Yhteiskunnasta Muutama sana

Miksi asuttaa koko maata?

  • Koneet ja maakuntien prosessiteollisuus jyräävät viennissä 2012. (OEC.)
    Koneet ja maakuntien prosessiteollisuus jyräävät viennissä 2012. (OEC.)

Lasse Männistö (kok.) esitti otsikon kysymyksen blogissaan ja perusti sen Paul Lillrankin esitelmään. Kysymyksenasettelu on väärä, koska suomalaiset eivät asuta koko maata. He myös kyseenalaistivat aluepolitiikan - kannattiko?

 

Männistö ja Lillrank vetoavat siihen, että tiheässä asuvat ihmiset luovat enemmän menestystä. Vaaditaan vain kriittinen massa ihmisiä. Näin varmasti on, mutta...

 

Tiheässä asumista voi luokitella kahteen: tiiviisiin taajamiin ja taajaan asuttuihin maakuntiin. Miten Suomessa? Paljonko on tarpeeksi?

 

84 % suomalaisista asuu taajamissa eli "tiheässä"[1]. Tilastokeskuksen paikkatietoaineistoa [2] tarkastelemalla voi päätellä, että alueella Keski-Pohjanmaalta Lappiin on valtavasti täysin asumattomia alueita. Päinvastaisesti tiheimmin asutussa eteläisessä Suomessa on vaikea löytää asumatonta neliökilometriä. Ilmiö toistunee kaikkialla maailmassa. Kaksi kolmesta suomalaisesta asuu etelässä yhtä tiheässä kuin asutaan monin paikoin Euroopassa. Sen luulisi riittävän?

 

Koska ihmiset tarvitsevat ruokaa ja sitä tuotetaan maalla, eikä sikaloita kaivata urbaanien kävelykatujen kupeeseen, maalla tullaan asumaan sitä enemmän, mitä enemmän on nälkäisiä suita ja peltomaata. Maaseutu toimii myös asumistukien ja hoitajien palkkakustannusten näkökulmasta oletettavasti verraten edullisena paikkana asuttaa eläkeläisiä. Olisi mielenkiintoista tietää, olisiko julkisen ja kansantalouden kannalta tosiaan näin.

 

Toinen osa tiheässä asumista on, kuinka tiiviisti kaupungit ja taajamat rakennetaan. Maalaistaajamakin voisi hyödyntää pienuuttaan lyhentämällä etäisyyksiä tiiviillä keskustalla. Usein palvelut on kuitenkin levitelty pitkin peltoja ja teitä reunustavat leveät viheriöt valtaavat paraatipaikat. Kokonaisuuden kruunaavat tyylittömät askeettiset julkisivut, joista ei äärimmillään erota tehdasta kirkosta (Tapiolan kirkko). Tässä suhteessa Suomessa on paljon tehtävää, mutta entä se tiiviys ja menestys?

 

Kuka vastaa viennistä?

Suurten kaupunkien keskustat vetävät puoleensa ns. luovaa luokkaa. Jos heille on riittävästi asiakkaita, he pärjäävät, juttelevat toisilleen ideoistaan työpaikoillaan, keksivät niistä uusia ideoita ja keräävät suuria tuloja. Ottaen huomioon Suomen kaupungistuneisuuden, meillä ei pitäisi olla tässä ongelmaa. Ei varsinkaan, jos haluamme ruokaa omasta maasta. Maaseutu ja maakunnat ovat taas kustannustehokkaampia paikkoja hintakeskeisille aloille, jotka jylläävät Suomen viennissä. Suomen neljä myydyintä vientituoteryhmää (> 31 %) ovat polttoaine, paperi, teräs ja sahatavara [3]. Kaiken kaikkiaan niiden kaltaisia suurten keskusten ulkopuolella tuotettuja tuotteita oli noin puolet Suomen viennistä 2012, puhumattakaan monista muista.

 

Suomen tärkein vientituote ovat kuitenkin koneet (26 %). Osa näistä tehtaista sijaitsee todellakin keskuksissa (kuten Tampereella ja Turussa), mutta tyypillisesti niilläkin on laajalle levinnyt alihankkijaverkosto ja usein kustannustehokkaalla maaseudulla. Suomi on metsä- ja metalliteollisuuden maa, eivätkä ne täältä katoa. Jos ei tiedä, ei ehkä ymmärrä kuinka pienelläkin paikkakunnalla saattaa värkätä pieni paja maailman parhaita tuotteita vientiin. Näin on Ruotsissakin. Se on teollistuneen maan merkki.

 

Siispä: asumme ahtaissa asunnoissa mutta väljissä kaupungeissa. Maakunnat tuottavat ruokamme ja monet vientituotteemme. Mikä vielä voi mättää? Ekologisuus. Autoilu on paha sana. Tähän liittyy ilmiö, jota kannattaa tarkastella.

 

Asutuksen keskittämistä kaupunkeihin ja niiden tiivistämistä tuntuvat ajavan usein kantakaupunkien asukkaat. Jos perusteena on ekologisuus, kuten usein, vaaditaan - yksinkertaistaen - kyliä ja kaupunkeja siirrettäväksi suuriin kaupunkeihin, koska auton pakoputkesta tulee liikaa haitallista kaasua. Lienee helpompaa poistaa kaasut kuin siirtää kansakunta.

 

Teknologia tulee

Edelliseen liittyen, tässä on se ilmiö. Insinöörinä kiinnittyy usein huomio siihen, kuinka etenkin usein äänessä olevat ekonomistit ennustavat ja ehdottavat tulevaisuutta, joka näyttää teknologisesti samalta kuin jo on. Näin siitä huolimatta, että koko yhteiskuntamme rakentuu teknisten innovaatioiden varaan, vientimme on teknologiaa tai sen avulla valmistettua. Koko nykyaikainen yhteiskuntamallimme on rakentunut teollistumisen alusta alkaen teknologian varaan. (Tämän on mahdollistanut rahoituksen kehittyminen vastaamaan teknologian vaatimia investointitarpeita.)

 

Teknologia on siis helpottanut ihmisten, tavaran ja tiedon liikkumista radikaalisti. Automaattisesta varastosta toiselta puolen maailmaa toimitetaan minulle pikkupaketti muutamalla eurolla. Kuvittele tuo ajatus päähäsi 80-luvulla. Silloin et osannut edes sanoa, kuinka ylipäätään valita ostettava tuote kätevästi. Se, missä suomalaiset asuvat, ei ole irrallaan tästä. Vaikka nyt emme näe tarkasti, tulevaisuudessa voi olla paljon helpompaa matkustaa paljon pidempiä matkoja. Voi olla, että yksi ainoa tieteen löydös tai keksintö ratkaisee pelin. Edullinen energia, uudet akkuinnovaatiot ja automaatio saattavat mullistaa liikkumista jo lähitulevaisuudessa.

 

Itse odotan liikkumiseen helpotusta muutamin perustein. Kulkuvälineiden teknologia ei ole merkittävästi parantunut pitkään aikaan. Liikkuminen lisääntyy kuitenkin kokoajan. Määrän, hinnan ja nopeuden alentuminen olisi siksi monien mieleen. Samaan aikaan maailmalla panostetaan massiivisesti kaikenlaiseen tuotekehitykseen ja tutkimukseen: yhteensä 1620 biljoonaa dollaria (2011)[4]. Määrä kasvaa varsinkin Kiinassa. Suomi on muuten selvästi insinööri- ja tutkijavetoisin maa maailmassa (s. 6), mutta valtion johtoon heitä ei ole eksynyt.

 

Valuutta vaikuttaa, halusit kuulla tai et

Sen, minkä euro tekee Euroopassa, markka tekee Suomessa. Lasse Männistö kyseenalaisti aluepolitiikan Suomessa, kun samaan aikaan Euroopassa kaavaillaan sen vahvistamista maiden tasolla. Koska euro auttaa tai haittaa jäsenmaita vaihtelevasti ja ilmeisen usein kroonisesti, hyötyjiltä odotetaan tukea kärsiville esimerkiksi yhteisen sosiaaliturvan muodossa. Jo nyt koheesiorahastot tukevat heikommin pärjääviä ja tuet ovatkin esimerkiksi Kreikalle kuin Nokia oli parhaimmillaan meille.

 

Tavallaan valuutta on tukea menestyvimmille alueille, kun sen ulkoinen arvo on alempi kuin jos menestyvillä alueilla olisi oma sellainen. Vastaavasti osa alueista joutuu tyytymään itselleen kalliiseen valuuttaan, jos alueen yritykset ovat tässä suhteessa haastavilla aloilla. Samanaikaisesti koko maahan on sorvattu samoja palkankorotuksia kaikille, kun syrjemmässä vähempi voisi olla joskus viisaampaa.

 

Käykö jossain vaiheessa lisäksi niin, että inflaatio on syönyt Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulunkin eväät? Kiristyykö silmukka kaiken aikaa, jos/kun ihmistyötä ei kyetä tehostamaan hinnannousun mukana? Se pakottaa koneellistamaan ihmistyötä.

 

Maakuntien tuki Helsingille

Kuvailin jo maakuntien vientituottoja sekä eläkeläisten asumisen ylläpitoa. Yhtä ylenkatsotaan jatkuvasti, koska se on ilmaista. Maakunnista muuttaa joka vuosi runsaasti ylioppilaita yliopistoihin, kuten valmista nuorta työvoimaa. Helsingin muuttovoitolle ja talouskasvulle he ovat elinehto.

 

Maakunnilla ja maaseudulla on siis paljon ja monipuolista annettavaa kasvukeskuksille. Teknologian kehittyminen voi edesauttaa asumisen monipuolisuutta ja vapautta tulevaisuudessa nykyistä huomattavasti paremmin.

 

Lisää:

Myytti suomalaisten metsässä asumisesta

Suomi on Pohjolan kaupungistunein maa

Kenen siivellä elät? Maakunnat vs. Helsinki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Koneiden piti helpottaa ihmisten elämää,mutta koneiden omistajat syöttävät meidät niille. Asutaan ahtaasti vain niitä koneita varten. Jo Chaplin kuvasi aikanaan mainiosti miten ihmisen käy. Nyt suuri osa kansasta hyökkää kesän aikaan mielelään maalle. Silloin halutaan,että siellä olisi myös palvelut ja maaseudun ihmisiä,ettei tarvi yksikseen pyöriä.
Siis nautitaan maaseudun rauhasta ja avaruudesta mieluummin kuin ahtaasta kopista,mutta sitä maaseutua ei saisi olla,kun se ei kannata. Kuinka ahtaaseen haluatte tukkia sen kilpailukyvyn vuoksi ?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Uskon, että kilpailukyky on riippuvainen niin suurkaupungeista kuin maakunnistakin. Ilman maakuntien kustannustehokasta tuotantoa ei monille kaupunkien suunnittelijoille ole töitä. Netti ja tiedonkulku eivät osaltaan voi olla vaikuttamatta mahdollisuuteen valita paikkansa vapaammin. Väheksymättä sitä, että tarvitsemme myös kasvokkain keskustelua, mutta tämäkin kirjoittelu on joskus parempi tapa, kun ajatukset ovat jäsennellympiä ja rauhassa kasattuja. Tein diplomityötäni myös mökillä mikä olikin siihen inspiroivin paikka. Kaupunkien luovat hullut eivät häirinneet (vitsi).

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Keskusjohteisessa sosialismissa valtio (komissio) päättää missä alamaiset asuvat, markkinataloudessa asuin ja toimintaympäristö muokkautuu luonnollisesti ihmisten omien tarpeiden mukaisesti. Nykyinen siirtyminen keskuksiin perustuu surkeaan talouspolitiikkaan jossa Suomea on ajettu alas eikä työtä ja palveluja löydy enää mistään.

Markku Laaksonen

P. Lillrank kirjoitti kai hiukan toisesta näkökulmasta, luovuudesta ja kehittymisestä, ekotehokkuudesta, jota vuorovaikutus tiheimmissä taajamissa,
esim. New York, edistää.
Ei siitä että kaislikossa suhisee, se ei liene itseisarvo. Ilmiö on Suomessakin tuttu, nuoriso ymt. kynnelle kykenevät kaikkoavat syrjäseuduilta keskuksiin, joissa on tarjolla sosiaalista vuorovaikutusta, virikkeitä,= elämää.

Suomi tarvitsee kasvua ja kasvukeskuksia. Eivät ne ole pois keneltäkään.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kukaan ei ole kiistänyt keskusten tarvetta. Kannattaa lukea kirjoitukseni uudelleen. Näytät tulkinneen sitä varsin värittyneesti.

Väittämäsi, että kynnelle kykenevät kaikkoavat virikkeiden perässä vuorovaikuttamaan keskuksiin, on absurdi, vaikka osin tosi. Nuoret muuttavat ensisijassa työn ja opiskelun perässä. Totta on, ettei pienellä paikkakunnalla ole monelle nuorelle samaa vetoa kuin isolla. Virikkeiden ja seikkailunhalu ovat myös mukana.

Kyse on kuitenkin illuusiosta. Itse muutin pieneltä paikkakunnalta pääkaupunkiseudulle ja niin outoa kuin olikin, harrastusmahdollisuudet heikkenivät. Suosittujen lajien harrastuspaikat oli varattu seuroille ja harrastaminen maksaa enemmän. Eksoottisten lajien valikoima kyllä laajenee, mutta ne ovat eksoottisia, koska harva harrastaa niitä.

Vuorovaikuttaminen se vasta illuusio onkin. Se on sitä, että joskus tervehdin satunnaisesti kerrostalon pihalla vastaantulevaa naapuria ja katselen kadulla kulkijoita. Samalla ihminen voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan ja pienelläkin paikkakunnalla ihmisiä saa siten näköpiiriinsä.

Varsinaisesti moni toki puhuu vuorovaikutuksessa hengenheimolaisten löytämisestä. Suomessa se tarkoittaa tutustumista opiskelu- ja työtovereihin. Se, että jollain oikein syrjäseudulla ei ole tällaista koulua, on Suomenkin mitassa sivuseikka, koska siellä ei asu paljoa ihmisiä ylipäätään (asummehan kaupungeissa, kuten kerroin).

Jostain syystä nämä syrjäisimmät seudut kuitenkin nostetaan aina tikun nokkaan. Kuva maakunnista ja maaseudusta näyttäytyy joidenkin mielissä varsin pinnallisesti. Omat mielikuvat ja kokemukset vuosikymmenten takaisesta kotiseudusta voivat värittää ajatuksia.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

"Männistö ja Lillrank vetoavat siihen, että tiheässä asuvat ihmiset luovat enemmän menestystä. Vaaditaan vain kriittinen massa ihmisiä."

Tuo on Afrikan kannalta aika hyvä uutinen. Ainakin Burundi, Komorit, Mauritius ja Ruanda ovat maita joissa väestötiheys on yli 300 asukasta/km2. Pieni ja sisukas Suomi yrittää pitää neliökilometriä hengissä 15 asukkaan voimin.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Hyvin pyyhkiikin: patentteja kuudenneksi eniten maailmassa väestöön nähden.

http://en.wikipedia.org/wiki/World_Intellectual_Pr...

Tiheässä asuva koulutettu Tanska jää taakse.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Kuntaliitoksella moni asia ratkeaa. Kenenkään ei niiden myötä ole pakko vaihtaa asuinpaikkaa siitä tutusta ja turvallisesta maaseutuympäristöstä pois vaikka kunnanvaltuusto lähteekin historiaan.

Liitoksen myötä kasvaneen väkimäärä mahdollistaa paremmat kunnallisverotulot joiden kautta palveluja ja yritystoimintaa voi laajentaa, mikäli valtuusto katsoo mieluummin kuntalaisten kuin omaa etuaan.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset