Yhteiskunnasta Muutama sana

Vastauksia kunnallisvaalien kuumiin kysymyksiin

Ylen uutisten Suora linja listasi sivuillaan viisi tärkeintä asiaa kunnallisvaaleissa. Lista on hyvä lähtökohta. Tässä omia kantojani:

 

1. Talous - hyvät ajat ovat ohi, kunnan on tiedettävä kustannukset


Ymmärtääkseen taloutemme tilannetta, pieni historiikki on paikallaan. Sotien jälkeen muut maat elättivät meitä vuoteen 2008 saakka, kun onnistuimme myymään ulkomaille enemmän kuin ostimme sieltä. Maahamme tuli siis ulkomailta kokoajan lisää rahaa. Toinenkin asia oli ennen paremmin: emme kilpailleet halpojen kiinalaisten kanssa. Kun näin ei enää ole, olemme monien kalliiden maiden tapaan joutuneet laskemaan veroja, jotta saisimme edelleenkin myytyä ulkomaille edes yhtä paljon kuin ostamme sieltä...

 

Eikä siinä vielä kaikki. Elätettävien määrä on tunnetusti kasvanut. Suomella oli historiallisen paljon työtä tekeviä, tienaajia, sotien jälkeen. Julkiset menot tietysti sovitettiin sen mukaan. Ikävä kyllä.

 

Saamme siis maahamme vähemmän rahaa ja pystymme jakamaan siitä suhteessa pienemmän osan yhteiseen pottiin veroina, jolloin rahat potissa ovatkin tiukilla. Samalla valtio on määrännyt kunnille uusia tehtäviä. Kun mikään ei ole ilmaista, on kunnallisveroja nostettu ja valtiokin ottanut velkaa, jotta tehtävät kustannetaan.

 

Onkin tärkeää edes puntaroida, onko aika entinen, jolloin rahaa tuli mukavasti, ehkä lopullisesti päättynyt?

 

Jos tuntuu siltä, että ehkäpä on, seuraa siitä jotain. Valtion ja kuntien kaikki kivat ja vähemmän kivat jutut on enimmäkseen keksitty silloin, kun rahaa vielä tuli. Kun rahaa ei nyt tulekaan, kassa on tyhjä. Siispä otamme velkaa, jotta maksaisimme kaiken myöhemmin, jos silloin olisi paremmin varaa. Eläkeläisten lisääntyminen, teollisuuden hidas alasajo ja velkaantunut maa eivät tosin anna odottaa, että meillä olisi nykymenolla varaa maksaa ne velat myöhemminkään.

 

Niinpä kuntienkin tulisi karsia vähemmän tärkeitä menoja. Virkamiehet voivat tyhjentää itse roskiksensa, kaikkia kissanristiäisiä ei rahalla tueta ja kaikelle lasketaan hinta. Tietääkseen hinnan täytyy luonnollisesti tietää mistä se tulee ja siitä taas seuraa, että hoksaava huomaa turhia menoja.

 

2. Sosiaali- ja terveyspalvelut - Systemaattista seurantaa ja ennakointia


Iso osa ihmisen käyttämistä sosiaali- ja terveyspalveluista syntyy kolmen viimeisen elinvuoden aikana. Vanhusten kuntoa tulisi ylläpitää "määräaikaiskatsastuksin" ja niiden perusteella tarvittaessa määrättävin pakollisin kuntoutuksin, jotta terveys ja kyky itsenäiseen elämiseen säilyy. Tämä systemaattisena järjestelynä ennaltaehkäisee vaivoja. Sama koskee perusterveydenhuoltoa, jonka tehtävä on hoitaa ihmistä ennen erikoissairaanhoitoa.

 

Terveyspalveluissakin palveluprosessien tunnistaminen ja kustannusten ymmärtäminen sekä näiden virtaviivaistaminen on välttämätöntä.

 

Sosiaalipalveluissa, joissa esimerkiksi hoidetaan ongelmaista perhettä ja sen lapsia, tulee olla selkeä systemaattinen prosessi, minkä mukaan asiat hoituvat ja miten ongelmia ennaltaehkäistään. Ei vain satunnaisia puuttumisia asioihin vaan ennakointia. Eli seurantaa ja koulutusta niin lapsille, vanhemmille kuin sosiaalityöntekijöille. Yksi pieni seurantaesimerkki olisi verikoe vastasyntyneen lapsen vanhemmille.

 

Ulkoistus vai ei? Lähtökohtaisesti kunnalla ei pitäisi olla sen suurempaa kyvyttömyyttä hoitaa terveyspalveluitaan kuin yrityksilläkään. Jos homma ei kuitenkaan toimi, on tartuttava toimeen ja löydettävä sekä korjattava syy. Jos mitenkään ei tulosta tule ja siksi nostetaan kädet pystyyn kyvyttömyyden edessä, on ulkoistus järkevää. Yrittäkää nyt kuitenkin ensin tosissaan, niin ei tarvitse maksaa katetta palvelun päälle. Toisekseen, ostaminen vaatii osaamista. Jos ostaja on epävarma, eikä osaa etsiä neuvoja, ulkoistus varmasti epäonnistuu.


3. Kuntauudistus - rajojen siirtely on vain kosmetiikkaa


Mikään rajojen siirtely ei automaattista onnea tuo. Tämä on tuotu alan professorienkin toimesta esiin. Tärkeintä on kehittää kuntien omaa ja yhteistä tekemistä. Tanskassa liitokset eivät näytä tuoneen kustannussäästöjä. Mitään kaikkia ongelmia ratkaisevaa taikasauvaa tai hopealuotia ei ole. Joskus kuntaliitos voi olla paikallaan, mutta ei esim. pelkkä kosketusnäyttö tee huippupuhelinta vaan yksityiskohdiltaan hiottu kokonaisuus.

 

Kunnat tarvitsevat koulutusta, jotta kykenevät vastaamaan haasteisiin. Siitä maraton alkaa. Kaikki muu on sen jälkeen.

 

4. Lähipalvelut - uusia tapoja lopettamisien sijaan


Harvoin tarvittuja sekä vähemmän akuutteja palveluita voidaan siirtää kauemmaksi, mutta mitä usemmin tarvitaan ja mitä kriittisempää tarve on, sitä lähempää palvelun tulee löytyä. Jälleen tulisi miettiä käytännön järjestelyitä kekseliäästi, eikä vain lopettaa palvelua tai siirtää keskukseen. Voisiko osa palveluista olla kaupan yhteydessä? Mitä se vaatisi?

 

5. EU-asiat - velkariskit - uhka julkiselle taloudelle


Suomi on taannut kymmeniä ja kymmeniä miljardeja sellaisten maiden velkoja, joille edes pankit eivät uskalla enää lainaa antaa. Maat ovat kaiken lisäksi tunnettuja velanmaksujensa laiminlyönneistä. Tilannetta pahentaa se, että itse euro haittaa näitä maita saamaan tuotteitaan ja palveluitaan myydyksi. Tämä kaikki on tiedetty kokoajan. Suomi velkaantui ysärilaman takia 70 miljardiin saakka ja maksoi hyvinä vuosina siitä 15 miljardia. Nyt olemme melkein 90 miljardin veloissa - kriisimaiden takausten lisäksi. Onnistuvatko veljet etelässä paremmin vielä pahemman velkakuorman alla? Siinä tarvittaisiin sitä taikasauvaa.

 

Velkariskit liittyvät kuntien talouteen, kun/jos takaukset paukahtavat käsiimme ja kohdan yksi ongelmat tiivistyvät entisestään. Eurokriisi liittyy kunnallisvaaleihin siten, että äänestämällä hallituspuolueita, äänestäjä antaa heille mahdollisuuden kuvitella äänen olevan tukea heidän politiikalleen.

 

[päivitetty 25.10.12]

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset