Yhteiskunnasta Muutama sana

Ruoka ja lisäaineet, näin meitä vedätetään

Elintarviketeollisuus kaunistelee tuotepakkauksiaan ja ruokavalikoima on tänään laajempi kuin koskaan. Samaan aikaan syömme usein ehkä huonompaa ruokaa kuin koskaan.

 

Suomalaisetkin ovat kohdanneet sodan jälkeen vaivihkaa ongelman ruokavaliossaan. Valikoima on kasvanut valtavasti ja usein teollisin vaihtoehdoin. Lisäksi elintavat ovat muuttuneet ja energiaa kuluu entistä vähemmän liikkumiseen. Pikkuhiljaa tähän itse kukin havahtuu. Jos elintavat muuttuvat radikaalisti, ehkä ruoankin tulee muuttua. Jos valikoima laajenee rajusti, ehkä sen päälle tulisi ymmärtää enemmän.

 

Teollisuus syyttää kuluttajaa keinotekoisesta halpsiruuasta kauppojen hyllyillä. Jos otetaan halvinta kuraa, myydään halvinta kuraa. Totuus ei taida olla ihan niin yksinkertainen. Väite niputtaa kaikki kuluttajat hinnan perässä juoksijoiksi, kun tosiasiassa vain vähemmistösegmentti niin mitä luultavimmin tekee. Heidän ostojen perässä koko teollisuus juoksee, koska muut pysyvät kuitenkin asiakkaina. Joskus uudet hienostuneet tuotteet muuttuvat flopeiksi ehkäpä siksi, että kokonaisuus oli riittämätön.

 

Suomessa ruoka on kallista. Sitä perustellaan mm. pitkillä etäisyyksillä, vaikka tosiasiassa suurin osa meistä asuu Etelä- ja Lounais-Suomessa. Ilomantsin mummoa ei kannata helsinkiläisten kalliista ruuasta syyttää.  Sen sijaan, kuten tiedämme, ruuan tarjonta on keskittynyt. Tarjontaketju pyrkii maksimoimaan voittonsa siinä missä myymäänkin halvemmalla enemmän, vaikka teollisuus aina korostaakin vain halvemmalla myyntiä. Suurempia katteita auttavat halvat lisäaineet. Jos kilpailu olisi kovempaa laadussa, näin ei samassa määrin kävisi.

 

Otetaan joitain esimerkkejä (niitä on lisää täällä). Purukumeja on pääosin kahdenlaisia: 100-prosenttisesti xylitolilla makeutettuja ja myös muilla aineilla makeutettuja (asesulfaami K, sorbitoli...). Ns. 100-prosenttisina myydään kahdenlaisia purukumeja: sellaisia, joissa on vain xylitolia makeutusaineena ja sellaisia, joissa muista purukumeista tuttu makeutusaine, asesulfaami K (E950), on ainesosaluettelossa arominvahventeena. Linkin takaa löytyvä Fazerin tuotevalikoima sisältää purukumeja, joissa ko. ainetta ei ole. Nyrkkisääntö purkkahyllyllä on, että lasten purukumeissa asesulfaami K:ta ei ole.

 

Vaasan Isoäidin rukiinen riisipiirakka sisältää väriainetta E160a. Vaasalaiset mummot värjäävät ilmeisesti piirakkansa. Tuote ja ko. väriaine ovat sieltä kilteimmästä päästä, mutta kehtaan väittää, etteivät mummot värjää piirakoitaan. Ehkä joku toinen nimi sopisi paremmin. Henkilökohtaisesti olen oppinut varovaiseksi kaikkien "mummon tekemien" tuotteiden kanssa juuri niiden petollisuuden takia. Todennäköisesti löydät niistä keinotekoisia lisäaineita. Pahimmillaan kuluttajana jäät metsästämään lisäaineita ainesosaluettelosta, siinä missä valmistajien merkinnät vaihtelevat, mikä ei todellakaan auta juuri sitä kiinnostunutta asiakasta. Joskus on jäänyt vaikutelma, että aineita tarkoituksellisesti piilotellaan/muutellaan vähemmän tunnettujen nimitysten taakse. Makkaroissakin on isoja eroja. Joissain lihapitoisuus on 11 %, kun paremmissa päästään 80 %:n korville. Lieneekin todennäköistä, että pienen etukäteisperehtymisen jälkeen satunnaiseen ainesluetteloon vilkaisemalla tulee yllättymään.

 

Kun jalostus ja kuljetus köyhdyttävät ruokaa mikroravinteista, päätyy moniin suihin vain "halpaa rehua", jolla pysyy elossa. Tuotepakkauksessa hymyilee sympaattinen mummo ja ainesluettelossa irvistävät keinotekoiset lisäaineet. Näin myydään maailman koulutetuimmalle kansalle (mummo kylkeen ja hyllyyn).

 

Kuluttajaa ei ole koulutettu arvioimaan hyllyissä notkuvaa ruokaa. Vaatii vaivannäköä oppia ristiriitaisten väitteiden tulituksessa, mitä kaikkea mikäkin aine tarkoittaa. Viranomaiset julkistelevat kirjasiaan, mutta niistä harva tietää ja vielä harvempi kauppaan kantaa. Kaupastahan niitä ei takuulla löydä. Viestintäosaamisen puutteessaan teollisuus äänekkäästi sysään syyn maksavien asiakkaidensa niskaan. Kiitos siitä. Kukapa toisaalta odotti enempää?

Seuraavan kerran kaupassa: vaatikaa enemmän. Se on teidän kyseenalaistamaton oikeutenne. Sen ympärillä koko homma pyörii joka tapauksessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Pjotr Hadermann

''syömme usein ehkä huonompaa ruokaa kuin koskaan.''

Ei tarvitse mennä Viroa kauemmaksi, kun ruuan maku ja laatu muuttuu paremmaksi radikaalisti.

Tosin virolaiset elintarvikkeet eivät säily viikkoja, kuten suomalaiset.

Olli Kankaanpää

Paistijauheliha kannattaa ostaa lihatiskiltä paistista jauhetusta lihasta. Helsingin keskustassa S-markettia lukuunottamatta muut liikkeet myyvät paistijauhelihaksi kutsumiaan ala-arvoisia tuotteita. Kuluttajan kannalta on säälittävää, että paistijauhelihalle ei ole asetettu mitään laadullisia kriteereitä ja maku on sen mukainen. Makkaroissa on merkintä lihapitoisuudesta, joka sekään ei takaa mitään. Saksassa asiat ovat hieman paremmin.

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Normaalilla lihatiskillä saa valitsemansa paistin jauhetuksi. Hinta on huima, mutta on laadussakin eroa.

Mark Bayer

"Paistijauheliha kannattaa ostaa lihatiskiltä paistista jauhetusta lihasta"
Kannattako ostaa? Minä en osta mitää mitä kauppias on itse jalostanut. Vanhat paistit jauhetaan jauhelihaksi, yli menneestä kalasta tehdään salaattia, kinkuista kiusausta jne..

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Etsin joskus Ranskassa ollessani jauhelihaa. En löytänyt mistään kunnes huomasin erään asiakkaan näyttävän lihamyyjälle, että tuota ja tuota. Liha jauhettiin paikan päällä ja thats it. Se suomalaisesta jauhelihasta paitsi juuri näin saa myös Tampereen kauppahallista.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Ja ruoka on niin puhdistettua, että ravinteet ovat nolla.
Tämähän kuitenkin edistää kansantalouden nousua, kun saadaan liike-
voittoa terveydenhuollossa. Mitä sairaampaa kansa, sen suurempi BKT.

Monet tulot ovat sitten joskus suuremmat menot, ja kaikille jää
vähemmän todellista tuloa taskuun.

Sama periaate on kuntien TE-toimistoilla, ja muilla keinotyöllistäjillä. He säästävät valtion tukea, eli ottavat kaiken
mahdollisen kuntoutuvankin taskusta, täten heikentäen kuntien ja
kunnantyöntekijöidenkin asemaa. Eivät huomaa, että kunta saa tuloa
valtiolta esim. kuntalaisen kelarahan kautta, kun muuta valtionapua ei ole. Kuntalaiset siis itse estävät nämä verotulot kuntaan, ja edistävät kuntalaisten sairastumista.
Sairaat, joita myös alkoholistit ovat, samoin kuin työttömät nuoret eivät saa olla sairaina, kuten muut.
Siinä nuoret oppivat ensimmäisen läksyn, kuinka eriarvoistetaan
porkkanoiden ja piiskojen kera, maksoi sitten joskus vaikka kuinka
paljon kuntalaisille. Veronmaksajat maksavat nämäkin säästöt vielä
moneen kertaan, joita työttömien palvelut aiheuttavat.
Varmaan on näin, koska mitään asiaa ei ajatella pitemmällä tähtäimellä.
Virastojen työntekijät ovat tunnollisia, ja toimivat näiden
epäpätevien säädösten kera, mitä muutakaan he voivat tehdä.

Kansalaisia kohdellaan kohteina kaikkialla, ei asiakkaina. Mitään
asiaa ei tehdä palvelumielessä. Jos näin olisi, olisimme todella
rikas maa. Rikkaus kun syntyykin hyvinvoinnista, eikä suomalaisesta
sairastavasta byrokratiasta. Kaupat palvelevat vain pörssiä.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Tuli tämä kommentti mieleen, kun katsoin, että haluat olla kaukaa
viisas. Tätä taitoa kun ei osata alkuunkaan, kaikki voittohan
tehdään sekuntti-, minuutti, päivätahtiin.
Roope Ankka ei ole opettanut meille mitään, vaikka Aku Ankka on
niin suosittua lukemista. Muu mainostaminen ja kulttuuri jyrää
kaiken järjen alleen... Aku Ankkaa toki äänestetään vaalipäivinä:)

Joel Linnainmäki kirjoittaa asiaa, nuorison oppisopimuspaikkoja tulisi
lisätä, eikä vähentää.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

Puhut harvinaisen paljon asiaa. Kiitos siitä. Edellisessä kommentissa puhuit veroista ja verotuksesta pintaraapaisuna, mutta ajattelin silti tähän toiseen kirjoittaa siulle. :)

Mikäli tarkasti tarkastelee verotuksen toimintaa, huomataan enemmän tai vähemmän nopeasti se, että verot ovat yksi yhteiskuntamme hyvinvoinnin mahdollistava aito osa. Tuet ovat tärkeitä, koska ne maksetaan veroista, jotka kuuluvat siis valtion budjettiin. Ongelman tekee tuki- ja verotusjärjestelmämme kaava, joka ei ole saanut suurta päivitystä vuosiin. Pieniä muutoksia on tullut sinne tänne, kuin etsisi neulaa heinäsuovasta halikon kanssa tökkien.

Olen tullut siihen tulokseen, että verotusta muuttamalla, muutamme hyvinvoinnin laskun suunnan. Palkkausjärjestelmää muuttamalla tulemme tasapainottamaan nykypäivän automatisaation saralla syrjäytyneitä ihmisiä ja tukijärjestelmää muuttamalla tulemme auttamaan jokaista ihmistä jopa niinkin, että saamme mahdollisuuden tulla kilpailukykyisemmiksi, kuin ne valtiot joiden verotuksen kaava on toinen tai verrattaen minimaalinen e.g. veroparatiiseissa.

Tämä on siis työn alla. Hyvin pian meiltä puuttuu enää vain tilastollinen näyttö virtuaalisella tasolla sillä jo teoriassa nämä muutokset tulevat mullistamaan koko maailman yksi valtio kerrallaan mikäli näiden kansalaiset haluavat kehittyä ja pysyä olemassa pidempään. Kyse tulee olemaan nimenomaan siitä, että kuka haluaa pelata muuttuvan maailman säännöillä ja kuka ei. He jotka haluavat, tulevat auttamaan toinen toisiaan, kun taas he jotka eivät halua osallistua, voivat yrittää keksiä jotain muuta. Siitä olen varma, että toisenlaista kaavaa, joka ollaan pienen tiimin kanssa saatu luotua, ei välttämättä saada luotua ihan heti uudelleen, koska tähänkin on tarvittu juuri oikeat ympäristötekijät, sekä -tilanteet eli otolliset komponentit.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Niin. Kysyntä ja tarjonta kohtaisi, jos meille oltaisiin rehellisiä tuotteiden alkuperää ja ainesosia kohtaan, sen sijaan, että meille markkinoitaisiin "äitien tekemänä" teollista lisäainehöttöä. Mutta näin toimii kapitalismi; tehdään sillä mikä on halvinta ja myydään valheellisen mielikuvamainonnan ja jopa peittelyn ja salailun avulla.

Itse odotan tuleeko ruuan alkuperämaamerkinnät pakollisiksi pakkauksiin voimakkaasta vastalobbauksesta huolimatta. Ainakaan meille ei myytäisi enää kotimaisena tuotetta, joka vain pakataan Suomessa.

Jukka Mäkinen

Kenenkään ei ole pakko ostaa.

Pjotr Hadermann

Vasemmiston pitäisi ajatella kansaa ja ALV pois elintarvikkeilta.

Duunari ei saa päättää, vaan asian päättää puku päällä ja solmio kaulassa isokenkäiset toverit.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

Sopivalla kaavalla voidaan poistaa ALV kokonaan ja keskittyä pelkästään yhden veron maksamiseen. :)

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Kansa on opetettava tekemään uudelleen oman ruokansa. Meille kuuliaiselle rahvaalle on pikkuhiljaa, härskisti, selkämme takana rakennettu mafioiden saaristo, jota sokeutunut akateeminen eliitti valtansa huumassa myötäilee.

On mauttomuuden einesteollisuus, maata päästä päähän idioottimaisesti ruokaa roudaava kauppakartelli. On Kelalta vauhtia ottava lääketeollisuus-mafia, joka kouluttamalla aivopesee lääkärikuntamme pihalle perinteisistä terveellisistä ruokatottumuksistamme. Jo ajat sitten on mammuttimaisilla maailmanlaajuisilla tutkimuksilla osoitettu rasva-inho ja kolesteroli hypet vääriksi huijauksiksi.
Yle Spotlight, väärällä tavalla terve, eli mm. miten suomalainen ja ruotsalainen tapa syödä eroaa toisistaan: http://areena.yle.fi/tv/1863655
Valitsemme aivan liian usein aivan väärät asiat, joita kopioimme naapureiltamme.

Edistäkäämme luomu lähiruokaa ja lopettakaamme kaikki nykyinen, jopa hallituksemme väkisin ajama keskittäminen. Se tappaa sekä demokratian, että terveyden sekä inhimillisen yhteisöllisyyden. Suora tilamyynti sallittava ja saatettava pikaisesti pois valtion ohjauksesta. Osuuskunnat uudelleen kunniaan. Sote ja kuntarakenne-uudistus aloitettava palauttamalla valtion vastuu ja kunnilta varastetut miljardit takaisin niille, jotka sen työn tekevätkin. Ei voi kuin ihmetellä meidän orjamaisuuttamme ja tsaarinaikaista kyyristelyä eliittimme ajopuiden päällä loputtomiin.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Hys, ole hiljaa! Älä kerro kenellekään että ruokaa voi tehdä myös itse. Muuten lähitulevaisuudessa tulemme näkemään hellapoliiseja jotka valvovat ettei kotona tehdä elintarviketurvalisuuden rajamailla olevaa kotiruokaa vaan ainoastaan lämmitetään taatusti turvallista teollista valmisruokaa joka täyttää elintarvikkeiden turvallisuusvaatimukset jotka on määritetty yhdessä elintarviketeollisuuden kanssa. Lisäksi piakkoin tulemme näkemään enemmän metsänvartijoita jotka valvovat ettei ihmisravinnoksi kerätä luonnosta likaisia luonnollisia marjoja ja sieniä, koska niiden turvallisuutta ei ole teollisesti voitu todeta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Parasta ruokaa saa, kun tekee itse alkuaineista. Mies erehtyi ostamaan maustettuja viljaporsaan kyljyksiä. Sen surkeampaa en ole syönyt aikoihin. Syön valmiina jatkossa vain purkkihernekeittoa kaiken muun teen itse ja rahaa ei mene ruokaa paljonkaan. Toki tuoreella kalalla on hintaa hiukkasen enemmän kuin lihalla. Sekä kuha että ahven kahdelle hengelle maksaa noin seitsemän euroa yhtä ateriaa varten. Mukkuja saa usein edullisesti. Muutoin en ole kovin hintatietoinen tai valmis lakemaan mitä maksoi, vaan arvioin miten hyvää ja terveellistä syömme. Jokaisen on syötävä. Ihmettelenkin tuota Espanjan ja muiden maiden ruokien edullisuuden ihailua. Ihan kuin se olisi tärkein asia elämässä. Mistä ihmiset todellisuudessa puhuvat, kun puhuvat ruoan edullisuudesta? Mitä he sillon ulkomailla syövät? Mitä ateria maksaa? Mummoruoka ei minulle kelpaa, eikä maita. Eikä mummolle sairaalaruoka, kun on mautonta tai vain suolaista.

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Juuri hernekeitto on kotitekoisen arvoinen. Ahventa saa lähes joka lätäköstä parissa tunnissa parille hengelle.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun täältä kaupungistä päästää maalle ja rannoille, niin kalastusta harjoitetaan niin verkoilla kuin uistimillakin. Silloin varmasti pysytään ahvenessa ja kuhasaalitakin saadaa ihan itse. Sitä ennen on tyydyttävä ostettuun.

Arja Packalén

Teollisuudessa ja kaupanalalla työskentelee erialojen ammattilaisia täysipäiväisesti palkattuna miettimässä 'markkinointia,' sitä miten tuotetta ja sen ominaisuuksia ihmisille, eri kohderyhmille, esitetään mahdollisimman positiivisessa ja houkuttelevassa valossa. Kun kilpailu perustuu vain hintakilpailuun ja koko yhteiskuntamme (tällä hetkellä) rahan palvontaan, olemme päätyneet tilanteeseen, jossa vastuullisuus (jos ei muuta niin tietoon perustuva) asiakkaalle ja hyvinvointi eivät toimi kehityksen veturina.

Palkkioksi ja kiitokseksi kuluttajan edun nimissä markkinoidun kilpailutuksen autuudesta, kuluttaja on saanut valtavan työmäärän: hankkia jatkuvasti tietoa ja pitää itsensä ajantasalla mm. lisäaineista ja niiden koodeista, omalla ajallaan. Muutoksia elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissäkin tapahtuu siihen tahtiin vaikkapa julkisen keskustelun myötä, että jokainen ostoskerta olisi syytä lukea uudestaan, mitä ainesluetteloon on kirjoitettu. Ihminen (jota kuluttajaksi etäistäen kutsutaan), ei voi luottaa teollisuuteen tai kauppaan, tieto pitää olla itsellä, jotta pystyy tekemään haluamiaan päätöksiä. Tiedon hermolla pysyminen vaatii aikaa ja energiaa, mielestäni liian paljon. Omaa osaamista eli tietoa pitää päivittää tiheästi, kaupassa käydessä kuluu aikaa sopivien tuotteiden etsimiseen (kauppa lisää tätä iloa vaihtamalla tavaroiden paikkoja) ja jo aikaisemmin valikoituneiden tuotteiden tarkastamiseen. Käytän suureksi osaksi tuoretuotteita ja 'puhtaita' tuotteita, muutakin täytyy valitettavasti hyväksyä. Niistä yritän löytää ne enemmän hyvät.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Pitää paikkansa. Ainesluettelot muuttuvat kaikessa hiljaisuudessa, jos jokin kohu jyllää julkisuudessa. Hyvä, että niin on. Ainesosien lukeminen vaatii totuttelua, mutta itselle se on nykyään helpompaa. Tuotteet usein muistuttavat toisiaan ja samat aineet vilisevät luetteloissa. Vaivannäköä se kuitenkin vaatii. Tänä päivänä näkee enemmän ainesosia lukevia asiakkaita kaupoissa.

Fiksu ruuan markkinointi perustuu tosiasioihin.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Tehdään vielä salaliittoteorioidenäitimäinen kehäpäätelmä elintarviteollisuuden, kemianteollisuuden ja lääkeyhtiöiden yhteisestä suunnitelmasta saada itseään ruokkiva kehä aikaan.
Elintarvikeollisuus yhdessä elintarviketurvallisuusviranomaisten kanssa tuottaa markkioiille mahdollisimman turvallista ruokaa josta on poistettu kaikki terveydelle vaaralliset osat. Kemianteollisuus tuottaa pesuaineet jotta kodeista saadaan varmasti niin hygieeniset että ihmiset sairastuu niissä asuessaan. Lääketeollisuus lääkitsee sairastuneet ja allergisoituneet ihmiset. Sairastuneet ihmiset tarvitsevat entistä "puhtaampaa" ruokaa ja ympäristöä...

Lauri Furtato

Mutta noinhan se menee. En tosin usko salaliittoihin, mutta lääkärien suositukset kyllä hämmentävät. Ja miksi yksikään lääkäri ei osaa antaa ravitsemusneuvoja? Lääkevaihtoehtoja kyllä tuputetaan joka vaivaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

- 50-60 luvun köyhän Suomem elintasoon ei kenelläkään ole enää varaa. Rintamamiestaloista naapurin possulle vietiin "laskit" ja palkaksi saatiin juuri teurastetun possun paistia ja verta. Täyttä 100 % luomua. Ja kaikkea sai myös kulman takaa lähikaupasta. Maito haettiin maalaistalosta tinkinä päivittäin. Se pantiin kylmään kaivoon jäähtymään. Kuorittiin 5 cm kerma päältä ennen juontia. Viilit "simenineen" pantiin kokomaidosta kypsymään yöksi kustille. Aamulla odotti paksu kermainen herkku; hieman kanelia sokeria päälle. Auta armias, jos tuli ukkonen, kaikki juoksettui- ei syöty viiliä. Lätyt paistettiin ternimaidosta 10 kpl / penska, jokaisen saama kasa mitattiin millimetrimitalla. Kaikki ruoka maalla oli luomua paitsi kauppahallista isän ostama makkara, mutta kilo meni Tapolaa ja muuta humauksessa. Metsät tyhjennettiin marjoista ja sienistä, lapsena vastahakoisesti. Käytiin omenavarkaissa ja housujen puntit täynnä herneitä naapurin isännän pellolta. Kalaa oli niin paljon, että saatoi valita, mitä ottaa. Lannoitus oli paskahuusin maahan kaivettu kuoppa, ja kusesta laimennettu vesiseos. Voi niitä porkkanoita ja tomaatteja, jotka syötiin vain huljuttamalla pahimmat mullat pois puntusssa. Tämä oli köyhää aikaa vai oliko? Yhtään allergiaa kaikine toleransseineen ei ole tarvinnut kärsiä.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Noita aikoja on parempi olla miettimättä. Tulee vain ikävä ja huono mieli kun 50-luvun luomuherkku-aikaa vertaa tähän roskaravintoon, jossa tavallinen hampurilainenkin hakkaa Fogelholmin lautasen mennen tullen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset