Yhteiskunnasta Muutama sana

Tylsä kirjoitus siitä, kuinka asiat tulisi hoitaa

Julkinen hallinto on kriisissä. Tarkastelua vain parin esimerkin ryydittämänä.

  1. Nuorisotakuu: viranomaiset patistettiin yhteistyöhön. Työttömien nuorten piti saada työ- tai opiskelupaikka kolmessa kuussa, mutta työttöminä heistä onkin yhä useampi. 
  2. Vanhusten palvelutaloille määrättiin minimimäärä hoitajia hoidettavia kohden.

Ei tarkastella itse tapauksia vaan ajattelua niiden takana.

 

Jonkun piti sanoa viranomaisille nuoristotakuun kautta, että tehkää työnne, yhdessä. Näin silti, että niin on jo sanottu töihin palkattaessa, eikä mikään koskaan estä viranomaisia yhdessä auttamasta ihmisiä. (Paitsi ne iänikuiset salassapitosäännökset.) Tähän näyttävät tiivistyvän julkisen hallinnon monet ongelmat.

 

Mä oon vaan töissä täällä. Kun velvollisuudet määritellään tarkoin, ihminen ehdollistuu kuuliaiseksi määrittelyille. Niinpä säännöt asettavat katon sille, mitä tuloksia työstä saadaan. Kovin monia sääntöjä on myös vaikea muistaa sekä sovittaa yhteen. Se tekee varovaiseksi. Vastaavasti, jos ei kerrota vapaudesta kehittää saati anneta aikaakaan, se jää tekemättä. Sitä ei auta sekään, jos ei ole ideoita, miten asioita voisi tehdä toisin.

 

Yksin ei missään. Kun työt on jaettu pieniin "siiloihin" siten, että yksi tekee vain yhtä asiaa, kukin keskittyy vain yhteen. Jos heille ei kerrota yhteisistä tavoitteista, maailma katoaa ympäriltä. Ihmiset tekevät sitä mitä käsketty, eivätkä muusta tiedä. Niinpä he osaoptimoivat, järjestävät työnsä parhain päin, mutta silti kokonaisuuden kannalta jopa tuhoisasti. Yhteistä näkemystä ei ole.

 

Säästämistä silmät ummessa. Jos työhön annetaan rahaa muista syistä kuin työn onnistumisen varmistamiseksi, niukkuuden vallitsessa seurauksena on alisuorittaminen. Ensin aletaan kiirehtiä, luovutaan kehittämisestä, kasvatetaan työjonoja ja luovutaan pienistä pakollisista töistä. Työn laadusta tingitään, oletetaan enemmän ja tehdään virheitä. Sitten mennään sairauslomalle ja lopulta otetaan lopputili. Jatkuva haku samaan vakanssiin, eli jatkuvasti irtisanoutumisia, tuo työpaikalle huonon maineen ja halukkaita ei enää löydy. Kun lopputilit siirtävät työkuormaa jäljellä oleville, työhön halukkaiden loppuminen tekee jäljelle jääneiden ylikuormista vakituisia. Se taas lisää kiirettä, kasvattaa työjonoja...

 

Pomot ennakkoluuloisia. Ylimmät päättäjät haluavat käyttää vapauksiaan muiden työn ja vastuiden yli ja päättää, mitä muiden tulee tehdä tai olla tekemättä. Kun näin toimii, ottaa vastuun. Käskytetty on enää vastuussa käskyn toteuttamisesta, ei todellisesta lopputuloksesta. Järjen käyttö loppuu siellä, missä sitä ei voi hyödyntää. Kaikilta se ei onnistu ja se on epäterveellistä. He hakeutuvatkin muualle töihin.

 

Etenkin Suomessa monien hierarkioiden huipulla pidetään muita tyhminä ja laiskoina. Niinpä heitä pitää pakottaa tekemään oikein ja enemmän. Jos johtaja päätyy tällaiseen ratkaisuun, tulisi miettiä miksi juuri oman talon väki on tyhmää ja laiskaa. Vai onko? Kaikkialla niin ei ole. Todellakaan.

 

Näin tulisi asiat hoitaa

Vastuu sinne, missä tieto ja tieto sinne, missä tarve. A-Studion Hoitokoti kuntoon toi esiin, kuinka hoitokodit eivät tiedä, mitä vanhukset tarvitsevat ja miten tarpeet täyttäisi. Into ja haaveet puuttuvat, jos ei näe missään mahdollisuuksia. (Koulutusta, koulutusta, koulutusta...)

 

Toyotan tehtaat ovat ylivoimaisesti maineikkaimpia. Mielenkiintoista on, että yksi seikka menestyksen takana on mittakaavaedun hylkääminen. Suomessa julkisia laitoksia keskitetään juuri mittakaavaedun parantamiseksi. Täysin päinvastaiset tiet, myös menestyksen osalta. Toyotalla ei pyritä ensisijaisesti käyttämään koneita ja ihmisten aikaa maksimaalisesti. Siellä tavoitellaan tuotteen kulkeman matkan ja ajan minimoimista. Resurssien käytön tehokkuuden ja tuotteen/asiakkaan virtauksen tehokkuuden välille tulee löytää toimiva kompromissi. (Lean Government.)

 

Jotta pomo voi päättää, hänen täytyy tietää luotettavasti miten menee. Se vaatii kanssakäymistä alaisten ja asiakkaiden kanssa, mutta erityisesti tiedon keräämistä toiminnasta. Tähän on olemassa valmis paketti, tasapainotettu mittaristo.

 

Prosessi. Se täytyy tuntea. Millainen on asiakkaan kokema prosessi, tapahtumien ketju, organisaation myllytyksen ja touhotuksen keskellä? Mitkä prosessit vaikuttavat siihen? Miten ne kaikki oikeasti toimivat? Asiakkaan kokeman laadun tulisi olla organisaation iso ykkösasia, asiakkaan palvelemisen takiahan talo on olemassa. Se innostaa työntekijöitä. Laadun hallitsemiseksi tulisi olla työkalut, menetelmät ja järjestelmät: ISO 9000, Six Sigma.

 

Työpaikan arvojen ja visioiden ei tule olla "kuolleita" tauluja seinillä vaan keskustelun aihe. Visio, tavoite, kertoo suunnan ja arvot millä periaatteilla sinne pyritään. Jos suuntaa ei ole, ei sinne myöskään pyritä. Sen sijaan työntekijät keskittyvät arkisiin pikkuaskareisiinsa päivä kerrallaan matkalla ei minnekään.

 

Yhteenvetona koulutus, prosessiajattelu ja mittaaminen auttavat ymmärtämään, löytämään ja näkemään. Laatujärjestelmä ja -menetelmät auttavat tekemään ja lean optimoimaan. Elävät ja aidot arvot innostavat ja suuntaavat tekemistä yleisesti vähentäen tarvetta johdon mikromanageeraukseen. Järjen käyttö on sallittua, suotavaa ja terveellistä. Nämä kaikki tulisi toteuttaa kaikissa julkisissa organisaatioissa. Heitän ravistuksen:  säästöä 5 miljardia vuodessa. Osa on suoraa säästöä ja osa paremman palvelun tuoman paremman avun tulosta.

 

Kannattaa yrittää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset