Yhteiskunnasta Muutama sana

Koulut ovat hukassa kiusaamisen kanssa

Tuore julkisuuteen tullut tapaus kertoo taas palan sitä samaa tarinaa mitä kaikki aina. Koulut eivät reagoi kiusaamiseen, eivätkä kerro siitä vanhemmille ja voivat jopa salailla tai vähätellä. Jos vastaavasti tehdään jotain, toimet eivät ole välttämättä loppuun asti harkittuja.

 

Tuore Lahden tapaus sisältää oudon piirteen, kun kiusaamisen uhri eristettiin muista välituntien ajaksi. Näin vahvistui mielikuva hänestä erilaisena muihin nähden. Samaan aikaan kiusaajat luultavasti retostelivat muille. Kiusatulla oli kai tylsää yksinään.

 

Vastuu on koulun

Koska merkittävää kiusaamista on varmasti jokaikisessä isommassa koulussa, sen kuuluisi tarkoittaa sitä, että opettajat ovat kiusaamisen käsittelyn ammattilaisia. Kultainen kysymys kuuluu: ovatko he sitä?

 

Jos opettaja ylenkatsoo tai jopa salailee kiusaamista, kuinka suuren rikoksen hän moraalisesti tekee? Joskus olen kuullut, ettei opettaja viitsi puuttua, kun vastaukseksi sanotaan nahistelun olevan vain leikkiä. Tällaiseen tilanteeseen on helppo ohje. Jos ns. leikkimielistä naljailua tai nahistelua ei erota oikeasta kiusaamisesta, tulee kieltää molemmat. Näin väärä arvio ei aiheutua sanottavia vahinkoja. Ilman leikkimielistä nahistelua voi elää vallan mainiosti.

 

Toinen meriselitys opettajien suunnasta on valtuuksien puute. Tämä on pitänyt varsinkin aiemmin paikkansa, mutta ei ole estänyt sallittuja toimia, ei kertomasta vanhemmille, eivätkä ne estä suunnittelemasta uusia keinoja. Jotain on kiusaamisen paljastuessa opettajan ja koulun ehdottomasti tehtävä, eikä jättäytyä sivustaseuraajaksi. "Sosioemotionaalisista" vaivoista kärsivän nuoren ei pidä antaa "tartuttaa" vaivansa vastinetta uhriin. Lahtelaisen rehtorin haastattelu antaa ymmärtää juuri näiden vaivoista kärsivien kiusaavan. Eikös se kuitenkin ole tutkittua, että usein kiusaajalla menee hyvin, ehkä liiankin hyvin ymmärtääkseen tai viitsiäkseen ymmärtää muita?

 

Vanhemmilla on vastuu lapsensa kasvattamisesta. Kaikki eivät siihen tietenkään kykene. Sen seurauksista kantavat kaikissa tapauksissa vastuun kiusaamisen uhrit. Kiusatun lapsen vanhemmat saati hän itsekään eivät ole koulukiusaajan kasvatusvastuulistalla ensimmäisenä. Edeltä löytyy koulu. Muitakaan ei ole.

 

Vapaus ilman vastuuta

Mikään yhteisö ei kestä sitä, jos vastuu ei seuraa vapautta, koska joku käyttää sitä varmasti hyväkseen. Rikoslain rikosvastuu (15-vuotta) on määritelty tässä suhteessa mielenkiintoisesti. Monet rikoksiin ryhtyvät nuoret hairahtavat tielleen kasvettuaan ulos lapsuudesta 13-14-vuotiaina, ennen rikosvastuuta. Vastuu omista teoista ei seuraa kehityksen perässä. Syntyy vapauden ja vastuun ristiriita, jossa nuori voi melko vapaasti tehdä rikoksia ja aiheuttaa pahaa monille. Se tuskin on järjestelmän tarkoittama malli elämää varten siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Samanaikaisesti kiusaajan hoitaminen on, kuten linkkaamastani artikkelista näkee, ammattilaisten huomion kohteena. Milloin hoidetaan kiusaamisen uhreja?

 

Ennaltaehkäisy kunniaan

Ennen ensimmäistäkään kiusaa tulisi opettaa lapsia ja nuoria ymmärtämään mitä seurauksia kiusaamisella on, mistä se kiusaamisen halu tulee sekä tietenkin onko se ylipäätään sallittua vai ei. Tässä yksi ajatus: rehtori voisi vuoden alussa koota kaikki saliin ja pyytää niitä nousemaan, jotka eivät salli kiusaamista. Opettajat tietenkin nousevat ensimmäisenä ja luultavasti muutkin perässä. Koko kouluyhteisö asettaisi näin paineen toimia tahtonsa mukaan. Luonnollisesti leimautumisen pelossa moni vielä myöhemminkin kiusaava nousisi, mutta luultavasti episodi nakertaisi palan itsevarmuudesta kiusaa tehdessä. Se saisi miettimään kahdesti ja loiventamaan tekoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Äskettäinen tapaus jossa viranomaisemme laittoivat sosiaaliseen mediaan pyörimään jutun, kun neljätoistavuotias koulupoika oli ajautunut itsemurhaan pitkäaikaisen kiusaamisen johdosta, kertoo kaiken viranomaistemme kyvystä puuttua asioihin. Eli yksikään viranomainen ei kykene tekemään mitään muuta kuin kertomaan jutun sosiaalisessa mediassa!

Ketään ei ole asetettu vastuuseen tässä tapauksessa ja näin viranomaisemme oikein kannustavat näitä kiusaajia jatkamaan kiusaamistaan, kertoen että edes siinä tapauksessa että uhri ajautuu itsemurhaan, ei kukaan joudu vastuuseen!

Heli Hämäläinen

Oikea ja tehokas tapa on tehdä kiusaajasta aina rikosilmoitus sekä lastensuojeluilmoitus. Tällöin kiusaajan perhe pääsee osalliseksi lastensuojelun toimenpiteistä.

Jouni Nordman

Itse olen pohtinut paljon sitä miten voin omalla kasvatuksesta poista kiusaamista,niillä me aikuiset monesti syytää koulua, mutta emme muista sitä, että kotona ehdoton asenne kiusaamiseen heijastuu lapsiin esimerkin voimalla.

Tämä asia on itseeni juuri kaikkein eniten pohditaan, eli miten voidaan lapsia kasvattaa sillein että he itse puuttuvat kiusaamiseen. Tässä itse pidän kasvatuksessa yhtä pää linjaa, joka perustuu siihen, että ketään ei jätetä yksin, sillä jos minä menen hänen luokse niin hän ei ole enää yksin.

Eli itse en usko opettajilla olevan muita mahdollisuuksia kuin luoda ympäristöt jossa on vaikeata kiusata, mutta itse asian käytännön tekee lapset itse.

Anna-Leena Nieminen

Julkinen koululaitos on kiusaamisen lähde.

Julkinen koululaitos = koulukiusaamista.

Jos valtion koulutusjärjestelmä(monopoli) vapautettaisiin, valinnanvapaus ja monimuotoisuus ehkäisisivät kiusaamista ja aivopesua kollektivismiin ja olisivat muutenkin koulutusta tehostavia, esimerkkinä

yksityisopetus jota markkinoiden vapautuessa voisivat järjestää pienituloisemmatkin perheet.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset