Aikuiset lapset Eurooppaa johtamassa

Parlamentin kolme suurinta ryhmää estivät valiokuntien puheenjohtajuudet EU-kriittiseltä EFDD-ryhmältä. Tavallisesti he olisivat äänestäneet ryhmälle yhden puheenjohtajan paikan ja varapuheenjohtajuuksia, mutta nyt ei.

 

Syyksi päätöstä puoltava Sirpa Pietikäinen sanoo, ettei EFDD "suostu rakentavaan yhteistyöhön" Euroopan puolesta. Heidi Hautala pitää päätöstä häpeällisenä. Tulkinta on erittäin osuva.

 

Koko Pietikäisen puolustuksen voi kyseenalaistaa. En tiedä tapahtumien yksityiskohtia, mutta tiedämme, että viime kaudella EU-kriittisellä EFD:llä vielä oli puheenjohtajuuksia. Ilman sen kummempaa analyysiä, taustalla on mitä todennäköisimmin suurten puolueiden tunteellinen vastareaktio EU-kriittisten vaalivoittoon ja viimeisenä niittinä heidän kuuluisa selän kääntäminen salissa. Pelko toista mieltä olevien kasvavasta vaikutusvallasta sai syrjimään heitä. Koska piti kuitenkin olla savuverho, jolla syrjinnän perustelisi, keksittiin sellaiseksi 'rakentava yhteistyö'. (Kannattaa huomata, etteivät kaikki savuverhon tupruttelijat välttämättä kovin tietoisesti omia vaikuttimiaan tajunneet.)

 

Koko väite "suostuminen rakentavaan yhteistyöhön" on niin subjektiivinen, ettei kukaan objektiivinen ihminen siihen pohjimmiltaan mukisematta usko. Eikä väitettä tukemaan ole näkyvillä kovia faktoja. Vastaavia savuverhoja ihmiset kohtaavat omissa elämissään. Fiksuimmat osaavat ne tunnistaa. Kun lukee EFD:n, eli EFDD:n, nettisivuja, haluttomuus rakentavaan yhteistyöhön ei kyllä käy ilmi. Se käy ilmi, että ryhmä on suurten kanssa toista mieltä. Ennemminkin lukijalle valkenee, että "rakentavaa yhteistyötä" on vain liittovaltion rakentaminen.

 

Voi poloista Eurooppaa, kaikki vanhemmat muistavat Neuvostoliiton. Nämä samat lapselliset MEP:it marssivat ehkä vielä tänä vuonna jonnekin päin maailmaa paasaamaan siitä, kuinka toista mieltä olevia pitää kuunnella ja mielipiteet sallia ja että demokratia se on niin ihqua. Harmi, etteivät he suostu rakentavaan yhteistyöhön Euroopan puolesta EFDD:n kanssa.

 

Samat yksinkertaiset pölvästit – parlamentin enemmistö siis – eivät tajunneet, että tekivät vihollisilleen palveluksen. Vihollisiksi heitä voinee kutsua, kun eivät yhteistyökumppaneiksi kelpaa. Tavalliset ihmiset parlamentin ulkopuolella näkevät tapauksen neutraalisti ja useimmat pitävät varmasti parlamentin enemmistöä tempauksen johdosta lapsellisina, suvaitsemattomina ja epäreiluina. Pidän varmana, että monen mielessä parlamentin arvovalta ropisee, kenen korviin tapaus nyt kantaakin.

 

Pietikäinen kertoo, että eurokriittisten annetaan näyttää pystyvätkö yhteistyöhön. Ajatus on huvittava. Ensinnäkin, muistutuksena Pietikäisellekin, ryhmä oli jo olemassa viime kaudella. Kyllä, se muuttui, mutta kritiikki on ennallaan. Toisekseen, jos on sitä mieltä, että Eurooppaa ei kannata hallita keskitetysti Brysselistä, on "yhteistyökyvytön". Eli jos uskot, että Bryssel-projekti ei toimi, vika on sinussa, ei projektissa. Ideologista fundamentalistista hapatusta.

 

Tämä kirjoitus koski vain tätä tapausta, mutta otsikko kattaa enemmän. En niihin tarkemmin mene, mutta lyhyesti muutamista: europrojekti oli katastrofi, varoja käytetään leväperäisesti ja lahjonta vaivaa. Fataalina syöpänä projektin uskottavuuden näivettää sisältä päin yksi: idealismi. Se hylkää häiritsevät tosiasiat ja eurokriisin myötä meillä on siitä jo todisteet edessämme. EU on ytimestään sairas.

mikkokangasoja
Perussuomalaiset Raisio

47-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Kaupunginvaltuutettu. Kaupunginhallituksen jäsen. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :)

Muiden viisauksia:

"Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna.

"Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming.

"Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

"A nation of sheep will beget a government of wolves", Edward R. Murrow.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu