Yhteiskunnasta Muutama sana

Näin Venäjä on vahva ja länsi hukassa

Taloudellisesti pärjäävän Venäjän Putin haluaa paljon laajemman valtapiirin luovin ja ennakoimattomin keinoin. Länsi ei uskalla katsoa ikäviä kehityskulkuja silmiin. Ukrainan tulisi olla puolueeton.

 

Venäjällä on velkaa vain 13 % BKT:sta. Maa käytännössä maksoi entisen velkansa (100 % BKT:sta) vuosina 2000-2007. Maan talous tanssii öljyn hinnan mukana. Se on pelastanut Putinin ja tehnyt miehestä ehkä maailman rikkaimman varsin lyhyessä ajassa.

 

Ottaen huomioon, että maassa riittää vielä paljon rakennettavaa, öljytuloista iso osa käytetään armeijan varustamiseen. Sotilasmenot olivat viime vuonna 88 miljardia dollaria. Se on kaksi kertaa Saksan sotilasbudjetin verran ja vie kolme kertaa isomman siivun BKT:sta. 

 

Tuoreen Iltalehden Putin-siteerauksien perusteella johtaja on nationalismin ja valtansa humalluttama: "Kenenkään mieleen ei ole tullut aloittaa suuren luokan konfliktia Venäjän kanssa."

Venäjä on kasvanut teini-ikään - ja sillä on ydinase.

 

Putin tuleekin huomauttaneeksi Venäjän olevan maailman vahvimpia ydinasevaltoja, mikä on teoreettisen tason pelottelua ulkomaille. Voiko Putin todella tarttua ydinaseeseen viimeisenä oljenkortenaan ja olla siten valmis kansansa itsetuhoon (kostoltahan Venäjä ei välttyisi)? Meikäläisittäin moraalisesta eksyneisyydestä kertoo, että Putin ilmoitti nämä asiat nuorisoleiriläisille. On hyvin vaikea kuvitella saman suuntaista Niinistöltä.

 

Ukrainan kriisi ja kokokuva

Länsimaiset arviot Venäjän ratkaisuista ja motiiveista ovat menettäneet arvonsa. Asiantuntijat veikkailevat yhtä ja toista ja yleensä eivät yhtään pahempaa kuin jo on tapahtunut. On pikemminkin päinvastoin, arviot ovat optimistisia. Ne ovat myös usein näköalattomia asiantuntijoiden ollessa haluttomia arvioimaan enempää kuin näkevät. Käytännössä Venäjä aloitteellisena toimijana suuntaa kansainvälisen yhteisön katsetta liki tahtonsa mukaan. Natoa nämä estot eivät rasita. Sen työtä on turvata oma alue ja mielellään varman päälle. Se on ennustettava hyvin eteenpäin.

 

Putinin selitykset ulkovenäläisten suojelusta ovat verukkeita. Mies itse juuri totesi ukrainalaisten olevan samaa kansaa venäläisten kanssa, mutta silti venäjänkielisiä piti mennä asein Ukrainaan puolustamaan. Ikään kuin muita keinoja ei olisi ollut. Kyse on valtapiirin laajentamisesta. Ukraina ei ole sen tien pää. Kun Venäjä ei yllättämällä hyökännyt Ukrainaan ja se on kyennyt viemään asiaansa eteenpäin epäselvissä oloissa, se on voittanut paljon. Kansainvälisellä yhteisöllä on nyt ollut enemmän aikaa tunnetasolla varautua tulevaan, eivätkä yllätykset ole haitallisesti voimistaneet reaktioita. Päinvastoin hämmennys kahlitsee mielipiteitä, kun ei oikein tiedetä mitä on tapahtumassa. On varmaa, että taktiikkaa sovelletaan tulevaisuudessakin.

 

Kuten Paavo Väyrynenkin on todennut, Ukrainan ei tulisi olla liian läheinen EU:n kanssa vaan ennemminkin neutraali vyöhyke kahden valtablokin välissä. Mitä EU:hun tulee, se mokasi jälleen huolestuttavan amatöörimäisesti, kun ei huomioinut Venäjää Ukrainan suhteen. Rauhanprojektista tuli historiaa, kun valtapiirien rajat kohtasivat ja samaan aikaan EU:n kansat mellakoivat kaduilla euron epäonnistumisen takia. Kansakuntien johtajat eivät kykene näkemään eurooppalaisten ja EU:n etuja osin siksi, ettei kukaan tunne lähimainkaan kaikkia kulttuurejamme, maitamme ja niiden etuja. En usko, että kukaan siihen pystyisikään. On täysi työ oppia ajamaan oman kansakunnan etuja. Kuinka sitten oppisi ajattelemaan kaikkien muidenkin kansojen etuja?

 

EU:sta kirjoitan siksi, että kyse on kahden suurvallan välisestä mittelöstä. Ratkaisu saattaisi olla yksinkertainen, tuo edellä mainittu, mutta sopiiko se Venäjälle? Entä EU:lle? Jokainen suurvalta kaipaa missiota, jota levittää ympärilleen. Venäjälle se on venäläisyys ja EU:lle vapaus, demokratia ja rauha. Missio antaa innon, mutta tuloksena on aina yksi ja sama: valtapiirin laajentaminen. Keinojen kovuus vaihtelee, vallanhimo pysyy.

 

Onko Venäjällä ja Ukrainalla toivoa?

Presidentit rohmuavat kymmenien miljardien omaisuudet maastaan ja kansa on monin paikoin rutiköyhää sekä korruptio vaivaa kuin kuolettava syöpä. Kokemuksistaan viisaina kansalaiset eivät luota toisiinsa. Tuolta pohjalta ei oikeastaan voi odottaa menestystä. Luottamus on yhteiskunnan pärjäämisen perusta. Pitää olla halua maksaa veroja ja käyttää ne harkiten. Puhumattakaan käytöstavoista ja rehellisyydestä. Niin kauan kuin nuo eivät ole kunnossa, en usko Venäjän nousevan. Paitsi väkivallalla leikkien. Se onkin se ainoa mihin Venäjällä on lelut ja mahdollisuudet. Nöyryytetyn kansan ainoa tie ylpeyteen. Valitettavasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

Hyvä analyysi, näitä suoltaa Ukraina-Venäjästä toinen toistaan parempia. Hämmennys vallallaan. Jotain tarttis tehdä. Sillä aikaa Venäjä vie.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Kun Venäjä ei yllättämällä hyökännyt Ukrainaan ja se on kyennyt viemään asiaansa eteenpäin epäselvissä oloissa, se on voittanut paljon."

Tuo osuu naulan kantaan. Venäjä toimii nykyoloissa nerokkaammin kuin entinen Neuvostoliitto suorasukaisine telaketjumanöövereineen. Nyt otetaan salaa viipale viipaleelta ja välillä aina odotetaan, että maailma periaatteellisesta vastustuksestaan huolimatta tottuu faktuaaliseen asiaintilaan. Venäjällä itsellään on kuitenkin pitkän tähtäimen suunnitelmat olemassa.

"Ukrainan ei tulisi olla liian läheinen EU:n kanssa vaan ennemminkin neutraali vyöhyke kahden valtablokin välissä. Mitä EU:hun tulee, se mokasi jälleen huolestuttavan amatöörimäisesti, kun ei huomioinut Venäjää Ukrainan suhteen."

Ei tuo noin mene. Jokainen kansakunta saa itse päättää, ilman Paavo Väyrysen mielipidettä kysymällä, mitä se haluaa. Venäjää ei tarvitse huomioida maailmassa milliäkään enempää kuin muitakaan maita.

Markku Laaksonen

"Ukrainan ei tulisi olla liian läheinen EU:n kanssa vaan ennemminkin neutraali vyöhyke kahden valtablokin välissä. Mitä EU:hun tulee, se mokasi jälleen huolestuttavan amatöörimäisesti, kun ei huomioinut Venäjää Ukrainan suhteen."

Ei tuo noin mene. Jokainen kansakunta saa itse päättää, ilman Paavo Väyrysen mielipidettä kysymällä, mitä se haluaa. Venäjää ei tarvitse huomioida maailmassa milliäkään enempää kuin muitakaan maita".

Eipä mene, ei. Onneksi P Väyrynen ei ole asemassa, jossa voi määrittää Ukrainan, tai minkään maan asemaa.
Länsi-Ukraina Lemberg'neen (Lviv)oli aikanaan Galitsian keskus, Itävalta-Unkaria, Puolaa sotien välissä, siis vähintäänkin Eurooppaa historiallisesti.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kyllä, Ukrainanhan olisi voitava päättää suuntautumisestaan omin päin. Se ei vain taida olla mahdollista rauhanomaisesti. Jokin kompromissi saattaisi saada Venäjän rauhoittumaan. Muistaen toki, että takana voi hyvin olla laajempi suunnitelma.

On hyvä myös kysyä, mitkä motiivit ukrainalaisilla ovat EU-suuntautumisen takana. Varmasti on syinä vapautta, järjestystä ja sen sellaista, mutta uskon merkittävänä syynä olevan yksinkertaisesti toiveen, että Ukrainaan tulisi samat olot ja elintaso kuin lännessä. Moniko lisäksi odottaa, että länsi yksinkertaisesti toimittaa rahaa... Lopulta EU ei kuitenkaan voi pelastaa Ukrainaa ukrainalaisilta itseltään, jotka ovat henkisesti samassa kurimuksessa kuin venäläiset, ilman öljytuloja.

Maalla on resursseja ja teollisuutta, mutta ei vakautta eikä keskinäistä luottamusta.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Ehkäpä jopa Suomen onneksi EU:ssa on nyt Venäjän tuntija vailla vertaa eli Jyrki Katainen Suomen oma poika. Hänen taitonsa ja tietonsa tulevat juuri nyt olemaan EU:lle korvaamattomia. Katainen on ainoa oikea mies tahi nainen kertomaan Venäjän todelliset aikeet. Nyt EU:lla ja koko Euroopalla ja jopa maailmalla on mies, joka tuntee Venäjän ja osaa käsitellä sitä oikein.

Markku Laaksonen

"Venäjän tuntija vailla vertaa, oma poika Jyrki Katainen".

Kaikella kunnioituksella mutta mikä panee uskomaan tyypilliseen tapaan, että juuri suomalaisilla olisi ylivertainen Venäjä-tuntemus verrattuna puolalaisiin, entisiin DDR-läisiin, tsekkeihin, baltteihin, ym:hin verratttuna.

En ota kantaa Kataisen osaamiseen tai osamattomuuteen.
Kaikilla noilla on kielellinen etulyönti, pitkäaikainen kokemus venäläisestä sielunmaisemasta ja kulttuurista. Vertailussa Jyrkimme taitaa olla kevyt ylistyksestä huolimatta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eiköhän tuossa Erlandin kommentissa ollut kyse sarkasmista. Korostan kuitenkin, että hänen subjektiivisesta sellaisesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset