Yhteiskunnasta Muutama sana

EU tarvitsee vaaleilla valitun komission johtajan

EU-kriitikoita syytetään periaatteellisiksi vastustajiksi ja vaihtoehdottomiksi. Tässä vastinetta: komission puheenjohtaja tulee valita vaaleilla Amerikan malliin.

 

Se vapauttaisi meidät jäsenmaiden päätöskyvyttömyydestä. Niinpä kompromissina johtoon ei päätyisi enää ainakaan neljättä kertaa tuntematon mies Helsingin kokoisesta maasta. Ei tarvitsisi enää kysyä, kuka meitä johtaa, kun mies on joutunut esittelemään itsensä. Ehkäpä puheenjohtajaksi voisi silloin päätyä nainenkin.

 

Neljä kymmenestä kansalaisesta luotti vuosi sitten EU:hun, kun nousukaudella kymmenen vuotta sitten liki puolet luotti. Kaksi vuotta sitten möyrittiin pohjamudissa: vain 31 % luotti EU:hun. Viimeinen vuosi mahtoi taas romauttaa luottamuksen. EU kärsii luontaisista haitoista mitä jäsenmaiden hallinnoilla ei ole. Se on ensinnäkin fyysisesti kaukana. Luonnonolot ja ilmasto vaihtelevat maittain. Kuka tuntee ne? Komissaarit ovat ihmisille tuntemattomia, eivätkä siten edes voikaan voittaa luottamusta. Sama koskee EU:n suuria hankkeita. Ne on ajettu johtavan eliitin piirissä läpi ja jääneet kansalle tuntemattomiksi.

 

Oudot ihmiset päättävät outoja asioita. Niinpä EU kipuilee: kansat äänestävät sen hankkeita vastaan. Kansakunnat ovat myös itsetietoisia ja tottuneet vapauteen. Jos (se tuntematon) komissio päättää astua kansan varpaille, se koetaan tietenkin vapauden loukkauksena. Reviirille on tultu keinoin tai tuloksin, joita ei sulateta.

 

Kansalaiset eivät etenkään etelässä ja idässä luota hallituksiinsa. Ei liene siten ihme jos hallitusten jäsenet nauttivat samaa epäluottamusta myös Brysselin ministerineuvostossa. Ei etenkään, jos suuri osa neuvoston jäsenistä on outoja ihmisiä oudoista maista. Näistä kaikista heikosti luotetuista "piirisarjalaisista" yleensä valitaan komissaarit kasan päälle. Yksikin iso virhe on myrkkyä hataralle luottamukselle. Jos heikosti tunnettu komissio ehdottaa parlamentille jotain kansalaisten etujen vastaista, herää monille välitön kysymys kenen etua he todellisuudessa ajavat, mitkä ovat motiivit.

 

Lukuisien politikoiden Brexit-lausunnoista huokuu epäluottamus kansaan. Se ei auta, sillä diktatuuritkin toimivat kansan tuen varassa. Kun tuen - vaikka pelolla ansaitun - menettää, menee valta. Kannattaa siis yrittää ymmärtää usein väheksyttyjä kansan tunteita. Päivän politiikan pintakouhujen alla on syvempiä ongelmia ja suurin niistä on epäluottamus. EU näyttää olevan politiikan valtamerivalas, joka kerää ongelmat ja jossa ongelmien vakavuus kertautuu.

 

Epäluottamusta on myös jäsenmaiden välillä. Eurooppa on kirjava, monikulttuurinen ja siiloutunut kansallisvaltioihinsa. On vaikea saavuttaa luottamusta ja lojaalisuutta. Erilaiset maablokit kannattavat erilaisia arvoja. Pohjoisessa, etelässä ja idässä seurataan erilaisia periaatteita. Englantilaiset ajavat omaa markkinaliberaalia linjaansa. Erot arvoissa ja suuri joukko jäsenmaita johtavat eripuraisuuteen. Päätöksenteko on sitä kankeampaa mitä useampia kokkeja on. Vaikka liittovaltio tulisi, se olisi sisäisesti riitainen. Vaikka poliitikot pääsisivätkin sopuun ja ehkä jopa yhteistyön myötä lähentyisivät toisiaan arvomaailmaltaan, kansa voi jäädä junasta ja olla etääntynyt sovusta liikaa. Kohtalokkaasti EU ei voi julistaa Yhdysvaltain tavoin arvojaan. Yhteiset sellaiset on kyllä etsitty, mutta tärkeitä ovat juuri ne eroavat arvot. Ne pilaavat sopan.

 

Luottamus ratkaisee EU:n selviämisen. Hyvä tekeminen ei riitä. Ihmisten pitää tuntea ihmiset voidakseen luottaa heihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Viimeksi järjestetyissä eurovaaleissa kärkiehdokkaat, "spitzenkandidaten", komission johtoon olivat Jean-Claude Juncker (EPP), Martin Schulz (demarit), Alexis Tsipras (vas.) ja Ska Keller (vihreät). Vihreiden kärkiehdokas valittiin Euroopan laajuisella äänestyksellä, jossa myös äänestin Kelleria (vaikka itse vaaleissa äänestin RKP:n Klemetti Näkkäläjärveä).

”Euroopan kansanpuolue (EPP) sai vaaleissa suurimman ääniosuuden, minkä seurauksena sen kärkiehdokas eli "spitzenkandidaten" Jean-Claude Juncker valittiin Euroopan komission puheenjohtajaksi.” (www.europarl.europa.eu/)

Kärkiehdokkaat eivät herättäneet minkäänlaista innostusta mutta kyllä ne oli olemassa, vaikka persuilla ei ollut kärkiehdokasta kun ei ollut tuolloin ryhmääkään. (Halla-ahosta ei muuten kuulu nykyään yhtään mitään.)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kärkiehdokkaat saivat viime vaaleissa ihan kohtalaisen mediahuomion jopa Suomessa. Kyllä ainakin minulle oli selvää, että äänestäessäni suomalaismeppiä äänestän samalla Martin Schulzia komission johtoon.

Enkä tiedä, kuka olisi voinut olla tunnetumpi eurooppalaispoliitikko kuin Juncker. Stoltenberg ehkä? Tai Berlusconi, jos humoristeiksi heittäydytään.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Ne olivat käytännössä kuin Suomen "pääministerivaalit", eivätkä siten välikäsien kautta aja samaa asiaa kuin suora vaali. Mallia voi ottaa presidentinvaaleista. Kärkiehdokasmenettely oli "laiskan miehen" tapa yrittää nostaa joitakuita esiin.

Tunnettuutta saa kampanjoimalla. Sitä kaikkea ei tarvitse olla etukäteen. Tilanne, jossa veronkiertäjä valitaan komission johtoon kuvastaa nykysysteemin heikkoutta.

Jos olette sitä mieltä, ettei suoraan henkilövaaliin ole tarvetta, uskotte kai luottoa olevan riittävästi. Eli siltä osin asiat ovat hyvin. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Tai sitten, mallia Amerikasta.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Tuohan edistää liittovaltiokehitystä ! :D

-> En kannata -->nykyinen tapa parempi.

P.s. Miten ehdokkaat asetetaan, joka jäsenmaastako yksi . Toiselle kierrokselle pääsee sitten kahden suurimman jäsenmaan ehdokkaat. Niin sitten pitäisi käydä ensin joka jäsenmaassa ehdolleasettamisäänestys.

-->ei kiitos, koska tuolloin ei koskaan valittaisi suomalaista ! :D

-->Vielä ei ole mätäkuun uutisten aika !

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kampanjointi on kallista, joten tokko joka maasta ehdokkaita tulee. Uskottava ja ahkera kampanjoija voittaa. Rahoitus olisi syytä miettiä korruption välttämisen näkökulmasta. Joukkorahoituksella kenties.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Miksi pitäisi apinonida amerikan mallia Eurooppaan. Kehitysmaissa yhden henkiön hegemoniaan perustuvaan järjestelmää on kokeiltu paljon, ja säännönmukaisesti menee pieleen. Hyvin ei ole itä-Euroopassakaan presidentti-keskeisyydellä pärjätty. Valta menee hattuun, eikä voi luottaa valtaan haluavan vain hyviä tyyppejä.

Komission puheenjohtaja tottakai tulee valita EU-laajuisilla vaaleilla, mutta myös jäsenmaiden ehdottamat komissaarit tulee valita vaaleilla. Miksi? Kun koko komissio on vaaleilla valittu ja se saa valtakirjansa kansalaisilta, sen jäsenet joutuvat miettimään miten tomii ja mitä ehdottaa, ja siten kansalaisten näkemys tulisi välittymään suorien vaalien kautta jo nyt riippumattoman komission ehdotuksiin.

Yhtä lailla kansalaisten valitsemat komissaarit edustavat jäsenmaata, kuin jäsenvaltioiden hallitusten ehdottamatkin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Pääasia että liittovaltiokehitys lopetetaan ja EU palaa juurilleen vapaakauppaliitoksi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Et sitten halua eurooppalaista yhteistyötä veroparatiisien torjunnassa ja siirtolaiskysymyksessä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Niinkuin sanoin, EU ei ole tehnyt yhtään mitään näiden ongelmien korjaamiseksi. Juuri tänään Aamulehti kirjoitti pääkirjoituksessaan että komissio vaatii siirtolaisten tasapuolista jakamista EU-maihin mutta tämä ei ole mikään ratkaisu itse ongelmaan eivätkä EU-maat tule sitä hyväksymään.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja Vastaus kommenttiin #9

Tuo siirtolaisten jako on osoitus komission typerästä lähestymistavasta moniin asioihin. Hoidetaan oiretta aiheuttamalla uusia ongelmia. Koska jaosta johtuvat jäsenmaiden tulevaisuuden ongelmat eivät komissiota kosketa, sinne vaan kaikki. Siirtolaiskriisiä ei voi ratkaista EU:n rajojen sisällä. Suurimmat panokset kuuluvat sinne, missä ongelma syntyy. Vuotava raja on vetovoimatekijä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #11

Kysehän on siitä, että Italia ja Kreikka eivät voi yksin selvitä niistä miljoonista, jotka ovat fyysisesti reaalimaailmassa olemassa.

Toki on tärkeätä filosofoida siitäkin, miten ongelmaan pitäisi puuttua alkulähteellä.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja Vastaus kommenttiin #12

Italiassa tulijoilla tehdään bisnestä. Motiivit rajan pitämiseksi ovat liian pienet. Jos raja ei pidä, tulijoita on kymmeniä miljoonia, eikä satoja tuhansia.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

EU ei tarvitse edes komissiota. EU:n tihentyvät pääministerikokoukset voivat hoitaa EU-komission asiat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset