Yhteiskunnasta Muutama sana

Epäonnistuuko EU:n Venäjä-politiikka?

Talouspakotteita, toiveita ja neuvotteluita. Takaoikealla öljyn hintaa lienetään ajetun alas. Tässä ovat lännen ja EU:n aseet Venäjän mahtailua vastaan. Riittävätkö mihinkään?

 

Venäjä haastoi lännen valtapeliin (väheksymättä lännen koukkauksia itään). Koska etenkään EU:ta haaste ei kiinnosta, se on pakkopullaa, se tietää sille itselleen tappiota. Jos haaste esitetään, on pakko painaa voittaakseen. Läntisen kiinnostuksen puutteesta kertoo yksinkertaisesti haluttomuus tehdä uhrauksia, kuten rakentaa tai mobilisoida armeijaa saati kehittää kunnolla kyber- ja informaatiosodankäynnin kykyään. Siitä kertoo myös se, että sodan aloitteen sallitaan säilyvän Venäjällä.

 

Talouspakotteet rajoittavat oligarkkien ja virkamiesten elämää, mutteivät haittaa lainkaan sotilaiden tekemisiä. Palkka juoksee ja panssarit kulkevat. Vientirajoitteet pakottavat venäläisyrityksiä hankkimaan asiakkaita EU:n ulkopuolelta, mikä tuskin on ongelma halvan ruplan aikana ja maihin, joissa tuotteiden vaatimustaso on ehkä matalampi. Muualla maailmassa talous kasvaa, joten houkuttelevia kohteita riittää. Aika näyttää, kuinka paljon pakotteet piristävät ja monipuolistavat venäläistä teollisuutta. Tämän hetken huikea 20 % lainakorko pk-yrityksille on kova jarru, mutta se kenties laskee, mikäli tilanteen ennustettavuus paranee ja keksitään uusia keinoja rahoittamiseen (mihin varmasti on paineita).

 

Neuvottelut rauhasta näyttävät olevan Venäjälle yksi sodankäynnin keino hämmentämään vastapuolta.

 

Koska EU on haluton ja siksi melko keinoton, ajavat huonot keinot toivomaan niiltä hyötyjä realismin sijaan. Tämä on eurooppalaisten päättäjien helmasynti.

 

Öljyn alentunut hinta nakertaa Venäjän talouden perustaa, 63 % viennistä öljytuotteita 2012, mutta koska kaikella on vastareaktionsa, öljyn hinnanlaskun halventama rupla edistää vientiä.

 

Länsimedia on pullollaan Venäjän tuomiopäivän ennusteita, joista monet vaikuttavat olevan vain toiveajattelun sävyttämiä veikkauksia ja spekulaatioita. Olisivatko varteenotettavimpia ennusteita nämä kaksi: Venäjän valtiolta loppuvat rahavarannot kahdessa vuodessa, koska se joutuu rahoittamaan suuryrityksiä ja budjetti on 20 % miinuksella. Tämä ennuste perustuu ennemminkin laskelmiin kuin mutuiluun. Toinen kiinnostava ennuste on Stratforin, jonka mukaan Moskovasta ympäri maata jaettavat riittämättömät öljytulot saavat alueet hoitamaan asiansa itse luvalla tai ilman. Näin tapahtui 90-luvulla ja sen on mahdollista nytkin. Tällöin Moskova menettää otteensa maahansa.

 

Luulisi, että rahavarantojen hupenemista vastaan mietitään keinoja ennen kuin laarin pohja häämöttää. Kaksi vuotta voisi siten olla enemmän. Kolmessakin vuodessa Eurooppaa ehditään häiritä ja sekoittaa monin tavoin. EU:n omat toimet on jo nähty ja ne tuskin auttavat Venäjää vastaan. Aikaansaamaton perässäjuokseminen pitää Euroopan vastaanottavana osapuolena. Käytännössä nyt odotellaan, mitä Venäjä seuraavaksi keksii. Uusia tehokkaita keinoja ei oteta käyttöön ja peli hävitään pala kerrallaan. Hidas muutos on kavalin ja se sopii tämän kamppailun molemmille osapuolille. Venäjälle siksi, että se saa siten haluamansa vähimmällä vaivalla ja EU:lle siksi, ettei se halua tehdä uhrauksia hidasta muutosta vastaan.

 

Mitä pitäisi tehdä? EU:n tulisi hyödyntää ominaispiireitään ja rakentaa monenkeskinen jäsenvaltioista voimansa saava kyber- ja informaatiosodan "armeija". Se ei olisi mitään sinänsä uutta vaan olemassa olevien organisaatioiden ja niiden toimenkuvien laajentamista sekä yhteistyötä ja ideoiden-/tiedonvaihtoa. EU:n keskusvallan alla "armeija" ei saa olla. Käytännössä EU-maiden infrastruktuurilla sekä julkisilla ja tärkeillä organisaatioilla tulee olla kestävä puolustus kyberhyökkäyksiä ja -murtoja vastaan. Propagandaan tulee vastata kaikilla tarjolla olevilla mediakanavilla: esim. venäjänkieliset tv- ja radiokanavat sekä uutissivustot. Ne voivat olla yksityisiä, mutta julkisesti tuettuja (lue: motivoituja) tai osaomistettuja yrityksiä ja ennenkaikkea vaikuttavia.

 

Jahkailun aika on ohi. Lopettakaa myrskyn odottelu ja poudan toivominen. Toiveet toteutuvat tekemällä, ei odottamalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Janne Suuronen

Mahtipontinen EU-epäonnistuu nykytoimilla kirjoitus suppenee lässähtää vastapropagandaa ja kyberpuolustus kuntoon keinoiksi.

Saattaa olla, että aseelliset toimet ovat ainoa tapa pysäyttää Venäjä. Nähtäväksi jää, että milloin, missä muodossa ja missä paikassa myös lännen kovuutta tulee aika pakko testata. Toivottavasti siihen asti ei mennä, mutta jos mennään niin luultavasti jossain Euroopan ulkopuolella. Ehkä etelä-Amerikka ja Venezuela.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

No joo, en erikseen lopussa puhunut tavanomaiseen puolustukseen satsaamisesta. Mainitsin kyllä alussa, että sekin laiminlyödään. Aiemmassa kirjoituksessani vaadin rautaa rajalle. Ei sotimaan vaan ehkäisemään sotaa. Kuinka laajamittaisesti se sitten tulisi tehdä, sitä en lähde tarkemmin arvioimaan muuten kuin että tarpeeksi.

EU sössii anyway tapansa mukaan koko paletin, katsotaan vain.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Se, että Venäjän tuhon päivämäärää laskeskellaan vie vain huomion siitä, että sitä laskeskellaan vähemmän, monta vuotta Euroopalla on jäljellä tällä menolla. Kykenemmekö me sitä edes arvioimaan objektiivisesti?

Toisaalta se, että Venäjä ajautuu koko ajan kovempaa kuilun laidalle, tekee siitä ehkä vaan epätoivoisemman. Epätoivossa tehdään epätoivoisia temppuja. Epätoivoisen kanssa kamppailu on aika hankalaa hommaa, sillä kun on vain voitettavaa, vastustajalla vain hävittävää.

Ja jos ei raha, riitä, aina voi nostaa velkakattoa ottaa vippiä. Niin se muukin maailma tekee. Venäjällä näyttäisi olevan kansantuotteeseen nähden aika vähän velkaa - 13%.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Nojoo. Yksityisen ja julkisen velan ero näyttäisi olevan aika merkittävä.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Tuo on totta: mitä enemmän Venäjää kuritetaan, sitä enemmän se pyristelee. Vaikea tilanne. Eilinen dokumentti Yleltä antoi venäläisistä vainoharhaisen kuvan. Samaan aikaan löysää ei pidä antaa, koska vallanhimo on venäläisten tärkeä moottori vainoharhaisuuden rinnalla.

Vakavin ongelma kaikista on se, että venäläinen ajattelu perustuu noihin, sillä siihen ei järkipuhe hevin auta. Tuon sekoilumentaliteetin purkaminen on vaikea työ ja sitä ennen luultavasti tapahtuu paljon sekoilun aiheuttamaa ikävää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset