Yhteiskunnasta Muutama sana

Työttömät insinöörit eivät työllisty edes palkkatuella

  • Työhakemusten sokot mattopommitukset eivät auta. (Kuva Wikipediasta)
    Työhakemusten sokot mattopommitukset eivät auta. (Kuva Wikipediasta)

Kuinka vaikea työttömän insinöörin on työllistyä? Tässä on muutama näkökulma ja luku.

 

Suomalaisista työllisistä 16 % etsii aktiivisesti töitä. Insinööreistä (ml. DI) 10.600 on työttömänä.[1] Yhteensä insinöörejä on noin 165.000, joten 6,4 % on työttömänä. Näin ollen 22,4 % insinööreistä hakee töitä ja heistä 29 % on työttömiä. Oletetaan, että töitä hakevat työlliset ja työttömät hakevat yhtä usein realistisiin töihin. Oletetaan myös, että työllisten ja työttömien todennäköisyys saada haettu työpaikka on yhtä suuri eli kumpiakaan ei sorsita ja kummatkin ovat keskimäärin yhtä päteviä. Näin päästään siihen, että 10 avoimesta insinöörin paikasta vain 3 päätyy työttömälle, koska heitä on realistisista hakijoista niin vähän.

 

Kun työllinen saa paikan, se jättää yhden paikan tyhjäksi. Se joko täytetään tai jätetään täyttämättä. Niinpä yksi avoin työpaikka vähentää täyttyessään enintään joka 3-4 kerta työttömyyttä. (Olettaen, että yllä mainitut oletukset pätevät.) Ajatusleikkinä: jos joka neljäs tyhjäksi jäänyt työpaikka jätetään täyttämättä, insinöörien työttömyys ei laske lainkaan.

 

Palkkatukea? Jos kerran työttömät ryhmänä saavat harvemmin työpaikan kuin työlliset, voisiko palkkatuki nostaa heidät hakuprosessissa työllisten ohi? Hintakilpailulla siis laadun ohi? Tällöinhan valtio maksaisi jopa puolet palkasta ensimmäisen vuoden ja 30 % toisena vuonna. Korkeasti koulutettujen kohdalla en ole ainakaan itse havainnut etua. Suurille yrityksille 30-50 % yhden insinöörin vuoden parin palkasta on merkityksetön meno, mutta eivät ne juuri palkkaakaan ketään. Pienet palkkaisivat, muttei palkkatuesta heillekään välttämättä ole etua. Tuoreen uutisen mukaan palkkatuki maksetaan vasta tukikauden jälkeen, mikä on pienelle yritykselle liikaa. Rahaa tarvittaisiin heti, joten vuoden parin päästä maksettu raha on liian myöhään. Palkkatukikaan ei taida siten taikasana olla, vaikka yritykset palkkauksen niin osuessa varmasti tuen ottavat.

 

Työhakemusten mattopommittajat. Työnhakujeni yhteydessä kysymäni perusteella insinöörityöpaikkoja hakee yleensä 70-90 henkeä kasvukeskuksissa, ainakin etelässä. Tiedän tosin jopa 250 hakeneen erästä tointa. Erään pääkaupunkiseudun rekryihmisen mukaan hakemuksista relevantteja on yleensä vain kymmenkunta. Eli hakijoiden koulutus ja kokemukset ovat samalta alalta kuin avoin tehtävä. Samaa viestiä hakemusten tulvasta olen kuullut muualtakin. On jopa niin, etteivät pienet työnantajat siksi aina hae työntekijää julkisesti. Hakemusten "mattopommittajat" saavat siis avoimia työpaikkoja piiloutumaan ja pakenemaan hakijoita itseään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Mikko, palkkatukea käsittelevä osuus tekstiäsi saa minut ajattelemaan, että ajan myötä eli työttömyyden muuttuessa (viranomaisten silmissä) pitkäaikaistyöttömyydeksi, myös insinöörejä (ja muita opiskelleita ihmisiä) tullaan voimassa olevan lainsäädännön (ja maan vakiintuneen, joskin laittoman tavan - tästä lisää Sakari Timosen Uuninpankkopojan blogissa) mukaan sijoitamaan kuntouttavaan työtoimintaan. Onko tässä mitään mieltä? Ei tietenkään, se on kuin Hölmölän saduista, mutta totta ajassamme.

Palkkatuella työllistäminen on viime vuosina vähentynyt jokseenkin samaa tahtia kuin kuntouttava työtoiminta on lisääntynyt eikä tämä vain tapahdu jonkin luonnonlain voimalla, vaan niin nimenomaan menetellään.

Kahdenkymmenen vuoden takaisen laman myötä insinööriksi (ymmärtääkseni nimenomaan tietotekniikka) opiskelleilla, mutta työttömiksi jääneillä vastavalmistuneilla oli todellinen vaara jäädä ikipudokkaiksi, kun muutamassa vuodessa nopeasti kehittyneen/kehittyvän alan suoritetut opinnot voidaan nähdä (ainakin osaltaan) vanhentuneiksi. Tuona aikana kuitenkin puuttui tämä totaalisen kyykyttämisen malli eli kuntouttava työtoiminta, josta tilastojenkaan valossa ei juuri ole pääsyä normaaliin työelämään mutta joka sen sijaan leimaa uhrinsa. En tietenkään kiellä sitä tosiasiaa, että pieni prosentti työttömistä, elämänhallintansa menettäneet ja normaaliin työelämään kykenemättömät, voivat aidosti hyötyä toimintamallista - heitä ei kuitenkaan ole paljon. Tässä tilataan pidemmälle aikavälille masennusta, itsemurhia, alkoholismia, eroja, henkilökohtaisen ja perheen omaisuuden siirtoa voudin kautta pois.

Jukka Mäkinen

On myös muistettava että insinöörienkin joukossa on sellaisia, joista kun on kerran eroon päästy ei hevillä takaisin huolita. Toiset työnantajat aina tarkastavat aiemmilta työnantajilta millaisesta tyypistä on kyse, ja kierre on valmis. Sitten on se toinen ryhmä joka aina saa töitä ja joille työtarjouksia tulee vaikkei töitä hakisikaan. Suomessa on pienet piirit.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset