Yhteiskunnasta Muutama sana

Onko Suomen velkaantumisessa vaara?

  • Suomen valtion lainakustannusten kehitys.
    Suomen valtion lainakustannusten kehitys.

Pääministeri pelottelee velkaantumisen vauhdilla ja alijäämämenettelyllä. Niihin perustuu Suomen talouspolitiikka. Meneekö oikein?

 

Pelättyyn alijäämämenettelyyn oli 2011 päätynyt 24 EU-maata, eli melkein jokainen. Vuonna 2014 menettelyssä oli vielä 17.[1] Kovin erityisestä menettelystä ei siis puhuta. Jos se pelottaa, se ehkä kertoo, ettei komission neuvoja pidetä yhtä hyvinä kuin omia. Epäilys voi olla aiheellinen. Millä perusteella komission neuvot olisivat parempia? Sama viisaus on varmasti koulutettujen ja kokeneiden asiantuntijoiden käsissä joka maassa. EU:n vaatimattomat saavutukset talouspolitiikassa eivät tue ajatusta muiden neuvomisesta, mutta kun valta siihen on annettu, neuvoja voi ja kuuluukin jaella.

 

Hyviäkin syitä siihen voi olla. Omien keinojen laatua voi jäsenmaassa heikentää korruptio, leväperäisyys ja vastuuttomuus. Vaikuttaisi maallikolle, että sitä varten koko alijäämämenettely on keksitty, rilluttelun aisoissa pitämiseksi:

Sillä varmistetaan, että jäsenvaltiot korjaavat vakavat finanssipoliittiset virheensä. [1]

 

Jos velkaantuminen johtuukin muista, eikä maasta itsestään, virheitä ei ole. Ellei sellaisiksi lasketa sitä, ettei ole sopeuduttu salamana uusiin oloihin tai varauduttu ennalta. Alijäämämenettelyssä tätä ei näytetä huomioitavan. Siinä pitäydytään valitettavan virkamiesmäisen pinnallisesti ns. numerojohtamisessa. Menettelyyn siis päädytään, jos kaksi valittua lukua ovat liian suuret. Eli julkista velkaa on BKT:hen nähden yli 60 % ja valtion budjetin alijäämä on yli 3 %. Maailman maat olivat keskimäärin velkaantuneet 64 % vuonna 2013.[2] Suomi on siis hyvällä puolella, mutta pelkää silti. Suhdanteita ja oloja ei huomioida. Vain luvut merkitsevät. On kuin joku ajattelisi sateenvarjon toimivan joka säällä.

 

Merkitystä ei ole, mikä on maan kyky selvitä veloistaan. Suomen tapauksessa kykyyn uskotaan rahoittajien piirissä, kun siitä kertovaa korkoa ja luottoluokituksia tarkastellaan. Efektiivinen korko on laskenut varsin tasaisesti historiallisen alas (kuva). [3] Velka on siis nyt jotakuinkin ilmaista. Korkoihin valtiolta menee joka vuosi vähemmän ja vähemmän rahaa. Nousukaudella 2007 korkoja maksettiin 2,3 miljardia euroa, kun velkaa oli 38 % BKT:sta. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin korkoja maksetaan kuitenkin vain 1,6 miljardia.[4]

 

Mystinen poliittisesti päätetty 60 % on sääntö, jota sovelletaan kaikkiin. Koska mikään maailmassa ei ole yksinkertaista, ei sitä ole talouskaan, vaikka talouspolitiikka olisikin. Niinpä Japanilla on ollut velkaa yli 200 % BKT:sta, briteillä 90 %, Kanadalla 84 %, Saksalla 82 % ja Alankomailla 67 %. [2] Ruotsilla velkaa oli 90-luvulla 60-75 % BKT:sta, mutta sitä ei taida kukaan muistaa. Suomen valtion velan määrä ei siis voi olla ongelma edes vuosikausiin, eikä maa ole kuristumassa korkoihin.

 

Velan määrä on kuitenkin kasvanut 55 miljardista sataan. Kasvuvauhtia on pelätty. Verotulojen entisenlainen kasvu (yhteisöveroa lukuunottamatta) ei ole riittänyt, koska menot ovat lisääntyneet sitäkin enemmän. Kun Euroopan talous ei kasva, ei Suomessakaan vientitulot kasva. Keskeisiä muita syitä ovat Nokia-klusterin romahdus, paperiteollisuuden notkahdus ja lopulta Venäjä. Tämä tarkoittaa yksioikoisesti sitä, että ottaa aikansa paikata näiden jättämää aukkoa. Entisille raunioille ei kasva hetkessä uutta ja suurta. Siksi valtiokin kärvistelee. Muutos on kuitenkin jo tulossa, kuten tiedämme. Sellutehtaita rakennetaan ja entiset nokialaiset perustavat uusia yrityksiä. Merkittävä Turun telakka on päässyt kasvuraiteille ja vetää monia perässään. Neste, Kone ja monet muut menevät eteenpäin kokoajan.

 

Tämä kärvistelyaika on siedettävä ja samalla rakennettava uutta kasvua. Säästöillä ei tule aiheuttaa kustannuksia tulevaisuuteen. Velkaantumalla luo pienemmän vaaran kuin säästämällä väärin. Nyt on oltava kylmä pää ja uskallettava. Israel ja Etelä-Korea satsaavat tutkimukseen BKT:staan neljänneksen Suomea enemmän. En suosittele olettamaan, että saamme vähemmällä silti enemmän. OECD:n luvut kertovat Suomen päättäneen satsata rajusti tutkimukseen 2009. Usko ja rohkeus loppuivat parissa vuodessa. 2010 vuoden liki 500 miljoonasta on päädytty lähentelemään 400 miljoonaa. Valtion osuus Suomen tutkimusrahoista on EU-mittakaavassa matala, reilu neljännes. Suomi aikoo pelastautua tutkimalla ja kuluttamalla vähemmän. Kun ei liiku, ei tee virheitä. Sillä kai mennään, maksoi mitä maksoi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Kangasoja unohtaa EUn ns. 6-pact sopimuksen ja siihen kuuluvan kasvu- ja vakaussopimuksen, jotka luotiin viitisen vuotta sitten. Niissä nimenomaan tehdään ero suhdanne- tai rakenteellisista syistä johtuvasta alijäämästä ja velkaantumisasteesta, ja näiden korjaamistoimenpiteistä sekä aikatauluista.

Mutta en todellakaan väitä, että niissäkään olisi mitään tolkkua.

Kangasoja kirjoittaa "Velkaantumalla luo pienemmän vaaran kuin säästämällä väärin" ja toteaa, että Suomen valtion velka on noussut 55 mrd'sta sataan miljardiin euroon.

Eli jatketaanko samaan malliin? Mitä on jäänyt käteen tulevaisuuden varalle tästä (syömä)velan kasvusta, joka saisi ajattelemaan, että näin kannattaa jatkaa?

Jotta se olisi perusteltua, näin massiivisen velanoton olisi pitänyt näkyä sekä positiivisena talouskasvuna että alentuneena työttömyytenä viimeisen viiden vuoden aikana! Turha toivo.

Velkaantua voi, mutta sen joka velkaantuu, on kannettava riski mikäli menee pieleen. Velkaa - eikä missään nimessä väärin valittuja velankäytön kohteiden kustannuksia - ei voi jättää tuleville sukupolville maksettavaksi. Miksi? Siksi, että siinä missä he voivat kieltäytyä allekirjoittamasta asuntolainansa, he eivät voi kieltäytyä amksamasta tulevaisuudessa veroja, jotka tarvitaan nyt otettujen velkojen takaisinmaksuun.

Lisäksi se, että velanmaksun korkokustannukset ovat nyt matalat, ei ole mikään syy ottaa lisää velkaa. Päinvastoin!

Kun nyt olemassaoleva lainakanta erääntyy (valtion lainanoton keskimaturiteetti on n. 7 vuotta), ja lainat joudutaan uudelleenrahoittamaan uudella lainalla - niitähän ei makseta pois silloin sen paremmin kuin ei maksettu 90-luvun lopullakaan Suomen valtion lainakannan pysyessä absoluuttisesti lähes samalla tasolla kuin lainoja nostettaessa - tulee korkotaso todennäköisesti olemaan reilusti korkeapi kuin nyt.

100 mrd. euron velallle korkotason nousu 2 prosentista 5 prosenttiin (ei epärealsitinen oletus) merkitsee korkokulujen nousua 2 mrd. eurosta viiteen miljardiin euroon - nousua huimat 3 miljardia. Mikä on yhtä paljon kuin vuotuinen puolustusbudjetti.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Jos velanoton ja säästämisen kustannukset kyetään laskemaan, voidaan niitä verrata ja todeta jompi kumpi kalliimmaksi. Siitähän on kyse. Klassisia virheellisiä säästökohteita ovat olleet tiet, joiden kunnossapidon laistaminen on tuonut suuret kustannukset myöhemmin. Näitä kohteita on paljon.

Säästö nyt ei siten ole välttämättä enää säästöä ylihuomenna. Lisäksi tarvitsemme panoksia tulevaisuuteen. Investoimatta ei tehdä tulosta tulevaisuudessa.

Velkaantumisemme johtuu suhdanteista ja ikääntymisestä. Näistä ensimmäinen muuttuu aikanaan. Toistan vielä: romahtaneiden bisnesten tilalle ei saada heti uutta. Se ottaa aikansa ja sillä välin kannattaa satsata niiden luomiseen ja pitää paketti kasassa (velalla, kun ei muutakaan ole). Parhaiten menestyviä yrityksiä ovat olleet ne rohkeat, jotka ovat panostaneet, eivätkä säästäneet. Ei sillä, etteikö kaikki raha aina pitäisi käyttää harkiten. Tietysti, mutta siilipuolustus ei auta.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Julkista investointivelkaa voi mielestäni edelleen ottaa, mikäli samalla tehdään reippaita rakenteellisia muutoksia.

Myös tukihässäköitä purkamalla saadaan lisää rahaa julkisiin investointeihin. Esim. yritystuet taitaa olla 4mrd, ansiosidonnainen 3mrd jne.

Koska yksityinen sektori ei ole investointihalukas, on valtion otettava aloite omiin käsiinsä.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Mitä valtio voi tehdä?

Tekee toisen Talvivaaran!

Käyttäjän NikoHaapaniemi kuva
Niko Haapaniemi

"Mitä valtio voi tehdä?"
- Asuntoja. Olen laiskalla päällä, niin pistän vaan linkin...

http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2016/01/19/su...

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen Vastaus kommenttiin #5

Linkissä esitelty idea on siis se, että kun lainaa saa halvalla, niin valtio lainaa viideksi vuodeksi rahaa, rakentaa asuntoja ja maksaa lainat takaisin niiden erääntyessä viiden vuoden päästä.

Mitä iloa tästä oli? Ei mitään.

Lisäksi, valtio on käyttänyt lainan maksuihin rakennuttajille (toisin kuin linkki väittää, ei se voi haudata rahoja maahan vaikka korko olisi kuinka negatiivinen) - mistä se oikeasti ottaa rahat lainojen takaisinmaksuun?

Jos "sijoitus" olisi erittäin hyvä, se voisi maksaa lainan takaisin sijoituksen tuotoilla. Viiden vuoden horisontilla vuosittaisen tuoton tulisi olla noin 15 prosenttia - ei onnistu asuntotuotannossa varsinkaan 0-inflaatioympäristössä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Saman keskuspankin piirissä oleva Kreikka ei koskaan tule maksamaan valtionvelkojaan ja samanlaisia euromaita on useita. Pahin skenaario on että velat tullaan jakamaan ja Suomen velka moninkertaistuu. En olisi huolissani nykyisestä velasta vaan sitoumuksista.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Asuntotuotantoon sijoittaminen olisi tällä hetkellä Suomen paras sijoitus. Valtio maksaa työttömien ja monen työllisenkin asumisen koska asuminen on Suomessa palkkoihin verrattuna kallista ja toiseksi pienemmillä asuinkustannuksilla ihmisillä jäisi muuhun kulutukseen enemmän eli ostovoima kasvaisi.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Jep, työvoima myös muuttaisi hanakammin työn perässä. Samalla raksamiehiä työllistyisi ja he pistäisivät paksummin makkaraa leivän päälle.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

"Onko Suomen velkaantumisessa vaara?"

Mitäs vaaraa siitä on, otetaan vaan velkaa niin paljon, kuin saadaan. Jos sitten joskus niitä karhutaan takaisin, eikä oo rahhoo, tehdään "kreikat" ja jätetään maksamatta. Jos tällainen onnistuu muilta, onnistuu se meiltäkin.

Onhan tästä jo niin paljon emppiiristä kokemusta, kun on seuraillut zorbaksien lusmuilua jo kaiketi yli 8 vuotta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset