Yhteiskunnasta Muutama sana

Pommi nimeltä potilastietojärjestelmä. Viritä itse.

Niinpä se tuli ajankohtaiseksi julkistaa 1 800 000 000 euron ohjelmistoprojekti. Tähän mennessä samaan projektien ryppääseen on maassa voideltu vuodesta 1989 alkaen 500 000 000 euroa ja yhä vain maali karkaa edemmäs. Jos joku olisi siitä vastuussa, se olisi kauhea painajainen, eikä sitä siksi enää olisi. Virolaiset paukauttivat saman paketin vuodessa ja 11 000 000 eurolla.

 

Koska asioista päättävät lautakunnat eivät ymmärrä ohjelmoinnista usein yhtään mitään, väännän ideaa esiin rautalangasta. En itse ole ohjelmoinnin ammattilainen, mutta kerron sillä tiedolla ja syvyydellä, mitä omaan. Ohjelmoinnin opinnot ovat pienenä taustatukena.

 

Mitä se ohjelmointi oikein on?

 

Usein ohjelmistoprojekteissa tehdään ohjelmia, joita ihmiset käyttävät syöttäen tietoja vaikkapa nettilomakkeen kautta "koneelle". Tiedot tallentuvat jossain olevaan tietokantaan, joka on käytännössä muistilista ja arkisto tiedolle. Niitä tietoja muutellaan, poistellaan, tulostellaan, meilaillaan ja lueskellaan. Osa tiedosta voi olla vaikkapa valokuvia. Siinäpä se sitten yksinkertaisuudessaan on. Jonkin lukijan kotona voi olla teini, joka osaa yksin tehdä tuon. Ohjelmointia opiskelevat saattavat tehdä yksin kouluprojektina sellaisen.

 

Paljonko se maksaa?


Kansallinen potilastietojärjestelmä ei tokikaan ole yhden kaverin rääpäisy, mutta minimi tuli yllä esiin. Virolaiset asettivatkin hyvän vertailukohdan 11 miljoonan järjestelmällään. Useat nettibloggaajat ovat arvioineet Suomen saavan saman aikaan noin 40-50 miljoonalla.

 

Vaikka ei uskottavuuden kärkeen kuulu, lainaan erään blogin anonyymiä kommentoijaa:

"Alan ammattilaisena tiedän kuinka kyseiset järjestelmät toimivat ja millaisesta työmäärästä olisi kyse jos tehdään vastaavanlainen järjestelmä puhtaasti uusimmilla arkkitehtuureilla ja menetelmillä niin määräksi tulee suunilleen 24 000 työtuntia ja hinta on arviolta 1.6milliä. Noin 4-5kk kuluttua pitäisi olla toimiva paketti, kevyt versio."

 

Viimeisin arvio lienee vähintään yhtä hyvä kuin yli tuhatkertainen Accenturen pikkukettujen 1,8 miljardia. Kun summista puhutaan näin järkyttävän suurella hajonnalla, käy ilmeiseksi, ettei kaikki ole lähimainkaan kohdallaan. Juna on pysäytettävä.

 

Miksi potilastietojärjestelmä päätyi katastrofiin?

 

Taloudellisesti katsoen puoli miljardia investoitua rahaa järjestelmiimme on katastrofi. Niin surrealistiselta kuin voikin tuntua, massiivinen katastrofi kohtasi neljä kertaa kalliimman haastajan. Iisakinkirkko valmistui, suomalaisten potilastietojärjestelmä ei ilmeisesti tee sitä koskaan.

 

Yleensä valtion ja kuntien ohjelmistohankintojen epäonnistumisen sanotaan johtuvan tavasta ostaa. Ostettava ohjelma määritellään "kuoliaaksi", jota ei uskalla pelastaa kuin suurimmat ohjelmistofirmat, eivätkä hekään siinä onnistu. Potilas siis on jo ennen itse varsinaisen työn aloittamista niin huonossa kunnossa, ettei mitään ole tehtävissä. Koska ostaja on siitä kuitenkin halukas maksamaan, löytyy tekijöitäkin.

 

Nykyajan ohjelmistoprojekteissa ei yllä olevasta poiketen usein ostoa suunniteltaessa mietitä kaikkia yksityiskohtia puhki, koska ei niin viisasta miestä löydykään, että tietäisi onnistuuko kaikki.

 

Yksi ongelma on tietämättömyys ja korruptio. Kun julkinen hallinto ulkoistaa toimintojaan, sen tulisi huolehtia, että osaa myös ostaa niitä. Sen on oltava keskeinen osaamisalue, josta on huolehdittava ja jonka taso on tiedettävä. Kuten Accenturen tapaus osoittaa, näyttää firman myyjillä olevan liian hyvä hajuvesi tai sitten on Saariselän rinteet könytty punkkuhuuruissa muutamaankin kertaan. Hintalappu sille leikille on 1,8 miljardia. Tässä vaiheessa jonkun olisi hyvä ottaa koppi ja nostaa Suomi tästä impivaaralaisesta suosta selvittämällä näiden herrasmiesten kytkökset jo pelkästään yleisen uskottavuuden takia.

 

Julkisella puolella ohjelmistot on näköjään usein ostettu halvan hinnan perusteella. Tarjoajat ovatkin koukkuun tarttuneet ja käytännössä valehdelleet hintansa alas. Sitten on pistetty halvimmat ohjelmoijat töihin ja osa töistä jätetty tekemättä: testaus. Tämä on ollut tuottoisaa siksi, että kaikista virheiden korjaamisesta on luvattu maksaa korjaajalle. Kun poloinen ostaja on myös antanut kaikki oikeudet myyjälle, on luotu ostajaa raiskaava lihamylly, jota sivusta tarkkaileva voi vain ihmetellä.

 

Mitä pitäisi tehdä?

 

Monia hyvältä kuulostavia ajatuksia on esitetty. On sanottu, että julkisen hallinnon ohjelmistot tulisi tehdä avoimella koodilla, jolloin kuka tahansa voisi nähdä ne. Tulisi luonnollisesti käyttää kieliä, joita osataan laajalti. Nämä seikat helpottaisivat monien firmojen mukaan tuloa.

 

Ohjelmistoja ei tulisi määritellä alussa liian tarkkaan. Työ tekijäänsä opettaa. Tämä vaatinee ostamisen tavan muuttamista, mutta se on tehtävä, jos ostaa aiotaan. Tärkeää on määritellä ongelma kunnolla, eikä ratkaisua vielä silloin. On nimittäin niin, että ostajalla saattaa olla kaikenlaisia toiveita sinne ja tänne. Kun ne kaikki toteutetaan, saadaan sitä hintalappua. Tärkeää on siis katsoa, mikä on oikeasti tekemisen arvoista. Jonkun pitäisi katsoa hintalappua. Nyt kaikki polkevat lisää kaasua, mutta kukaan ei seuraa nopeutta. Sillä menolla kalleinkin peli on kallion seinässä joku päivä.

 

Yksi vaihtoehto on tehdä itse. Näin on tehtykin. Sitten joku viisas keksi myydä ohjelman ja alkaa maksamaan siitä. Sekin mansikkakiisseli haisee oudolle.

 

Kertomusten mukaan nämä ovat ongelmia julkisella puolella. Syystä, että ongelmat ovat ja pysyvät, näkee yleisö, ettei hankintoja ja niiden politiikkaa ole kehittämässä asianmukaista johtoa. Jopa miljardit viuhuvat, mutta kukaan ei seuraa niitä. Eletään kuin meillä olisi varaa siihen.

 

 

Lisäys 11.09.2012:

 

Sitran Antti Kivelä, KTM, puolustautui kritiikkiä vastaan. Häkellyttävin lausunto oli ehkä tässä:

"Summa tuntuu suurelta, mutta oikeastaan se on edullinen. Kun ajattelee, että terveydenhuollon kaikki kustannukset ovat tuona aikana noin 180-200 miljardia euroa, tietojärjestelmän uusiminen on summasta vain prosentin verran."

 

Voi herranjumala auta meitä... kauppatieteen maisterin toivoisi ymmärtävän rahasta, eli mikä on paljon ja mikä ei. Sen sijaan Kivelä osoitti kärsivän kassasokeudesta. Eli kun vieressä on valtava summa rahaa, moni iso summa siinä vieressä näyttää hyvin pieneltä. Eli "mitä me nyt tästä säästetään, kun rahaa palaa muutenkin." Tämä Titanic lyö lisää kaasua jäävuoden edessä.

 

Toinen vaiva, mistä Kivelä saattaa kärsiä, on myyjien propagandan aiheuttama hyväuskoisuus. Ostajan täytyy aina olla kriittinen ja tarkka myyjään nähden. Ottaen huomioon tämän projektin loppusumman ja miltei halipusutasoinen läheisyys, kritiikki taisi unohtua. Ehkäpä juuri ilmeisen kestämättömistä kytköksistä johtuen.

 

"Tällä hetkellä epäyhtenäiset tietojärjestelmät hankaloittavat ja hidastavat sairaanhoitoa, turhauttavat lääkäreitä ja potilaita - ja pahimmillaan aiheuttavat vaaratilanteita, jos tärkeää tietoa ei hätätilanteessa ole käytettävissä"

 

Kansallinen järjestelmä ei ensinnäkään ole välttämätön. Se voi olla hyvä, muttei välttämätön. Sillä jos edes osa järjestelmistä saadaan yhteensopiviksi keskenään, miksi muuttaa kaikkea, sillä se maksaa. Minun on vaikea uskoa, että jokaikinen tuhannesta (?) järjestelmästä on tehty niin toisistaan poikkeavasti, ettei yhteensopivuus ole mahdollista. Jos niin on, se saavutus olisi kyllä syytä tutkia. Ehkä se olisi se uusi Nokia.

 

Turhautumat ja hankaluudet kannattaa tutkia siltä varalta, etteivät ne olekaan perimmiltään ohjelmiston aiheuttamia tai että ongelmat olisi nykyjärjestelmissä helposti korjattavissa. Tämä on yleistä spekulointiani. En tietenkään tiedä yksityiskohtia. Usein kuitenkin viisaat ovat todenneet, että asiakas ei aina tiedä mitä haluaa ja mitä kannattaisi haluta. Ahne myyjä myy tietysti ihan kaiken mitä vain voi. Tarvittiin tai ei.

 

Kivelä viittaa yllä siis siihen, että "epäyhtenäiset tietojärjestelmät" hankaloittavat hoitoa. Jos kyse on siitä, että Turusta halutaan tietoa Ouluun ja sitä ei saada, niin - kuten Kivelä itsekin kertoo - onko ainakin joskus syynä tietosuojalaki, eikä itse ohjelma? On pöljää maksaa kaksi miljardia, kun voisikin muuttaa lakia tai ainakin käytäntöjä: asiakas voisi antaa kerralla kaikille piireille luvan käyttää tietojaan, jos haluaa.

 

Jostain syystä lukuisia kertoja on juuri tiedonkulun ongelmat tulleet esiin julkisen hallinnon epäonnistumisissa. Viimeksi pieni Eerika oli osaltaan sellaisen uhri. Puhumattakaan koulusurmista. Tässä ei ole tarkoitus vedota tunteisiin vaan tuoda esiin, että eipä se tieto kulje muutenkaan. Vika on jossain muualla kuin ohjelmissa. Vika vaikuttaa olevan prosesseissa, joiden osia ohjelmat ovat.

 

Lopulta Kivelä kertoi, että virolaisilla oli halvempaa siirtää tiedot paperilta koneelle, kun taas me siirrämme tiedot "koneelta koneelle", eli tietokannasta toiseen. Jos näin tosiaan on, niin tulostetaan jokaikinen potilastieto paperille ja syötetään tiedot koneelle. Tuntuu suorastaan hämmästyttävältä, että käsin tietojen syöttäminen olisi halvempaa.

 

Vielä viimeisenä mainittakoon, että jos koulutustakin käytetään perusteluna suureen loppusummaan, niin opetusministeriö kustantaa opetusta vuodessa 6,7 miljardilla. Sovelluksen tulee olla helppo, jotta se ei aiheuta virheitä ja nyt tuntuukin siltä, että siitä ollaan tekemässä virheisiin altistavaa? Sitä paitsi, se koulutus luonnollisesti kannattaa tehdä sisäisin voimin mahdollisimman pitkälle. Se ei ole syy mihinkään suurin kustannuksiin. Virosta jälleen oppia ottamaan.

 

Yhtä kaikki, selitykset viittaavat siihen, ettei ole hirveästi rahaa mietitty järjestelmää suunniteltaessa. Kultainen Ferrari sopii ehkä Arabiemiraatteihin, muttei Suomen sairaanhoitoon. Ohjelman tarpeiden miettimiseen sopii etäisesti vaikkapa tämä: 5S. Ensin turhat toiveet pois, sitten järjestetään olemassa olevia tapoja fiksummiksi ja lopulta pidetään huoli, että tehdään ne oikein ja sitten tartutaan ohjelmaan.

 

Väkisin tulee mieleen, ettei KTM Antti Kivelällä ole kompetenssia arvioida sitä mitä nyt arvioi, 1,8 miljardin ohjelmistoprojektia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Koko valtakuntaan yhteinen järjestelmä saada tarttis!
Eiköhän siitä tykkäisi sekä lääkärit että potilastietoja käsittelevä henkilöstö.

http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.puheenv...

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Sama järjestelmä tai riittävä yhteensopivuus, jotta kykenevät keskustelemaan keskenään.

Jouko Koskinen

Siinä olisi mainio palvelustehtävä parille sivarinörtille. Muistaakseni rannikkotykistön tulenjohdon digitalisoinut on ainoa kessunnatsat saanut sivari. Halpaa hupia - tosin toimivuutta ei ole testattu tositilanteessa . . .

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

No siinäpä esimerkki. Haaskalinnut voi jättää omilleen.

Jorma Kassinen

Taitaisi kannattaa lopettaa koko projektin rahoitus.
Sanoa kaikki sopimukset irti ja aloittaa alusta.

Niin se vain IT projekteissa yleensä on.
Joskus vain palaa rahaa älyttömästi eikä synny mitään sitten se rahan polttaminen kannattaa jossain vaheessa lopettaa.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kyllä. Uusi järjestelmä pelkkine perusominaisuuksineen pystyyn. Kilpailutus niin, että saataisiin mahdollisimman paljon (uskottavia) tarjouksia.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kylläpä te ette taaskaan ymmärrä mitään. Kyse Suomessa on, kuten niin useasti ennenkin, täysin uudesta koko maailmaa järisyttävästä projektista. Meillä on tällaisista hankkeista kokemusta vaikka muille jakaa. Esimerkkinä käykööt vaikka kaikille kansalaisille tarkoitettu henkilökortti. Se maksoi maltaita ja on niin hyvä että. Ainoa ongelma on, että kortin ostajia on vain kourallinen.

Toinen hieno esimerkki on poliisihallinnon atk:n siirtäminen Rovaniemelle. Liekkö vieläkään päässyt entiselle tasolle. Kustannukset eivät ainakaan ole vähentyneet, koska täysin uusi henkilökunta viettää huomattavan osan työajastaan junassa tai lentokoneessa.

Entäpä kepun Hyssälän läpiajama Fimean siirto omaan vaalipiiriin Kuopioon? Miten toimii ja paljonko maksaa aikaisempaan verrattuna?

Myös silloinen puolustusministeri kepun Kääriäinen siirrätytti maavoimien esikunnan omaan vaalipiiriinsä Mikkeliin ja taas veronmaksajat maksoivat maltaita.

Uusi potilastietojärjestelmä myöhästyy ainakin pari vuotta ja se ylittää kustannusarvionsa ainakin 30 %:lla. Tietenkin varsinainen käyttöönotto takkuaa niin perusteellisen paljon, että hallintohenkilökuntaa on palkattava lisää. Rahaa kun ei ole, niin hoitavia käsiä vähennetään.

Käyttäjän Jarzan kuva
Jari Tavi

Tuo kansalaiskortti oli hyvä veto. Kannattaa ottaa selväää, kuka/mikä konsulttitalo oli sen hankkeen vetäjänä - vaikka joku varmaan jo arvaa tai tietää vastauksen.

Ensin ei meinattu saada sitä toimimaan, ja sitten mokattiin koko idea sillä, että kasnalaiskorttia ei tullutkaan "joka kotiin", vaan sille laitettiin hinta, joka tappoi sen kiinnostavuuden hyvin toimivan pankkitunnistuken rinnalla. Tämä päätös oli poliittinen, ja esim Viro ja Tanska tekivät juuri päivastaisen päätöksen, koska sillä on helpompi rakentaa yhtenäinen identiteetin hallinta KAIKKIIN julkishallinnon järjestelmiin.

Pakko on kuitenkin hieman kiritisöidä täällä käytyä keskustelua, vaikka itse lopputuloksesta olenkin samaa mieltä:

Potilastietojärjestelmä itsessään ei ole kovin monimutkainen asia, mutta vaikeampi osa onkin muualla, ja niitä ei nyt ihan "yksi Javakoodari viikossa koodaa".

Suurimmat haasteet tulevat olemaan tietoturvan ja yksityisyyden laadukkaassa toteuttamisessa, prosessien ohjaamisessa joustavasti ja muutoskykyisesti sekä erikoisjärjestelmien kuten laboratoriojärjestelmät, radiologia (MRI/CAT jne), tehohoito ICU/ECU liitynnät kne.

Vaikka alueella on standardeja kuten DICOM, PACS, IHE, HL7, muutaman mainitakseni, näissä standardeissa on konfliketja ja epämääräisyyttä, joiden vuoksi tähän alueeseen väkisinkin menee hieman enemmän aikaa kuin "viikonloppu tai pari sankarikoodarilta". Accenturen "suosittelema" Epic -järjestelmä on tunnettu juuri siitä, että yksi Epic ei juttele edes toisen Epicin kanssa ilman merkittävää lisäkonsultointia".

Siitä mistä olen itse viestin kanssa sama mieltä on:
- Hanke on kansainvälisessäkin mittakaavassa kallis
- 450M€ projektilta pitää vaatia paljon, myös ostajan osaamiselta
- Jos ohjelmistolisenssien osuus on noin 200-300M€, jo sillä kehittää erittäin mittavan uuuden ja modernin järjestelmän
- Teknologia ei saa jo hankintavaiheessa olla venhentunutta
- Projekti on joka tapauksessa suuririskinen nykyisellä toimintamallilla
- Suomen kiinnostavuus ainakin osalle toimittajista on alhainen, koska Nordic markkina on mm. World Economy Forumin muukaan pisimmällä infrastuktuurissa, ja vaativa paikkaa toimittaa mm. i18n ja L10N haasteiden takia jne. Kiinnostavuutta kummasti lisää mahdollisuus 200-300M€ lisenssituloon, joka on kansainvälisestikin merkittävä summa.

IT:n ossavat ostajat käyttävät jotakin tunnuslukja varsinkin silloin, kun järjestelmän käyttäjämäärät nousevat suuriksi. Esimerkiksi yksityssektorissa "massajärjestelmän", 10.000 yhtäaikaista käyttäjää tai enemmän, käyttäjähinta 50-200€/käyttäjä on korkea, mutta perusteltavissa hyvällä lisäarvolla.

Tähän järjestelmään on sanottu tulevan n. 40.000 yhtäaikaista käyttäjää. Tällä luvulla "softan" lisenssi/käyttäjä olisi n. 5.000€/käyttäjä (+ 20-30M€/a ylläpitomaksua). 2,5x käyttäjämäärällä eli 100.000 yhtäaikaisella köyttäjälläkin "loppukäyttäjälisenssi" on edelleen yli 2.000€/käyttäjä.

Tuo lisenssiohjelmistoissa käytettävä ylläpitomaksu on muuten unohtunut keskustelusta kokonaan pois. Veikkaan, voin vaikka lyödä vetoa, että se on ainakin 10% lisenssimaksusta, todennäköisesti 15-18%, eli 35-40M€/a x 10v = yli 350M€ ylläpidosta kymmenen vuoden aikana.

Muistakaa kuitenkin, että ei kannata vähätellä tai "dissata"itse hanketta "koodaamisen" tai tekemisen osalta. Jos pikaisesti miettimällä jo pelkästään asiakkaan saapuessa terveykseskuksen vastaanottoon, siitä syntyy helposti n. 20-30 "use casea" asiaan pari minuuttia käyttäen, ja kyseessä on vain yksi pieni aliprosessi kymmenistä muista prosesseista, niin jo "lonkalta" voi sanoa, että "use case" määrä optimistesitikin arvioiden on 3.000+, eli ihan mittava määrä. Edellinen on vaan siis suuruusluokka-arvio, se voi mennä ylöspäin jos 10x tuosta "heitosta". Tosin silloinkin hintalappu olisi edelleen järkyttävän korkea. Jopa 10x virheellä pelkällä lisenssimaksulla voisi tehdä usean samanlaisen hankkeen.

Tämä on mielestäni se tarinan moraali: Ohjelmistohankkeet, tuotteistetut ohjelmistot, niiden tulee olla monistettavia. Monistettavuus tarkoittaa, että jokaisen asiakkaan ei tarvitse maksaa "riskistä" ohjelmiston maksimihintaa, vaan asiakkaat hyötyvät, kun riskinjakajia ja ostajia on useita.

Edelleen, sanoin tämän jo muualla, tuolla rahalla saisi rahoitettua ohjelmistotalon, jonka tavoite voisi olla ensin tehdä kansallinen potilastietojärjestelmä laadukkaasti, ja tehdä siitä monistettava tuote kansainväliseen markkinaan. Ongelma kv-markkinassa tänään on se, että moderneja järjestelmiä on vaikea löytää. Kaikki merkittävien toimittajien tuotteet ovat enemmän tai vähemmän 1980-1990 -lukujen tuotosta, ja siinä ajassa on tapahtunut valtava harppaus teknologiassakin jo (mm. open source ajattelun ansiosta).

Jari Tuomoja

Itse olen BI-asiantuntija nykyisin viralliselta nimikkeeltä ja töissä rakentelemme järjestelmiä joiden tyypillinen käyttäjäscenaario on noin 25-30M käyttäjää ja yhtäaikaisia käyttäjiä on kymmenistätuhansista satoihintuhansiin. Toimintaympäristönä ovat maksujärjestelmät ja erilaiset vahvan tunnistautumisen järjestelmät avoimessa Internet ympäristössä kansankielellä ja suomeksi ilmaistuna. Lisäksi hommiin kuuluu monta muutakin juttua, mutta 40% ajasta menee noiden kanssa.

Tässä nimenomaisessa puheenalla olevassa terveydenhuollon järjestelmässä on eräs perustavaa laatua oleva ongelma. Se, että ostajina toimivat nyt lääkärit ja johtajat joilla ei ole mitään kokemusta saatika näkemystä siitä mitä ostetaan ja varsinkaan siitä, että mitä se tarkoittaa käytännössä. Halutaan yksi järjestelmä "avaimet käteen" periaatteella. Tavoite hyvä, keinot todellakin väärät.

Ensinnäkin jos minulla olisi valtaa, potkisin jokaisen lääkärin pois ohjausryhmistä. He ovat järjestelmän primaarikäyttäjiä ja heidän mielipiteensä asioista kuullaan kun aletaan määrittelemään järjestelmän käyttökokemuksia sekä sisältörakennetta. Mutta ostajiksi heistä ei ole. En minäkään mene IT-puolen asiantuntijana leikkimään ammattilaislääkäriä, saisin siitä vain syytteen. Tässä tapauksessa lääkärit leikkii toisen alan asiantuntijoita ja pistää pari miljardia rahaa taivaan tuuliin.

Toiseksi potkisin pihalle noin puolet niistä ohjausryhmän jäsenistä kenen tittelin perässä lukee tavalla tai toisella yhdenkin mahdollisen toimittajan nimi, tässä tapauksessa siis Accenture.

Kolmanneksi potkisin pihalle ne johtajat joiden tittelissä kyseinen sana esiintyy. He ovat ehkä hallinnon ja johtamisen asiantuntijoita, teknisen ostamisen saralla he eivät ymmärrä asioista yleensä tuon taivaallista.

Oikea tapa olisi se, että esim. HUS palkkaa todellisia arkkitehtuuriosaajia palvelukseensa jotka suunnittelevat järjestelmän ja sen jälkeen asiasta järjestetään avoin tarjouskilpailu jossa jokaiselle osa-alueelle voisi olla vaikka oma toimittaja. Näin tarjouksen voisi helposti pilkkoa. Kun osaajat olisivat HUSin sisältä, päästäisiin myös eroon helposti toimittajaloukusta.

Lisäksi asiassa kannattaa huomata se, että tässä on selkeä rahastus joka on tarkoitusperäinen. Asiaan liittyvän riskianalyysin perusteellakin asia tulee hyvin selväksi: ohjelmistoon joudutaan tekemään erittäin kattavat muutostyöt. Julkisuuteen on kuitenkin annettu ymmärtää, että ohjelmisto olisi mahdollisimman valmis ja muutostöiden osuus pieni. Tässä tulee ongelma: olemassa oleva ohjelmisto on erittäin vanha ja mammuttiluokaa. Lisäksi ohjelmistotekniikassa on hyvin yleinen ongelma se, että kriittinen massa tulee nopeasti vastaan. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että koodin ylittäessä tietyn määrän, ei kukaan pysty enää hallitsemaan kokonaisuutta. Tällöin "uudelleenkoodaus" on nopeampaa sekä helpompaa kuin vanhan muokkaus. Se tarkoittaa myös siis halvempaa hintaa.

Sitten ihan kuriositeettina mainittakoon, että vanhojen tietojen siirto URANUKSESTA maksaa kymmeniä tuhansia euroja per kappale. Virossa homma oli halpaa, koska tiedot olivat paperilla (siis virallinen selitys). No, ostetaan tulostimia ja palkataan muutama työtön niitä syöttämään, tulee varmasti halvemmaksi per tietue.

Mutta tässä on sen seuraus kun kaikki on ulkoistettu. Lisäksi se, että halutaan esittää asiantuntijaa vaikka sitä ei todellisuudessa olla, maksaa aika paljon sitten veronmaksajille ja lopputulos on kaiken lisäksi mitälie.

Terveisiä vaan sinne Suomeen ja pitäkää hauskaa =)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset