*

Yhteiskunnasta Muutama sana

Puheenvuoro, Uuden Suomen ongelma

Uusi Suomi ei taida oikein tietää mitä tehdä Puheenvuorolla. Sivustolle kirjoittaa päivittäin puolisen sataa kirjoittajaa. Tyypillisessä puheenvuorossa on enemmän pituutta kuin useimmissa Uuden Suomen uutisissa. Sivustolle kasaantuukin jatkuvalla syötöllä suorastaan liikaa ajatusmassaa.

 

US poimii pienen osan puheenvuoroista nk. karuselliinsa etusivulleen. Sieltä ovat poistuneet uusimmat ja suosituimmat puheenvuorot, kun taas kaupallisten poimintojen näkyvyys on lisääntynyt. Puheenvuorojen näkyvyyttä on myös lisätty kahdella varsin poikkeuksellisella tavalla. Niistä saatetaan silloin tällöin tehdä uutinen ja toisaalta jotain uutista käsitteleviä kirjoituksia saatetaan linkittää uutisen alle.

 

Itse Puheenvuoro-sivustolla kirjoituksia linkitellään toisiinsa aihepiirien perusteella. Suosituimmat tuoreet kirjoitukset listataan ja päivän puheenaiheita mainostetaan. Listaukset ja linkitykset erottavat sivustoa muista. Ne ohjaavat lukijoita seikkailemaan US:n omassa ”blogosfäärissä” poissa muualta netistä.

 

Näine piirteineen US ja Puheenvuoro ovat sekä samankaltaistuneet kilpailijoihinsa nähden, että erilaistuneet. Karusellipoiminnat vastaavat muiden mediatalojen kolumnisteja ja muu blogosfääri on karsinoitunut omaan blogiosioonsa. Tätä karsinointia rikkovat ajoittaiset poiminnat uutisiksi tai uutisten saatteiksi. Jälkimmäiset ovat periaatteessa tyypillistä uutiskommentointia, mutta järeää sellaista näkyvyyden ja blogien yleensä syvemmän paneutumisen ansiosta. Puheenvuoro on ”blogisto” ja keskustelupalsta yhdessä.

 

Ja se ongelma? Puheenvuoro on tavallaan kaupungistunut, kasvanut niin suureksi, että sinne hukkuu. Niinpä allekirjoittanutkin (tai ”yllekirjoittanut”) toistuvasti löytää mainioita vanhoja asiantuntevia kirjoituksia. Joskus kirjoitukset ovat epäajankohtaisia, mikä lienee yksi syy hukkumiseen. Varsinainen ongelma kuitenkin on, että puheenvuorot ovat kuitenkin lopulta valtava läjä kirjoituksia. Omien kirjoitusteni liikenneanalytiikka ei tosin kerro niiden hukkumisesta ”blogien taivaaseen”, lukijamäärät ovat ennemminkin nousevia. Näin on luultavasti useimpien kirjoittajien kohdalla. Uuden Suomen sivuille ajautuu yhä enemmän lukijoita, mutta toisaalta yhä suurempi määrä blogeista jakaa kasvun keskenään. Säilyykö tasapaino?

 

Arvottamatonta Puheenvuoron ajatusmassaa voisi koettaa arvottaa näin ajatusharjoituksena. Voimme esimerkiksi tarkastella yksittäisen puheenvuoron kustannuksia. Rahallisia sellaisia ei kirjoittajalle ole. US toisaalta maksaa kirjoitusten vaatimasta kovalevytilasta. En osaa tarkoin niitä kustannuksia tässä eritellä, mutta valtavasta massasta joitain kustannuksia alkaa jo tulla. Niiden mukana massasta toivoisi siten enemmän hyötyäkin. Kirjoittajille aiheutuu, jos sen näin sanoisi, transaktiokustannuksia kirjoittamisesta: vapaa-aikaa kuluu. Kirjoittaja haluaa ajankäytölleen merkitystä. Sitä tuo itse kirjoittamisen ilo ja sen kautta saavutettu selkeys aiheensa suhteen, mutta merkitystä tuo myös huomio ja palaute. Jokainen kirjoittaja haluaa luultavasti vaikuttaa mielipiteisiin ja herättää keskustelua.

 

Puheenvuoroja voi arvottaa myös pääomana. Mikä arvo tuolla ajatusmassalla voisi olla? Toimituksen kannalta mainostuloja keräävät kirjoitukset luovat arvoa, mutta entä itse sisältö? Eräs ajatuksellisesti verrannollinen ilmiö on Nokian ja muiden suomalaisten suuryritysten Innovation Milliin luovuttamat tarpeettomat ideat. Niistä luodaan edelleen uutta liiketoimintaa. Puheenvuoroista aivan vastaavaa ei lähtökohtaisesti voi tietenkään odottaa. Arvo on ennemminkin parhaimmillaan sosiaalinen: ihmiset viisastuvat sekä vapautuvat ajatuksista ja keskustelusta sekä oppivat välttämään ongelmia, tarttumaan tilaisuuksiin tai pitämään niistä kiinni. Rahalliset hyödyt tästä ovat välillisiä.

 

Kysymys kuuluu, kykeneekö Puheenvuoro tarjoamaan alustan, joka tyydyttää vaikuttamisen halua. Voiko halua tyydyttää enemmän? Lukija katsoo asiaa toisinpäin. Hän haluaa tulla vaikutetuksi joko vahvistaakseen vallitsevia kantojaan tai saadakseen tietää jotain uutta. Hän ei halua maailman suurinta sekatavarakauppaa, jonka runsaudenpulaan hukkuu vaan että hänet ohjataan kaivatun tiedon luo mahdollisimman vaivattomasti. Tässä kohden taitaakin olla se Puheenvuoron ongelma.

 

Jos lukija ei tiedä etsinnän johtavan hyvän kirjoituksen luo, motivaatio etsintään voi olla kaiken informaatiotulvan keskellä matala. Epäajankohtaisille ja ei-poliittisille aiheille ei ole kestokategorioita (esim. tiede, historia jne.), vaikka niistä kirjoitellaan. Kirjoittajia ei juurikaan ohjata tai neuvota toimituksellisesti ja pyritä yhteistyön kautta parempaan puheenvuorojen laatuun sekä siten laajempaan hyödyntämiseen. Yksi mahdollisuus on teknologinen: voiko kirjoittajia auttaa esimerkiksi infografiikkojen avulla ammattimaisempiin tuotoksiin?

 

On keskusteltu päätoimittajankin johdolla siitä, millainen on hyvä blogi. Oma tulkintani on, että bloggauksia on erilaisia. On pitkiä tutkivia ja tietorikkaita kirjoituksia joihin lukija unohtuu uppoutumaan, mutta myös ytimekkäitä keskustelun herättäjiä ja kaikkea siltä väliltä. Voisiko kirjoittajia tuloksekkaasti rohkaista ”pelkästä bloggaamisesta” laadukkaisiin ja paneutuviin artikkeleihin, jotka saisivat työnsä mukaista arvoa? Vaikka kirjoittajat pitävät kirjoittamisesta, paneutumista ei rohkaise se, että tuotos hukkuu massaan (karrikoiden) ”katsokaa Stubbin ilmettä”-juttujen keskelle.

 

Yksinkertaistaen, on valtava kirjoittajien ja kirjoitusten massa ja ongelma siitä, mitä sillä tekisi. Tämä on uuden ajan positiivinen ongelma ja siksi ratkaisematta. Uudella Suomella on jo hyödynnettävä resurssinsa hallussaan, kuten venäläisillä öljynsä. Puheenvuoro kaipaa järjestelmällistä harkittua prosessia ajatusmassan ja ajatteluresurssien hyödyntämiseksi ja jalostamiseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Toni Seppänen

Aihepiirikarusellit, saa käyttää.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Enpä ole ajatellut tätä areenaa ongelmana sen enempää verkkojulkaisulle itselleen kuin kirjoittajillekaan. Minusta US Puheenvuoro on lähinnä yleisönosasto, jolla julkaisukynnys on tietysti paljon matalampi kuin vaikkapa Hesarissa.

"Sivustolle kasaantuukin jatkuvalla syötöllä suorastaan liikaa ajatusmassaa."

- Liikaa minkä kannalta? Epäilemättä lähes jokainen teksti olisi edelleen tiivistettävissä, mutta ainakin minut jo ensi silmäyksellä ylipitkältä vaikuttava kirjoitelma torjuu pelkällä massallaan. Sellaisesta lukaisen otsikon sekä ensimmäisen ja viimeisen rivin.

"Puheenvuoro kaipaa järjestelmällistä harkittua prosessia ajatusmassan ja ajatteluresurssien hyödyntämiseksi ja jalostamiseksi.

- Eikö tuo merkitsisi tiettyä toimitustyötä jokaisen kirjoituksen suhteen? Se puolestaan tarkoittaisi entistä tiukempaa kontrollia, joka karsisi kokonaisia tekstejä ja lyhentäisi kaikkia muita. Enpä bloggaajana tahtoisi kirjoituksiani peukaloitavan minkäänlaisen "prosessin" varjolla!

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Ei. Kirjoituksen näkökulma oli liiketaloudellinen ja käsiteltävä ongelma positiivinen sellainen. Kannattaa lukea kirjoitukseni siitä näkökulmasta uudelleen. Toimituksellisuuden ei tarvitse tarkoittaa kontrollia vaan esim. vinkkejä ja yhteistyö on yhteistyötä, ei pakottamista.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Mikko Kangasoja, pohdiskeleva kolumnisi on laajasti tiedostava, mutta murheellinen. Uuden Suomen blogi -hulluus on yhtä kuin äänen salliminen laajoille kansanryhmille.

Moniäänistä tietoa on mahdollista kerätä vain lakisääteisesti. Mikä tahansa kansalaismielipiteitä keräävä yhteisö, on, toivottavasti, valvonnan piirissä.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Luettuani artikkelisi en alkuun tiennyt miten siihen tulisi suhtautua. US-puheenvuorohan on palsta, jonne jokainen voi kirjoittaa omalla nimellään ja kuvallaan. Jo tämä erottaa sen lähes kaikista muista.

Olet sitä mieltä, että kirjoitusten "massa" hävittää liian nopeasti mielestäsi ns. tärkeät kirjoitukset. Ilmeisesti epäsuorasti tarkoitat sitä, että US-puheenvuoron tulisi ottaa käyttöön ennakkomoderointi, kirjoitusten määrän vähentämiseksi. Jotta ns. "politiikan ammattilaisten" näkemykset pysyisivät kauemmin esillä.

Silloin kyllä puheenvuoro ei olisi entisensä. Itse olen puheenvuoroon tyytyväinen sellaisensa kun se nykypäivänä on. Sinä tietysti voit siirtyä kirjoittamaan minne tahansa itsellesi sopivalle palstalle, jos et tähän palstaan ole tyytyväinen.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Ei. Ilmeisesti en osaa kirjoittaa selkeästi. Valitan. Esitin kirjoituksessa lukijan näkökulman: kuinka saada kiinnostavaa luettavaa helposti eteensä? Tällä nykyiselllä massalla se ei onnistu kummoisesti. En osaa sen paremmin selittää.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Puheenvuoro nimenomaan ei kaipaa tuotantotalouden mallien mukaisia järjestelmällisiä harkittuja prosesseja massojen ja resurssien hyödyntämiseksi ja jalostamiseksi.

Puheenvuoro toteuttaa kommunistista utopiaa. Karl Marx kirjoitti Saksalaisessa ideologiassa (suunnilleen 1846), että hyvässä (Marxille kommunistisessa) yhteiskunnassa hän voi ”metsästää aamulla, kalastaa iltapäivällä, hoitaa karjaa illalla ja kritisoida päivällisen jälkeen ja juuri niin kuin haluan, tulematta silti metsästäjäksi, kalastajaksi, paimeneksi tai kriitikoksi" (Marx & Engels 1976, 53).

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Mielipide kysymys. Jos US haluaa tuottaa paremmin, se auttaa käyttäjiään paremmin. Se, että se sanotaan tuotantotaloudellisin sanakääntein, ei muuta pointtia paholaisen tuotokseksi.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Ei se sinänsä ole ongelma, että kirjoituksia on paljon. Ehkä ongelma on enemmänkin se, että kaikki kirjoittajat (sinänsä ymmärrettävästi) haluavat huomiota ja kommentointia omille kirjoituksilleen. Ajankohtaiskeskustelu ja yleisemmät aiheet eivät ihan saumattomasti sovi yhteen, ja minusta olisikin parempi, jos sekä kirjoittajat, että kommentoijat, ajattelesivat kirjoitusten olevan enemmän kirjoittajan itsenäisiä blokikirjoituksia, joita voi kommentoida myös myöhemmin. Toimii alusta toisaalta myös ajankohtaiskeskustelun välineenä.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Minä puolestani tosiaan haluan huomiota kirjoituksilleni pohjalta, että huomattaisiin kaltaisianikin yksinkertaisuuksia äänioikeuden omaavia, mutta väärin äänestäviä maan hiljaisia on olemassa.

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Moitit blogien kirjoittajia pitkistä kirjoituksista ja juuripa sellaisen väsäät itse. Vanhan ohjeen mukaan: "Tee kuten neuvon, mutta ei siten kuin itse teen."

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

"Moitit blogien kirjoittajia pitkistä kirjoituksista"

Aha, hauska tietää. Missähän kohdassa?

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Myös kukin blogisti voi etukäteen haistella ilmapiiriä; Jos Puheenvuorossa on päällä päivänpolttava aihe, sitä omaa blogia voi ehkä lykätä hiljaisemmalle ajankohdalle, jos on aiheen ulkopuolella, jotta ajankohtaisaiheet pysyvät kauemmin etusivulla ja oma blogimerkintä ei tipu liian nopeasti pois.

Muistitilasta blogistille tiedoksi, että nämä kaikki US:n bloggaukset mahtuvat yhdelle 20Eur RAID-levypakalle, joten ei ole kustannuskysymys.

Karusellissä on havaittavissa selviä painotuksia, mutta koska tämä plattis on ilmainen, ei ole asiallista asiasta valittaa.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kirjoitukseni oli ilmaista konsultointia Uuden Suomen toimituksen pohdittavaksi. Siinä ei lähtökohtana ollut yksittäisten blogistien ongelmat vaan järjestelmän toimivuus. Ajoitan itsekin kirjoituksiani pois ruuhkista, mutta vastaavasti en päivystä kiinnostavia juttuja päivittäin.

"koska tämä plattis on ilmainen, ei ole asiallista asiasta valittaa."

Höpöhöpö. Suomalainen umpiväärä asenne. Siitä kannattaa oppia pois. Palaute on kehityksen alku. Se joka haluaa kehittyä, haluaa palautetta, eli sitä sinun valitustasi. Jos ei haluta, ollaan hiljaa.

Antti Jokela

Hyvää pohdintaa. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä? Sitä varmaan Uuden Suomen toimituskin miettii. Luulisin, että toimituksellista lisäpanostusta Usari ei halua tehdä kustannussyistä. Eikä se varmaan toimisikaan, koska näen Puheenvuoron ennemmin sosiaalisen median ilmentymänä kuin perinteisen. Sosiaalisessa mediassa näyttävät menestyvän paremmin itseohjautuvat palvelut kuin keskitetysti ohjatut.

Voisiko lukijoita hyödyntää paremmin? Nyt Puheenvuoprossa on kolme kategoriaa:
- aikajärjestys
- poiminnat (toimituksen lempparit)
- suosituimmat (eniten luetut?)

Näiden lisäksi voisi ajatella ainakin paria uutta:
- eniten suositellut
- eniten kommentoidut (joskus provosoiva avaus synnyttää mielenkiintoisen keskustelun, vaikka avauksella itsellään ei olisikaan mainittavia meriittejä)

Näille kaikille voisi vielä olla aikavalinta. Silloin voisi listata vaikkapa kommentoiduimmat tänään/tällä viikolla/tässä kuussa.

Hakutoimintoa voisi myös parantaa.

Usarilla on tapana laittaa kirjoittajia toisinaan jäähylle. Tämä vaikuttaa välillä mielivaltaiselta. Voisiko läpinäkyvyyttä lisätä?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Hyviä pointteja. Itse toivoisin seurantamahdollisuutta omille suosikkikirjoittajilleni ja jonkinlaista huomiota tutkiville kirjoituksille, kuten tiede-osio tai "karuselli" kuten yksi ehdotti.

Tuo toimituksellisuus on varmasti toimituksella ajateltu noin. Keksimisen aihetta voisi kuitenkin olla siinä, saako asiaa automatisoitua tai itsepalveluhenkiseksi, ohjeistettua jne. jne.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Uuden Suomen ongelma on sama kuin Facebookilla ja muilla sosiaalisilla nettipalveluilla eli epäoleellisen tiedon määrä sekä puhdasoppisen provosoinnin tuomat ongelmat. Tyypillisesti Uuden Suomen karuselliin ja luetuimpien joukkoon pääsee kirjoituksilla jotka ovat tyyliltään ja sisällöltään mahdollisimman huomiotaherättäviä. Sillä onko sisällöllä mitään siteitä todellisuuteen ei ole niinkään merkitystä eli Puheenvuorossa ei ensisijaisesti haeta ainakaan uutisarvoa, jos jossain blogissa on jokin tieto jota uutisena käytetään niin niistä tehdään juttu erikseen.

Puheenvuoroa enemmän minua ihmetyttää Vapaavuoro-palvelu. Sinne tulee kirjoituksia harvemmin joten käytännössä samat naamat pyörivät niin poiminnoissa kuin luetuimmissakin ja sisältö on vielä hatarampaa kuin Puheenvuorossa. Aiemmin ajattelin niin että Puheenvuoro on poliittista keskustelua varten ja Vapaavuoro muita aiheita varten, mutta nykyään jako ei ole mitenkään selkeä.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Ääniradion puolella voimme kuunnella Kansanradiota, nettimaailmassa voimme lukea Uuden Suomen Puheenvuoroa. Molempiin voimme tasa-arvoisina kansalaisina myös aktiivisesti osallistua ilmaisemalla oman mielipiteemme kanssaihmisten tietoon.

Suurempi ongelma olisi molempien puuttuminen.

Mika Rantanen

En oikein pidä siitä, että blogieni yhteyteen on ilmestynyt mitä erilaisimpia mainoksia! Mikko otti tässä blogissa myös mainokset puheeksi.

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Jokaisella on mahdollisuus perustaa oma, vain harkittuja, hyvin muotoiltuja ja omasta mielestään asiallisia kirjoituksia julkaiseva nettilehtensä tai muu fooruminsa. Sitä voi sitten pitää yllä ilman mainostuloja, niin halutessaan.

Mika Rantanen

Eikö olisi reilua ja asiallista, että voisi vähän neuvotella etukäteen toimituksen kanssa näistä mainoksista? Kaiken huippu oli mainostaa Tomppa Finlandin postimerkkejä blogini yhteydessä.

Ja kuinka paljon toimitus saa rahaa näistä mainoksista? Mikä on toimitukselle kohtuullinen tuotto mainoksista lehden ylläpitoon?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Minä toivoisin sitä kommentointien poimintaa tuohon oikeaan laitaan takaisin ja ehkä jonkinlaista jakoa vielä enemmän yksityiskohtaisesti. En kylläkään tiedä vielä millä perusteella. Hienoa kuitenkin,kun ihmiset kirjoittaa mielipiteistään.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Itse en enää vaivaudu oikolukemaan saatika jäsentelemään tekstejäni, ydinasia vain lyhyesti ja mahdolliset viitteet ja tarkennukset sitten jos joku haluaa aiheesta keskustella,
ja syyhän aika pitkälti on se, että tekstit hukkuvat nopeimmillaan muutamassa tunnissa jos on oikke herkullinen "stubbidotwiitti" aiheena.
Itse siis en oikein välitä, että jopa täysin yhdentekevästä päivän kohusta pitää "kaikkien" tehdä oma aloituksensa, minä pidän ideologisesti riippumattomasta tiedosta, enkä ainakaan esim. juoruilusta,
saatanpa jättää koko puheenvuoron selailunkin väliin "niinä päivinä".

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Vielä kirjoitukseni yhdestä pääpointista lyhyesti:
Suuri kirjoitusten massa on mahdollisuus, mutta millainen? Ongelma on, jos sitä ei tiedä ja menettääkin siksi sen mahdollisuuden.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset