Yhteiskunnasta Muutama sana

Professori lisäaineiden olkiukkoja kaatamassa

Marina Heinonen Helsingin yliopistosta ampuu kovilla. Hän on virittänyt olkiukkoja ja muita argumentointivirheitä terveysintoilijoiden, vai kenen lie, väitteistä.

  • Luontainen on turvallista > Luonnonkasveissa on myrkkyjä
    • Vastaus: me kaikki tiedämme, että luonnonkasveissakin on myrkkyjä. Esimerkkinä kärpässieni ja korvasieni. Lisäksi tiedossa on, että liika on liikaa.
  • Prosessointi on pahasta > Kasvisten pilkkominen on prosessointia
    • Vastaus: se, että kotona pilkotaan kasviksia, ei poista monien prosessointitapojen haittoja.
  • Natriumglutamaatti on haitallista > Ei tieteellistä näyttöä
    • Vastaus: henkilökohtaisesti luovuin jo kauan sitten ottamasta suuresti kantaa tämän alan tieteeseen. Kaikkea todistetaan joka suuntaan, eivätkä tutkijat ja tulkitsijat näytä aina ymmärtävän rahoittajan vaikutusta tutkimukseen. Pitäydyn konservatiivisesti varmimmiksi näkemissäni lukemattomien sukupolvien testaamissa ruuissa, sillä en jää odottamaan tieteellistä varmistusta kaikelle, kun olen jo kuollut.
  • Aspartaami aiheuttaa rotille syöpää > Ei tieteellistä näyttöä
    • Vastaus: sama kuin edellä.
  • Käyttäjäkokemus on ruoan terveellisyyden mittari > Ei perustu tieteeseen
    • Vastaus: Tiede on hienoa mutta entä sitten? Ihmiskunta selvisi ilman tiedettä nykyaikaan. Tiede varmistaa usein jo olemassa olevaa tietoa (tai luo uutta tietoa). Oma kokemus voi kuitenkin usein olla ihmiselle se ainoa luotettava tietolähde. Hyväkin tutkimus saattaa todistaa jonkin asian jollekin ihmistyypille terveelliseksi, mutta onko niin juuri minun kohdalla? Entä jos se jokin tekeekin huonon olon? Järkevä ihminen ei ulkoista päätöksiään terveydestään muille, kuten tieteelle. On toimittava puutteellisen ja epävarman tiedon turvin, koska on vain oma elämä aikaa.

Siten Marina Heinonen iskee kiinni rasvaan, suolaan ja sokeriin. Kaikki on kuulemma pahasta. Olen kuvitellut olevan yksimielisyyden siitä, että suolaa tarvitaan. Omat kokemukseni tukevat väitettä varsin osuvasti. Se, että suolaa annostelee liikaa, on tottumuksen tuoma ongelma. Kannattaa muuttaa tottumusta. Hyvä ruoka maistuu kyllä vähemmälläkin. Teollista prosessoitua mautonta ja Heinosen mukaan kehittynyttä ruokaa täytyy maustaa vahvasti.

 

Kuvittelen olevani maalaisjärkinen insinööri, kun totean kropan pitävän rasvaa niin tärkeänä, että haluaa säilöä sitä. Jos olemme syöneet rasvaa aina, kuvittelisi ihmiskehon olleen sopeutunut siihen kautta ihmiskunnan historian.

 

Sokerista en itsestään lähde väittelemään (jostain sentään olemme samaa mieltä), mutta onnea Marinalle ällöjen jugurttien maailmaan. Minulle ne eivät maistu. Usein keinotekoiset makeutusaineet ovat liian voimakkaita tai imeliä minulle. Onko kukaan kertonut Marinalle makeutusaineriippuvuudesta?

 

Sitten valistusta: kaikkia lisäaineita ei tyypillisesti pidetä epäterveellisinä, nettiin vilkaisemalla sen huomaisi. Ei myöskään vaikuta aivan puolueettomalta, jos pitää kaikkia lisäaineita terveellisinä (tai luo sellaisesta mielikuvaa).

 

Marina kertoo yrittävänsä herätellä ihmisten kriittisyyttä. Samat terveiset Marinalle. Elämä ruoan kanssa on yleensä kokeilua. Tiede laahaa väkisinkin perässä. Sitä ennen on otettava itse selvää.

 

Marinalle ja EFSA:lle kelpasi 19.000 tutkimuksesta 352. Kun tieteelliset tutkimukset valikoidaan mitä tiukimmilla kriteereillä, jää käteen vain harvoja. Niistäpä ei sitten enää saakaan kuin harvoja tietoja. Sitten joutuu sanomaan, ettei ole tieteellistä näyttöä. Niinpä ihmiset joutuvat pitäytymään omaan kokemukseensa. Tiede on tehnyt itsensä hyödyttömäksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Aivan samoja aatoksia tuli minullekin. Hyvä analyysi.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Lisäainekeskustelun voi kiteyttää seuraavalla tavalla: Teollisuudella on intresseissä alentaa tuotteiden ja ruokien valmistamisen kustannuksia. Prosessien kustannustehokkuutta tarkastellessa ei välttämättä kiinnitetä tarpeeksi huomiota prosessien terveysvaikutuksiin. Tärkeää on huomata etteivät kuluttajien ja tuottajien intressit ole samat, sillä markkinat epäonnistuvat tiedon välittämisessä ja prosessoinnissa.

Markkinat epäonnistuvat kysynnän muodostamisessa, johon voi mielestäni viitata kysynnän epätarkkuuden argumenttina, sillä ihmiset eivät tiedä valmistusprosesseista tarpeeksi, eivätkä osaa tulkita sitäkään tietoa, joka heillä on tarjolla.

Esimerkiksi: Jos kuluttajat mielummin ostaisivat sellaisten kanaloiden kananmunia, joiden omistajat välittävät kanoistaan enemmän kuin muunlaisia. Ei tätä tietoa ole saatavilla vertaillessa kahta kananmunapakkausta. Julkinen valta voi parantaa tilannetta tietyn tyyppisellä säätelyllä ja tiedotusvelvollisuudella: Vapaankananmunat omaavat tietynlaiset kriteerit, jotka täytyy täyttää, ennenkuin myyjä voi kutsua niitä sellaisiksi. Ilman sääntelyä, kaikki voisivat mainostaa kananmuniaan valheellisesti mielikuvilla, eikä kuluttajalla olisi mitään mahdollisuutta päätellä, mikä pakkaus vastaa hänen tarpeitaan parhaiten. Osaltaan tällöin on kyse ilmiöstä, jossa kuluttaja päättää lopullisesta tuotteesta, mutta markkinoiden toiminnan kokonaisvaikutusten kannalta olisi parasta, jos yhteiskunnan hyötyyn vaikuttava tuotantoketju olisi osanna kuluttajan valintaa. Esimerkiksi ulkoisvaikutukset ja haitallinen valikoituminen ovat tällaisia seikkoja. Lisäys: Sekä tuotantoprosessi voi kertoa lopullisesta tuotteesta, jolloin tietämättömyys tuotantoprosessista tai kuluttajan valinnan kyvyttömyys vaikuttaa siihen, osallistuu lopputuotteen muodostumiseen.

Elintarvikkeisiin liittyvä lainsäädäntö puolestaan ohjaa sitä minkälaisia prosesseja elintarvikkeiden valmistamisessa voi käyttää. Teollisuudella ei välttämättä itselläkään ole kaikkea olennaista tietoa valitsemistaan prosesseista. Teollisuuden intresseissä on tehdä voittoa tietyllä prosessilla, ja ylimääräisen tiedon hallitseminen, ei välttämättä ole hyödyllistä.

Terveysvaikutuksia koskevat tutkimukset ovat osaltaan valmistajien rahoittamia ja tarkoituksena voi olla tuotteen tutkiminen markkinointi tarkoituksessa. Tällaisia tutkimuksia käsittääkseni kutsutaan nimellä "seeding trial".

Teollisuuden intressit voivat vääristää tieteellisten tutkimusten tuloksia. Sanonta kuuluu, kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Taloudellienn intressit teollisuudesta jatkuu tutkimuksiin asti markkinoinnin kautta.

Teollisuutta edustava lobbaus puolestaan vaikuttaa elintarvikkeiden ja muidenkin tuotteiden lainsäädäntöön. Lobbauksen ja korruption raja voi olla häilyvä. Vaikka kyse ei olisikaan korruptiosta, teollisuuden intressit ja yhteiskunnan intressit eivät ole yhtäläiset. Poliitikot ja päättäjät voivat korruptoituneimattominakin olla kiinnostuneita yritysten näkökulmista ja kannoista: Koko yhteiskunnalle haitallisille prosessivalinnoille voi löytyä paikalliset perustelut, kustannukset putoavat, kilpailukyky paranee, automaation aste paranee. Miksi esimerkiksi Bisfenoli-A:ta ei ole kielletty? Aine on haitallinen, vaikuttaa ihmisten hormonaaliseen järjestelmään häiritsevästi. Asiantuntijat voiva aihetta pohdiskella tarkemmin. Olennaista on että vaikka teollisuudella on intressi käyttää Bisfenolia tuotantokustannusten laskemiseksi, laajemassa mittakakaavassa markkinoilla ei ole kykyä ratkaista ongelmaa, kun yli 99,0% kuluttajista ei omaa tarpeellista tietoa ja kykyä tehdä valintoja Bisfenolia sisältävän tuotteen suhteen, muuten kuin parviälyn perusetella, eli yhteiskuntaan liittyvän luottamuksen ja muiden ihmisten päätösten arvioinnin avulla. Bisfenoli onkin kielletty joissain tietyissä valtioissa, mutta ei Suomessa.

On myös tehty joitakin tutkimuksia, joiden perusteella intressiristiriidat vaikuttavat tieteellisten tutkimusten lopputuloksiin.

Euroopan Unionissa lisäaineisiin liittyy ns. Kryptinen tiedotusvelvoite, eli E-koodijärjestelmä. Järjestelmän perusajatus on hyvä, eli tietty Eurooppalainen laatustandardi lisäaineille, jotka lisäävät keskitetyn tiedonprosessoinnin avulla kuluttajien kykyä tehdä parempia päätöksiä ostamiensa elintarvikkeiden suhteen. Järjestelmä on sen vuoksi ongelmallinen, että tällöin tietoa välitetään byrokraattisen sanaston kautta: Mikä esimerkiksi on E-153? Tällä merkkiyhdistelmällä ei ole mitään muuta yhteyttä todellisuuteen, kuin byrokraattinen sääntely. Kuluttajien täytyy siis opetella ulkoa kaikki E-koodit mikäli mielivät selvittää mitä tuotteet sisältävät. Ongelma olisi hyvin yksinkertaisesti vältettävissä siten, että tuotteessa olisi pakko ilmoittaa sekä varsinaisen aineen nimi, että E-koodi. Tällöin vaikka mainittu "natriumglutamaatti" olisi mahdollista tunnistaa muistamatta E-koodeja. Varmaan suurin osa E-koodeista on ihan terveellisiä, mutta mielestäni järjestelmä on turhan kryptinen.

Mielestäni elintarviketeollisuudella on velvollisuus osoittaa ettei uusi potentiaalisesti haitallinen prosessi aiheuta terveyshaittoja, ennenkuin prosessin voi ottaa käyttöön. Järjestelmä jossa ensin kielletään aineet on nurinkurinen, sillä se kannustaa jatkuvasti uusien terveydelle haitallisten prosessien käyttöön ottoon. Tarkemmin sanottuna kustannuksia alentavien prosessien käyttöönottoon, mutta osa kustannuksia alentavista prosesseista on terveydelle haitallisia. Lisäksi peliteoriaa soveltaen yrityksiä pitäisi sanktioida siten ettei tällainen sattumanvarainen haitallisten prosessien käyttäminen etukäteenkään vaikuta houkuttelevalta sakkojen vuoksi.

Jonas Hellgren

Marinointi on pahasta > turhaa marinaa

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Valmismarinadeista voisi kyllä luopua ihan sillä verukkeella, että ne ovat uskomattoman ällöttäviä. En tiedä mitään muuta maata jossa myytäisiin niin paljon valmismarinoitua. Toki ne säilyvät paremmin ja nesteestä saadaan lisäpainoa kilohintaan. Mutta ne ovat pahoja. Haluan kyllä mieluiten maustaa itse tai marinoida itse jos tarve on. Aina kun tulee ulkomaalaisia kylään ja lähdemme etsimään vaikkapa grillattavaa, heitä kummastuttaa miksei ole kunnon puhdasta lihaa tarjolla hyllyissä. Eikä ne maut tahdo lähteä pesemälläkään.

Valmismarinoituja lihatuotteita on kuitenkin lähdetty kai myymään arjen helpottajina, mutta eikö jo voisi havahtua, että ne punaisissa oudoissa nesteissä lilluvat lihat eivät ole hyviä.

Jonas Hellgren

Urbaanilegendan mukaan myymättä jääneet tuoreet lihat jotka alkavat käydä yli-ikäisiksi, laitetaan marinadiin ja uusi päiväys päälle, jolloin niille saadaan muutama päivä lisää myyntiaikaa. Taviskuluttaja ei huomaa eroa, tai vaikka huomaisikin, on liian köyhä tehdäkseen mitään.
Hyvää ja puhdasta suomalaista ruokaa.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Eipä tuohon ole paljoa lisättävää. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

EU sallii vastustuksesta huolimatta lähes rajoittamattoman natriumkloridin käytön lisäaineena. Tämä siitä huolimatta, että liian natriumkloridin on laskettu aiheuttavan kymmenien tuhansien ihmisten ennenaikasen kuoleman EU:n alueella. Elintarviketeollisuus haluaa käyttää natriumkloridia terveyshaitoista huolimatta, eivätkä EU:n päättäjät tahdo puuttua asiaan.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Olisi hyvä antaa viralliset suositusrajat, vaikkei kieltäisikään. En tiedä onko jo. Suolan käytön rajoittaminen varmaankin lisää korvaavien aineiden käyttöä. Kuten Henri yllä vähän viittasi, parempi tieto kuluttajille olisi tärkeää.

Itse näen, että ruoasta on otettava itse vastuuta riittävästi elintärkeytensä takia. On siis järkevää tietää itse.

Taisto Merilä

Heinosen jutut menevat vahvasti elintarviketeollisuuden laariin: siinä on kysymys ennenkaikkea myynnistä, ja kuluttajan kannalta vatsantäytteestä – ravitsemus on toissijaista. Kysykää vaikka kääretortulta: http://www.kemikaalicocktail.fi/2012/12/vahan-vast...

PS.

“Minusta se oli huikeaa! Miksi annetaan esimerkiksi vain yhden vuoden parasta ennen -aika, kun elintarvike kuitenkin säilyy pidempään ja siten voitaisiin ehkäistä ruoan turhaa pois heittämistä?”

Onkohan tuossakin olkiukko?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

En ole koskaan pitänyt ko. kääretortusta. Sama koskee kuuluisaa FunLightia. Arvelen, että luontaisiin makuihin tottunut kieli ei kelpuuta noita.

Näin tuotantotalouden näkökulmasta tuo pitkä säilyvyys ei ole mikään keskeinen tavoite, jos virtaviivaisuutta tavoitellaan. Ruokahan on suunniteltu, tehty ja hankittu syötäväksi ei säilöttäväksi. Ruoan joutuisa virtaus tilalta/tehtaalta suuhun kannattaa optimoida.

Käyttäjän MikaPietil kuva
Mika Pietilä

Aspartaamin tiedetään aiheuttavan syöpää, ja se on tieteellisesti todistettu USA:ssa. Aine kiellettiin vaarallisena, mutta George W. Bushin "kaveri", Dirty-Dick Cheney, nousi hallitukseen ja sattui olemaan aspartaamin patentoineen firman osakas. Tutkimuksille annettiin saman tien palttua ja vaarallinen keinomakeuttaja virtasi maailmalle. Suuri raha puhui ja vastaanpanijat potkittiin viroistaan. Näin se käy, kun piiri pieni pyörii.

Jonas Hellgren

Me ostamme lihamme aina tuoreena, sellainen 2-3 teurastuksesta, riippuen siitä mihin aikaan viitsii herätä.
Kanat elävinä, myyjä sitten siinä tarvittaessa viiltää kaulan ja laskee veret pikku pussiin, sekä nyppii höyhenet odotellessa.

Rasva ja suola takaa 100% hyvän maun.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

No tuon tuoreempaan ei enää pysty!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset