Yhteiskunnasta Muutama sana

Ujous laskee poikien arvosanoja. Miten se minulla menikään?

HS kertoo, että Suomessa poikia ja heidän kouluun sopimattomasta luonteestaan sakotetaan enemmän kuin useimmissa länsimaissa. Tämä pisti muistelemaan omaa kouluaikaa. Jokin olisi voinut olla toisin.

 

Olin koulussa rauhallinen ja varmaankin hiukan ujo. Sanoin ja viittasin, jos oli kerrottavaa ja kiinnostuneita, muuten kuuntelin. Harjoitustehtävistä pidin. Esiintyminen jännitti. Harvaapa ei. Koulu oli vuosi vuodelta kitkerämpää lukion loppuun saakka, jossa ajattelua puuduttava ja hämärtävä pänttääminen huipentui. Lienen otollinen tutkimisen aihe. Miten reilusti minua arvioitiin?

 

Keskiarvoni oli korkeimmillaan kuudennella luokalla, tasan 8. Numerot olivat milloin minäkin vuonna aika tasaisesti "seiskaa" ja "kasia". Nyt yliopistossa törmäsin minulle uuteen arviointitapaan: lähimpään kokonaislukuun pyöristämiseen. Jos tentin arvosana oli 3.5, tuli kurssin arvosanaksi 4. Ehkäpä jotkut peruskoulun opettajat sovelsivat aikoinaan samaa minuunkin, mutta nyt muistan usein olleen toisin. Kokeesta 10- tai 9- toi arvosanaksi 9 tai 8, puhumattakaan, että arvosana oli puolikas eli 8.5, 7.5 tmv. Väkisinkin tuolle alaspäin pyöristettävälle sektorille, jotka yliopistossa olisi pyöristetty ylös, osuu pitkässä juoksussa puolet arvosanoista.

 

Joskus harmitti menettää 9, kun kokeesta tuli 9-, mutta en fanittanut koulunkäyntiä suuresti muutenkaan, joten ne unohtuivat äkkiä. Olisiko tuntiaktiivisuus vaikuttanut? Maantiedossa, historiassa ja englannissa olin taatusti aktiivinen. Lukiossa en saanut englannin tunnilla vastata, vaikka viittasin jatkuvasti. Turhaannuin ja laskin vastausteni ja viittausteni määrän (n. 4/26). Viittasin ehkä jopa enemmän kuin koko muu luokka yhteensä. Tämän tilaston ilmoitin opettajalle. ;) Se paransi tilannetta - hetkeksi.

 

Omana aikanani oppilaat salasivat arvosanansa, joten en tiedä, miten heitä kohdeltiin. Suosittelisin joka tapauksessa pyöristämään arvosanat lähimpään kokonaislukuun ja kuten tutkija asian ilmaisi: "Jos mietit, annatko yhdeksän vai kahdeksan, anna yhdeksän. Ei se ole sinulta pois." Minulle tuolla ei ollut suurtakaan väliä tuolloin saati enää, mutta joitakuita se katkeroittaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander

Itse sain huomattavan edun vapaaehtoisesti kevät juhliin osallistumisesta. Kaikki arvosanat nousivat yhdellä. Sain mukavasti moisesta hyötyä lukioon siirtyessä. En ikinä käsittänyt mitä merkitystä tuollaisella toiminnalla voisi olla arvosanoihin.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Mielenkiintoista. Jos pitäisi mielikuvan perusteella arvioida, niin arvosanoja nostaa, jos olet tyttö ja olemukseltasi reippaan oloinen sekä opettajalle tietysti mieliksi. Apua on, jos juttelet hänelle toistuvasti mukavia.

Mikko Saarinen

Koululaitos on kuin suunniteltu tyttöjä varten. Suurin osa lukuaineista edellyttää pänttäystä, eli asioiden opettelemista ulkoa. Siinä pojat ovat huonoja. Se turhauttaa poikia eikä tunnu heistä mielekkäältä.

Matematiikka on poikkeus. Sitä pojat hallitsevat suvereenisesti. Matematiikassa pänttäys on turhaa. Siitä ei ole mitäään hyötyä. Muistan vieläkin, miten lukiossa tytöt pänttäsivät laskuharjoituksia ulkoa ja jos kokeessa jokin vähänkin poikkesi harjoituksesta, niin pieleen meni.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Siltä näyttää etenkin Suomessa. Ajatteleminen ja oppiminen/motivaatio hakea tietoa ovat tärkeitä. Itselle (teknilliset) korkeakoulut olivat siksi ensimmäisiä miellyttäviä kouluja, koska tehtävissä tuli soveltaa ja ajatella. Lisäksi tieto oli tietysti kiinnostavaa ja keskittynyttä ammattialaan, eikä monotonisesti esitettyä sillisalaattia sieltä täältä.

Tapio Vehmaskoski

"Vanhuksena" muistan ajan ilman peruskoulua siis kansakoulu- oppikouluajan.

Kansakoulun eka- ja tokaluokilla kerättiin "hymynaamoja" opettajan laatimaan oppilaskohtaiseen kateederilla olevaan päivälistaan. "joka puhuu kuuluvimmin saa ensimmäisen hymynaaman listaan", kertoi opettaja alkajaisiksi. Pian selvisi tyhmimmällekin pojalle, että vain kiltit tytöt saivat hymynaamoja listaan. Asiana ei ollutkaan selkeys ja kuuluvuus.

Laulutunnilla ja erityisesti "laulukokeessa" opettaja suoritti poikaoppilaan julkisen häpäisyn muiden edessä.

Kuka kirjoitti huonoiten ja rumimmalla käsialalla. Pojat tietenkin.

Oppikoulussa sentään ei onnistunut jujutus "hymynaamoilla". Itsenäisimmät tehtävät ja toimet melkeinpä edellyttivät poikien olemassaoloa. Ongelmaksi tulivat varhaiskypsät neidot, jotka vetivät vielä kyspsymättömien poikien huomion ja joskus poikuuden. Kompastelu lapsuudesta poikuuden kautta miehuuteen ja joillakin ennenaikaiseen avioliittoon vangitsivat nuoret miehet vastuuseen, jossa heitä sorsivan vanhapiikaopettajan tilalle oli astunut nalkuttava vaimo.

Eipä hätiä mitiä, lapsuudesta asti syyllistetty lapsi-, poika-, miespoloinen on kasvatettu syyllisyystaakkaan. Ne, jotka sen kestivät miehuuteen, ovat kestäneet myös vanhuuteen "ahneeksi sukupolveksi" kasvamiseen saakka.

Osa meistä on ollut mukana kasvattamassa uusia miessukupolvia, jotka eivät halua olla enää miehiä vaan naisia. Tulevaisuudessa meillä on vain yhtäsorttia sukupuolta.

Tasa-arvo on täydellinen. Vanhapiikaopettaja on kuoleva laji eikä meidän kannata enää syyllistyä huonosti kohdelluista koulupojista eikä heille sopimattomasta koulusta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ihmettelen mitä varten oppilaita pitää asettaa numerojärjestykseen.

Jukka Mäkinen

Koululaitos edelleenkin painottaa tiedon muistamista ajattelemisen ja analyysin kustannuksella, mikä on täysin järjetöntä internet aikana.
Tytöt tietenkin menestyvät sellaisessa, ja pärjäävät opinnoissaaan, oppimatta ajattelemaan.
On ollut esimerkiksi varsin järkyttävää seurata millaisia naisinsinöörejä työelämään tulee nykyisestä putkesta. 12-vuotias pojankloppi osaisi asiat paremmin ja ymmärtäisi mistä on kysymys.

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Uudeksi oppiaineeksi pitää saada jo alaluokilta lähtien esiintymistaito. Koulunäytelmät,johon kaikki osallistuvat,olisi myös oiva keino poistaa ujoutta ja jännitystä. Eihän se järki leikkaa,kun pitää vain keskittyä siihen,ettei minulta kysyttäisi. Tänne blogeihinkin on helppo kirjoitella,mutta lähdeppä puhumaan.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Se voisi olla hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun työpaikalla pitäisi sanoa poikkipuolinen sana tai ylipäätään mielipide, muttei uskalla. Toinen, mitä pidän tärkeänä on väittelytaito tai perustelemisen taito. On tunnettuja argumentointivirheitä, mutta moni ei niitä tunnista ja siksi toistaa niitä herkemmin, eikä huomaa muiden puheissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset