Yhteiskunnasta Muutama sana

Akava ja naisten urat - propagandaa vai faktaa?

Yle uutisoi Akavan tuoreesta selvityksestä, jossa joka kolmas mies uskoi urakehitykseensä, kun naisista samaa mieltä oli puolet harvempi. Väärin taisi mennä.

 

Ensinnäkin, pitää erottaa ihmisen uskomus urakehityksestään todellisesta urakehityksestä. Varsinkin, kun tiedetään, että miehet tunnetusti uskovat itseensä, joskus liikaakin siinä missä naiset taas liiaksi vähättelevät itseään. Käsittelen edellä mainittuja väitteitä faktoina. Ylen uutinen, ja ilmeisesti Akavan selvityskään (jota en löytänyt), eivät erottele uskomuksia todellisuudesta. Voimme siis olettaa, että miesten 33 % uskossa on jonkin verran ilmaa ja naisten 16 % uskon omaan uraan tulisi olla jonkin verran korkeampi, jotta vastaisi todellisuutta. Kuvitellaan, että virhettä uskomuksissaan on kummallakin sukupuolella 4 %-yksikköä. Siten 29 % miehistä etenisi hyvin urallaan ja naisista 20 %. Jäljelle jäisi eroa 9 %.

 

Seuraava virhetulkinnan poistoyritys tulisi tehdä naisten ja miesten sijoittumisesta työelämään. Tiedämme, että naiset suuntautuvat etenkin ei-teknisille julkisen puolen aloille ja miehet taas yksityisille teknisille aloille. Lähtökohtaisesti alojen ja sektoreiden erot ovat niin suuret, ettei voida olettaa niitä voitavan verrata tuosta vain toisiinsa. Tulisi siis esimerkiksi selvittää, eteneekö yksityisellä tai teknisellä puolella helpommin kuin julkisella tai hoitoalalla. Onko asiantuntija- ja esimiestehtäviä enemmän tai onko aloilla yksinkertaisesti erityispiirteitä, jotka eroja luovat. Tiedetään esimerkiksi, että moni nainen suuntautuu hoitoalalle vasta viiveellä. Miten se vaikuttaa uraan? Miten vaikuttaa hoitoalan hierarkisuus?

 

Mikä vaikutus naisten uskoon on sillä, että heille tuputetaan uskoa siitä, ettei miesten vertaisia mahdollisuuksia ole? Lastensaanti ja -hoito ymmärrettävästi pysäyttävät urakehityksen, mikä ei tietenkään nosta uraodotuksia. Allekirjoittaneelle seuraava Ylen uutisen väittämä kuulosti kummalta:

"Kotihoidontuen käyttäjistä vain seitsemän prosenttia on miehiä."

 

Väittämä pitänee kyllä paikkansa, mutta tämä nähtiin tasa-arvo-ongelmana, vaikka se voi myös olla vain ilmiö. Avoimeksi jäi todellinen maailma takana. Moniko perheen äiti näki asian itse ongelmana? Eikö ongelmien ratkomisen tule lähteä ihmisten omista kokemuksistaan? Ovatko tuen käyttäjänaiset pääasiassa matalastikoulutettuja, kun Ylen uutisessa keskityttiin korkeastikoulutettuihin? Toisekseen, kotihoito ei ole pakollista ja sitä voi saada esimerkiksi isovanhempi. Moniko kotihoidontuen käyttäjistä on isoäitejä? Sitä ei yllä oleva väittämä, eikä Kelan tilasto kerro.

 

Jos kaikki edellä mainitut madaltavat osaltaan naisten uskoa omaan uraan, siitä voi hyvinkin tulla useiden prosenttiyksiköiden nippu. Jos niin on, todellisessa urakehityksessä todellista syrjintää olisi varsin vähän. Sitä pitäisi toki tutkia oikeasti ja konkreettisesti, eikä suomalaiseen keskusteluun tyypilliseen tapaan heitellä yksittäisiä pinnallisia tilastotietoja ja rakennella niistä mitä masentavampia ongelmahimmeleitä.

 

Lopulliseen mahalaskuun artikkelissa syöksyttiin, kun Akavan Tarja Arkio vaati naiskiintiöitä (faktisesti pääasiassa miesvaltaisten) pörssiyhtiöiden hallituksiin. Koska miehiä on selvästi enemmän pörssiyhtiöissä töissä, kiintiöt tarkoittaisivat ohituskaistaa joillekin harvoille naisille. Akava uskoo sen parantavan muiden naisten mahdollisuuksia esimiesasemiin, vaikka Norjan esimerkistä tehdyt tutkimukset osoittavat (linkissä yksi esimerkki) toisin. Arkio myös haluaa pakottaa miehet kotiin lapsia hoitamaan. Uutisjutun perusteella aiheesta vaikuttaa liikkuvan runsaasti propagandistishenkistä kuraa, johon lukijan on syytä suhtautua varauksella.

 

Tasa-arvoa järki edellä, ei päinvastoin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Nordean Sanna Kurroselta fiksu näkökulma mainitsemaani kotihoidontukeen:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/78812-asiantuntija...

Suomalaisten 30-34-vuotiaiden naisten työllisyys on 10-22 %-yksikköä alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Meillä naiset ovat siis eniten kotona lasten kanssa. (Tämän korjaamiseksi on siis ehdotettu, että miehet puskettaisiin naisten tilalle lapsia hoitamaan. Voisi olla hyvä miettiä muitakin vaihtoehtoja.)

Timo Keränen

Ellei Kangasojan päättely ihan allikkoon mene, sinnepäin kuitenkin. Akavan väite on pohjimmiltaan se, että naisen urakehitystä haittaa erityisesti lasten saaminen ja hoito. Joidenkin arvioiden mukaan äitiysloman kustannus on 17 000 euroa lasta kohden. Se saanee työantajan mietteliääksi rekrytoinnin hetkellä varsinkin johtajatasolla. Tärkeämpää on kuitenkin muistaa, että OECD:n mukaan Suomessa naiset ovat reilusti miehiä korkeakoulutetumpia. Se ei silti heijastu naisten urakehitykseen. Aika yllättävää.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Mistähän Keränen oikein puhuu? Ensimmäinen puolikas jutustani kyseenalaisti työurauskomusten luotettavuuden todellisen työuran kanssa, tai ainakin toi esiin tulkinnan heikkouden, ja kehotin selvittämään asiaa tarkemmin.

Sitten mainitsin juuri nuo lapsivapaarasitteet, jota Ylen uutinenkin pui (siitä siis lienemme samaa mieltä) ja kritisoin kotihoidontuen saajista tehtyjä tulkintoja.

Niputettuani kirjoittamani yhteen, kritisoin vielä akavalaisen tutkijan "korjaussarjaa", eli hallituskiintiöitä ja miesten pakottamista lapsia hoitamaan. (Suomessa lomat ovat jo nyt selvästi muita maita pidempiä.)

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Mitä yleisesti urakehitykseen tulee, minua ei yllätä, että miehet ovat naisia useammin johtajina. Siihen päätelmään olen kylläkin päätynyt ihan arkielämän havaintojen perusteella. Naisista suurempi osa on vähemmän kiinnostunut johtajan työstä. Toiselle hyvää urakehitystä voi olla erityisasiantuntijan työ ja toiselle johtajan työ. Ja onko esimerkiksi työhakutavoissa eroja? Valikoivatko naiset itse työnsä alakanttiin jo hakuvaiheessa?

Urien vertailua haittaa huomattavasti se, että naiset ja miehet kouluttautuvat ja työskentelevät eri aloilla. Sektoreiden ja alojen erot tulisi perata auki. Tiedetään myös, että johtajien selvä enemmistö on naisia mm. terveys- ja ravintola-alalla.

Taustaolettama tässä tasa-arvokeskustelussa tuntuu aina olevan se, että miehet syrjivät naisia, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Tosiasiassa työelämässä toimiminen ja työurien kehitys ovat paljon moniulotteisempia ilmiöitä. Siinä missä kyllä toki lapsivapaat rasittavat korkeastikoulutettuja naisia vastaavia miehiä enemmän, miehiä viivästää intti (mutta ei toki haittaa myöhempää uraa). Huomattava on, että korkeakoulutetut naiset pitävät muita vähemmän lapsivapaita ja miehet taas enemmän, joten niiden epäsuhta (mikä se sitten onkin) ei ole sama kuin kansan keskiarvo.

Oma mutuni on, että teknisillä aloilla joissain yrityksissä naiset saattavat kohdata lievää syrjintää, mutta kun en itse sellaista tue, enkä missään ole sitä sivusta seuraajana nähnytkään, en voi pitää sitä laajana ilmiönä. Päinvastoin, tiedän monia miehiä, jotka arvostavat naisia johtajina. Vähintäänkin väittämä syrjinnästä ja sen laajuudesta on kyseenalainen ja itse syrjintä tarkemman tutkimuksen aihe.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

"OECD:n mukaan Suomessa naiset ovat reilusti miehiä korkeakoulutetumpia. Se ei silti heijastu naisten urakehitykseen. Aika yllättävää."

Ei ole minusta yllättävää. Koulutustakin kun on tarpeeseen ja tarpeetonta.

Näissä tutkimuksissa ei oteta huomioon naisten koulutuslinjoja yleensä eikä tietenkään saman koulutushaaran sisälläkään.

Esimerkiksi naisia on Teknisessä korkeakoulussa jo tietty prosenttimäärä, mutta kun katsotaan, mitä he opiskelevat siellä, ne ovat aloja, joissa ei ole näkyvissä hyvää urakehitystä.

Ei näissä tutkimuksissa huomioida sitäkään, kuinka moni miehistä/naisista tekee oman koulutusvalintansa mukaista työtä kahden vuoden kuluttua valmistumisesta. Mitä väliä sillä on, vaikka meillä olisi kuinka paljon taidehistorian tohtoreita, jos markkinoilla ei ole heille kysyntää tiettyä määrää enempää.

Mitä jos oppilaitoksen rahoitus olisikin riippuvainen siitä, kuinka moni sieltä valmistuva saa omaa kolutustaan vastaavaa työtä kahden vuoden sisällä?

Taitaisivat mennä rahat uusjakoon.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Samaa mieltä. Koko ura- ja palkkakehityskuvioon vaikuttaa niin monia tekijöitä, ettei nykykeskustelu usein tartu kuin pieneen pintaan ja siihenkin vanhalla asenteellisuudella: ilmiö on ongelma, siihen on syyllinen ja se on miehet.

Veikkaisin, että lapsivapaisiin tulee supistuksia, koska kansakunnalla ei ole niihin varaa, mutta saa nähdä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset