*

Yhteiskunnasta Muutama sana

Näin luet uutisia oikein ja vältät virhetulkinnat

Uutiset johtavat joskus harhaan. Toimittaja on hutiloinut tai antanut aatteen tihkua tekstiin. Ehkä on valikoitu tilastoja tai asiantuntijoita vinoutuneesti. Tässä muutamia vinkkejä, jos eivät ole vielä tuttuja.

 

Mistä vaietaan? Valehtelemisen rehellisin keino on olla hiljaa. Kun et sano mitään, ei sinua voi syyttää valehtelusta. Jos uutinen on toimittajan aatteen vastainen tai tietämyksen rajamailla, se voi jäädä kokonaan tai osittain uutisoimatta. Niinpä voi olla, että mehevät kohut jäävät pimentoon, jos ne vaativat asiantuntijuutta. Sen sijaan yksinkertaiset seksikohut läpäisevät seulan.

 

Mitä korostetaan? Toimittaja saattaa nostaa uutisen pääasiaksi sivuseikan. Varsinainen luu jää uutisen leipätekstistä löydettäväksi. Jos toimittajalla on kyseenalaiset motiivit, hän käyttää tätä keinoa haudatakseen ikävän pääasian sivulauseisiin.

 

Millä sävyllä kirjoitetaan? Toimittaja voi käyttää ivallisia ja epäileviä sanamuotoja, joilla uutisen sävy muuttuu. Sanavalinnoilla voi luoda uutiseen tunnetta ja saada lukijat mukaansa.

 

Kirjoitetaanko epämääräisesti? Seuraa tunnettasi. Jos uutinen tuntuu epämääräiseltä, sitä se saattaa ollakin. Jos toimittaja käyttää yleistäviä ilmauksia tarkkojen sijaan, sanoma hämärtyy. Yksinkertaisena esimerkkinä auton sijaan puhutaan kulkuneuvosta. Näin jatkuessa lukija ei tiedä enää mitään varmaa mistä toimittaja kertoo. Juttu alkaa tuntua tylsältä. Se on merkki.

 

Tilastot ovat aivan oma lukunsa. Millään muulla ei voine harhauttaa ihmisiä niin kuin faktoilla.

 

Mitä lukujen takana on? Tilastot niputtavat asioita prosenttilukujen, palkkien ja käyrien "taakse". Eräässä tuoreessa artikkelissa kerrottiin Ruotsin World Cup -joukkueen olevan tilastoissa Suomea paljon parempi. Niin onkin. Joissain artikkelin vertauksissa suurin osa isosta erosta johtui Sedinin veljeksistä. Siis vain kahdesta pelaajasta. Tämän toteaminen ei toki muuta faktaa mihinkään, saati oikeuta veljesten vaarallisuuden väheksymiseen. Sen se kuitenkin paljastaa, että heidän ollessa vaihtoaitiossa puntit kentällä voivat olla melko tasan, elleivät kääntyneet. Samalla tavoin taannoin Nokia verkostoineen hämmensi Suomen tilastoja ylös ja alas yleisön seuratessa tukka pystyssä.

 

Talouden saralla tyyppiesimerkki on suomalaisten yksikkötyökustannukset. Toisten mielestä olemme liian kallis maa, toisten mielestä emme. Suomalaisen teollisuustyöntekijän palkkakustannukset ovat kyllä alemmat kuin tärkeimmissä läntisissä kauppamaissamme. Ongelma on siinä, että enää tilastojamme eivät kaunista Nokian kalliiden älypuhelinten valmistus ja paperikoneen tekemä paperi. Niinpä jäljelle jäi yrityksiä, joissa tehdään halvempia tuotteita ja useampien ihmiskäsien tekemänä. Toki, eipä taloutemme tästä toteamuksesta parane mutta helpottaa ehkä oloa. Lukuisien muiden yritysten tekeminen ei ole romahtanut mihinkään.

 

Mistä tarkalleen ottaen puhutaankaan? Ensiarvoisen tärkeää on lukea tarkkaan, mistä käsitteistä uutisessa puhutaan. Kirjoitetaanko esimerkiksi maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista, pakolaisista vai siirtolaisista? Sekoitetaanko uutisessa käsitteitä?

 

Indeksit. Taloudessa puhutaan usein indekseistä, eikä euroista tai ns. oikeista luvuista. Niiden avulla paljastetaan miten asiat ovat kehittyneet ajan saatossa. Indeksin arvo on yleensä kuvaajan osoittamassa alkupisteessä 100. Sudenkuoppa lukijalle on siinä, mihin hetkeen indeksin alkupiste on asetettu. Indeksi voi siis näyttää, että olemme kalliin työvoiman maa ja käppyrä näyttää taivasta kohden. Jos kuitenkin alkupisteessä olimme euroissa halvempia, olemme saattaneet vasta kuroa umpeen eron muihin. Edelleen, jos tarkastelujakson puolivälissä olemme kallistuneet roimasti, ero ei poistu ennen kuin indeksin alkuarvo määritellään uudelleen kaikille samaksi. Niinpä kuvaaja voi intuitiivisesti näyttää häjyltä: alussa olimme tasoissa, mutta nyt olemme kallistuneet muita enemmän. Fakta voi silti olla, että olemme yhtä kalliita.

 

Rajaukset. Tavallisia jippoja/jekkuja tilastoissa on rajata ajanjakso omaa näkemystä tukemaan. Jaksoa edeltävät ikävät koukerot jäävät silloin piiloon. Samoin kuvaajan alaraja voidaan asettaa nollan sijaan niin ylös kuin mahdollista. Siten muutokset kuvaajassa näyttävät voimakkaammilta.

 

Tuttuja ovat puoluekannatuskyselyiden otoskoot ja niiden pohjalta määräytyvät virhemarginaalit. Mitä isompi marginaali, sitä suurempia virheitä voi olla. Puoluekyselyissä tärkeä on myös, moniko ilmaisi kantansa. Jos se eroaa havaittavasti tavanomaisesta vaalien tasosta, voidaan odottaa vaalituloksen olevan poikkeava.

 

Lähtökohtaisesti kannattaa vähintäänkin hetki antaa aikaa epäilylle, kun luet kuvaajaa, johon on sisällytetty paljon. Omaa vainua kannattaa opetella kuuntelemaan ja ymmärtämään. Ihminen uskoo mieluiten ensimmäistä tunteita kuohauttanutta viestintuojaa. Joskus viisaskin menee vipuun. Kannattaa yrittää etsiä toinenkin näkökulma.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Hyvä ja varsin tarpeellinen kirjoitus. Kiitos siitä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset