Väärinkäsityksiä sukupuolesta ja myytti sukupuolettomuudesta
Joillain on ongelma. He eivät koe olevansa tavallisia miehiä tai naisia. He kokevat, että miehen on oltava jotain ja naisen jotain. Yksi ydinkysymys – jota jotkut eivät hoksaa kysyä – on, miksi maailma on keksinyt miehen ja naisen roolit?
Ensinnäkään en täysin ymmärrä porua. Perussuomalaiset Nuoret päräytti kampanjansa aiheesta ja se ammuttiin joissain piireissä alas umpimielisenä. Kampanja ei kuitenkaan ollut niin äärimielinen kuin reaktioista jäi kuva. Pääviestejä olivat, että geneettisesti sukupuolet ovat kiistattomia ja että PS-Nuoret näkevät sukupuolineutraalia yhteiskuntaa ajavien kiistävän sukupuolten erot. Lisäksi "itsensä kieltämisen sijaan jokainen voi olla ylpeästi sitä, mitä on."
Viimeksi Ylen Perjantaissa, joka on selkeästi profiloitunut suvisaiheistaan, väitettiin, ettei sukupuolilla ole henkisiä eroja kuin yhteiskunnan tuottamina. Tätä jopa perusteltiin tieteellä.
Naisilla ja miehillä on luontaisia psyykkisiä eroja. Ehkä tärkein syy niihin on, että naiset kantavat kohtua ja tuntevat itse mitä kuukautiskierto on. Tästä seuraa hormonaalista vaihtelua, mikä vaikuttaa myös tunteisiin.
Sukupuolten roolien eroja kannattaakin etsiä historiasta. Kun naaras oli valikoitunut kohdun kantajaksi, se johti haavoittuvuuteen raskauden aikana. Oli vaikea paeta sikiön ja ylimääräisen rasvan kanssa. Toisaalta arvokasta lasta piti suojella. Kun naisen rinnalla oli yleensä yksi joutilas, mies, hän sai suojella pedoilta ja vihamiehiltä. Ilman ylimääräistä kuormaa hän kykeni hankkimaan ravintoa kauempaa kotoa kuin nainen. Samaan aikaan nainen päivysti kotopaikkaa miehen retkien aikana ja "shoppaili" lähimetsissä kasvisruokaa. Vahvemmat, riskinottohaluiset ja metsästyksessä riittävästi väkivaltaan taipuvaiset miehet valikoituivat aikojen saatossa jatkoon.
Sukupuolet saivat siis selvät roolinsa jo kauan sitten. Niitä ei asetettu millään käskyllä. Luonto ohjasi siihen. Miehelle oli etu, että huomio keskittyi asioihin naisen keskittyessä hoivan tarpeessa oleviin ihmisiin ja kotieläimiin. Hoivaamishaluisten naisten jälkikasvu selvisi paremmin. Mies, jonka aseet toimivat hyvin, pärjäsi. Kun toimimattomat asiat saivat ärsyyntymään, ne pistettiin kuntoon. Näin miehestä oli tullut metsästäjä, sotilas, poliisi, insinööri ja raksamies. Äidit olivat hoitajia, kokkeja, siivoojia ja sisustajia. Koska mies kiinnitti herkemmin huomiota "tylsiin" asioihin ja näki ympäristöä retkillään, hänelle tuli kokonaiskuva asioiden tilasta kodin ympärillä. Jos ympäristö muuttui liian vaaralliseksi, mies totesi muuton olevan edessä. Tämä johti väkisinkin siihen, että mies päätti näistä isoista asioista. Tänä päivänä sitä vastaa johtajan työ.
Ennen isät opettivat poikansa ja äidit tyttärensä osaamiinsa tehtäviin. Nyt opetettavaa on liikaa ja vain elämisen perustehtävät riittävät vanhempien opetettavaksi. Ihminen voi valita itse mitä perusasioiden lisäksi opettelee. Kun nyky-yhteiskunta lisäksi sallii karkeasti ottaen tehdä mitä tahansa, osa ei valitse perinteisiä tehtäviä. Se on tilastollisesti väistämätöntä. Harrasteiden tarkoitus ei myöskään ole enää kotitalouden hyöty (vaikkapa vuoltujen veitsien muodossa) vaan silkka huvi. Niinpä hyöty ja vaativat olosuhteet eivät ole vaatimassa poikaa opettelemaan miehen harrasteita.
Jotain on kuitenkin jäänyt jäljelle. Evoluutio on muovannut miehestä miehen ja naisesta naisen. Se ohjaa kummankin kiinnostuksia, yleensä. Mieheksi ja naiseksi kasvetaan, ehkäpä koko ikä. Ihminen opettelee käyttämään kehoaan ja mieltään. Ne ovat kaikilla omanlaisia.
Ympäristö painostaa poikia? Minulle ei koskaan tietääkseni ole sanottu, että pitäisi tehdä miesten juttuja tai ettei pitäisi itkeä koska miehet eivät tee niin. Itkemisestä sen sijaan murrosiässä tajusin, etten enää kyennyt siihen. Parhaana selityksenä näen sille hormonit. Sekin olisi aivan ymmärrettävää: jos pariskunta joutuu onnettomuuteen, ei ole avuksi jos molemmat vain järkyttyvät ja itkevät. Parempi, että ainakin toinen toimii. Näin onkin tutkittu: miehet kestävät paremmin akuuttia stressiä, kun naiset taas pitkäkestoista. Historia ja arki selittävät tämänkin.
Jos joku kokee ympäristön painostavan johonkin rooliin, täytyy ymmärtää että ympäristö ei välttämättä painosta mutta joku voi silti kokea niin. Aina vapaassa ja moninaisessa kulttuurissa joku painostaa johonkin, mutta sitä ei pidä langettaa kaikkien synniksi. Koska painostajiin ei voi vaikuttaa, jättäkää heidän mielipiteensä omaan arvoonsa. Jos nainen haluaa olla insinööri, olkoon. Omat kyvyt ja into ratkaisevat.
Naiset ovat syntyjään ainakin mieleltään miehiä – ja päinvastoin? Luonto ei luokittele ihmisen ominaisuuksia henkisiin ja fyysisiin. Niinpä on kaukaa haettua väittää, että miesten ja naisten erot rajautuisivat sattumalta juuri luokittelumme mukaisesti. Lisäksi fysiikkamme vaikuttaa mieleemme ja päinvastoin, joten keho itse loukkaa tekemäämme rajanvetoa jatkuvasti.
Suomalaista arkea helpottaisi, jos tunnustettaisiin miesten ja naisten erot sillä varauksella, että henkilötasolla piirteet voivat poiketa suuresti. Enemmistö kuitenkin hyötyisi, kun pariskunnat tuntisivat toisensa tämän ansiosta paremmin. Kun nyt on leikitty, ettei eroja ole, ne tulevat yllätyksenä ennemmin tai myöhemmin vastaan. Tällöin niitä saattaa luulla henkilökohtaisiksi heikkouksiksi, vaikka ne olisivatkin yleisiä. Toisaalta puoliso ei välttämättä osaa tunnistaa toisen vahvuuksia. Sukupuoliosaaminen on maassamme heikkoa.
Lisää: testosterone, estrogen
Korjattu 14.3. 21:20
Eli miten meidän tulisi siten tuottaa tätä eroavaisuutta yhteiskunnassa? Kannustaa miehiä olemaan aggressiivisempia ja naisia emotionaalisempia? Onko edes järkevä tarttua teoriassa täysin triviaaliin eroavaisuuteen ja ryhtyä sen perusteella perustelemaan sukupuolittuneiden sosiaalisten roolien jakamista?
(Hauska fakta: toinen asia, missä miehet eroavat naisista on se, että miehet masturboivat enemmän ja tiheämmin. Miksi kukaan, joka kannattaa sukupuolten luontaista ja merkittävää eroavaisuutta harvemmin nostaa tätä masturbointitaipumusta esille eroavaisuutena? [APA:n artikkeli])
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni blogissa ei puhuttu eroavaisuuden tuottamisesta vaan luonnollisten erojen hyväksymisestä. Jostain syystä kuitenkin tuntuu, ettei tätä luonnollista eroa haluta nyky-yhteiskunnassa hyväksyä, vaan se halutaan häivyttää vaikka väkisin.
Varsin monille masturbointi on kaiketi sitä kaikkein puhtainta rakastelua, siinä kun ollaan sukupuoliyhteydessä sen kaikkein rakkaimman kanssa 🙂
Miksi masturbointitaipumusten eroavaisuus pitäisi ottaa esille yhteiskunnallisessa keskustelussa? Mitä yhteiskunnallisesti merkittävää siihen liittyy?
Ilmoita asiaton viesti
Kuten Toni totesi, eroja ei tarvitse tuottaa. Luonto hoitaa sen puolestamme, kunhan annamme mahdollisuuden.
Ilmoita asiaton viesti
”Onko edes järkevä tarttua teoriassa täysin triviaaliin eroavaisuuteen ja ryhtyä sen perusteella perustelemaan sukupuolittuneiden sosiaalisten roolien jakamista?”
Täysin triviaalit erot? B*llshittia, katso ympärillesi. Vankilat ovat täynnä miehiä ja sinä puhut ”täysin triviaaleista” eroista. Haloo!?
Kysymykseesi, onko järkevää perustella sukupuolten eroilla sukupuolten rooleja, niin vastaan että on. Kirjoitukseni on vastaus kysymykseen. Naisten on järkevämpää synnyttää ja imettää (kas kummaa). Miehet vahvempina voivat tehdä töitä, jotka vaativat eniten voimaa jne. Kyse on erikoistumisesta. Itseasiassa tehokas markkinatalous perustuu samaan.
Sukupuolten eroja voi hahmottaa kahdella limittäisellä normaalijakaumalla. Vaikka naisten matematiikkatulokset, ehkä, olisivatkin keskimäärin hiukan miehiä heikompia (lue linkkini), silti osa naisista on matikassa pätevämpiä kuin enemmistö miehistä.
Ilmoita asiaton viesti
Vankiloissa on enemmän miehiä, kyllä. Mutta johtuuko tuo sukupuolten biologisista eroista vai kasvatuksesta, yhteiskunnan rakenteista ja muista syistä, jotka ohjaavat miehiä esimerkiksi aggressiivisempaan itseilmaisuun ja toisaalta altistavat syrjäytymiselle, mikä lisää rikollisuutta?
Ilmoita asiaton viesti
Tiedämme, että biologisia eroja on, miehet ovat aggressiivisempia. Siitä syystä voi myös joutua vankilaan, joten biologinen yhteys on mielestäni aika kiistaton. Tietysti muitakin syitä syrjäytymiseen ylipäätään on. Keskeinen syy on kaltoin kohtelu kotona. En äkkiseltään usko, että tyttöjä merkittävästi paremmin kohdeltaisiin kotona, eivätkä siksi päädy vankilaan vaan että heidän oireet ovat vähemmän aggressiivisia. Yhteiskunnan rakenteita voi yleisesti syyttää, mutta syytöksissä tulee olla konkretiaa. Niiden varjolla ei pidä ottaa pois ihmisen vastuuta käytöksestään.
Ilmoita asiaton viesti
Maailma ei ole keksinyt mitään sukupuolirooleja. Miehen ja naisen roolit ovat vaihdelleet hyvinkin paljon eri puolella maailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos väitetään jotain, perustellaan jotain. Muuten ei ole uskottavuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Etkö todellakaan tiedä, että jossain esim, Irakissa naisen ja miehen roolit ovat erilaisia kuin täällä?
Ilmoita asiaton viesti
Just. Siellä nainen on nyrkin ja hellan välissä ja pitää suunsa kiinni. Vain miehellä on merkitystä.
Sitäkö sinäkin haluat?
Ilmoita asiaton viesti
Lähi-idän naisten aseman historiasta on hyvä tv-dokumentti. Puhut käytännössä silti asemasta, et tehtävistä kuten minä. Nainen on sielläkin kotona ja tekee kotitöitä, kuten meilläkin on ollut historiassa ja nykyäänkin omalla painollaan. Minä en kirjoituksessani vertaa nykypäivän länsimaisen naisen asemaa irakilaiseen. Ehkäpä en tarpeeksi selvästi ilmaissut, että kun tänä päivänä voi tehdä mitä haluaa niin se koskee myös naisia. Se väistämättä muuttaa heidän tehtäviään, jos valitsevat uudenlaisia.
Vain poikkeustapauksissa naiset ovat olleet metsästäjiä ja heimojohtajia. Sitäkin harvemmin tiedän miesten olleen entisaikaan kotia siivoamassa ja sisustamassa. Eunukit ehkä.
Ilmoita asiaton viesti
Minä puhuin rooleista, eli normien säätelemästä käyttäytymismallista.
Antropologisessa kirjallisuudessa löytyy sellaisiakin yhteisöjä jossa naiset tekevät kaikki työt ja miehet istuskelevat rupattelemassa keskenään.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiologit ja antropologit selittävät ihmisten roolit yksioikoisesti omasta näkökulmastaan. Niinpä ainakin joidenkin heidän mielestä sukupuoli on vain ”sosiaalinen konstruktio.” Suosittelen heitä katsomaan yli aidan, vaikkapa biologian puolelle.
Tunnettu esimerkkisi Afrikasta ei osoita mitään oloista ja kehityskuluista muualla. Se ei myöskään osoita tehtävänjaosta muuta kuin että miehet ovat laistaneet tehtävistään ja naiset näköjään vastuullisempina ovat ne ottaneet. Meillä on myös esimerkkejä naissotureista ja -johtajista, joten kyllä näitä trendipoikkeamia löytyy. Eräässä kommentissa puhuin normaalijakaumasta, lukaise se. Se selittää ilmiöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Enhän minä mistään selityksistä olekaan puhunut vaan roolien erilaisuudsta erilaisissa kulttuureissa. Sinun selitysmallisi avulla ”miehet ovat laistaneet tehtävistään” voidaan poisselittaaä mitä tahansa tosiasiaa. Eli ellei teoriasi toteudu keksit sille jonkun selityksen. Kuuluuko laiskuuskin miehen biologiseen luontoon?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä alkaa kiertää kehää, mutta yritän vielä. Kärjistäen: on miesten töitä ja naisten töitä. Joissain kulttuureissa naiset tekevät myös miesten työt ja vasta nykypäivänä länsimaissa on yleistynyt, että jotkut miehet tekevät naisten töitä ja päinvastoin. Aina löytyy tietenkin historiasta poikkeuksia.
Ja mikäkö roolijakoon on syynä? Alun perin biologiset erot, jotka ovat olleet luonnon tapa johtaa erikoistumiseen, mikä puolestaan on ollut tehokas tapa jakaa työt. Kulttuurit ovat alkaneet välittää tätä jakoa eteenpäin. Nyt jotkut perustelematta väittävät, että kulttuurit ovat keksineet jaot (ehkäpä mielivaltaisesti).
Kyse ei ole tuossa kohtaa enää vain minun mielipiteistäni vaan tunnustetusti luonto vie kohti erikoistumista, koska jos osaa jonkin paremmin, pärjää paremmin ja siihen taas auttaa kun harjoittelee enemmän ja se vaatii erikoistumista. Biologia on puolestaan antanut alussa suunnan, mihin urokset ja naaraat erikoistuvat, koska biologia on suosinut miehiä joissain tehtävissä ja naisia joissain tehtävissä. Erot ovat siitä saattaneet kärjistyäkin. Tulevaisuudessa voi olla, että erot vähenevät.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan, sitähän yritin osoittakin, että teet kehäpäätelmiä.
”Jotkut miehet tekevät naisten töitä”.
Suurin osa ihmisen käyttäytymisestä on sosiaalisesti opittua. Ihminen toimii tietoisesti, eikä vain biologian, hormonien yms vietävänä
Ilmoita asiaton viesti
Ai teen vai?
Mielestäni yksinkertaistat ilmiötä. Kuvittele ihmisen käytökseen vaikuttavia tekijöitä pyramidikaavioon. Alimpana ovat (kun tässä nopeasti hahmottelen) biologiset tekijät, sitten varmaankin ympäristö, sitten muut ihmiset. Kaikki vaikuttavat, ja pohjalla velloo biologia.
Ihminen muuten toimii tietoisesti ja tiedostamatta.
Ilmoita asiaton viesti
En suinkaan yksinkertaisa, päinvastoin käsitän ihmisen toiminnan olevan hyvinkin mutkikasta eikä johdettavissa biologisista lainalaisuuksista.
Unohdat kaavamaisessa hahmotuksessa kokonaan ihmisen itse määräämä päämääräinen toiminta. Ihminen on jatkuvasti luonut uutta todellisuutta.
Ihminen on tekijä, ei mikään ”tekijöiden” summa.
Ilmoita asiaton viesti
Se nyt on selvää, että ihminen päättää itse asioistaan. Sitä tarkoitin, kun mainitsin eräässä vastauksessa, että ihmisen vastuuta teoistaan ei pidä unohtaa. Biologian luoma alttius aggressioon ei pakota väkivaltaan. Joskus kauan sitten tutkija kertoi, että aikuisten miesten valtaenemmistö ei käytä väkivaltaa käytännössä lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei naistenkaan valtaenemmistön agressiot ilmenee väkivaltana.
Tässä yhteydessä en en puhunut tekojen vastuullisuudesta vaan, että ihminen luo jatkuvasti uutta todellisuutta, myös tapakultturia.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei naistenkaan valtaenemmistön agressiot ilmenee väkivaltana.”
No eipä ilmene, kun ei hormonien takia pitäisi ilmetä ylipäätäänkään siinä mitassa kuin miehillä.
Itse koen itsestään selvänä, että jos teen jotain uutta ja alan toistaa sitä, se on tapa. Kun teot ovat kulttuuria, on uusi tapani sitä myös. Näin kulttuuri on muuttunut. Kun olen vastuussa teostani (minä tein sen, minä vastasin teosta joka tehtiin), olen itse päättänyt tehdä jotain biologiasta tai yhteiskunnan rakenteista huolimatta tai niiden vaikuttamana.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät kaikki tapasi ole kultturia saatikka että muuttaisivat sitä.
Hormonit eivät määrittelee agression ilmenemismuodot. Miksi luulet, että naiset olisivat vähemmän agressiivisia? Useimmat naisetkin suuttuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on viimeinen viestini turhaan jankutukseen. Kaikki, mitä ihmiset tekevät on kulttuuria. Ihan kaikki. On minun, perheen, kylän, maakunnan tai maan tavat. Ehkäpä tieteilijä alkaa nimittää tapoja kulttuuriksi, kun puhutaan tarpeeksi monen ihmisen tavasta, mutta käytännön tasolla eroa ei ole.
Mitä aggressioon tulee, lue kirjoitukseni. Lopussa on linkki testosteroni-sivulle Wikipediassa. Jos miehet ovat siten aggressiivisempia hormonien takia, se tietenkin näkyy enempänä aggressiona. Jos miehet ovat myös vahvempia, ja siten tottuneet käyttämään voimaa, se altistaa suurempaan väkivaltaan.
En usko, että tulet ymmärtämään saati hyväksymään kantojani, jotka perustuvat tieteeseen tai ovat sen pohjalta tekemiäni aika suoria arkijärkisiä tulkintoja. On siten turha jatkaa. En edes ymmärrä mitä ajat takaa. Haluat viettää aikaa väitellen. Esim. mitä järkeä on olettaa, että uskon kaikkien tapojeni/tekojeni muuttavan kulttuuria? Kukaan ei niin ole väittänyt, eikä kukaan edes oleta minun niin uskovan (paitsi ilmeisesti sinä). Kannattaa ihan väittelyn kannalta pitää vastapuolta edes jotenkuten tolkullisena, jottei ala jankuttamaan ilman aikoisista. Olkiukkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, jankkaaminen on ihan turhaa. Minunkin käsitykseni perustuu tieteeseen, olennaisesti omaan asiantuntijuusalueseeni. Wikipediaan kuka tahansa voi kirjoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Melkoisen sadun ’luonnollisista’ sukupuolieroista ja niiden seuraamuksista pukkasit.
Ilmoita asiaton viesti
Jos et perustele, älä keskustele. Siirry silloin suomi24:een tms.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän sinullakaan ole muita perusteita kun omat uskomuksesi.
Ilmoita asiaton viesti
Onpas. Kuten kirjoituksesta käy ilmi, taustalla on faktaa. Se, missä näin ei ole, on omaa PERUSTELTUA uskomustani. Sillä on vissi ero pelkkään uskomukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan uskomuksellekin keksiä perusteita. Minun käsitykseni taas perustuu tietoon.
Ilmoita asiaton viesti
No selvä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun väitetään sukupuoliroolit opituiksi, pitää kyetä vastaamaan, miksi ne ovat jakautuneet niin kuin ovat? Mikä on alkusyy? Jos ihmisen keholla (ja siinä sivussa sukupuolella) mukamas ei ole siinä mitään (merkittävää) tekemistä, niin aika fakiiri täytyy olla, että kykenee uskottavasti sen perustelemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kulttuuriperinne jakaa roolit milloin mitenkin. Alkusyy voi olla erilaisissa luonnonoloissa ja toimeentulomahdollisuuksissa. Fysiologinen tosiasia on että nainen synnyttää ja imettää jälkeläiset. Ei välttämättä sama nainen.
Jokin aika sitten länsimaisessa kulttuurissa imettäminen ei kuulunut äidin rooliin.
Ilmoita asiaton viesti
”Kulttuuriperinne jakaa roolit milloin mitenkin.”
No ei todellakaan jaa. Ei siellä mikään arpakone heilu. Joitain eroja toki löytyy. Afrikassa naiset tekevät kotitöiden lisäksi maatöitä. Samoin voi olla riisinviljelyssä.
”Jokin aika sitten länsimaisessa kulttuurissa imettäminen ei kuulunut äidin rooliin.”
Puhut ilmeisesti harvalukuisen aristokratian tavasta jättää imetys palvelusväelle. Se, imettikö äiti vai ei, ei kuitenkaan ole tarkoittanut, että mies imettää. Täten miesten ja naisten väliseen roolitukseen se ei vaikuta.
Ilmoita asiaton viesti
En ole väittänyt,että kultturisidonnaiset roolit olisivat sattumanvaraisia.
Kulttuurin perustana on paikalliset elinolot jonka perustalle rakentuu ihmisen luomat esineet ja tavat.
Et ole edes viitsinyt lukea kommenttejäni. Se että naiset synnyttävät ja imettävät ei perustu rooliin vaan on biologinen väistämättömyys.
Aika laajasti imeväiset lähetettiin pois kotoa hoidettavaksi joskus 1700-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttisi ovat lyhyitä, joten niiden lukeminen ei viitseläisyyden takia jää puolitiehen. Se, ymmärränkö mitä tarkoitat, voi olla toinen juttu.
Kun yllä viittasin pyramidiin, nuo paikalliset olot asettuvat ympäristötekijöiksi, mutta ovat alisteisia maailman elinoloihin. Siis oloihin, jotka ovat kaikille yhteisiä. Kuten: joskus paistaa ja joskus sataa (ei saivarrella Saharasta), maata voi kylvää ja saa ruokaa, lehmät syövät heinää ja tuottavat maitoa, kauas on pitkä matka, vesitse voi seilata. On paljon yhteisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat kulttuuriin. Koska ne ovat yhteisiä, ne eivät – välttämättä – erota suuresti kulttuureja toisistaan.
Naisten synnyttäminen ajaa naiset synnyttäjän rooliin. Sillä on edelleen merkittäviä seurauksia moneen, kuten motivaatioihin. Yhteiskunta voi tietenkin yrittää poisopettaa naisia siitä, mihin biologia heitä ohjaa. En toki sellaista kannata, olkoon ihmiset sitä mitä ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Ei synnyttäminen ole mikään rooli. Roolilla tarkoitetaan yhteiskuntatieteissä normien määrittelemää käyttäytymismallia. Rooli saattaa määrittellä miten synnyttäjän kuuluu käyttäytyä muista kuin fysiologisista seikoista riippuen. Arkikielessä on otettu ”rooli”-sana käyttöön tarkoittaen mitä tahansa tehtävä.
Minustakin on luonnollista, että synnyttäjä myös on pääasiallinen vauvan hoitajaa.
Ilmoita asiaton viesti
Saatte kuule yhteiskuntatieteissä varata rooli-sanalle ihan minkä tarkoituksen tahansa, mutta omia te ette sitä sanaa voi. Kaikki tekeminen johtaa rooliin. Haudankaivajan rooli on kaivaa hautaa. Se on hänen työroolinsa hautauksen saattamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi tehdä sukupuolettomuudesta ongelmaa, kun siitä voi tehdä brändin! Ja brändihän on valtti, jolla erottuu toisista.
Ilmoita asiaton viesti
Mietin tässä juuri että miten, jos M-M Laxia pitää uskoman, voisi viehättyä jostain joka on samaa kuin itsekin? Narsismiako kenties? Rakastaa omaa itseään niin paljon että ottaa oman itsensä parikseen?
Ja jos sukupuolettomuudesta tekee brändin malliin ”olen itseni, siis haluan itseni” niin miten sillä erottuu toisista joilla on ”itse joka haluaa itsensä”?
Sorry, jotenkin tuo ei sittenkään tainnut olla ihan se paras mainos asialle.
Ilmoita asiaton viesti
En kyllä ymmärtänyt avautumistasi ensinkään. Oman sukupuolisuuden kokemiseen eivät vaikuta ketkään muut. Ei ole kyse haluamisesta, vaan siitä, millainen sukupuolisuuden olotila on luontevin.
Parisuhde on ihan toinen juttu….
Ilmoita asiaton viesti