Yhteiskunnasta Muutama sana

Talouskasvun tarkoitus?

Talouskasvun hyvää tekevään voimaan uskotaan, eikä kyseenalaistuksia usein edes ymmärretä. Mitä se talouskasvu sitten on? Tässä pohdintaa...

Talouskasvu on kaiken myydyn tavaran ja palvelujen arvon nousemista, josta arvosta on usein poistettu näiden myytyjen hyödykkeiden hintojen lasku. Kotitaloudessa myydään normaalisti palvelua ulos, työnantajalle, kun ollaan töissä. Kun tulot työstä kasvavat ja tästä kasvamisesta vähennetään kotitalouden ostamien entisenlaisten tavaroiden ja palveluiden hintojen nousu, jää jäljelle todellinen talouskasvu. Täten kasvu on kiva asia: enemmän rahaa.

Kun Suomen talous näin kasvaa, se kasvu perustuu kotitalouden tavoin siihen, että Suomen ulkopuolelta tulee rahaa myytyjä tavaroita sekä palveluita vastaan ja suomalaiset käyttävät rahojaan aiempaa aktiivisemmin Suomessa. Jotta suomalaiset yhteisesti voivat käyttää rahaa enemmän, heillä täytyy olla säästöjä, joita kuluttavat, tai heidän täytyy saada lainaa. Kun pankit saavat lainata rahaa moninkertaisesti enemmän mitä heillä itseasiassa on, tämä lainaaminen lisää yhteiskunnassa olevan rahan määrää. Pankit siis tekevät rahaa. Kun lainaajilla on yleensä tarve tälle rahalle, menee lainattu raha tehokkaasti käyttöön ja lisää talouskasvua eli myyntiä. Lainaamisen huonoja puolia ovat lainarahan hinta, joka täytyy maksaa pankille, kun oma raha olisi luonnollisesti ilmaista. Tämän lainaamisen haitta on myöskin rahan määrän kasvu, joka laskee rahan arvostusta. Myyjäthän tietysti nostavat hintojaan, kun kysyntä kasvaa ja sehän kasvaa, kun on enemmän rahaa, vaikkakin lainattua. Kun hinnat täten nousevat, tarvitaan enemmän rahaa samojen asioiden ostamiseen ja helposti - enemmän lainaa.

Käytännössä muu yhteiskunta maksaa lainaajan velkaa lainaamisesta seuraavan lisääntyneen ostamisen aiheuttaman hintojen nousun muodossa. Tämä inflaatio myös syö itse velkasumman merkitystä. Jos hinnat nousevat ja nousua vasten täytyy myös palkkoja nostaa, on lainattu summa ajan myötä pikkurahaa. Kun yhteiskunta "maksaa velkaa" hintojen nousun muodossa, se kirpaisee eniten köyhimpiä. Joka tapauksessa, talous on kasvanut.

Mitä jos ei lisää rahaa?

Jos pankit eivät voisi lainata omiaan enempää ja valtiot eivät nekään tekisi rahaa lisää, eivätkä toiset valtiot myisi toisille enemmän vaan kaikki myisivät saman verran, se hidastaisi talouden kasvamista. Jos pankit eivät saisi lainata talletuksiaan enempää, heillä olisi tarve maksaa talletuksista enemmän ja lainattava rahakin olisi täten kalliimpaa. Toisaalta, Suomessakin on joutilasta rahaa, joka on sijoitettu mm. pörssiosakkeisiin, joka ei auta rahaa tarvitsevia. Jos se raha siirtyisi suoraan tai pankin välityksellä tarvitsevalle, se lisäisi kysyntää ja myyjien kannattaisi lisätä tekemistä.

Koska talouskasvu tuo menestyville ylimääräistä, jopa tarpeetonta rahaa ja paras tuotto (mitäpä muuta sillä moni keksii tekevänsä kuin pistää tuottamaan) sille tulee pörssissä, siirtyy reaalitaloudesta saatua rahaa sinne pelattavaksi sijoittajien kesken toisten voittaessa ja toisten hävitessä. Helppo keinotteluvoitto ja sen ansaitseminen johtaa tuottavan työn tappioksi. Yhä valmiimmassa maassa on yhä vaikeampi kehittää entisenlailla tuottavaa työtä, joten sijoittaminen pörssiin vetää puoleensa. Suomi on tämän kaltaisessa tilanteessa. Monet julkiset palvelut kärvistelevät rahan puutteessa, mutta pörssiin virtaa (virtasi) yhä enemmän rahaa. Raha on siis keskittynyt. Ne, jotka ovat yrittäneet ja osanneet tienata enemmän ja paremmin rahaa, ovat siis onnistuneet. Kapitalismi on toteutunut.

Jos pörssisijoittaminen olisi vähemmän kannattavaa, rahaa siirtyisi muualle: korkoa kasvamaan tai suoraan sijoitukseksi vaikkapa alkavaan yritykseen. Nyt tämä "pörssiraha" ja muu "löysä" raha on korvattu pankkien lainarahalla sitä tarvitseville. Jos lainojen määrä ja tämän "ylimääräisen" rahan määrä ovat samat, on yhteiskunnassa riittävästi jo olemassa olevaa ylimääräistä rahaa kattamaan tarvitsevien lainan tarve. Jos yksityinen ylimääräisen rahan omistaja voisi lainata rahaa joillain yleisillä turvallisilla ehdoilla ilman välikäsiä tarvitsevalle, jäisi jälkimmäiselle suoraa sijoitusta suurempi riippumattomuus.

Talkoot

Talouskasvusta oletetaan, että hyvinvointi on lisääntynyt. Eli jos ennen vaihdoin itse renkaat ja nyt vaihdatan, hyvinvointini lisääntyy (?) ja talous kasvaa, kun työllistän renkaan vaihtajan. Jos kuitenkin vaihdan taas itse, talous pienenee ja renkaan vaihtaja joutuu työttömäksi ja ehkäpä palaa entiseen elinkeinoon. Jos tällöin maksankin itselleni - vaikkapa säästötilille - renkaan vaihdosta yhtä paljon kuin renkaan vaihtajalle, kasvaako vai pieneneekö talous? Tekemisen määrä ei muutu.

Jos suku rakentaa talkoilla pojalleen talon, kukaan ei kärsi ja tekemisen määrä ei muutu, mutta talous pienenee, kun "virallinen" myynti pienenee. Lopulta talouskasvussa kyse onkin vain laskennallisesta jutusta. Toki se monin osin merkitsee hyvinvointia, mutta sille on vaihtoehtokin.

Olennaista on lopulta tekeminen ja sen tehokkuus sekä järkevyys. Kehitetty tekniikka helpottaa tekemistä, joka taas voi helpottaa seuraavan tekniikan kehittämistä. Tekeminen voi olla haitallista (sota, rikokset, ympäristöhaitat), mutta silti kasvattaa taloutta.

Talouskasvun yhteys hyvinvointiin on tullut tutkimuksissa esille: onnellisimpia ovat hyvätuloiset, mutta eivät kaikkein hyvätuloisimmat. Siinä on meillä kasvun viimeinen rajapyykki, jonka takaa ei löydy enää parempia metsästysmaita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Jussi Vaarala

No mutta - kuulkaas tässä on ihan oikeesti aika fiksu kaveri - löytyy yhtä ominaisuutta joka on ääriarvokas - kykyä dynaamiseen ajatteluun. Bravo!

"Helppo keinotteluvoitto ja sen ansaitseminen johtaa tuottavan työn tappioksi. Yhä valmiimmassa maassa on yhä vaikeampi kehittää entisenlailla tuottavaa työtä, joten sijoittaminen pörssiin vetää puoleensa. Suomi on tämän kaltaisessa tilanteessa. Monet julkiset palvelut kärvistelevät rahan puutteessa, mutta pörssiin virtaa (virtasi) yhä enemmän rahaa. Raha on siis keskittynyt. Ne, jotka ovat yrittäneet ja osanneet tienata enemmän ja paremmin rahaa, ovat siis onnistuneet. Kapitalismi on toteutunut.

Jos pörssisijoittaminen olisi vähemmän kannattavaa, rahaa siirtyisi muualle: korkoa kasvamaan tai suoraan sijoitukseksi vaikkapa alkavaan yritykseen. Nyt tämä ”pörssiraha” ja muu ”löysä” raha on korvattu pankkien lainarahalla sitä tarvitseville.....

Talouskasvun yhteys hyvinvointiin on tullut tutkimuksissa esille: onnellisimpia ovat hyvätuloiset, mutta eivät kaikkein hyvätuloisimmat. Siinä on meillä kasvun viimeinen rajapyykki, jonka takaa ei löydy enää parempia metsästysmaita. "

Niin - eikös tuossa viimeisessä kappaleessa tulla siihen kysymykseen että miten rahasta tehdään arvoja - ja minun vastaukseni on aineettoman kasvun suunnalla.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Hauska kuulla, kiitoksia.

Tosiaan, aineetonta hyvää ihminen ei voi tuottaa ilman aineellista hyvää. Jos jälkimmäinen vie ajan edelliseltä, on aineellinen tuottaminen ulkoistettava jollekulle toiselle ja se vaatiikin sitten tuottoa aineettomasta tuotannosta.

Käytännössä - tässä pohtiessa - aineettomaan kasvuun on vaikea päästä jos aineellinen tuottaminen myydään kalliilla hinnalla, joka siis vaatisi aineettomasta hyvästä sitä suurempaa tuottoa.

Elämisen täytyisi siis olla halpaa, jotta olisi varaa aineettomaan. On siis joko tehtävä itse tai saatava halvemmalla.

Tästä pääseekin siihen, että yhteiskunnan tulisi olla tehokas ja hinnoittelun kohtuullista. Männä nousukaudella hinnoitteluun kerääntyi ilmaa. Jos tämä lama ylihinnoittelua vähentää, lisääntyykö aineeton kulutus... Mahtoikohan siitä olla viitteitäkin olemassa..

Jussi Vaarala

Hyvä esimerkki aineettoman kasvun erittäin suuresta hyödystä irtiotettuna materiaallisesta hyödykkeestä on syntetisaattorini jonka osti 15 vuotta sitten. Ja olen sillä tehnyt niin pianomusiikit kuin erilaisia äänimaailmamusiikkeja ja voin siinä äänen perusaaltomuodosta vääntää vaikka mitä - aivan käsittämätön kapistus enkä muuta kaipaa.

Minusta tuo on hyvä esimerkki siitä että materiaalisessa hyödykkeessä on kyllin ja miksi enää kummempaa kehittää. On ikäänkuin materiaalisen hyödykkeen kehityksen kylläisyysaste saavutettu. Siis ei tarvisi kehitellä enempää - mutta kehitellään jotta tehtaall, sen työntekijöillä ja kaupalla olisi töitä. Siis vaikka tuote olisi kehityksellisesti kypsä niin silti häärätään sen ympärillä ikäänkuin se ei olisi. Ja se on taas kaikki pois siitä rahasta ja työstä joka voisi suuntautua aineettomaan kasvuun ja aineettomiin arvoihin.

Tässä me tulemme siihen että pitäisi määritellä 1. hyvä tuote joka on kehityskylläisyytensä saavuttanut jota ei enää kannataisi kehittää analogisesti sen kanssa että tietyn tulotason jälkeen tulojen nousu ei lisää onnellisuutta - sielläkin on varakkuuden ja onnellisuduen välinen kylläisyyspiste olemassa. Sitten tietenkin 2. tuotteen pitäisi olla kestävärunkorakenteinen ja vaihto-osamahdollinen - jos pikkasen kapulakielellä oleellinen määritellään.

Hyvä esimerkki ainakin vuosisadan verran valmiista tuotteesta joka ei paljon kehittelyjä enää kaipaa ja jonka puitteissa voi avata aivan loputtoman aineettoman kasvun arkun on piano - normaali akustinen piano. Siinä on mallia mihin pitäisi pyrkiä - moneltakin tasolta katsottuna.

Mutta kun ongelma on se että tuo kaikki linjaamani on kyllä terveellisen yhetiskunnan kasvun ominaisuuksia mutta kun se vie ihmisiltä töitä. Ja jopa niin paljon että materialistisen kasvun työ on harvinaista - ajatella kauhea lauma myynti- ja markkinointihenkilöstöäkin joutuu pois ja koko markkinointiajattelu käytännössä melkein lopahtaa.

Tuosta seuraa että itse työ pitää määritellä uudestaan. Ja on pakko mennä kansalaispalkkaan eli siihen että ihmiselle maksetaan siitä että on olemassa koska sillä tavoin hän kuitenkin on talouden rattaissa kuluttajana ja antaa ihmisille kasnalaispalkka suoraan on aivan varmasti halvinta sosiaalityötä. Näin ollen koko yhteiskunnan olemus muuttuu. Ja kapitalismin. Kaatuuko kapitalismi - pörssit sais vetää vessanpöntöstä alas kuten istekin taidat implikoida. Mutta miten sijoitetun pääoman tuottoajattelu istuu tähän - entä pankit - istuuko ollenkaan.

Noin - siis mitkä välineiksi hienolla dynaamisella tavalla lähestyt pitää katsoa ihan uduelta kantilta - ja sitä ei ole vielä kai edes aloitettu. Mutta pitäisi. Läntiset kehittyneet maat ovat tulvilalan roinaa ja ihmiset eivät kovin onnellisia mm kauhean työtahdin jne takia. Johan tässä on ainekset vetää uusista naruista koko hommaa. Niitä naruja pitää yrittää löytää. Ja minun ratkaisuni on aineeton kasvu teollisen aikakauden jälkeen.

Jussi Vaarala

Minäpä rupian huvikseni keräämään täällä esiintyvistä blogaajitsa eduskuntaa - juu. Ja kolme on jo ehdolla: 1. Mirjaleena Isoaho josta tulee realistisemman otteen kautta oikea peijooni 2. Pii Huusko jolla alkaa olla hienoa balanssitajuista kokonaisotetta ja selkeää arvotietoisuutta 3. Mikko Kangasoja kaikesta päätellen herrasmies jolla äly liikkuu dynaamisesti ja josta tulee hyvä kunhan kaivaa humanismista lisätietoa. Aika hyvä kolmikko jo siinä.

Kullakin hupinsa - minulla tämä.

Riku Salminen

Tutkimuksien mukaan ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt talouskasvun myötä. Vain pieni joukko hyötyy, eli ne jotka hyötyvät muiden aina vain tehokkaammin tekemästä työstä. Finanssikriisi johtuu siitä, että talous ei ole kasvanut samassa tahdissa pankkiirien ahneuden kanssa.

Raha luodaan tyhjästä:
http://www.youtube.com/watch?v=G4cQhvf1Zgk

Jussi Vaarala

Minulla alkaa yhä enemmän tulla vakuuttuneisuutta sitä kohtaan että ihmiset jotka pyrkivät aina vaan hyötymään taloudellisesti siihen koskaan tyytymättä ja jopa sen muille ihmisille aiheuttaman kärsimyksen tiedostaen eivät ole henkisesti terveitä ihmisiä. Ja sellaisia kuulkaa tepasteeraa oikein riikinkukon lailla ihan ylimmän tason julkityyppeinä. Kuinka sellainen ihminen voi olla eettisesti terve. Ei mitenkään. Eikä nekään jotka tietoisesti tekee isoja puhalluksia kuten finanssikriisissä täysin tietoisina siitä minkä valtavan kärsimyksen se ympäri maailmaa tuottaa.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

#3 Jep, hyviä kysymyksiä pohdit. Kaverini oli sähköpuolen koulutuksessa ja sanoi opettajan selittäneen, että tämän päivän laitteita ei edes tehdä yli viittä vuotta kestämään. Siltä se toistuvasti näyttääkin. Saahan siten kierroksia talouteen, mutta täysin keinotekoisesti ja ympäristön kannalta kestämättömästi. Siitä ei vain puhuta, ehkäpä sitä ei ymmärretä vielä kunnolla. Laitteita ei myöskään vaivauduta itse korjaamaan vaan ostetaan uusi. Korjauttaminen on kallista, joten siihen investoimisesta tulee riski, jolloin moni valitsee uuden oston. Lisäksi itse varaosia ei välttämättä saa kuin korjaajien kautta, jotka taas lisäävät ison siivun hintoihin, jolloin korjauttaminen ei ole enää paljoa kalliimpaa ja kun sekin on kallista suhteessa uuteen, ostetaan uusi tilalle. Paljonko rahaa voisikaan säästyä moisesta turhasta... Käytännössä on kyse siitä, että teknisesti kypsien alojen taantumista hidastetaan keinotekoisesti yllä mainituin tavoin. Taistellaan kehitystä vastaan. Seurauksena on se, että ihmiset käyttävät enemmän rahaa perusasioihin - ja siis käyttävät enemmän aikaansa sen rahan tienaamiseen, kun sille ajalle olisi kehittävämpääkin käyttöä.

Kiirettähän aiheuttaa se, että omistajille täytyy saada enemmän osinkoa. Tästä seuraa irtisanomisia, joita faktisesti tehdään aivan liian kevyin perustein (kiistämättä, että raskainkin perustein niitä tehdään). Jäljelle jäävät työntekijät yrittävät hoitaa kasvaneen työtaakan, mutta laatu kärsii ja töitä jää tekemättä.

Kansalaispalkka on mielenkiintoinen kysymys.

Viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että se voi vaatia riittävää sivistystasoa. Kansalaispalkkahan voi mahdollistaa vapaaehtoisesti osittaisen tai täyden työttömyyden ja se voi johtaa työttömän ajankäytön ongelmaan: mitä tekisi, kun ei tarvitse tehdä mitään? Jos henkilön kokemukset ja tietotaso ovat suppeat, ei tule mitään tekemistä mieleen, eikä mikään oikein kiinnosta. Seurauksena siis hyvinkin voi olla esimerkiksi alkoholismi. Yltiörikkaillahan on sama ongelma ja se mahdollisesti korkeasta koulutuksesta huolimatta. Ihminen haluaa olla tarpeellinen, mutta jos se ei ole pakollista, sen voi jättää toteuttamatta. Siinähän luovuttaa päätösvaltaansa (vapauttaan) ajankäytöstään, vaikkapa vain osittainkin sosiaalisesti painostettuna. Yksi jos toinen ei pidä aikataulutetuista harrastuksistakaan.

Okei, ihan nuoret lapsethan eivät ole töissä saati koulussa tai päivähoidossa, mutta useimmilla riittää paljon tekemistä silti. Mihin valuu into iän myötä?

Mutta silti: ajatuksena olisi kiva tehdä just sitä mitä ikinä haluaa ja silloin kun haluaa, eikä muuta. Ehkäpä tähän ikään jo työhön näin paljon samaistuneena tekisin ihan töitä. Pitäisiköhän kansalaispalkan olla siis iästä tai työvuosista riippuvainen...

Pörssit ovat ihan oma hiekkalaatikkonsa, jossa sijoittajat leikkivät toisiaan nokittaen. Pörssivoitot rahoitetaan uusien tulijoiden sijoituksilla, osingoilla sekä toisten tappioilla ja lisäsijoituksilla. Kurssit eivät voisi nousta, ellei pelureiden maksukyky paranisi eli pelissä olevan rahan määrä suhteessa osakkeiden määrään nousisi. Tästä pelistä eivät sijoitusten kohteet käytännössä hyödy ja reaalitalous taas menettää rahaa pörssille. Vaikutelma todellakin on, että arvopaperipörssillä on syövän piirteitä. Markkinatalouden erilleen kasvanut oksa. Hyvin hoidetussa puutarhassa sellaiset kieltämättä katkaistaan.

Jussi Vaarala

" Ehkäpä tähän ikään jo työhön näin paljon samaistuneena tekisin ihan töitä. Pitäisiköhän kansalaispalkan olla siis iästä tai työvuosista riippuvainen…"

Ehkäpä tuossa olisi itua. Miksi roikottaa työhönsä ja elämäänsäkin - se on kyllä oma eikä yhetiskunnan vika - kypsiä yli 45 v töissä jos niitä töitä ei tarttis edes olla jos radikaalit otteet kuten ehdottanut olen toteutettaisiin.

Pitäisikö meidän ruveta nykyisen työhön liittyvän velvollisuusetiikan - joka on kapitalismin leimaama - sijaan alkaa ottaa lähtökohdaksi itesnsäkehittämsien velvollisuusetiikka. Että saat kansalaispalkkaa jos sulla on osoittaa että sulla koko ajan joku itsesi kehittämisen viritys on päällä. Eikö siitä syntyisi uudenlainen terveempi aineettoman kasvun dynamiikka.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

#4 Tähän on pakko vastata, että olen itse pyöritellyt mielessä kansankokousta, joka äänestyksineen ja keskusteluineen olisi netissä ja perustuisi vapaaehtoisuuteen ja johon voisi osallistua kuka kansalainen tahansa. Tämä voisi toimia ehkäpä ja toivon mukaan parempana kansan äänenä mitä eduskunta. Kansanvallan tilaa on kyseenalaistettu ehkäpä oikeinkin hyvin perustein, mutta lopulta poliitikoilla ei ole sellaiseen intressejä perehtyä. Ei missään tapauksessa itseasiassa, sillä sehän tiukentaisi valvontaa ja loisi vastavoiman. Adressit ja kansanäänestykset on/oli, mutta pidemmälle ja tarkemmin hiottu formaatti sekä kohdentaminen toisivat varmaankin uuden vaikutuskanavan.

Ihan tuorein ajatus oli, että näiden vapaaehtoisten joukosta kenties valittaisiin pieni "viisasten" ryhmä, joka voisi olla presidentin johtama (tai sitten ei) ja joka toimisi ikäänkuin lisänä keskustelussa niiden kanssa, joille valta on luovutettu. Voisiko se kenties olla verrattavissa yrityksen omistajista muodostettuun hallitukseen, kun valtioneuvosto ja eduskunta toimittavat asioita... tai sitten hallintoneuvostoon...

Rooman tasavallan hallintorakenne, mitä nyt hiukan olen pintapuolisesti lukaissut, on ainakin ensitutustumisella varsin erilainen nykyajan tasavaltaisuuteen verrattuna.

Jussi Vaarala

9. Se voi olla ja olen varmakin että täälläkin moni poliitikko käy haistelemassa mistä päin ja miten tuulee.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

#8 "Pitäisikö meidän ruveta nykyisen työhön liittyvän velvollisuusetiikan - joka on kapitalismin leimaama - sijaan alkaa ottaa lähtökohdaksi itesnsäkehittämsien velvollisuusetiikka. Että saat kansalaispalkkaa jos sulla on osoittaa että sulla koko ajan joku itsesi kehittämisen viritys on päällä."

Hyvä pointti, sehän laiminlyödään tuon tuostakin. Se, kuinka kehittämisviritysten seuranta olisi toteutettavissa on oma pohdintansa. Suoritettuja kursseja vastaan saisi palkkaa ja kurssien järjestäminen taas voisi olla piristävä tuotannon ala. Koskaan unohtamatta perusasioita, eli leipä on kansalle saatava pöytään sekä katto oltava pään päällä ja sitä rataa.

Jussi Vaarala

Minun itsensäkehittämisen perusajatus ei ole suoraan hyötynäkökulmainen muta kylläkin epäsuorasti nimittäin ajattelen itsensäkehittämisen yksilön elämänkaaren hyvän prosessinomaisuduen kannalta. Siis se olisi yhteiskunnan päätarkoitus ja se mitä itsensäkehittäminen tuottaa yhteiskunnallisesti sanotaan nyt alaasi viitaten tuotantotaloudellista tai tuotantohyötyä olisi toissijaisempi ja välinearvoinen tuon yhteiskunnan perustarkoitusken suhteen.

Muutos ajattelutavoassa olisi raju. Kun nyt ajatellaan että elämän tarkoitus on lapsein kasvattaminen - tietenkin ok - oman talon saaminen jne ja sitten leppoisasti laiskotella eläkepäivinä niin uudessa ajattelussa voisi ajatella että olisi ikäänkuin koulutusyhteiskunta - johon sinä köäsittääkseni viittaat - mutta minä menen vielä pitemmälle että koulutusyhteiskuntanäkemyskin olisi tarkoitukseltaan se että se palvelisi yksityisten kansalaisten elämänkaaren mahdollisimman hyvää prosessia. Siis keskiössä olisi se että yksityinen kansalainen kehittyy vaikka 23 vuotiaaklsi asti hyväksi jalkapalloilijaksi, sitten on vaikka töissä sairaanhoitajan 40 v asti sitten alkaa perehtyä hietapistiöisten sukupuolieleämään - kuten vitsi kuuluu - sitten kiinan kielen erikoisuuksiin - sitten käpyjenkeruun historiaan jossain 60 vuotiaana, sitten muurahaisten elämään 70 v asti, 80 vuotiaana alkaisi ruusuja aksvattamaan ja 85 vuotiaana pääsisi eläkkeelle eikä tattis tehrä mittään - olis vanhanenkin tyytyväinen tuollaisest eläkeiästä :) No jos joku ei tajunnut että vitsiä oli joukossa niin ei se varmaan osannut edes lukea. Muta epriaatteessa jotenkin noin. Että elämä on mielekäs ja sisältörikas ja monia uusia tietoja ja ymmäryksiä tuova. Eikä niin että saatana pitää 65 asti raataa jonkun isioottien pörssisekoilujen rahoittamiseksi ja roinien keräämiseksi joita hitto on nyt jo nurkat notkollaan ja sitten avsta pääsisin tekeen mitä haluan. Mikä hemmetin järki siinä on.

Käyttäjän jarisuominen kuva
Jari Suominen
Jussi Vaarala

Suominen valaisee asiaansa enemmän.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset