Yhteiskunnasta Muutama sana

Tilastoja: meneekö Suomen taloudella hyvin vai huonosti?

  • Kuvio 1. Vienti on varsin korkealla tasolla.
    Kuvio 1. Vienti on varsin korkealla tasolla.
  • Kuvio 2. Vanhuuteen liittyvät menot kaksinkertaistuneet 2000-luvulla..
    Kuvio 2. Vanhuuteen liittyvät menot kaksinkertaistuneet 2000-luvulla..
  • Kuvio 3. Hallinnointi kallistuu kilpaa eläköitymisen kanssa.
    Kuvio 3. Hallinnointi kallistuu kilpaa eläköitymisen kanssa.
  • Kuvio 4. Verotuloja on enemmän kuin koskaan.
    Kuvio 4. Verotuloja on enemmän kuin koskaan.

Uutisten perusteella jää pinnallinen kuva Suomen taloudesta. Tässä kirjoituksessa kansalainen yrittää ymmärtää missä mennään. Ristiretki tilastojen sokkeloissa jatkuu.

 

Kuten viimeksi toin esiin, Suomen työllisyysaste on varsin korkea. Vuonna 2000 se nousi ”ysärilaman” jäljiltä uudelle tasolle pysyen siinä kuusi vuotta: 67,4 %. Vuodesta 2010 alkaen (vuoteen 2014) työllisyysaste on ollut keskimäärin vieläkin korkeampi: 68,9 % (+1,5 %-yksikköä). Paremmin on mennyt vain 2006–08 ja sitä ennen 80-luvun lopussa täystyöllisyyden aikana. Työllisyysaste on kansainvälisestikin verraten korkea, vain talouden tähdet pärjäävät paremmin (mm. 8 EU-maata). Jos ei menisi huonosti, luvut antaisivat ymmärtää meillä menevän hyvin.

 

Työttömyys on vastaavasti ollut 2000-luvun alussa 12,0 % ja nyttemmin 11,6 % – paremmin kuin nousukaudella. Se on kylläkin nousussa ja maisteristasoisten työttömyysaste on korkeampi kuin koskaan.

 

Vientikin on rullannut (kuvio 1). Vuoden 2009 jälkeen ulkomaille on viety vuosittain noin 15 % enemmän kuin ennen vuotta 2006. Jos kuluttajahintojen nousu huomioidaan karkeasti, viennin arvo taloudellemme on ollut 2000-luvun alun tasolla. Työllisyys, työttömyys ja vienti näyttävätkin olevan vähintään kohtuullisella tasolla.

 

Viime vuosina tuonnin arvo on ollut hiukan vientiä suurempaa, joten rahaa on virrannut maasta. Vuonna 1993 alkanut vahvasti vientivoittoinen aikakausi päättyi 2008. Suomi palasi entiseen, muttei kestä sitä enää. Mikä on muuttunut?

 

Valtion ja kuntien rahat menevät vanhuksiin (kuvio 2). Sosiaaliturvasta 10 miljardia menee vanhuuden tukemiseen (mm. eläkkeisiin ja hoitoon), kun 2001 meni puolet. (Enimmäkseen vanhusten) sairauksiin menee 6 miljardia, kun 2001 meni alle puolet (2,5 miljardia). Terveydenhuoltoon upposi vastaavasti 9 miljardia, mutta nyttemmin 21 miljardia. Saa siinä veroja kerätä.

 

Työttömyysmenot olivat 2,3 miljardia vuonna 2004. Sittemmin menot ovat nousseet yli kolmen miljardin, mutta se ei valtiota ole tappamassa. Menot perheille ja lapsille ovat kasvaneet puolella (nyt 6 miljardia), kuten useimmat menoerät.

 

Hallinnointi syö enemmän kuin koskaan (kuvio 3). Kun verrataan 1990 ja 2013 kuntien ja valtion menoja (41 Me ja 106 Me), havaitaan useimpien menoerien osuuden kaikista menoista säilyneen ennallaan tai kutistuneen. On kuitenkin kaksi poikkeusta. Yllättämättä sosiaaliturva (ja siellä oletettavasti erityisesti eläkkeet) vie 5,2 %-yksikköä enemmän. Hämmentävästi yleinen julkishallinto kaappaa 6,3 %-yksikköä suuremman siivun (5 > 20 Me), vaikka hallinnoinnin apuna pitäisi olla paremmat tietokoneet, tietoverkot ja ohjelmistot. Suurin menoerä hallinnoinnissa on ”yleiset hallintopalvelut”. Hallinnoinnin menot lähtivät 2000-luvulla nousuun ja trendi on vieläpä nouseva: laman aikana +5,5 % vuodessa (2008 mukaan lukien), nousukaudella +3,8 %.

 

Tarkemmin Tilastokeskuksen aineistoa tutkiessa huomaa, että paikallishallinnossa (mm. kunnissa) ”yleiset hallintopalvelut” ovat syöneet 2000-luvulla joka vuosi 7,7 % edellistä enemmän. Palveluita ovat mm. henkilöstöhallinto, tilastointi, rekisteröinti ja arkistointi, suunnittelu, kiinteistönhoito ja IT. Yksi osa ovat keskitetyt hankintapalvelut. Valtiolla on mennyt vieläkin lujempaa, mutta menot ovat määrällisesti vain kymmenyksen. Kasvua on ollut erityisesti ”hallinnon eri tasojen välisissä siirroissa”, puolesta miljardista kolmeen ja puoleen 2000-luvulla. Valtion menoista vuonna 2013 yli 22 % koitui hallinnosta, kunnissa 15 %. Oli peräti niin, että hallinto jakoi menojen määrässä kakkossijan terveydenhuollon kanssa, edellä vain sosiaaliturva. 1990 terveydenhuolto vei selvästi enemmän, kuten myös koulutus ja elinkeinoelämän edistäminen – sosiaaliturvasta puhumattakaan.

 

Jos hallintomenot olisivat vuoden 1990 tasolla (13 %), Suomi säästäisi niistä melkein 7 miljardia. Kuntien menoista hallinto vei siihen aikaan reilun 12 % ja valtiolta alle 14 %. Olisi luullut, että tietokoneet voittavat paperin. Jos tarkastellaan kokonaismenojen sijaan hallinnon nettomenoja, nekin ovat lisääntyneet 8,6 %:sta 11,9 %:iin. Säästöä tulisi neljä miljardia, jos nyt pystyttäisiin samaan kuin 1990.

 

Onkin hämmentävää seurata julkista keskustelua. Toistuvasti kerrataan, kuinka terveydenhoito maksaa vanhusten lisääntyessä ja laitteiden kallistuessa. Samaan aikaan hallinto on paisunut vieläkin enemmän, eikä juuri kukaan puhu mitään. Joka viides veroeuro menee kuvainnollisesti ”paperin pyörittelyyn”. Veroissa riittää muutenkin kansalaisella kummasteltavaa julkisuudesta saatuihin mielikuviin nähden:

 

Rahaa tulee! (Kuvio 4.) Vuonna 2014 ansiotuloveroja kerättiin 13 % enemmän kuin nousukauden huipulla, arvonlisäveroa kerättiin +21 %, energiaveroja +22 % ja muita +23 %. Yksi isompi veroerä tekee poikkeuksen. Yhteisövero nuupahti 2009 ja oli viime vuonna 60 % nousukaudesta (sitä on alennettu mm. 2012 ja 2014). Sitä kerätään silti 4–5 miljardia vuodessa, kun ”kultaisina vuosina” kasaan saatiin yleensä 5–7 miljardia. Veroprosentin alentamista voi pitää sikäli kyseenalaisena, että se on kohdistunut sinne missä maksuvaraa olisi, eikä päinvastoin.

 

Yhteenvetona voimme todeta, että työllisyys on verraten korkea ja työttömyys entisiin aikoihin nähden parempi. Vienti on vilkkaampaa kuin ennen vuotta 2006. Valtion ja kuntien rahoista menee kuitenkin kaksi kertaa suurempi määrä eläkkeisiin ja vanhusten hoitoon kuin 15 vuotta sitten, + 20 miljardia. Kasvuvauhti on kaksinkertainen useimpiin muihin menoihin nähden. Tehostamispanokset soteen ovatkin todella tarpeen, mutta hallintomuutos ei riitä alkuunkaan. Yleinen hallinto puolestaan kaappaa rahoista suuremman osan kuin koskaan. Järkeistäminen näyttää epäonnistuneen, kun hallinnon voisi luulla maksavan vähemmän kuin koskaan. Herää kysymys, mistä on kyse. Veroja kerätään 11 % enemmän kuin nousukauden huipulla, mutta valtio velkaantuu miljardeja vuosittain. Kansantaloudella menee kohtuullisesti, mutta valtio on kuralla.

Ristiriitaista: olemme nousseet ohi huipun, mutta matkalla pohjalle.

 

Tietolähde: Tilastokeskus

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hyvin vai huonosti vai molempia eli hyvin huonosti.

Ovatpahan hyvännäköisiä käyriä. Ja jos kysyt tarkoitanko pahan vai hyvän, niin tarkoitanpahan mitä hyvänsä.

Petteri Hiienkoski

Alkoholin vaikutus julkisiin menoihin? Onko se terveydenhuollon menoissa Kuningas kuten poliisin työllistämisessä?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Sitäpä en osaa sanoa, mutta em. kuvioissa näkyy terveys- ja sairausmenojen nousu nimenomaan 2000-luvulla. 90-luvulla ne pysyivät aisoissa. Arvaan sen viittaavan väestön vanhenemiseen, sillä kaikki vanhenevat, mutta vain osa dokaa. Alkoholilla lienee silti merkittävä rooli tuolla lukujen takana.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tämä oli sikäli turha katsaus että se sivuuttaa julkiset instituutiot jotka hoitavan merkittävän osan esim sosiaaliturvan rahoituksesta, kuten eläkerahastot, työttömyysvakuutusrahasto ym. Julkisia menoja ja tuloja pitäisi tarkastella paljon laajemmin.

Mutta muuten perusteltuja kysymyksiä!

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Sosiaaliturvarahastot olivat itseasiassa aineistossa, kun niitä tutkin. Tulot ovat kasvaneet ALV:n käyrän tapaan ja näyttää ylijäämää, laskevaa sellaista tosin (mitä siirtoja sitten onkin esim. valtiolta tehty, en tiedä).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset