Talouskasvun tarkoitus?

Talouskasvun hyvää tekevään voimaan uskotaan, eikä kyseenalaistuksia usein edes ymmärretä. Mitä se talouskasvu sitten on? Tässä pohdintaa…

Talouskasvu on kaiken myydyn tavaran ja palvelujen arvon nousemista, josta arvosta on usein poistettu näiden myytyjen hyödykkeiden hintojen lasku. Kotitaloudessa myydään normaalisti palvelua ulos, työnantajalle, kun ollaan töissä. Kun tulot työstä kasvavat ja tästä kasvamisesta vähennetään kotitalouden ostamien entisenlaisten tavaroiden ja palveluiden hintojen nousu, jää jäljelle todellinen talouskasvu. Täten kasvu on kiva asia: enemmän rahaa.

Kun Suomen talous näin kasvaa, se kasvu perustuu kotitalouden tavoin siihen, että Suomen ulkopuolelta tulee rahaa myytyjä tavaroita sekä palveluita vastaan ja suomalaiset käyttävät rahojaan aiempaa aktiivisemmin Suomessa. Jotta suomalaiset yhteisesti voivat käyttää rahaa enemmän, heillä täytyy olla säästöjä, joita kuluttavat, tai heidän täytyy saada lainaa. Kun pankit saavat lainata rahaa moninkertaisesti enemmän mitä heillä itseasiassa on, tämä lainaaminen lisää yhteiskunnassa olevan rahan määrää. Pankit siis tekevät rahaa. Kun lainaajilla on yleensä tarve tälle rahalle, menee lainattu raha tehokkaasti käyttöön ja lisää talouskasvua eli myyntiä. Lainaamisen huonoja puolia ovat lainarahan hinta, joka täytyy maksaa pankille, kun oma raha olisi luonnollisesti ilmaista. Tämän lainaamisen haitta on myöskin rahan määrän kasvu, joka laskee rahan arvostusta. Myyjäthän tietysti nostavat hintojaan, kun kysyntä kasvaa ja sehän kasvaa, kun on enemmän rahaa, vaikkakin lainattua. Kun hinnat täten nousevat, tarvitaan enemmän rahaa samojen asioiden ostamiseen ja helposti – enemmän lainaa.

Käytännössä muu yhteiskunta maksaa lainaajan velkaa lainaamisesta seuraavan lisääntyneen ostamisen aiheuttaman hintojen nousun muodossa. Tämä inflaatio myös syö itse velkasumman merkitystä. Jos hinnat nousevat ja nousua vasten täytyy myös palkkoja nostaa, on lainattu summa ajan myötä pikkurahaa. Kun yhteiskunta ”maksaa velkaa” hintojen nousun muodossa, se kirpaisee eniten köyhimpiä. Joka tapauksessa, talous on kasvanut.

Mitä jos ei lisää rahaa?

Jos pankit eivät voisi lainata omiaan enempää ja valtiot eivät nekään tekisi rahaa lisää, eivätkä toiset valtiot myisi toisille enemmän vaan kaikki myisivät saman verran, se hidastaisi talouden kasvamista. Jos pankit eivät saisi lainata talletuksiaan enempää, heillä olisi tarve maksaa talletuksista enemmän ja lainattava rahakin olisi täten kalliimpaa. Toisaalta, Suomessakin on joutilasta rahaa, joka on sijoitettu mm. pörssiosakkeisiin, joka ei auta rahaa tarvitsevia. Jos se raha siirtyisi suoraan tai pankin välityksellä tarvitsevalle, se lisäisi kysyntää ja myyjien kannattaisi lisätä tekemistä.

Koska talouskasvu tuo menestyville ylimääräistä, jopa tarpeetonta rahaa ja paras tuotto (mitäpä muuta sillä moni keksii tekevänsä kuin pistää tuottamaan) sille tulee pörssissä, siirtyy reaalitaloudesta saatua rahaa sinne pelattavaksi sijoittajien kesken toisten voittaessa ja toisten hävitessä. Helppo keinotteluvoitto ja sen ansaitseminen johtaa tuottavan työn tappioksi. Yhä valmiimmassa maassa on yhä vaikeampi kehittää entisenlailla tuottavaa työtä, joten sijoittaminen pörssiin vetää puoleensa. Suomi on tämän kaltaisessa tilanteessa. Monet julkiset palvelut kärvistelevät rahan puutteessa, mutta pörssiin virtaa (virtasi) yhä enemmän rahaa. Raha on siis keskittynyt. Ne, jotka ovat yrittäneet ja osanneet tienata enemmän ja paremmin rahaa, ovat siis onnistuneet. Kapitalismi on toteutunut.

Jos pörssisijoittaminen olisi vähemmän kannattavaa, rahaa siirtyisi muualle: korkoa kasvamaan tai suoraan sijoitukseksi vaikkapa alkavaan yritykseen. Nyt tämä ”pörssiraha” ja muu ”löysä” raha on korvattu pankkien lainarahalla sitä tarvitseville. Jos lainojen määrä ja tämän ”ylimääräisen” rahan määrä ovat samat, on yhteiskunnassa riittävästi jo olemassa olevaa ylimääräistä rahaa kattamaan tarvitsevien lainan tarve. Jos yksityinen ylimääräisen rahan omistaja voisi lainata rahaa joillain yleisillä turvallisilla ehdoilla ilman välikäsiä tarvitsevalle, jäisi jälkimmäiselle suoraa sijoitusta suurempi riippumattomuus.

Talkoot

Talouskasvusta oletetaan, että hyvinvointi on lisääntynyt. Eli jos ennen vaihdoin itse renkaat ja nyt vaihdatan, hyvinvointini lisääntyy (?) ja talous kasvaa, kun työllistän renkaan vaihtajan. Jos kuitenkin vaihdan taas itse, talous pienenee ja renkaan vaihtaja joutuu työttömäksi ja ehkäpä palaa entiseen elinkeinoon. Jos tällöin maksankin itselleni – vaikkapa säästötilille – renkaan vaihdosta yhtä paljon kuin renkaan vaihtajalle, kasvaako vai pieneneekö talous? Tekemisen määrä ei muutu.

Jos suku rakentaa talkoilla pojalleen talon, kukaan ei kärsi ja tekemisen määrä ei muutu, mutta talous pienenee, kun ”virallinen” myynti pienenee. Lopulta talouskasvussa kyse onkin vain laskennallisesta jutusta. Toki se monin osin merkitsee hyvinvointia, mutta sille on vaihtoehtokin.

Olennaista on lopulta tekeminen ja sen tehokkuus sekä järkevyys. Kehitetty tekniikka helpottaa tekemistä, joka taas voi helpottaa seuraavan tekniikan kehittämistä. Tekeminen voi olla haitallista (sota, rikokset, ympäristöhaitat), mutta silti kasvattaa taloutta.

Talouskasvun yhteys hyvinvointiin on tullut tutkimuksissa esille: onnellisimpia ovat hyvätuloiset, mutta eivät kaikkein hyvätuloisimmat. Siinä on meillä kasvun viimeinen rajapyykki, jonka takaa ei löydy enää parempia metsästysmaita.

mikkokangasoja
Perussuomalaiset Raisio

47-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Kaupunginvaltuutettu. Kaupunginhallituksen jäsen. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :)

Muiden viisauksia:

"Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna.

"Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming.

"Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

"A nation of sheep will beget a government of wolves", Edward R. Murrow.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu