Yhteiskunnasta Muutama sana

Taantuuko Amerikka? Löytääkö Eurooppa itsensä vai ei?

Eurooppaan rakennetaan Yhdysvaltoja ikään kuin sama idea toimisi täällä kuten rapakon takana. Samaan aikaan Amerikka näyttää taantuvan ja rapautuvan.

 

Amerikka on kansojen soppa, kun Eurooppa on tilkkutäkki. Imitoidessaan Yhdysvaltoja, Eurooppa soveltaa amerikkalaisten ongelmiin sovitettuja lääkkeitä meidän erilaisiin ongelmiin ja oloihin. Amerikkalaiset esimerkiksi muuttavat osavaltioiden sisällä ja välillä paljon aktiivisemmin kuin eurooppalaiset. Syitä voi nopeasti arvella olevan ainakin kaksi. Kielimuuri eurooppalaisten maiden välillä jarruttaa muuttohaluja. Monien ranskalaisten ja saksalaisten kielitaito on suppea, eivätkä ranskalaisten muuttohaluja Saksaan nosta kulttuuriset erot ja historian painolastit. Lisäksi monet maat ovat maantieteellisesti melko eristyksissä (Pohjola, Brittein saaret, Espanja ja Portugali, Italia, Kreikka, Kypros, Baltia), joten poismuuttajilla on usein pitkä matka omaistensa ja ystäviensä luo.

 

Olen tarkkaillut saksalaisia ja norjalaisia työpaikkoja, mutta sujuvan saksan vaatimus karsii saksalaisia vaihtoehtoja ja Norjaan taas kaivataan kemian ja öljyalan koulutettuja, kun Suomessa koulutetaan ennemminkin esimerkiksi metallialalle. Nämä samat seikat ovat jopa vahvempina totta monissa maissa.

 

On hyvin hankala kuvitella, että edes useimmat yllä mainitut haitat työvoiman liikkumiselle merkittävästi vähenisivät pitkälläkään aikavälillä. Voi siis kysyä, kannattaako a) kuvitella, että asiat ovat toisin ja, b) että asiat muuttuisivat sellaiseksi kuin kuvittelee. Vertauskuvallisesti, kun Suomessa ei ole lumihuippuisia vuoria, ei niitä kannata alkaa kasaamaan vaan tyytyä nykyisiin oloihin ja hyödyntää niiden etuja parhaimman mukaan. Omat erilaiset olomme luovat väkisin pysyviä kilpailuedun lähteitä, joita monilla muilla ei ole, eikä tule edes yrittämällä.

 

Näin ollen Euroopan tilkkutäkkimäisyyttä kannattaa hyödyntää täysin palkein. Katson sen tarkoittavan verraten itsenäisiä kansallisvaltioita, jotka keskinäisen kilvoittelun ja ideoiden jakamisen kautta kehittyvät eteenpäin. Muualla kehitystä vievät keskusvallat ja isot korporaatiot. Samalle tielle astuva pienten yritysten ja valtioiden Eurooppa joutunee lähtökohtiensa takia ponnistelemaan paljon päästäkseen edes muiden tasolle, saati ohi. Keskusvaltainen Eurooppa voi siten joutua kiskomaan ruosteista kelkkaansa muille sopivien sääntöjen jarruttaessa vauhtia.

 

Federalistien esikuvana on Amerikan Yhdysvallat. Se maa on porskuttanut vahvasti läpi viime vuosisadan ja aikaa voitaneen kutsua Amerikan kulta-ajaksi. Eurooppa hajotti itsensä kahteen otteeseen rajuissa sodissa, minä aikana ja minkä myötä Yhdysvallat kasvoi ohi. Öljykaupan dollariperusteisuus ja ilmeisen toimivat yhteismarkkinat laskivat hintoja ja lisäsivät kauppaa.

 

On tainnut kuitenkin jo pitempään olla merkkejä Amerikan "kultakoneen" rykimisestä. Japanin johdolla tapahtunut Kauko-Aasian maiden nousu on haastanut maan. Sisäisesti amerikkalainen kulttuuri omaa varsin vanhoillisiakin piirteitä. Lainsäädäntö ei ainakaan paikoin rajoita johtajia eurooppalaisittain ja niinpä johtamisessa on autoritaarisia ja narsistisia piirteitä, mitkä tuntuvat Pohjolassa jopa keskiaikaisilta.

 

Stora Enso osti Consolidated Papersin vain huomatakseen tehtaiden olevan rapakunnossa. Detroitin Amerikan "autopääkaupunki" joutui nöyrtymään, kun muut tekivät autoja paremmin. Allekirjoittaneella on tarinoita muistakin esimerkeistä, missä tuotantokoneisiin ei investoida, eivätkä työntekijät ota vastuuta. Jälkimmäiseen syytä voinee hakea ainakin johtamistyylistä ja koululaitoksen rapautumisesta.

 

Amerikalla on tainnut olla yksi valtti yhteismarkkinoiden ohella ja osin niiden ansiosta: ahneus. Hyvä idea ja tyrkyllä olevat suuret markkinat ovat varmasti innostaneet meikäläisestä näkökulmasta materialistisen kulttuurin kasvatteja liikemiehiksi. Iso apu on siis ollut se, että on tehty jotain (paljon) bisneksen eteen rahan kiilto silmissä.

 

Riittääkö pelkkä tekeminen ja ahneus tulevaisuudessa? Varmaankin jokaisella on esimerkkejä amerikkalaisen ahneuden varjopuolista. Usein ongelma on, että ahneus voittaa asiakkaan. Lienee jokaiselle selvää, että toimivilla markkinoilla sillä konseptilla ei voita. Asiakkaat ostavat kuitenkin lopulta sitä, mikä on tehty heitä paremmin ajatellen. Työntekijät innostuvat selvästi enemmän asiakkaan paremmasta palvelemisesta kuin omistajien osingoista. Liian tuhdit tulospalkkiot taas näyttävät häiritsevän yrityksen etua oman edun rinnalla. Ainoa kestävä tie on toteuttaa yrityksen tarkoitus - asiakkaiden tarpeiden täyttäminen - kunnolla.

 

Amerikkalaiset finanssipankkiirit olivat valmiita tuhoamaan jopa työnantajansa - maailmantalouden vakaudesta puhumattakaan - omien överien palkkioidensa takia. Presidentti valitaan isolla rahalla. Raha on paksusti kaikkialla.

 

Suomalaisena ja eurooppalaisena ihmettelen, voiko amerikkalaisten tyylillä voittaa 2000-luvulla. En usko. Euroopalaisten käsissä on paljon. Uskalletaanko nostaa peliin se meidän oma kortti, mitä muilla ei ole. Aika on tullut.

Lisäys 6.6.2014 22:49:

Aiheesta aiemmin: Eurooppalainen kulttuuri on liittovaltion vastainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Piti suositella perussuomalaisenkin blogia, koska siitä huokuu laaja perspektiivi.

Sokea federalismi USA:n tapaan ei onnistu, vaan sitä pitää mukauttaa eurooppalaisiin puitteisiin. Ajatuksellisena sohaisuna voisi sanoa, että Skandinavia, Germania ja Latinia tulisi olla omia alaryhmiään fedralistisessa Euroopassa. Britit omana kummajaisenaan niin kauan kuin haluavat mukana olla.

Lainsäädännöllä ja direktiiveillä ei kulttuureja muutella, ja vaikka kulttuurien muuttaminen ei agendaan kuuluisikaan, niin ne määrittelevät keskeisesti sen millaiset direktiivit ovat soveliaita ja kuinka vakavasti ne otetaan.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kiitos. Näin on, kulttuuri määrää. Kulttuurin ja lakien ristiriidat johtavat konflikteihin tai, kuten viittasit, lakien ylenkatsomiseen.

Liittovaltio Pohjoismaiden kesken toimisi varmasti paremmin kuin nykyinen - tilkkutäkki. Ajatuksena se on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin nykyinen EU.

Keskeisenä teemana suosisin kansojen vapautta etsiä omat ratkaisunsa. Solidaarisuus kansojen kesken lienee joka tapauksessa ongelma ja sitä vaikeuttaa kielellinen eristyneisyys. Ei voine odottaa suurta solidaarisuutta, jos ei ole tietoa toisen maan tilanteesta, kun uutiset seuraavat etupäässä kunkin kielialueen asioita. Ohessa maantiede eristää kanssakäymiseltä sekin.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

...Skandinavia, Germania ja Latinia...

Suomi ei kuulu mihinkään noista?

Vai olisiko Suomella paikka olla Viron kanssa samaa settiä? Yhteiset ongelmat, erittäin läheiset kielet. Federalistisessa Euroopassa varmaankin kieliryhmien yms. intressit korostuvat.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Se on vain määrittelykysymys. Kuuluminen pitää perustua kultturelliselle pohjalle - ei etniselle, kielelliselle tai asenteelliselle pohjalle. Näin ollen Suomen voi hyvin katsoa kuuluvan skandinaaviseen kulttuuriin. Mikään maa maailmassa ei ole yhtä paljon samanlainen Suomen kanssa kuin Ruotsi ja saman asian tunnustavat myös ruotsalaiset. Suomalainen ei Ruotsissa tunne olevansa ukomailla.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #6

Minä en osaa sanoa tuohon juuri mitään, kun mielestäni ne asiat, jotka kulttuuria määrittävät pitävät sisällään realiteetteja ja maailmassa on jokunen maa jonka realiteetit ovat samankaltaiset kuin Suomella. Yksikään niistä ei ole Ruotsi. Mielestäni etninen, kulttuurinen, kielellinen tai edes asenteellinen eivät ole mitenkään selvärajaisia, vaan pikemminkin leikkaavat toinen toisiaan.

Kun kansallisvaltioiden rajat ajetaan alas, ei jää mitään muuta kuin Euroopallinen etnisiä ryhmiä, joilla ei ole enää rajojen tuottamaan turvaa, joten sisäänpäinkääntymistä tapahtuu. Ja koska tapahtuu, silloin tilanne on suoraan mikä nyt vähemmistöillä yleensä on. Pitää liittoutua, huutaa kovaa ja vaatia oikeuksia.

Sen lisäksi kaikista niistä nousee toki myös jonkinlainen Eurooppalainen identiteetti. Maaton eliitti ja sellaiseksi pyrkivät, jotka ajattelevat olevansa ainut ihmisarvon ansaitseva ihmisryhmä maan kamaralla.

He kärjistävät hommaa entisestään.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

USA:n taloudelle povataan jatkuvaa ja pitkää kasvua, sillä maan työvoiman tarjonta pysyy hyvänä, johtuen väestön voimakkaasta lisääntymisestä. Euroopassa väestö ei juuri lisäänny ja maahanmuuttokin on vastatuulessa.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Näin on. Itse tarkastelin koko muuta kasvua ja kehitystä. Jos Amerikka alkaa syödä itseään sisältä päin esimerkiksi kalliin sairaanhoidon ja vakuutusjärjestelmän kautta, se ei voi pitkällä tähtäimellä olla voitokas tie.

Se, mikä jäi jutussa mainitsematta (eikä minulla ole kovia faktoja tueksi), on eurooppalaisten yritysten pakko suuntautua vientiin ja kohti erilaisia kulttuureja. Amerikkalaiset ovat tietysti sitä tehneet Coca-Colan ja muiden brändien johdolla, mutta kysymyksenä isojen nimien takaa: onko Amerikan ja Euroopan kulttuurien välillä ero kansainvälistymisessä eurooppalaisten eduksi edellä mainitusta syystä johtuen?

Euroopassa meni aikansa jälleenrakentaa maanosa, mutta miten sen jälkeen on kansainvälistyminen edennyt...

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Amerikka porskuttaa vahvasti eikä merkkejä sen hegemonian rapautumisesta näy missään muualla kuin putinistien toiveunissa. Eurooppa jälleenrakennettiin amerikkalaisin opein, mutta nyt Eurooppa on taas vaarassa hajota sisäisiin riitoihinsa. Kuten Barack Obama Varsovassa vahvisti, Amerikka on taas vapaan Euroopan tukena.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Voimme seurata, miten käy. Mitä tarkoitat "amerikkalaisilla opeilla"? Eurooppa rakennettiin osin amerikkalaisten rahoilla ja työtä tekemällä. Obaman uho juhlapuheessa ei sinänsä osoita suuresti yhtään mitään. En ole amerikkalaisvastainen, mutta jos talous perustuu arvopaperien ja kiinteistöjen arvonnousulle, kalliille vakuutuksille ja sille perustuvalle terveydenhuollolle sekä kalliille korkeakoululle, herää itsellä kysymyksiä. Jos toiset tekevät samat asiat halvemmalla, kuvittelisi heidän pärjäävän paremmin. Jos EU saadaan aisoihin, Eurooppa voi pärjätä. Koulutus ja osaaminen ei ole ongelma.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset