Yhteiskunnasta Muutama sana

Maksetaanko johtajille turhaan isoa palkkaa?

Suurimpien yhtiöiden ylimpien johtajien palkat ovat Suomessa yli 20 kertaa työntekijöiden palkkoja isommat. Saavatko yritykset vastinetta rahoilleen?
 

Kysymys kuuluu, innostaako raha työntekoon? Aihetta käsittelee monelta kantilta professori Tomas Chamorro-Premuzic kirjoituksessaan Harvard Business Reviewissä. Yhteenveto tutkimuksista on, että raha ei innosta, jos työ innostaa. Jos työ on tylsä, raha innostaa. Mielenkiintoisesti innostava työ menettää hohtoaan palkkion kasvaessa. Tämän voi arvella selittävän sen, miksi finanssipankkiirit olivat valmiita uhraamaan työnantajansa palkkioidensa eteen. Näyttää vieläpä olevan niin, että suuret palkkiot vievät huomiota itse työltä ja latistavat siitä kumpuavaa intoa.

 

Edelleen, palkkio ei voita luontaista intoa sitouttajana vaan häviää mennen tullen: ero voi olla kolminkertainen. Voi tosin olla niinkin päin, että huonosti motivoituneella ei ole muuta innostajaa kuin palkka. Tähän professori toteaa, että motivaatioonsa voi vaikuttaa keskittymällä nauttimaan työtehtävistään. Palkka kyllä luo intoa, kunnes tavallisen elämän tarpeet on tyydytetty ja talous on turvassa.

 

Chamorro-Premuzic toteaa, että työstä ja ihmisestä kumpuava motivaatio johtaa parempiin työtuloksiin kuin rahan voimalla ratsastaminen. Erään tutkimuksen mukaan 40 % työtyytyväisyydestä on selitettävissä luonteella. Riippumatta palkasta, tunne-elämältään vakaat, ulospäinsuuntautuneet, sovinnaiset tai tunnolliset pitivät työstään. Vielä tätäkin tärkeämpi vaikuttaja motivaatioon oli pomo.

Tiivistetysti, allekirjoittaneen yksinkertaistava lista innostuksen tärkeimmistä lähteistä:

  1. Pomo
  2. Työntekijä
  3. Työ
  4. Palkka

Voidaan hyvin kysyä, meneekö johtajien isoista palkoista osa hukkaan? Johtaja tuskin motivaation mekanismeiltaan merkittävästi eroaa muista ihmisistä, ellei narsistien suurempaa osuutta huomioida. Toisaalta, jos isoa palkkaa ei maksettaisi, se päätyisi voitoksi yritykselle ja siitä siivu osinkoina ulkomaille. Niin voitosta yksinään kuin koko voitosta osinkoineen maksetaan vähemmän veroa kuin korkeasta ansiotulosta. Jos voitosta kolmannes maksetaan osinkoina, on sen siivun vero 45,5-47,5 %, mutta muusta voitosta 20 % ja siten koko voitosta  28,5 %. Ansiotulonveron päälle palkan sivukuluja toimitettaisiin noin 27 %. Mielenkiintoisesti, mitä enemmän johtaja irtisanoo ja sen ansiosta kasvattaa ansiotulojaan, sitä enemmän hän maksaa potkituille työttömyysvakuutusmaksuja, joita ei välttämättä koskaan itse tarvitse. Ehkä.

 

Palkan sijaan pomosta itsestä lähtevä into ratkaisee pelin. Iso palkka on vain sivujuonne ja jopa uhka muidenkin innolle. Voi kysyä, kuinka työntekijät suhtautuvat epätasa-arvoon, jos palkkaero johtoon kasvaa suureksi ja samalla työntekijä itse kitkuttelee elämän perustarpeiden kanssa. Iso palkka ei motivoi, mutta pieni palkka demotivoi. Se ei varmasti ole yrityksen etu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Mikäli kyseessä on yksityinen yritys, niin palkalla ei ole ylärajaa.

Esim. Valtion ja kuntien monopoliyhtiöissä maksetaan liian suuria palkkoja. Niitä voisi leikata.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kenenkään palkalla ei ole teoriassa ylärajaa. Paitsi ehkä maailman kaikkea rahaa ja varallisuutta enempää sitä tuskin saa.

Lue juttuni uudelleen. Nyt väitteesi on pinnallinen itsestäänselvyys, eikä edes perusteltu.

Pekka Pylkkönen

Kyllähän se kieltämättä vaikuttaa siltä että palkkojen ja bonareiden tulossidonnaisuus on jäänyt puutteelliseksi. Sama pätee organisaatioissa alhaalta ylös. Moni selkeästi urakkapalkalla parhaiten palkittuja duuni hoidetaan tuntipalkalla, joka lienee pirun keksintö. Mitä loivaliikkeisemmin tekee duunissa, sitä enemmän pomo saa maksaa.

Hyvä pomo tai vaikkapa insinööri tuottaa parhaimmillaan onnistuessaan helposti tuhatķertaista arvoa yksittäiseen tuotantotyöntekijään verrattuna. Outoa on lähinnä se, miksi totaalisesta tyrimisestäkin pitää maksaa niin rutosti. Kyllä toimarin pitäisi pystyä tienaamaan nollatulotkin - aivan kuten osakkeenomistajienkin - huiman upsiden vastapainoksi.

Ja kuten kaima tuossa totesikin, yksityisissä firmoissa osakkeenomistajat leikkivät omilla rahoillaan. Haitanneeko niin suuresti ketään. Jos firman palkkapolitiikka keljuttaa niin voi äänestää jaloillaan.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Ei johtajille liian suurta palkkaa makseta. He saavat juuri sen palkan jonka heidän työnantajansa ovat katsoneet sopivaksi. Tämä koskee myöskin valtion yhtiöitä työnantajinaan poliitikot.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Pylkkösellä on kyllä hyviä pointteja, mutta nyt yksinkertaistatte liikaa ja ohitatte koko kirjoitukseni pointin. Ikään kuin juttuani ei olisi luettu. Toteutuuko tässä se, että mielipiteisiin ei voi vaikuttaa faktoilla?

Sinä, Jarmo Lauros, puhut kuin kysymys liian suuresta palkasta olisi joku laillisuus-/laittomuuskysymys tms. joillekin. Jokainen tajuaa sanomattakin, että johtaja saa sen palkan, minkä työnantajansa kanssa on katsonut sopivaksi. Niin se on meillä kaikilla. Jos palkasta ei päästä sopimukseen, ei työsopimusta synny.

Ja se kirjoitukseni pointti yksinkertaistettuna: jos johtajalla on massiivinen palkka ja työntekijöillä kituliksa, se syö niin työntekijöiden kuin johtajankin motivaatiota. Perustelut ovat kirjoituksessa.

Pylkkönen sanoi, että aina voi vaihtaa firmaa. Se ei firmaa auta. Jäljelle jää paksun palkan takia demotivoitunut ja motiiveiltaan palkkaan keskittynyt sekä siten tavoitteiltaan vinoutunut ja rajoittunut johtaja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset