Yhteiskunnasta Muutama sana

A-talk ja myytti suomalaisten metsässä asumisesta elää

A-talk käsitteli torstaina asumiskustannuksia ja keskustelussa leiskui virheellisiä väitteitä sekä hämäriä mielikuvia Suomen maantieteestä. Tunnelmana oli, että juuri me suomalaiset asumme maalla. Väite ei pidä ollenkaan paikkaansa.

 

Paikalla oli Juha Kostiainen, kaupunkiseutujen kehittämisen dosentti. Hän väitti suomalaisista 70 % asuvan kaupungeissa, kun Ruotsissa sama luku on 85 %. Syy lukujen eroon on yksinkertainen: erilainen tilastointi. Jos Suomessa lasketaan Ruotsin tavoin kaikki taajamat kaupungeiksi, kaupungistumisemme on samaa tasoa Alankomaiden kanssa. Kostiaisen väite alhaisesta kaupungistumisesta onkin käsittämätön alan dosentilta.

 

Maata asutaan hyvin hajallaan Hangosta Nuorgamiin, väitti hypoteekkiyhdistyksen Ari Pauna. Tähän rohkaisivat toimittajan esittelemät kartat, joissa suuri osa Suomea näyttäytyi autioituvina pikkupisteinä. Kartat loivat kuitenkin visuaalisen harhan. Taajamien ympäristöt ovat haja-asutusaluetta ja jo termikin kertoo, että siellä ihmiset asuvat siellä täällä harvakseltaan. Kun yksinkertaistaen yksi talo on tyhjentynyt tai täyttynyt, merkitsee maantieteilijä karttaan pisteen. Samalla kasvukeskusten kohdalla nämä samat pisteet limittyvät isossa kartassa päällekäin. Niinpä alaltaan pienen keskuksen rinnalla suuri autioituva ympäristö antaa ehkä mielikuvan valtavasta muuttoaallosta. Näiden pisteiden peittämä pinta-ala ei kuitenkaan missään havainnollisessa suhteessa vastaa alueilta muuttaneiden ihmisten määrää.

 

Onko Suomi muka kaupungistuneempi? Kyllä on!

 

Pohjoismaiden 45:stä suurimmasta taajamasta 20 on Ruotsissa, 10 Suomessa, 8 Norjassa ja 6 tiheään asutussa Tanskassa. Kahdeksan suurimman taajaman joukossa on peräti kolme suomalaista kaupunkialuetta. Kahdenkymmenen joukossa on kuusi suomalaista ja kuusi ruotsalaista taajamaa Norjan neljää ja Tanskan kolmea vastaan.

 

Nämä perustason yleiset tilastot ovat sekä hämmentäviä, että ymmärrettäviä, kun peilaa niitä historiaamme. Meiltä muutti etenkin maalta Ruotsiin satoja tuhansia 60-70-luvuilla. Tänäkin päivänä heitä jälkeläisineen asuu Ruotsissa 450.000, kaupungistuttamassa Ruotsia, kera muiden 800.000-1.500.000 maahanmuuttajan. Silti Suomi on asukaslukuun nähden kaupungistuneempi. Suomalaisia muutti alueiden ja kuntien keskuksiin rajulla vauhdilla vuosikymmeniä. Maatilojen lapset muuttivat työn perässä muualle.

 

Pauna otti esiin eteläisen Ruotsin asukastiheyden edistyksenä, mutta vertasi sitä virheellisesti koko Suomen vastaavaan. Olisipa hän verrannut ruuhka-Suomea ruuhka-Ruotsiin. Tehdäänpä niin. Kaikki maakunnat Etelä-Karjalasta Satakuntaan ja siitä etelään sekä ranta-Pohjanmaa ovat niitä, joissa väentiheys on yli 20 neliökilometrille. Siellä asuu 3,7 miljoonaa suomalaista, kaksi kolmesta, ja keskimäärin asukastiheys on 57 per neliökilometri. Lähes koko eteläinen ja keskinen manner-Ruotsi istuvat samaan 20 as/km² määritelmään. Alue on 1,7 kertaa suurempi ja väkeä siellä asustaa 7,9 miljoonaa. Asukastiheys on 66 eli yhdeksän asukasta (16 %) enemmän jokaista neliökilometriä kohden. Erotus on maltillinen ja vastaa mittaluokaltaan Ruotsin maahanmuuttajaväestön kokoa. Ruuhka-Suomen asukastiheys on tyypillistä eurooppalaista reuna-alueiden tasoa (Skandinavia, Baltia, Venäjä, Espanja, Keski-Ranska) [1] [2] [3].

 

Myös pohjoisemmassa Suomessa on verrattain merkittäviä kaupunkeja: Jyväskylä, Oulu ja Kuopio suurimpina. Pohjois-Ruotsista ei vastaavia löydy lainkaan. Suurimpia ovat Uumaja (80.000), Sundsvall (51.000) ja Luulaja (47.000) joiden kokoisia meiltä löytyy nopeasti puolen tusinaa. Pohjoispohjalaisista melkein kuusi kymmenestä asuu Oulun seudulla. Kaksi kolmesta lappilaisesta asuu joko Kemin-Tornion seudulla tai Rovaniemellä. Asutuksemme on siis keskittynyt myös ruuhka-Suomen ulkopuolella, vaikka tilaa on.

 

Vastaavasti Pohjois-Ruotsi, joka on melkein Suomen kokoinen alue yhtä pohjoisessa, asuttaa vain 1,2 miljoonaa ruotsalaista. Asukastiheys on 4,4 minkä alle jäävät Suomessa vain Kainuu ja Lappi. Historiallisesti mielenkiintoista on, että nimenomaan suomalaiset ovat olleet yksi merkittävä pohjoisen Ruotsin asuttajaryhmä kautta aikojen.

 

Harhan syyt. Koska meillä on tilaa millä mällätä, toisin kuin tanskalaisilla ja norjalaisilla, me myös käytämme sitä. Ihmiskunnalla on ollut taipumus levittäytyä sinne missä tilaa on. Juuri suomalaiset ovat olleet innokkaimpia metsien uudisraivaajia niin aikoinaan Kanadassa kuin Ruotsissakin, eikä intoa ole koto-Suomessakaan puuttunut. Viljelyskelpoisen maan määrä ja kansanluonne selittänevätkin, miksi olemme joskus asuneet niin hajallaan. Pinnallisilla luvuilla on tultu luoneeksi mielikuva suomalaisista metsien keskellä.

 

Viimeisenä A-talkin virheenä kerrottakoon maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelusta, mikä leijui kuin sumu ilmassa. Kostiainen kaupungistumisinto taitaa häiritä puolueetonta tarkastelukykyä. Ihmiset tietysti pääsääntöisesti asuvat siellä, missä työllistyvät. Maaseudulla ja sen haja-asutusalueilla asuu silti ihmisiä, jotka työskentelevät läheisissä suurissa keskuksissa. Jotkut asuvat kahdessa osoitteessa viettääkseen viikonloput maalla. Kasvukeskusten keskuskaupungeissa on suurtyöttömyys. Helsinki puolestaan kärsii edelleen muuttotappiosta yli 30-vuotiaiden keskuudessa. Suurin muuttovoiton tuoja on nuorten opiskelu ja maahanmuutto, jotka pitävät kaupungin väestön kasvussa. Yksiöitä tarvitaan ensisijassa opiskelijoille ja kasvavalle eläkeläisväelle, eikä uskoakseni niinkään Kostiaisen mainostamalle halulle asua pienissä asunnoissa keskustassa. Lapsiperheet taas haluavat elämänsä kokoisia asuntoja turvallisessa ja edullisemmassa ympäristössä. Tämän hetken heikko työllisyystilanne taitaa osaltaan ajaa kiihtyvästi ihmisiä Helsinkiin, mutta siinäkin oma syynsä on suhdanteilla. Olen käsitellyt aihetta myös täällä ja täällä.

 

Ensi kerralla paremmin: Suomi on kaupungistunut maa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset