti ihmiset.

Kapitalismissa ei ole turvaverkkoja mihin häviäjä tipahtaa ja näin ollen kilpailu kiristyisi äärettömyyksiin.Ja tämä äärettömyys toisi aivan normaalin käyttäytymisen ihmiselle..katsotaampa saanko tähän jotain järkeä vanhoista blogeistani:

Kukin meistä on mahdollisuuksinensa tässä pelissä mukana.Meihin on istutettu kotona,koulussa ja elämässä tarve menestyä,päästä edelle,voittaa toiset,tulla joksikin. Me jännitämme kaikki voimamme voittaaksemme yksilöllisesti ja ryhmänä,olemme tarmokkaita ja taitavia,joten pelistä muodostuu äärimmäisen monimutkainen,viekas ja laskelmoiva.Tämäkin on vallitsevan moraalin mukaista.

Jännitys kasvaa,taistelu kiihtyy,katkeruus,pelko ja viha patoutuvat.Syntyy äärimmäisyyksiä,jotka vannovat hävittävänsä kaiken vanhan,mutta jotka todellisuudessa ovat pelkkää vanhaa,osittain nurin käännettynä.Kasautuva paine aiheuttaa vihdoin räjähdyksen.

Voimme kuitenkin todeta,että rikolliset nuoret,väärille teille suistuneet ihmiset eivät suinkaan aina ole huonosti sopeutuneita ihmisiä,vaan päinvastoin.He ovatkin usein sopeutuneet ainoalla mahdollisella tavalla siihen ympäristöön,sellaisten yllykkeiden piiriin,johon ovat syntyneet sellaisin edellytyksin varustettuina kuin ovat.Jos kerta jonkin kulttuuripiirin arkimoraalin,todella hallitsevan moraalin korkeimpina arvoina ovat menestys,raha ja valta kaikkine niiden takaamineen nautintoineen sekä häikäilemätön tarmokkuus niiden tavoittelussa,niin tottakai kukin ajautuu kamppailuun omien edellytystensä mukaisella tavalla!

Kapitalistinen yhteiskunta ylenkatsoo niitä ketkä uskoo vaatimattomuuten ja kiltteyteen,niille jotka eivät "osaa" järjestää kyvyilleen,ominaisuuksilleen ja aikaansaannoksilleen markkina-arvoa.

Arkisin kuitenkin esitämme niin usein sitä eettistä uskomustamme missä arvostamme jopa sellasiakin kuin totuus,kauneus,hyvyys,mutta silti koko yhteiskuntamme struktuuri rakentuu myynti- ja markkina-arvoille.

Noniin..pääsemme tähän asti ja yhteiskunnassa vallitsisi kaaos. Mihin se sitten johtaakaan,kun kaikki on vapaata ja kaaosmaista.Loogisesti ajatellen matka jatkuisi kohti tätä:

Me kollektivisoimme rahan,vallan ja kunnian -pyyteemme,muodostamme eturyhmiä,puolueita ja valtioita.Tämäkin kaikki on vallitsevan moraalin mukaista.Kun tätä on jatkunut aikansa niin palaamme takaisin siihen,että joku pässi huutaa vapaata markkinataloutta ja kapitalismia..

Tämä on vain loogista,mutta siitä viis..usko vapauteen varmasti muuttaa kaiken kuten usko mihin tahansa jumalaan joka korjaa kaiken.

Johan Kilpi

Vellu Heino kirjoitti: "Kapitalistinen yhteiskunta ylenkatsoo niitä ketkä uskoo vaatimattomuuten ja kiltteyteen,niille jotka eivät "osaa" järjestää kyvyilleen,ominaisuuksilleen ja aikaansaannoksilleen markkina-arvoa."

Vellu kuvaa inhimillistä käyttäytymistä, ei niinkään kapitalismille ominaista piirrettä. Kyllä vanhassa Neukkulassakin supliikkimiehet pärjäsivät. Ideaalista demokratiaa tai markkinataloutta ei voida järjestää, joten on tyydyttävä parhaimapaan mahdolliseen. Parlamentarismi on toimivin demokratian muoto. Siinä valitaan edustajat. Samoin markkinataloudessakin on tietyt edustuksen muodot. Osakeyhtiö on tietyssä mielessä sosialisoitua tuotantovälineiden omistusta, mutta vain osakkeen omistajille.

Yritykset eivät kanna vastuuta markkinoiden toimivuudesta kuin omien alihankkijoiden suhteen. Loppupäässä on aina kuluttaja, joka joutuu turvautumaan valtioon ja lainsäädäntöön minimikilpailuehtojen täyttymisestä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Vellu kuvaa inhimillistä käyttäytymistä, ei niinkään kapitalismille ominaista piirrettä."

No johan..mitä tähän voi sanoa?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

"Kapitalistinen yhteiskunta ylenkatsoo niitä ketkä uskoo vaatimattomuuten ja kiltteyteen,niille jotka eivät "osaa" järjestää kyvyilleen, ominaisuuksilleen ja aikaansaannoksilleen markkina-arvoa."

Tuo on tärkeä näkökulma. Jos huomio on liian voimakkaasti rahallisessa palkitsemisessa, vaikkapa koko yhteiskunnassa, syntyy kansalaisten välille voimakas taloudellinen kilpailu, minkä luonnollisesti osa häviää. Tai sitten kaikki ovat pakotettuina täysillä mukana. Jos huomio on kuitenkin asioiden tekemisessä paremmin ja vasta siitä työstä palkitsemisessa, eikä vain rahalla vaan arvostuksella, ei kilpailu rahasta kärjisty. Tämäkään ei ole aukotonta, sillä arvostus ei kuulu vain menestyjille. Väistämättä täytyy olla vastapaino, 'aivan sama'-meininki, joka ottaa rennosti, kun se on fiksua.

Eila Jokimaa

Jatkuva tehokkuuden tavoittelu voi olla myös haitallista joillekin aloille, kuten erinäisille palveluille vanhustenhoidoidosta siivoukseen. Ihmisillä on kerta kaikkiaan rajallinen kyky siivota tietty neliömäärä tai kommunikoida riittävästi yksinäisten laitosvanhusten kanssa tietyssä aikayksikössä. Tehokkuuden tavoittelu voi johtaa siihen, että ihmisten tarpeista ei huolehdita ja esimerkiksi sairaalatilat jäävät epähygieenisiksi koska siivoojilla on niin kiire. Kun tarjoaa viiden tunnin arvoista aluetta kahteen tuntiin, niin siivoustyössä jälki voi olla aika likaista... Tehokkuus onkin ihan liian yliarvostettu mittari monessa mielessä etenkin, kun kyseessä on monet palvelusektorin alat. Ei sairaanhoitoa voi mitata pelkästään sillä, kuinka monta potilasta lääkäri ottaa vastaan tunnissa ja kuinka monta sairasta potilasta onnistutaan jättämään hoidotta heidän kalleutensa vuoksi. Lisäksi yksityisen sektorin kykyä investoida innovaatioihin usein liiotellaan. Valtio on aina rahoittanut aloja, joihin investoimiseen ei yksityisillä ole riittävästi innostusta. Esimerkiksi perustutkimus joka ei tuota heti suoranaisia käytännön hyötyjä ovat pitkän aikavälin prosesseja, joihin ihmiset eivät tuhlaa rahojaan markkinaehtoisesti etenkään, jos ei ole varmaa että tuotettu tieto on hyödynnettävissä markkinoilla tehokkaasti. Monet keksinnöt internetistä geeniteknologiaan olisivat jääneet ehkä tekemättä, jos valtio ei olisi rahoittanut niihin liittyviä projekteja. Vapaus tuhlata rahansa omien mielitekojen mukaan on usein itsekästä: ihmiset eivät sijoita kannattamattomiin kohteisiin eikä heitä suinkaan aina kiinnosta köyhien kohtalo. Oma kohtalokin voi olla monille mysteeri: ei sitä tiedä, jos sattuu invalidisoitumaan 20-vuotiaana ja ne diplomi-insinöörin paperit jäävät sittenkin saamatta. Onko se nyt sitten tehokasta todennäköisyyksien perusteella jättää sijoittamatta kalliiseen terveysvakuutukseen, kun rahaakaan ei oikein ole edes opintolainan maksuun? Kansanterveydellisesti ja työkyvyn kannalta enpä oikein usko. Mitä tehokasta tällaisessa kulutuksessa on näin kansantaloudellisesti ajateltuna? Odotettu elinikä saattaa toki hyvinkin laskea, kun köyhät tuhlaavat tehokkaasti rahansa välittömämpiin tarpeisiin ja rikkaat pelaavat uhkapelejään ylimääräisillä rahoillaan pörssissä ja lainaavat niitä kulutusvimmaiselle keskiluokalle, kun ei oikein ole muutakaan tekemistä rahoille. Epäonnistuneen deregulaation seurauksena on aina ollut epävakaa markkinatalous, joka päättyy aina massiiviseen lamaan. Jos markkinoilla olisi enemmän oikeaa sosialismia, niin valtion korporatismi ei olisi niin tarpeellista koska työntekijät päättäisivät enemmän omista palkoistaan yrityksen sisällä. Tämä hillitsisi johtoportaan ylimitoitettuja palkkoja ja nostaisi alaportaan ostovoimaa, mikä lisäisi kulutusta. Lisäksi yritysten yhteiskuntavastuu olisi ihan eri tasoa kuin nyt ja valtion sääntelyllekin olisi vähemmän tarvetta.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Jep, monia töitä (kuten siivousta) on vaikea tehostaa kilpailuttamalla hintoja tai ulkoistamalla. Jos sitä kuitenkin yritetään, laadusta tingitään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset