Yhteiskunnasta Muutama sana

Hallitus sakaalien ja hölmöläisten asialla?

  • Työvoimakustannukset metsäteollisuudessa ovat 13-16 %.
    Työvoimakustannukset metsäteollisuudessa ovat 13-16 %.

Hallitus aikoo leikata harmaan talouden torjunnasta veronkiertäjien eduksi. Häviäjiä ovat valtiontalous, veroja maksavat yritykset ja veronmaksajat. Aikomus on tuomittu järjettömäksi. Se on myös vanhastaan tuttu Kokoomuksen ja RKP:n ajamana. Samoin jälleen esiin kaivettu ajatus hallintarekisteristä piilottaisi rikkaiden rahat verottajalta. Hallitusohjelmassa puhuttiin kauniita harmaan talouden torjunnasta. Teot ovat toista.

 

Ironista kyllä, taistelu veronkiertoa vastaan on taistelua Kokoomuksen-RKP:n-Keskustan linjaa vastaan samalla kun mm. Kokoomuksen johdolla on vaadittu muita (euron kriisimaita) keräämään veronsa. Muistuu mieleen kuuluisa neuvo: tehkää niin kuin sanon, älkää niin kuin teen.

 

Vastaavasti köyhiltä aiotaan leikata tukia ja tavallisilta suomalaisilta palkkoja. Toki, suurituloisten veroja on kiristetty, mutta leikkauksia on kritisoitu lukuisien taloustieteilijöiden johdolla. Tarkastellaanpa aihetta:

 

Suomen ongelmana pidetään teollisuuden työntekijöiden ja virkamiesten palkkoja. Valtio velkaantuu ja teollisuuden kauppa ulkomaille ei käy. Palkkojen korotuskierrosta laman alun tienoilla pidetään yhtenä syynä tähän.

 

Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä äkkiseltään näyttää. Mm. Pertti Haaparanta kyseenalaistaa kirjoituksissaan pyrkimykset tuottavuusloikkaan, kuten tässä. Suomen kilpailukykyä ovat tilastoissa haitanneet Nokian ja paperin viennin romahdus. Jäljelle jääneet tuotteet eivät ole yhtä hyvin pärjääviä. Olennaista on muuten kokoajan muistaa, että euro ei ole tietenkään reagoinut pienen taloutemme romahduksiin ja siksi olemme tässä. Lisäksi on tärkeä huomata, etteivät muut osta edes alennuksella paperikoneitamme, jos eivät saa paperia kaupaksi. Kilpailukykymme lasku on siis kiinni etenkin hyvien tuotteiden romahduksesta ja vientimaiden kurimuksesta. Silti yksikkötyökustannuksista toitotetaan.

 

Palkat ovat vain yksi osa kustannuksia. Suomen viennistä ainakin 60 % on prosessiteollisuutta. Myymme siis maailmalle polttoaineita, paperia, sellua, pahvia, sahatavaraa, metalleja, lääkkeitä, kemikaaleja ja muuta vastaavaa. Näillä aloilla palkkojen osuus myyntihinnasta on vähän: Neste Oililla n. 3 %, massa- ja paperiteollisuudessa 13 % ja niin edespäin. Jos halutaan vientimme rungolle 5 % tuottavuusloikka palkkoihin, sen merkitys on myyntihinnassa edellä mainituilla aloilla vaatimattomat 0,15-0,65 %. Hinta on toki tärkeä myyntiargumentti, mutta esimerkiksi Neste myy hyvin siksi, että tuote on hyvä. Mainostetulla "tuottavuusloikalla" on enemmän merkitystä työllistävillä aloilla, missä ihminen käsittelee jokaista tuotetta pääasiassa jokaisessa työnvaiheessa, eivätkä materiaalit ole kalliita. Jos yksinkertaistetaan, niiden osuus viennistämme on 40 % ja sen siivun osuus kansantaloudestamme on 16 %.

 

Samaan aikaan euron arvo dollaria vastaan on laskenut 20 % ja se laskee koko myyntihintaa myytäessä dollareita vastaan. Rupla ja kruunu ovat vastaavasti halventuneet euroon nähden. Valuuttojen muutokset voivat siis syödä (tai tuplata) tuottavuusloikkamme yhdessä yössä.

 

Tuottavuusloikka, yhteiskuntasopimus, eli Sipilän uuskielestä suomennettuna palkka-alesopimus syö taloutta. Vuonna 2013 viennin osuus oli 40 % bruttokansantuotteesta, josta 16 %-yksikköä on muuta kuin prosessiteollisuutta. Kun kaikkien palkkoja lasketaan 5 %, vaikkapa lomarahoista, lasketaan yksityisten palvelujen (47 % taloudestamme) myyntiä. 16 % hyötyy, 47 % kärsii. Jo nyt tiedetään nousseen työttömyyden, eli laskeneiden tulojen, vähentäneen kulutusta. Lisäksi pelkät leikkauspuheetkin uhkaavat kuluttajien haluja kuluttaa.

 

Viennin saadessa pienen valuuttojen muutoksiin hukkuvan edun, kotimarkkinat maksavat. Tämä tie ei yleensä toimi. 90-luvun lamasta meidät pelasti Nokia ja maailmantalous, eivät leikkaukset, vaikka pelastajat antoivat menestyksellään joillekuille mahdollisuuden niin luulla. Nyt ei Nokiaa ja maailmantaloutta ole auttajaksi, joten leikkausten seuraukset tullaan näkemään.

 

Keskusta-Kokoomuksen pyrkiessä harmaannuttamaan talouttamme, edessä on vain yksi mutta: Perussuomalaiset. Puolueen pitää hyväksyä hankkeet, muuten ei onnistu. Puolue on paljon vartijana ja päätökset sotisivat räikeästi arvoja vastaan. Sakaalien kiireen ymmärtää, hallituksen kuherruskuukaudet halutaan hyödyntää. Ehkä omat jutut saisi siinä sivussa ujutettua läpi. Siihen taas Perussuomalaisilla ei ole varaa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset