*

Yhteiskunnasta Muutama sana

Vetäytyykö hallitus leikkauksista?

Hallitus lähti ohjelmassaan valtion kassaa vahtivien virkamiesten kelkkaan: kuusi miljardia säästöjä, joista aimo siivu leikkauksia. Summasta kopin otti ennen vaaleja Stubbin Kokoomus ja (tyylikkäästi) vaalien jälkeen Sipilän Keskusta. Perussuomalaiset nielivät kolmantena pyöränä kitkerästi täysin vaalikampanjansa vastaiset leikkaukset köyhiltä. Neuvotteluiden jälkeen Soinin naamasta näki, ettei olo tuntunut voittajalta.

 

Vaikka Sipilällä oli pyrkimys uudistaa leikkaamisen sijaan, poistaa turhaa tekemistä ja odottamista, ajauduttiin ohjelmassa viemään tukirahaa niin köyhiltä kuin yrityksiltäkin. Vähänkään uutisia seuranneet ovat lukeneet, etteivät taloustieteilijät suosittele sitä taantumassa. Jos valtio päättää pelastaa itsensä kansantalouden sijaan, se lopettaa velkarahalla maksetut tuet ihmisille - ja tulee kutistaneeksi taloutta saman verran. Puhumattakaan, että valtio huomaa kassan naukuvan kaiken jälkeen edelleen lisää velkarahaa.

 

Leikkauksia on perusteltu sillä, että nyt otettu lisävelka on lapsiltamme pois. Valitettavasti nyt leikatut tuet ovat nekin sitä. Uuden bisneksen kehittämisestä pois otettu raha (Tekes-tuet) vievät tulevalta kasvulta siemenensä, lapsiltamme työpaikat. Koska yritystoiminta ei muutenkaan nyt kasva, tuloksena on jämähtäminen. Kun samaan aikaan kansalaisiltakin leikataan, leikkausten uhrit joutuvat ostamaan vähemmän. Niinpä myyjiä tarvitaan vähemmän, joten heitä irtisanotaan. Palvelualat taantuvat. Täytyy olla kova pokeri ja pää, että tätä uskaltaa hankkia lisää viime laman opetuksista huolimatta.

 

Hallitus onkin saanut miltei kautta linjan kovaa kritiikkiä leikkausaikeistaan. Yrittäjä-Sipilä joutuneekin kohtaamaan valtionhoitaja-Sipilän todellisuuden. Siinä missä moni yritys voi leikata toimintaansa muusta taloudesta välittämättä, valtio tai suuri kauppaketju ei voi. Allekirjoittaneen kuva Sipilästä on, että kaveri peesaa paljon niitä joihin luottaa. Syvällistä pohdintaa tai uusia avauksia tuskin tulee pois lukien omasta kokemuksesta kumpuavat yritystoimintaan ja organisaatioiden toimintaan liittyvät ideat.

 

Jääräpäiseltä tai pinnalliselta ideologilta Sipilä ei kuitenkaan vaikuta, joten mielenkiintoista on kääntävätkö taloustieteilijät, liike-elämä, ay-liike ja köyhät pääministerin pään. Hallitusohjelma saattaa persuuntua vaivihkaa. Valtion vastuulle sälytetyn hyödyllisen toiminnan, "bisneksen", jatkaminen kannattaa.

 

Hallitus on alistettuna euroalueen talouden huonolle tilalle. Edessämme on pitkä "euroosion" aika: valtio velkaantuu ja talous jahnaa paikallaan, ellei taannu. Samalla amerikkalaiset ovat monin osin jo selättäneet talouskriisinsä. Euroopan suoriutuminen on surkea tarina politiikan katastrofista. Pankkien stressitesteissä haluttiin valehdella itsellemme, niinpä ongelmia ei tarvinnut korjata, kun ei niitä löydettykään. Euromaat eivät halunneet ottaa pankkiensa edesottamuksiaan omille kontoilleen vaan jakaa tyhmyydet tasan muiden kanssa. Haluttiin välttää "täydellinen tuho" tai "katastrofi". Kenties sillä tarkoitettiin kunkin poliitikon ja puolueensa kannatuksen tuhoa.

 

Muut maat ovat osoittaneet tympiintymisensä europoliitikoiden touhuun. Euroaluetta patistellaan hoitamaan hommansa. Muualla kai nähdään, että poliitikoiden ura sekä euron ja EU:n ideologinen puolustaminen ovat tähän saakka voittaneet taloudelliset tosiasiat ja estäneet ongelmien ratkaisun. Täällä on potkittu sitä kuuluisaa tölkkiä eteenpäin. Muiden maiden ja järjestöjen (kuten IMF) pitäisi nöyryyttää europoliitikoita julkisesti. Ehkä se saisi nöyrtymään ja lusikoimaan kitkerän mutta välttämättömän sopan kiltisti omaan kurkkuunsa.

 

Myönnettäköön, että Yhdysvalloilla tilanne on helpompi. Maa on jo kauan sitten jaettu voittajiin ja häviäjiin. Euroopassa sama on taatusti paljon vaikeampaa kansallisvaltioiden vahvemman identiteetin takia. Puhumattakaan vahvemmasta solidaarisuudesta, jota sitäkin pitäisi puolustaa, mutta joka on ylikansallisena vastakkain kansallisvaltioiden identiteettien kanssa. Eikä sitä auta maiden välinen ihan hyvästä syystä heikko luottamus.

 

Koska ympärillä menee näin huonosti, eikä Suomi siihen tosiasiallisesti voi juuri vaikuttaa, Suomi luopuu leikkauksistaan ja päättää rakentaa teitä sekä helpottaa yritystoimintaa. Velaksi, koska muuta se ei voi. Keskellä suota ei kannata riisua saappaita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Neuvot on ihan kiinni siitä ketä talousviisasta haluat kuunnella. Irlanti ja Islanti tekivät valtavat leikkaukset ja nyt talous kasvaa railakkaasti. 90-luvulla Suomikin nipisti hiukan ja lama oli selätetty parissa vuodessa. Nyt on elvytetty kasvattamalla julkisia menoja ja velkaantumalla viitisen miljardia vuosittain ja tilanne näyttää aina vain synkemmältä. Elvytyskokeilu on kestänyt pian vuosikymmenen.

Osa talousviisaista puhuu elvytyksen puolesta, mutta heillä ei ole antaa yhtään case-esimerkkiä maasta joka olisi onnistunut ylittämään kriisin elvyttämällä. Säästöillä kriiseistä selvinneitä taas on vaikka kuinka paljon.

Jos palkkoja ja menoja lisätään keinotekoisesti velalla, tasapaino tuottavuuden suhteen karkaa aina vain kauemmas. Ei se vaan toimi.

Jyrki Paldán

Maalaat nyt kuvasta tarpeettoman mustavalkoista.
Yhtään talouskriisiä ei ole hoidettu ilman sekä leikkauksia että "elvytystä", etenkin jos sen tulkitsee yhtä laveasti kuin sinä teet. Yhtenä esimerkkinä mainitsemasi Islanti, joka talouskriisistä selvitäkseen antoi pankkien kaatua, perusti tilalle uudet valtio-omisteiset pankit, painoi niiden taseisiin valtavat määrät uutta valuuttaa, ilmoitti yksipuolisesti jättävänsä ulkomaanvelkojaan maksamatta ja asetti rankkoja pääomakontrolleja. Kuten varmasti kuka tahansa ymmärtää, tuolla politiikalla ei ole yhtikäs mitään tekemistä euromaiden talouskuripolitiikan kanssa. Irlantiinkin pumpattiin lähes 150 miljardia apupakettien ja lainan muodossa, joten pelkästään millään talouskurilla ei sielläkään selvitty.

"Jos palkkoja ja menoja lisätään keinotekoisesti velalla, .."

Niin kauon kun palkat ja menot ovat rahaa sen nykyisessä merkityksessä, velka on ainoa keino ylipäätään maksaa niitä. Tuosta luonnollisena seurauksena myös ainoa keino lisätä niitä. Eikä tietenkään unohdeta että tuo sanavalinta "keinotekoisesti" on huvittava, koska ihan kaikki taloudessa on keinotekoista. Ihan kaikki yrityslaista rahapolitiikan kautta omistusoikeuksiin.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Juu :) molemmat ovat hyviä työkaluja, joskin niitä käytetään väärin. Julkisen elvytyksen pitäisi kohdentua tuottavuutta parantaviin investointeihin, ei suoraan kulutukseen. Samoin säästöjen pitäisi kohdentua sinne missä ne haittaavat vähiten kasvun edellytyksiä. Koulutus, tutkimus ja tuotekehitys ovat vihonviimeisiä kohteita.

Islanti teki melko omaperäisen vedon kokonaisuutena. Voisi melkein sanoa että uhkarohkean. Silti oma valuutta ja pääoman paneminen maksamaan ei pelastanut kansaa tilapäiseltä kurjuudesta kuten usein väitetään. Päin vastoin; 12% leikkaukset ja 50% devalvaatio sattuvat kehen tahansa. Mutta eipä jääty kitumaan ja voivottelemaan.

Irlanti selvisi kriisistä. Vaikka sen velka kasvoi, loppusumma jäi sen verran kohtuulliseksi että Irlanti pystyy samaan aikaan kasvamaan ja lyhentämään velkojaan. Kreikka esimerkiksi ei tuollaiseen enää pysty.

Ruotsi teki myös melko epäortodoksisen ratkaisun alentaessaan veroja ja rahoittaessaan veronalennukset leikkaamalla sosiaaliturvaa. Kriisi oli siellä ohi melkein ennenkuin alkoikaan. Veronalennukset olivat siellä niin tehokkaita että ne lopulta maksoivat itsensä lähes takaisin lisäämällä työntekoa ja kulutusta. Ja houkuttelemalla rahamiehiä.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja Vastaus kommenttiin #3

Pekka, jos argumentoit väitettäni vastaan, olisin otettu, jos käsittelisit perusteluitani argumentoinnissasi. Väität siis, että olen väärässä, muttet ota lainkaan kantaa perusteluihini.

On ihan tiedossa, että Suomi mokasi lamansa leikkauksilla. Ongelmat vain pahenivat, verotulot vähenivät. Meidät pelasti telekommunikaation vallankumous, johon konkurssin partaalta ylös kammennut Nokia oli pistänyt roposensa. Paljon auttoi myös maailmantalouden nousukausi, johon Eurooppakin pääsi mukaan. Nyt kumpaakaan ei ole, devalvaatiosta puhumattakaan. Maailmantalous on kasvanut, mutta ilman Eurooppaa ja enää ei Nokia ole meitä auttanut. Kuka ties vielä auttaa, muttei nyt.

"Samoin säästöjen pitäisi kohdentua sinne missä ne haittaavat vähiten kasvun edellytyksiä."

Katsos tätä graafia...
http://3.bp.blogspot.com/-OaWZS0pfVXY/Vc4YvZG9m3I/...

( ... tästä blogista: http://coppolacomment.blogspot.fi/2015/08/a-finnis... )

Tummansininen palkki kertoo kulutuksen tuomasta kasvusta talouteen. Se on iso ja ison siivun se ottaa kansantaloudestakin. Kun siitä leikataan (eli valtio säästää kansalaisten tukiaisista), sininen palkki nytkähtää alas ja kaupat potkivat työntekijöitä pihalle. Graafi kertoo, että kulutuskysyntä on ollut kolme vuotta paikallaan ja pärjännyt vientiä heikommin (mikä ei sekään tuulettele). Sama tilanne vielä kärjekkäämpänä oli 90-luvun lamassa.

Suomeksi sanottuna: valtiolla on mielestäni vähän leikkauskohteita. Uudistamista voi kyllä tehdä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset