Yhteiskunnasta Muutama sana

Euroopan munattu vuosikymmen

Euro perustetiin, vaikkei toimivalle valuutalle vaaditut piirteet euroalueella toteutuneet. Euro siis tuli vain, koska se haluttiin. Se oli osa itsetarkoitusta nimeltään keskushallintoinen suurvalta-Eurooppa. Jotkut asiantuntijat eivät uskoneet euron selviävän täyttä suhdannekiertoa. Eurofiilit pääsivät kuitenkin nousukauden ansiosta pian patsastelemaan korskeina. Kriitikoiden puheille ei näyttänyt olevan katetta menestyksen huumassa.

 

FED:in matalien korkojen politiikka IT-kuplan korjaamiseksi rakensi nyt kuplaa asuntoihin. Se peli alkoi tuoda Mustaa Pekkaa käteen vuodesta 2006 alkaen. Halvat köyhien asuntolainat, joiden takaisinmaksu onnistui vain myymällä asunto voitolla sekä niillä sumutus ja keinottelu, romahduttivat maailmantalouden 2008-09. Säikähtäneet yritykset ja ihmiset lopettivat ostamisen, kunnes tilanne selkiintyisi. Myyjät jäivät töitä vaille. Näin kuoppa talouteen syveni.

 

Samaan aikaan Euroopassa alkoivat paljastua eliitin räikeät virheet. Oli päätetty elää riemurinnoin velaksi, vaikka toisin oli sovittu. Sekin oli varmaan sitä menestyksen huumaa.

 

Euroopassakin toivottiin halvoilla koroilla talouskasvua. Tulihan sitä. Ikävä kyllä osa siitä tiesi huonoa. Mitä mainioin nousukausi meni Etelä-Euroopassa harakoille, kun halpa velkaraha sijoitettiin mm. kiinteistöihin. Taloja rakennettiin, veroja välteltiin ja EU-tukia keräiltiin. Kriisimaiden yritykset olivat laiskoja tuotekehitykseen satsaajia. Kansantaloudet seisoivat keinottelun, tukien ja matkailun varassa. Yksi jalka petti, kun kiinteistöjen arvot romahtivat ja ne jäivät pankkien käsiin. Jos mennyt nousukausi ei tuonut kestävää menestystä, mikä sitten?

 

Jotta ylivelkaantuneet valtiot ja pankit eivät ajautuisi maksukyvyttömiksi, heille myydään nyt rahaa halvalla ja jopa ilmaiseksi mm. entisen jättipankki-Goldman-Sachsin johtajan Mario Draghin johdolla (sama pankki kärähti kahdesti huijaamisesta). Keino on siis sama kuin FED:illä oli IT-kuplan hoidossa, paitsi voimakkaampi. Odotellaan siis kiinteistökuplan poksahtamista jälleen.

Pieni huomio: kun tilintarkastaja toi esiin EU:n leväperäisen rahojenhoidon, hän sai potkut. Kun investointipankki vedättää EU:ta kahteen kertaan, pääsee johtaja pomoksi EKP:hen. Herrain hissi ei kulje kuin ylöspäin.

 

Eurofiilimme

Patologisten eurofiilien ideologiaan kuuluu sinisilmäinen usko keskushallintoiseen ja harvainvaltaiseen EU:hun. Harvempien päiden Brysselissä uskotaan peittoavan useammat päät ympäri Euroopan. Tätä puolustaessa on itänyt Neuvostoliitosta tuttu virallisen ja epävirallisen totuuden aika. Kuulemme tuon tuostakin, että "Kreikka on edistynyt hyvin", "niskalenkki markkinavoimista" tai "tämä ei ole systeemi- vaan kassakriisi", mutta samalla tiedetään, että oikeasti asiat ovat toisin. Valitettavasti Suomi on erehtynyt riskijengin ytimeen ainoana Pohjoismaana ja ehkäpä kaulaansa myöten. Ironista tässä on se, että nimenomaan kansojen vastahakoisuus ja valta näyttää pelastaneen nuo muut meitä uhkaavalta ahdingolta.

 

EU-ideologia on siis harhauttanut valtiojohtomme pois pragmaattisuuden tieltä. Kaikkien EU:n toimien perimmäinen tarkoitus on pelastaa EU, ei Eurooppa. Ajatellaan näiden olevan yksi ja sama asia, mutteiväthän ne ole. Tähän liittyen Paasikivi lausui kenties kuolemattomasti vuonna 1944 näin:

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Tosiasioita vastaan asettuminen on turhaa ponnistelua eikä voi viedä menestykselliseen tulokseen. ...poliittisen realismin taju ei ole Suomen kansan vahvimpia puolia. Uskotaan, kuten asioiden toivotaan olevan, ja toimitaan, ikäänkuin se, mitä toivotaan, olisi totta.

 

Perustavaa laatua olevat ongelmat haihduttavat integraatiopyrkimysten hyödyt tyhjiin 

Muutamat seikat häiritsevät integraatiota:

  • Koska Pohjois- ja Keski-Eurooppa ovat teollistuneita ja Etelä-Eurooppa matkailuvetoinen ja on helppo uskoa, että nämä toimialat eivät juokse välttämättä samaa tahtia, niin ei sen takia kansantaloudetkaan koskaan taida tulla niin tekemään. 
  • Matalat korot eivät edellisestä toimialaerosta johtuen ohjaudu etelässä teollisuuteen vaan keinotteluun, mikä paisuttaa yhä uusia kiinteistökuplia. Lopulta ne kaikki puhkeavat ja taas ollaan korvia myöten velkaa. On rakennettu kuplakone.
  • Kulttuuriset erot veronmaksumoraalin, korruption ja työmoraalin suhteen ovat osoittautuneet suuriksi. Hyvä taloudenhoito ei ole etelässä niin arvostettua kuin meillä. Niin on aina ollut, kuten Kreikan esimerkki osoittaa (maa on ollut liki puolet historiastaan konkurssissa). Espanja hassasi niinikään kaikki löytöretkiltä riistämänsä varat turhuuksiin. Kokonaisten kansakuntien ajattelua yritetään muuttaa pohjoiseurooppalaiseksi. Miksi se nyt onnistuisi, kun ei onnistunut aiemminkaan?
  • Eurooppalaiset haluavat tehdä töitä kotimaassaan ja äidinkielisessä ympäristössä. Tämä sotii yhtä optimaalisen valuutta-alueen vaatimusta vastaan.
  • Ei ole faktoja, joiden perusteella voisi olettaa etelän nousevan pohjoisen rinnalle. Sen sijaan näyttää siltä, että mennyt kertoo tulevan. Suomi onkin nettomaksaja entisestäänkin kurjistuneille etelän maille hamaan tulevaisuuteen. Silti, tuet eivät tue tuettavia, näköjään. Yllä mainittujen moraalisten erojen ja tukipolitiikan haaksirikon jälkeen EU:n tulonjako makaa tyhjän päällä. Paljon on tehty, mutta mitään ei ole saatu vaan etelä on pahimmassa talouskaaoksessaan miesmuistiin. Eihän näin pitänyt käydä? Joku voisi kysyä kannattiko.

 

Ratkaisuksi ongelmiin on esitetty Brysselille valtaa päättää valtioiden rahoista. Siinä samalla Pohjolakin joutuisi luovuttamaan rahakirstunsa avaimen. Joutuisimme asettamaan toivomme poliitikoihimme, jotka ainakin menneen perusteella antavat kaikessa lopulta periksi. Lisäksi kaikilla valuutta-alueilla on häviäjänsä. Mitä suurempi valuutta-alue, sitä suuremmat alueet voivat olla häviäjiä. Joskus koko Suomi voi olla sellainen, kun nyt vain muutamat maakunnat ovat saaneet sen roolin. Yhtä kaikki, häiritsevät seikat uskoakseni tuhoavat onnistumisen edellytykset.

 

Eurooppa kahtia

Etelä-Euroopalle tulisi antaa oma valuutta ja unioni. Heillä edes kieli on jotakuinkin sama, taloudet samankaltaiset ja ovat vieläpä samassa tilanteessa. Pohjoisessa vain itsenäisten valtioiden yhteisö on tarpeen. Yhdistävänä lenkkinä ETA. Pelotelluille pupuille kerrottakoon, että näiden "unionien" väliin ei rakennettaisi muuria vaan yhteistyötä tehtäisiin kuten muidenkin maailman maiden kanssa. 

 

Tulevaisuuden ennustaminen on haastava juttu, mutta jos jotain pitäisi veikata Euroopan tulevaisuudesta, veikkaisin jakoa pohjoiseen ja etelään väistämättömäksi. Nykyisen unionin tarkoituksenmukaisuus on Pohjolalle kyseenalainen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jonne Himanen

Britannia ulos EU:sta.

Skotlanti Eurooppaan.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

http://www.halla-aho.com/scripta/kreikkalaisia_nak...

"Kreikkalaisten vahvin valtti on se, että EU:n korkein poliittinen johto kokee kasvojensa pelastumisen olevan kiinni euron pelastumisesta. Koska mikään ei ole yhtä arvokasta kuin EU:n poliittisen johdon kasvot, euro tullaan pelastamaan millä hyvänsä hinnalla."

Tästä tulikin mieleen, että kun nykyään lasketaan brändeillekin arvo, niin paljonkos on EU:n poliittisen johdon kasvojen arvo? ;)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset