Yhteiskunnasta Muutama sana

Suomalainen ruoka ja sen tuho?

Nyt taidan tietää mitä suomalaiset syövät elääkseen. En tosin halua ajatella sitä. Virinnyt keskustelu tuoretiskien pilaantuneesta ruoasta sai allekirjoittaneella aikaan useita ahaa-elämyksiä.

Nyt uskon tietäväni, miksi Virossa käydessäni liha ja ruoka ravintolassa oli parempaa mitä koskaan Suomessa syödessäni. Täällähän on normaalia jakaa lounasaikaan esim. wiener-leikettä, joka ei todellisuudessa maistu yhtään millekään. Luovuinkin ravintolalihan syönnistä vuosia sitten tämän takia. Ymmärrän myös, miksi eräälle kissalle ei maistu kaupasta ostettu kala. Ymmärrän myös erään vannoutuneen lihansyöjän innon löydettyään yksityisen paikallisilla markkinoilla toimivan palvaamon sekä hyvän lihatiskin pääkaupunkiseudulta. En myöskään ihmettele, miksi valmistajalle palautettavan juustoerän kyljessä lukee "höylättäväksi". Luulen myös ymmärtäväni, miksi kylmänä tarjoiltava sushi on niin hyvää (on pakko myydä oikeasti tuoreena). Ehkäpä suomalaiset onnistuvat jalostamaan siitäkin marinoidun version... :D

En enää epäröi oliko Berlusconi oikeassa haukkuessaan suomalaista ruokaa. Oli todellakin oikeudenmukaista, että elintarvikevirasto perustettiin Italiaan.

Paskaa siis myydään, eikä siinä vielä kaikki: saat sen tuplahinnalla

Kun S-ryhmä 90-luvulla sai ns. T-kaupat suojiinsa, olin kummastunut: miten markkinaykkönen voi saada entisestään paisua näin, kun Keskon lisäksi varteenotettavia kilpailijoita ei ollut. Missä Kilpailuvirasto? No, en tiedä, ehkäpä asiat hoidettiin hyvässä hengessä kavereiden kesken... ;) Tämän seurauksena päivittäistavarakaupassa kaksi suurinta myy 76 prosenttia kaikesta.

Soppaa hämmentää kivasti Lidlin Suomen johtaja Antti Tiitola 20.8.2009 ilmestyneessä Seurassa. Hän sanoo kilpailun puutteen olevan kalliin ruoan suuri syypää. Leipää valmistavat Fazer ja Vaasan&Vaasan, maitoa Valio ja Arla-Ingman, lihaa Atria ja HK sekä juomia Hartwall ja Sinebrychoff. Seura siteeraa Tiitolaa näin:
On yhteistyötä, joka ulottuu kaupan alalta teollisuuteen. Kaksi johtavaa päivittäistavaraketjua neuvottelee hinnoista keskittyneen elintarviketeollisuuden kanssa.
Seura jatkaa: "Kaupan ja teollisuuden oligopolistiset ketjut ja yhtiöt sopivat hinnoista ja valikoimista keskenään. Se on kahden kauppaa, eikä hintakilpailua käytännössä juuri synny."

Ensimmäisen kerran kun tekstin luin, tuli mieleen yksi sana: kartelli. Kuvaako Tiitola sellaista sanomatta itse sanaa? Hiukan se jäi itselle epävarmaksi, mutta en enää yllättyisi mistään. Tilannetta ei auta elintarviketeollisuuden papitar, maa-ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, joka valtion piikkiin halusi tutkituttaa, kuinka saada suomalaiset hyväksymään ruoan korkea hinta. Hän ehti jo tutkia, keille korkeat hinnat ovat tuoneet rahaa, mutta ensin salasi tutkimuksen ja sitten kielsi sen olemassaolon. Näin meillä avoimessa Suomessa, oppisivatpa ne etelänkin ihmiset tätä avoimuutta. Joka tapauksessa täytyy olla melko vakavasti otettava henkinen vaurio rasitteena, jos joku tästä sikafarmarista jaksaa uskoa ajamaan kansan etua. Puhun juuri siitä edusta, jota hän valassaan on luvannut puolustavansa. Ja kuten tiedetään, meillä Suomessahan ei ole korruptiota.

Meillä ei ole vaihtoehtoja: jotain on tehtävä. Sirkka-Liisa Anttilan on erottava ja päivittäistavaramarkkinat jaettava uusiksi. Meidän on saatava ulkomaista ruokaa ulkomaisten yritysten myymänä. Epäilemättä myös lainsäädäntöä on tarkasteltava. Sisäsiittoisen ja sisäänpäin lämpiävän ruokabisneksen aika on ohi.

PS. Heitetään loppukevennykseksi veikkaus, että Suomessa on kymmenen vuoden sisällä kaksi uutta ulkomaista päivittäistavaraketjua. Luulisi näin tuottoisien markkinoiden kiinnostavan: Antti Tiitola sanookin, "Leivän kilohinta on Suomessa ihan käsittämättömän korkea eurooppalaiseen hintatasoon verrattuna". Aamen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Timo Kantola (nimimerkki)

"Ymmärrän myös erään vannoutuneen lihansyöjän innon löydettyään yksityisen paikallisilla markkinoilla toimivan palvaamon sekä hyvän lihatiskin pääkaupunkiseudulta"

Arvaisitko paljastaa missä ja minkä niminen tuo herkkupaikka onkaan?

Hyvin kirjoitat ja tärkeästä asiasta. Kartellilta vaikuttaa.

Pekka Manner

Onneksi Lidlissä ei ole tuoretiskiä, siis sinne!

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Huoltoasemayrittäjät sanoivat jokin aika sitten ääneen sen, mitä kukaan muu ei ole tuonut esiin.

Osuuskauppaliikkeellä, tässä tapauksessa Sokoksella on uskomattoman tehokas lobbausorganisaatio eli hallintoneuvosto (vai mikä sen nimi nyt on).

Sillä sitoutetaan tuhansia valtakunnan kärkipolitiikkoja maakuntapäättäjistä puhumattakaan.

ABC-huoltoasemat saavat "sattumalta" parhaimmat liikepaikat teiden varsilta. Sattumaako?? Ei todellakaan.

Päätäntäorganisaatioiden edustamat politiikot ovat "sidottuja" joten en kuolemaksenikaan muista politiikkoa, joka pitää kahden kaupan järjestelmää hyvänä.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

"Arvaisitko paljastaa missä ja minkä niminen tuo herkkupaikka onkaan?"

Tähän akuuttiin ja tärkeään kysymykseen on syytä vastata kiireistä huolimatta heti: ;)

Turun Mestaripalvi:
http://www.mestaripalvi.fi/pIndex.php

Valitettavasti en muista tätä kehuttua lihatiskiä tarkemmin, mutta Espoossa se oli ja arvellakseni Länsiväylän puoleisella puolella (Olari-Mankkaa tms.). K-Supermarket tai S-Market. Ehkäpä edellinen. Siitä vain paikkaa metsästämään... :)

Kiitoksia muillekin kommenteista. Asiaa on tärkeä pitää esillä. Syödäänhän sitä joka päivä ja olemme sitä mitä syömme. Tämä asia koskee kaikkia.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Ylen Ykkösaamussa oli tänään mielenkiintoisessa haastattelussa ministeri Sirkka-Liisa Anttila, jota haastattelua suosittelen vielä kun netistä näkee kuukauden ajan.

http://areena.yle.fi/video/415193

Päällisimpiä havaintoja oli se paatos, joka ministerin puheesta tulvi ja hän päättikin haastattelun kehuen olevansa hommistaan kovin kiinnostunut. Haastattelussa tahti oli kova ja taisi tulla kaikki keskeiset aiheet läpi rynnityksi. Tämä valoi omaa uskoa ministerin tarkoitusperiin ja tahtotilaan, jonka seurauksena entistä suuremmalla mielenkiinnolla seuraan, mitä tuleman pitää. Selvityksiä on meneillään aiheesta kuin aiheesta ja varsin nopeallakin tahdilla. Hienoa on, että näistä asioista tullaan julkisuuteen puhumaan, se on omiaan hälventämään allekirjoittaneenkin epäluuloa, jota muuten pidän sinänsä terveenä ja suositeltavana varovaisuutena.

Joitain mielenkiintoisia nostoja voisi tähän heittää: maidon tuottajalle maksettava hinta on tällä hetkellä EU:ssa noin 24 senttiä litralta. Tästä aiemmin tietämätön blogikirjoittaja laskee nopeasti pari laskutoimitusta ja toteaa, että se valkoinen neste, joka lehmästä lypsetään ja joka lopulta lasista juodaan, vaurastuttaa esim. 65 prosenttisesti välikäsiä ja vain viidenneksellä tuottajaa. Tämän pitäisi tarkoittaa periaatteessa sitä, että välikädet tekevät tälle maitolasilliselle kolme kertaa enemmän työtä.

Toinen kiinnostava pointti haastattelussa oli Anttilan kommentti, että vain kolmannes maailman pelloista on ruuan tuotannossa.

Hauska väite oli, ettei Elintarviketeollisuusliiton mukaan lihan myynti ole vähentynyt tuoretiskikohusta huolimatta. Ensimmäisenä, jälleen skeptisenä, saanen epäillä lähteen luotettavuutta, kun raha puhuu.

Kannattaa katsoa haastattelu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset