*

Yhteiskunnasta Muutama sana

Vapaan markkinatalouden haitoista

Björn Wahlroos käsittelee kirjassaan Markkinat ja demokratia markkinataloutta myötämielisesti. Paavi täräytti oman tutustumisen arvoisen kantansa aiheesta. Aihe pohdituttaa allekirjoittanuttakin tuon tuosta. Mikä markkinataloudessa mättää?

 

Markkinataloudella on haittoja. Se kyllä perustuu kilpailuun, jolloin etevimmät myyvät eniten ja parhaimpaan hintaan. Seurauksena on, että ne etevimmät keräävät ajan saatossa eniten rahaa. Tässä ei olisi ongelmaa, ellei se raha olisi annettu pois muilta. Suhteellisesti eniten antavat köyhimmät, kaiken ja enemmänkin. Arki voi vaatia velkaa ja se taas lisää menoja korkojen ja ulosottokustannusten kautta. Se on yksi tuen muoto varakkaammille. Yksi antamisen tapa on luopua välttämättömistäkin menoista.

 

Rahaa "painetaan" lisää ja se maksetaan ajan saatossa takaisin rahan arvon alenemisen kautta. Mitä enemmän, sitä halvempaa. Suhteessa eniten takaisin maksavat ne, jotka käyttävät rahoistaan eniten, eli köyhimmät.

 

Tyypillisesti oletetaan, että tuottava ala kerää kiinnostuneita ja kilpailu heidän kesken kiristyy ja hinnat laskevat. Ilmiö vaatii toteutuakseen toimivat markkinat. Mitkään markkinat eivät kylläkään ole täydellisesti toimivia. Ostajien ja myyjien välillä on epäsuhtaa. Tietoa on vaihtelevasti tarjolla ja omaksuttuna. Jossain kilpailu tuottaa selkeästi parempaa palvelua ja halvempaan hintaan.

 

Yksi esimerkki on väittämä, että yksityiset vanhusten hoitolaitokset ovat tutkitusti julkisia parempia. Näin voi olla, tosin allekirjoittanut uskoo myös fuskaamisen voimaan, mutta oletetaan nyt, että tulos on tosi.

 

Rahan kasautumista vastaan on keksitty verotus, sen progressio ja tuet köyhimmille. Niiden väitetään passivoivan ja liiallisina ne varmasti sen tekevätkin. Näyttää tosin siltä, että heikkojen mahdollisuuksien ja merkittävien uhkien vallitessa taitaa moni alistua. Taistelutahtoa ei riitä. Uhkien annetaan toteutua ja seurauksiin sopeudutaan. Peli onkin liian vaikeaa. Koulutus ja kokemus eivät riitä. Ei myöskään ole opittu kotoa asennetta, joka auttaa voittamaan. Ei ole takaraivossa vinkkejä vanhemmilta, joiden avulla välttää karikot ja huomata mahdollisuudet. Oppi tuleekin kantapään kautta vuosikymmenten saatossa.

 

Toiset taas kouluttautuvat jopa ilmaisesti ja pitkään, eivätkä maksa minkäänlaisia "lisenssimaksuja" koulutuksen tuoman kilpailukyvyn takia. Menestyksen hedelmiä pidetään ikiomana ja menestystä nimenomaan omana ansiona. Erään tutkimuksen mukaan ihminen paisuttelee kykyjensä osuutta menestykseen, mikä ei yllätä. Lisenssimaksujen puutteeseen voidaan vastata, että maksaahan korkeasti koulutettu suurituloinen enemmän veroja. Niin maksaa ja täsmälleen saman tekee saman tuloinen kansakoulun käynyt yrittäjäkin. Toinen ponnisti alempaa.

 

Rahan kasautumista puolustellaan myös sillä, että se hyödyttää kaikkia. Voidaan kuvitella, että rikas ostaa kalliin porealtaan takapihalle, jonka keskituloinen asentaja asentaa. Jos työtön olisi työssä, tuloja tihkuisi näin. On kuitenkin selvää, että jos toisen pankkitilin saldo kasvaa, se raha on jostain saatu ja tilille pysähtynyt.

 

Ylimääräinen raha voidaan ohjata käyttöön sijoittamalla arvopapereihin tai kiinteistöihin. Ne ovat kuitenkin reaalitalouden (tavaroiden ja palveluiden ostamisen ja myymisen) ulkopuolella. Reaalitaloudessa aikaan saatuja voittoja jaetaan sijoittajien ylimääräisen rahan vastineeksi. Niinpä köyhän ostaman leivän tuoma voitto leipätehtaalle voi päätyä naapurin lääkärille osinkotuloina. Pienempi osa tästä päätyy veroina takaisin molempien yhteiseksi hyväksi. Lääkärin lapsi saa pitkän ilmaisen koulutuksen ja pienituloinen saa sairaalassa hoitoa. Esimerkiksi. Lisäksi lääkäri voi ajaa Lappiin laskettelemaan molempien maksamaa tietä pitkin. Näitä voi pyöritellä.

 

Pörssissä rahan kasautuminen ja markkinatalous toteutuvat miltei laboratorio-oloissa. Pienen siivun tästä pelistä saa valtio osinko- ja myyntivoittoveroina. Joskus järjestetään jopa osakeanteja, jolloin peli tuo jotain suoraan reaalitaloudellekin. (Asuntojen) kiinteistökeinottelu taas nostaa kaikkien asuntojen hintoja, mikä haittaa oikeastaan kaikkia. Asumistuet köyhille lisääntyvät ja osa muuttaa halvemmille seuduille.

 

Osa keskittyneestä pääomasta sijoitetaan rahan puutteessa oleviin pieniin ja kasvuun tähtääviin yrityksiin. Siinä toteutuu keinottelua paremmin ylimääräisen rahan ohjautuminen rahaa tarvitseville. Riskit ovat kylläkin suuremmat, etenkin kun pörssikeinottelua tuetaan voimakkaasti. Myyntitappiot voi vähentää voittojen verotuksesta, eikä vero ylipäätään erityisen korkea ole. Kun pörssiin virtaa yhä lisää rahaa, kysyntä kasvaa ja kurssit nousevat. Kaikista pelureista tuntuu, että olenpas etevä.

 

Pörssi tietysti motivoi yritysten hallituksia ja toimitusjohtajaa tekemään työnsä paremmin. Kokemuksesta voin tosin sanoa, että jos työntekijän palkkaus ei sisällä palkkioita suorituksista, työtä pyritään silti tekemään hyvinkin. Monet muut syyt ratkaisevat. On tutkittu, että parhaiten menestyvät ne yritykset, jotka ovat eniten suuntautuneet asiakkaan parempaan palvelemiseen. Se motivoi työntekijöitä paljon paremmin kuin omistajien osingot. Ihmiset innostuvat, kun koko talon huomio on itse tekemisessä, eikä sen rahallisessa tuloksessa.

 

Jorma Ollila piti Nokian menestyksen kannalta yrityksen arvoja erityisen tärkeinä ohjaamaan työntekijöitä. Hän myös puhui kasvun motivoivasta vaikutuksesta. Mahdoton menestys -kirjastaan paistaa kuitenkin erityisesti se, että monet onnistumiset tulivat itse työn haasteista ja niiden voittamisesta. Ihminen haluaa päteä osaamalla työnsä. Erityisesti motivoi erityinen menestyminen, eikä rahallinen palkkio välttämättä ole käynytkään mielessä. Johtoa taisi motivoida suhteessa enemmän kilpailussa pärjääminen.

 

Lopuksi

Väitänkin, että pärjäämisen avaimet yrityksissä ovat 1) huomion keskittämisessä asiakkaan palvelemiseen 2) tavoitteiden ja toimintaperiaatteiden asettamisessa sekä 3) työntekijöiden kannustamisessa ja tukemisessa tavoitteita kohti. Yritysten menestys on tietenkin palvelun ja prosessien parantamisen ohella erityisesti kiinni uuden teknologian kehittämisestä ja soveltamisesta tuotteisiin ja tuotantoon. Hyöty tästä valuu kaikille käyttäjille, köyhillekin. Samat säännöt koskevat julkista hallintoa.

 

Suomen kannalta on haaskausta, kun vajaa viidennes työpanoksesta jää käyttämättä. Maailma ei ole valmis ja paljon olisi tehtävää, mutta mihinkään ei ole varaa. Suomesta puuttuu suuria tavoitteita, joihin oltaisiin valmiita sijoittamaan, joka mahdollistaisi työnteon tavoitteiden eteen.

 

Aihetta voisi kaluta loputtomiin, mutta jätän tällä kertaa tähän. Markkinatalouden vahvuuksia kannattaa hyödyntää, mutta sen heikkouksia suitsia. Talous pyörii tuotteistamisen ympärillä, eli jos jotain ei voi myydä, sitä ei edistetä. Köyhien mahdollisuudet ja uhat eivät näytä olevan hyvässä tasapainossa, kun taas varakkailla epätasapaino on päinvastainen. Köyhiin sovelletaan herkemmin keppiä ja rikkaisiin porkkanaa (vrt. myyntitappioiden verovähennykset vs. opinto-/toimeentulotuen pienuus). Kaiken lisäksi työttömällä on "epäkannustimia" eli osa-aikaisen työn vastaanottaminen ei tuota (tuore lakimuutos parantaa tilannetta) tai että 500 päivän ansiosidonnainen passivoi, ellei jopa syrjäytä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Hyvin kirjoitettu blogi ja täyttä asiaa. On kuitenkin aina muistettava, että Björn Wahlroos ym. vertaisensa eivät ole saaneet tältä yhteiskunnalta yhtään mitään missään vaiheessa. He ovat kaiken tehneet ainoastaan vain täysin itse kenenkään auttamatta millään tavoin. Niinpä on täysin oikeutettua, että Wahlroos ym. tekevät mitä hyvänsä he haluavat tehdä.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

:) Voin kuvitella Nallen vasaroimassa koulua pystyyn mutisten "ja kaiken saa itte tehdä", jossa sitten alkoi opiskella.

Ei pidä tietenkään kiistää sitä, että Wahlroos on maksanut runsaasti veroja, kuten tässä vastikään oli keskustelua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset