Mitä mieltä?

Tässä kantojani muutamiin kestokysymyksiin, tärkeämpiin ja vähemmän tärkeämpiin.

Ei NATO:lle

Pidän todennäköisempänä, että mikä tahansa muu NATO-maa joutuu sotaan Venäjän kanssa kuin että Suomi joutuu. Ja kun mikä tahansa muu NATO-maa joutuu sotaan Venäjän kanssa, myös Suomi joutuu sotaan, eikä vähiten sen takia, että vihollisleiriin kuuluvana NATO-maana sijaitsemme vain parin sadan kilometrin päässä Pietarista. Kuka sellaista katselee tekemättä asialle mitään?

Ajatus siitä, että maahamme hyökättäisiin vain siksi, että juuri ja vain meidän maamme on vallattava, on varsin kaukaa haettua. Emme ole niin tärkeitä juuri missään suhteessa. Sen sijaan olemme pieni sivujuonne suuressa kuviossa. Jos siis maahamme hyökätään, on hyökkääjällä jo ennen sotaa suunnitelmat siitä, mitä muuta aikoo Suomen lisäksi valloittaa. Olisi suorastaan idioottimaista hyökätä vain hyödyttömään Suomeen sekä samalla uhrata kansainväliset suhteet ja ehkäpä koko maan, kuten Venäjän, turvallisuus. Jos hyökkääjä on siis Venäjä, on sillä edellä mainitusti suuri suunnitelma olemassa ja siinä NATO vihollinen. Pieni Suomi ei tee NATO:sta niin vahvaa, ettei Venäjä uskaltaisi hyökätä. Jos NATO onkin liian vahva, se on sitä jo ilman meitä.

Vaikka USA:n presidenttinä on nyt länsimaalaisittain keskimääräistä älykkäämpi henkilö, ei se ole tae tulevasta. Toilailijat saattavat vetää perässään meidätkin sotkuihinsa, kuten todistetusti vetivät monia menneinä vuosina.

Palkka-armeija

Palkka-armeijaan eräiden maiden kokemusten mukaan kerääntyy porukkaa, joka ei muualle pääse (USA, UK), eikä sen arvostus olekaan siten korkea. Haluatko antaa kotisi turvaamisen ramboille ja kadun kolleille vai hoidatko sen itse? Asevelvollisuuden ansiosta maassamme saadaan myös paras aines mukaan joukkoihin. Enkä voi mitenkään omalta osaltani kiistää, etteikö armeija-aika olisi merkittävää ja poikkeuksellista aikaa. Jos se ei opettanut jollekulle mitään, on se harmi, hyvä mahdollisuus oli ainakin tarjolla. Monella on hirveä hinku työelämään, jopa ohi intin. Sitten kun työelämässä on tovi oltu, on kiire eläkkeelle. Koettakaa päättää.

Naispappeus

Kysymys naispappeudesta halventaa kirkon arvoa. Tavallinen ihminen ei ymmärrä suurta porua tällaisesta asiasta. Naispappeuden vastustajien perusteena olen havainnut vain Raamatun. Raamatussa nämä perusteet eivät ole itse uskonnon "kantaisän" suusta vaan ihan muilta tyypeiltä. Tässä tullaankin olennaisten kysymysten äärelle. Jos nimittäin oletetaan Jeesuksen olleen se fiksuin tyyppi porukassa, täytyy meidän todeta muut tyypit vähemmän fiksuiksi. Tämä väistämättä tarkoittaa, että vähemmän fiksulla saattaa olla "vähemmänfiksuja" mielipiteitä. Osa niistä voi siis olla ollut Jeesuksen mielestä vääriä. Tästä huolimatta näitä mielipiteitä moni seuraa, koska ne on esitetty Jeesusta vähemmän fiksujen kokoamassa Raamatussa. Perusteena tässä saatetaan esittää sitä, että Jumala on varmistanut Raamatun olevan totta ja totuus, koska Hän on näin antanut kansalleen tien kulkea. Eli kaikki mitä Raamatussa lukee - tai ainakin melkein kaikki - olisi yhtä fiksua kuin Jeesuksen suusta kuultuna, vaikkeivat kirjoittajat niin fiksuja olisikaan olleet. Tämän mielestäni pitäisi tarkoittaa sitä, että tämän Jeesuksen tasoisen fiksuuden olisi tullut näkyä kristillisen kirkon ja sen johtajien toiminnassa - fiksuutena. He ovat sentään oletettavasti lukeneet tätä fiksua tekstiä. Jos onkin niin, etteivät nämä johtajat olekaan olleet aina niin fiksuja ja ovat ohjanneet Jumalan kansaa väärään uskonsodilla, ristiretkillä, inkvisitiolla, vääräuskoisten vainolla, jne. voimmeko enää olettaa Raamatun kirjoittajienkaan olleen Jeesukseen verrattavia fiksuudessaan? Jos näin silti väitetään, miksi juuri kaikki kirjoittajat ovatkin fiksuja, mutta kirjoitusten toteuttajat aina eivät.

Näin ollen itse tulkitsen Raamatun muodostamisen olleen saman tasoista toimintaa, kuten mikä tahansa ihmisten toiminta ja täten virheitäkin tapahtuneen - tahallisesti tai ei. Virallisesta totuudesta saattaakin puuttua tärkeitä osia, kuten vaikkapa Jeesuksen vaimon ja jopa tärkeimmäksi tituleeratun apostolin, Maria Magdalenan, rooli.

Presidentin valta

Se, että yksi on vastuussa, parantaa vastuunkantoa, kun homman kaatuessa on vain yksi jota osoittaa sormella. Kun osoitettavia on monta, vastuu jopa katoaa. Kun yksi vastuuta kantava on laajalti tunnettu, lisääntyy vastuunkannon paine entisestään.

Suomessa presidentti valitaan suoralla vaalilla ja näin ollen presidentillä on aina yli puolet äänestäjien kannatuksesta. Yli puolet on siis halunnut antaa vallan. Samaan ei yllä yksikään puolue. Puolueiden äänet tulevatkin niiltä ihmisryhmiltä, joiden erityistä etua tai aatetta puolueiden uskotaan ajavan. Presidentin kannattajajoukko on väistämättä sekalaisempi. Valitun täytyykin ajaa kansakunnan yhteistä etua. Vaali itsessään on primitiivinen ilmaus ihmisen tahdosta. Annettu ääni yrittää kertoa, että ehdokkaan esiintuomat asiat ja persoona ovat paras vaihtoehto. Äänestäjä haluaa äänellään vahvistaa tai ylläpitää, ainakin suurelta osin, ehdokkaan esiintuomia asioita yhteiskunnassa. Myöhempi takin kääntö vastoin kansan näkemystä on lupauksen pettämistä. Kun presidentin kannatus myöhemmin yltää hyvin korkealle, kuten yli 90 prosentin, on valtakirja entisestään vahvistunut: häneen ja mielipiteisiinsä luotetaan. Tätä väistämättä edesauttaa presidentin vallan vähentäminen, jolloin yhteentörmäykset eri ryhmien kanssa vähenevät.

Kun muodollinen valta vähenee, jää jäljelle vaikutusvalta muun muassa kannanottojen muodossa. Kun presidentti tuo julkisesti esiin mielipiteitään, jotka ovat myös kansan tukemia, voi presidentti vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen sitä vahvistavasti ("presidenttikin oli sitä mieltä"). Tämä voi olla keino hillitä eduskunnan ja hallituksen vastakkaisia pyrkimyksiä. Jos presidentti ei tuo mielipiteitään julki, jättää hän käyttämättä sitä vaikutusvaltaa, mitä hänellä on. Voisi sanoa, että mielipiteiden lausuminen on tärkeä osa hänen työtään. Vastaavissa asemissa voivat olla entiset presidentit tai muut kokeneet ja enemmän sivusta seuraavat henkilöt. Näiden mielipiteet muovaavat yhteiskunnan ilmapiiriä. Tämä taas valaa pohjaa, jolta päätöksiä maassa tehdään - kuka missäkin. Kyse on mielipiteiden valtatasapainosta. Monella on mielipiteitä, mutta harvan kannat pääsevät julki ja esimerkiksi ottavat niskalenkin vastakkaisista näkemyksistä julkisessa keskustelussa. Mielipidepainia siis. Toisille yleisö hurraa, toisille ei.