Yhteiskunnasta Muutama sana

Professorien vetoomus tasa-arvosta on luuloinen

Sipilälle suunnattu vetoomus sisälsi hyviä huomioita naisten tasa-arvon puolesta, mutta kaikki ei mennyt aivan tuubiin:

”Toteutuneesta tasa­-arvosta puhuva ohjelma ohittaa Suomen merkittävät tasa­-arvo­-ongelmat, joista on runsaasti tutkimustietoa, kuten palkkaerot, naisiin kohdistuvan väkivallan ja erittäin vahvasti sukupuolen mukaan eriytyneet työmarkkinat ja hoivaan liittyvät vastuut.”

Perusteet ovat väkivaltaa lukuun ottamatta totta, mutta syiden selvittäminen murentaa käsitystä seurausten ongelmallisuudesta.

 

Palkkaerot. Kenenkään kiistämättä miehet tienaavat Suomessa naisia enemmän. Syy ei kuitenkaan ole sukupuolisyrjintä vaan toinen vetoomuksen esiin nostama ongelma: naiset työskentelevät eri aloilla kuin miehet. Naisvaltaisilla aloilla tienaa vähemmän monista syistä ja mm. siksi, että siellä tehdään vähemmän koneellistettua työtä. Koko teollinen vallankumous on perustunut päinvastaiseen: koneiden yhä laajenevaan käyttöön. Kun on koneita, tuottavuus paranee ja sitä myöten mahdollisuus maksaa palkkaa. Jonkin tietyn koneen käyttötaito nostaa työntekijän kilpailukykyä. Teollinen vallankumous on siis tasa-arvoa syrjivä. Mitäs sille ongelmalle tehdään?

Yleisesti taidetaan ajatella, että naiset eivät vaadi palkkaa kuten miehet. Mikäli vetoajatkaan eivät pidä syrjintää todellisena ja tunnustavat valintojen erot, hallituksen pitäisi kenties sanoa naisille, että vaatikaa liksaa kuin miehet? Viimeksi kun naisten palkkoja lähdettiin nostamaan, ajettiin maa tuottavuuskriisiin. Nyt kun siitä pyritään eroon, vaaditaan taas lisää palkkaa? Tauti siis kai lähtee sillä millä se tulikin.

 

Hoivavastuu. Suomessa on pitkät hoitovapaat. Miesvaltaiseen vientiin halutaan vauhtia pidentämällä työaikoja, mutta vetoomuksessa näitä miehiä vaaditaan hoitovapaille, koska tasa-arvo. Minkähän planeetan kartat itse kullakin ovat oppaana? Kun pienituloiset naiset haluavat olla pitkään hoitovapailla, pitäisi siis miestenkin olla. Naiset ovat rakentaneet itselleen vapaaehtoisesti tasa-arvo-ongelman, joka miesten pitäisi nyt ratkaista. Suomalaisesta miehestä on kyllä moneen. On sodittu sodat, maksettu sotakorvaukset, rakennettu maa ja noustu maailman huipulle, mutta kahteen paikkaan yhtä aikaa ei suomalainenkaan mies ehdi. Vielä.

 

Eriytyneet työmarkkinat. Olen tullut siihen tulokseen, että sukupuolten eriytyminen on työn tarjonnan tulos. Miehet kiistämättä ovat keskimäärin kiinnostuneempia tekniikasta ja samoin Suomessa tekniset alat ovat perinteisesti tarjonneet runsaasti työpaikkoja. Vastaavasti julkinen sektorimme työllistää verrattain paljon hoivaamisesta kiinnostuneita naisia. Etelä-Euroopassa vientiteollisuuteemme verrattava korostunut ala olisi matkailu. Jokainen etelässä käynyt huomaa siellä matkailualan runsaan miesedustuksen. Suomalaiset miehet ovat menneet sinne mihin eniten on kiinnostanut. Tulos halutaan nähdä ongelmana. Olisiko ongelmana kuitenkin joidenkin suhtautuminen ilmiöön ongelmana? Joka tapauksessa parasta lääkettä tähän on teollisuuden alasajo. Se projekti etenee hyvin.

 

Vetoomuksen taustalta hehkuu ajatus tulosten tasa-arvosta mahdollisuuksien tasa-arvon korvaajana. Miesten ja naisten tulisi työskennellä 50/50 samoilla aloilla, hoitaa lapset ja vanhukset samoin 50/50 sekä vielä tehdä kotityöt 50/50. Lyhyesti ja kärjistävästi: miesten tulisi tehdä naisten työt. Voisiko tässä olla vaarana, että miehet syrjäyttävät naiset työmarkkinoilta? Miehethän tekevät enemmän työtunteja, joka epäilemättä kiinnostaa työnantajia. Seurauksena saattaisi olla taas vetoomus siitä, etteivät naiset saa töitä kuten miehet?

Vetoajien vaatima etuisuuksien ja julkisen sektorin työntekijöiden ”suojelu” taas tarkoittaisi yksinkertaistaen sitä, ettei julkinen sektori saa laajassa mitassa osallistua julkisen sektorin talouden tervehdyttämiseen. Aikamoinen rubiikin kuutio Sipilälle.

Suomi on verraten turvallinen maa naisille, väite muusta ei näytä pitävän paikkansa. Demokratia, hyvinvointivaltio, länsimaa ja sukupuolten tasa-arvo eivät ylipäätään istu oikein kuvaan pieksetystä naiskunnasta.

 

”Työajan pidentäminen rasittaisi erityisesti äitejä, jotka edelleen tekevät valtaosan kotitöistä…”

Koska miehet tekevät enemmän ansiotyötunteja, vaimot tasoittavat sitä – kuten kuuluukin – tekemällä enemmän kotitöitä. Tuoreet äidit ovat myös jossain määrin omistushaluisia lastenhoidossa ja kokevat sen osin lepona. Erään tutkimuksen mukaan epäsuhtaa kotitöissä aiheuttaa tilastollisesti se, että sinkkunaiset tekevät paljon kotitöitä, mitä ei tietenkään voi sälyttää miesten niskoille.

 

Yhteenvetona mainitut sukupuolisesti epäsuhtaiset ilmiöt näyttävät johtuvan ihmisten vapaista valinnoista. Onko tuloksen epätasa-arvoisuus ongelma vai vain ilmiö? Jos nainen valitsee pienipalkkaisen työn vapaaehtoisesti, eikä tee miesten tapaan työtunteja, vaadi palkkaa tai jatka vastaavasti työuraa, on tietenkin seurauksena pieni eläke. Pitäisikö naiset pakottaa tekemään töitä, kunnes eläkettä on tarpeeksi? Vai pitäisikö valintojen heikot taloudelliset seuraukset korvata yhä enemmän miesten pussista? Hallitusohjelman tasa-arvovaikutukset on sinänsä hyvä kyllä arvioida.

 

Naisten tasa-arvosta keskustellessa hämärtyy se, mikä on kenenkin vastuulla. Mikä on naisen vastuu itsestään? Suomi on itsenäisten ja vapaiden naisten maa. Vapaus vaatii vastuuta. Paradoksaalisesti naisten itsenäisyys voi kokea näkymättömiä tosiasiallisia taka-askelia, jos he eivät todellisuudessa kannakaan samaa vastuuta teoistaan kuin miehet. Arvaan, että moni nainen ei halua sellaista ihan periaatteestakaan.

 

Vetoomuksessa todettiin, että naiset saavat enemmistön veroilla maksetuista etuisuuksista ja julkisen sektorin palkoista. Koska vetoajien mielestä Suomi on lisäksi kovin paha maa naiselle, helpotan oloa: miehet maksavat noista veroista 61 %. En ole kuullut kenenkään miehen koskaan valittavan siitä. Tuskin valittavatkaan.

 

Naisten tasa-arvokeskustelu on hyvä esimerkki siitä, kuinka pieni äänekäs (naisten) vähemmistö ajaa menestyksellä asiaansa. Aiheesta on käyty hyvää keskustelua Puheenvuorossa. Alla joitain omia aiempia kirjoituksiani:

Myytti naisen eurosta

Akava ja naisten urat

Typeryyden ylistys - hallitusten naiskiintiöt

Kuka puolustaa niitä naisia, jotka eivät halua tulla feministien puolustamaksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Sanot: "Palkkaerot. Kenenkään kiistämättä miehet tienaavat Suomessa naisia enemmän."

Mutta eihän se ole tasa-arvo-ongelma, sillä palkkaerolaskennassa ei oteta huomioon tehtyjä työtunteja (EU-parlamentti kutsuu tehtyjä vuosityötunteja nimellä kvantitatiivinen tuottavuus).

Verohallinnon mukaan naisten yhteenlaskettu palkkasumma on noin 75 % miesten palkkasummasta. Ja Tilastokeskuksen mukaan naisten yhteenlaskettu vuosityöpanos tehtyinä työtunteina on noin 78 % miesten työpanoksesta (ylityöt ja sivutyöt mukaanluettuna).

Eli normaalin työtunnin tuntipalkka on miehillä ja naisilla sama. Mikä silloin ansioiden erossa on tasa-arvon vastaista?

Ja sektoreittain sama: Tilastokeskuksen mukaan kuntasektorilla tehdään noin 10 % vähemmän vuosityötunteja per palkansaaja kuin yksityisellä sektorilla. Jospa tässä onkin selitys sille, että kuntasektorilla keskipalkka on noin 10 % alempi kuin yksityisellä sektorilla!

Vielä esimerkki ammateittain: Tilastokeskus kertoo naislääkäreiden olevan sorrettuja sillä he saavat noin 86 % mieslääkäreiden ansioista. Mutta Lääkärilehti kertoo, että mieslääkärit tekevät viidenneksen (20 %) enemmän työtunteja.

Palkkataso ei ole sama asia kuin ansiotaso. Ansiotasoa mittaamalla ei palkkaeroista voi sanoa juuta eikä jaata vaikka Suomessa niin tehdäänkin ihan virallisesti.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Aivan. Palkkasyrjintä on myytti ja pienempi palkkasumma on vähemmän työnteon seuraus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset