Maahanmuuttokriitikoiden ajojahti ja keskustelumme vaihe

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Mika Illman on keräämässä lisää "rasisteja" voitettujen listalleen ristiretkellään myyttistä rasismia vastaan, kun James Hirvisaari sai syytteen. Aiemmin käsittelyyn ovat joutuneet mm. Mikko Ellilä ja tunnetusti Jussi Halla-aho. Maalaisjärjellä asioiden kanssa ei ole tekemistä, joten syytteiden syitä täytyy etsiä muualta.

Meneillään on vielä kriittisen maahanmuuttokeskustelun toinen vaihe. Tätä edelsi alkukantaisempi vaihe, kun maahanmuutto ilmiöineen oli vasta ilmaantunut 90-luvulla. Vaihetta ehkäpä kuvaavat sanat ihmettely, vierastaminen, varautuneisuus ja jopa pelko sekä siihen liittyvä viha. Vastareaktiona keskustelulle oli naureskelu ja vähättely, joka kuuluu usein uusien asioiden ensimmäiseen vaiheeseen.

Asiat ovat kuitenkin muuttuneet ja maahanmuutosta on moni tehnyt jo analyysiä. Kriittiseen tulokseen päätyneiden perusteluina ovat joidenkin muiden maiden epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka ja nämä ovat tehtäväkseen katsoneet varoittaa asiasta. Suomessa erityispiirteenä vaikuttaa selkeästi olevan maahanmuuttajien ongelmien lisäksi heitä suosiva sosiaalitukien jako. Perustan jälkimmäisen väitteeni erilaisiin silminnäkijäkertomuksiin, sillä tietoahan avoimuutta ulkomailla julistava maamme ei asiasta anna. Perustelu panttaamiseen (Kelan välinpitämättömyyden lisäksi) tietysti voi olla vain se, että tilastot lietsoisivat "rasismia", jolloin voidaan taas päätellä tämän pelätyn lietsoutumisen aiheutuvan itsessään rasistisesta sosiaalitukien jakopolitiikasta.
Moni maahanmuuttaja ei jakoluukulle ole edes suostunut, mutta epäilemättä avokätisyys on houkuttellut toisia runsain määrin. Tällä on tuhoisa passivoiva vaikutus, kun omaa elämää ei voi kaiken saatuaan enää edistää työllä. Työ olisi enää sisältöä tuova tekijä ja tunnetusti valkoinenkaan mies ei aina sellaisella motiivilla töihin jaksa. Pitää olla taloudellinen paine. Totuutta väistelevä syyllistää pelkästään työnantajat esimerkiksi somalien suurista työttömyysluvuista, mutta kiistaton tosiasia elämässä on, että ihmisellä itsellään on ensisijainen vastuu ja mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä. Holhousajattelulla varustettu näin ei kuitenkaan edes aikuisista maahanmuuttajista ajattele.
Se keskustelun toinen vaihe

Tyypillistä nykyiselle keskustelulle on (usein kärkäs ja aggressiivinenkin) muiden herättämisen tarve ja erityisesti vastareaktio - aggressio. Keskustelu on toki jo saanut monenlaisia rakentavia piirteitä ja uskoakseni olemme hitaasti kuitenkin siirtymässä seuraavaan vaiheeseen, jossa kritiikki on itsestäänselvyys. Moni keskusteluun osallistuja on jo siellä ja lisää osallistujia lipuu jatkuvasti sekä vääjäämättömästi.

Erityistä tässä tilanteessa onkin seurata juuri kritiikin vastustamista, joka kertoo Suomesta ja tietysti vastustajista itsestään. Kriitikoiden keskuspaikkaa "Homma-forumia" vahtimaan perustettiin "Hommawatch". Surkuhupaisasti ja selvästi ylläpitäjiä yllättäen tuli Hommawatchin forumista kahta kauheampi törkyluola, mitä itse Homma oli kenties koskaan ollutkaan, ellei paljon pahempikin. Tämä tuskin tuli monille kriitikoille yllätyksenä, jotka olivat jo saaneet osansa nyt Päivi Räsäsenkin kohtaamasta vasemmistolais-anarkistis-liberalistisesta raivosta (tai jotain... ;) ).

Kriitikoiden ja "arvoliberaalien" välinen sota sai viimeistään uuden rintaman, kun Vihreät Naiset aivan ilmeisinä taustavaikuttajina aikaansaivat Jussi Halla-ahoa vastaan syytteen. Jo aiemmin Mikko Ellilä oli saanut osansa lainatessaan pääministerin isän tieteellistä tutkimusta blogissaan. Syytteessä näitä lainausten väitteitä pidettiin valheellisina. Syytteen kyllä tulemme vuosikymmenten päästä vielä näkemään jossain väitöskirjassa. Harvassa länsimaassa syyttäjällä on pokkaa kyseenalaistaa lukuisia tieteellisiä tutkimuksia. Suomi toki on oma lukunsa menneen Neuvostoliitonkin takia.

Jokainen koulutettu järkevä ihminen tietysti halutessaan tajuaa, ovatko syytteet oikeudentajun mukaisia. Huolestuttavaa on, että oikeuslaitosta häväistään kansan silmissä tällä tavalla. Puhumattakaan itse syytettyjen ja tuomittujen asemasta. Härskiys ja ymmärtämättömyys on suorastaan hämmentävää. Ikään kuin pyhä raivo olisi sumentanut arviointikyvyn, jolloin henkilö ei edes huomaa tekevänsä itsensä naurunalaiseksi. Tämä kaikki on vapaasti mahdollista kenenkään vastuullisen puuttumatta. Jos Amerikka on mahdollisuuksien maa, niin on Suomikin.

[lisäys]

Erään hyvä kuvaus sensuuriin taipuvaisista ihmisistä:
"Kun yksilön oma peruslogiikka ei toimi tai murretaan, ihminen lakkaa ajattelemasta yksilöllisesti ja sen jälkeen hänen elämäänsä ohjaavat enää kulttuurisista tai mentaalisista peruskerrostumista luotuihin visioihin assosioidut iskulauseet tai muu vastaava dogmatiikka. Näiden iskulauseiden keskinäisiä ja muitakaan ristiriitaisuuksia ei fanaattiseksi piiskattu ihminen omien ajatusrakennelmiensa heikkouden tai hajoamisen takia havaitse eikä kykene käsittelemään, eikä aina edes halua käsitellä."
Edellä tarkoitetaan käytännössä sitä, että jotkut tyytyvät yksinkertaiseen tunteelliseen iskulauseiden toistamiseen ilman, että epäilisivät mielipiteidensä järkeä, koska esim. tapauksessamme he:
a) eivät ole harjaantuneet tai tottuneet selviytymään (monimutkaisia tai abstrakteja) ongelmia loogisesti ratkaisemalla
b) peruslooginen ajattelu on alistettu oman yhteisön paineessa
Tämä b) siksi, että olisi petos ystäviä kohtaan muuttaa mielipidettään ja järkyttää heitä lausumalla se ja näin nolata muut väärän mielipiteen toistamisesta.