*

Yhteiskunnasta Muutama sana

Perussuomalaisten hajoaminen ja hallituksen operaatio

Kun Perussuomalaiset äänestivät puolueensa johtoa vastaan, puolue-eliitti tuomitsi sen vallankaappaukseksi. Jos jotain kaapattiin niin valta puoluejohdolta jäsenistölle.

 

Aiemmin Soini sai puoluekokousväen äänestämään suosikkejaan puolueen johtopaikoille. Hiljalleen säröjä alkoi kuitenkin tulla muun muassa kun Sebastian Tynkkynen valittiin varapuheenjohtajaksi. Hallitustaival hukutti johdon omaan kuplaansa. Kannatus romahti puoluehistoriaakin tutkien poikkeuksellisen alas mutta johto porskutti siitä mitään välittämättä. Kitkeriä päätöksiä ei selitelty ja jos seliteltiin, niin huonosti.

 

Kysykää: mikä puolue äänestää istuvan puoluejohdon jatkoon, kun kannatus on puolittunut?

 

Kun sitten puoluekokous äänesti valtaeliitin ulos puoluejohdosta, syyksi seliteltiin - ei pettymystä omiin tekemisiinsä - vaan vastustajien vallankaappausta. Psykologisesti se sopii kuvaan, uhattu näkee vihollisia ja heidät syypäänä, eikä itseä.

 

Kun toimittajat keksivät kutsua puoluetta uudeksi johtokaartin vaihduttua, vanhastaan peesaajaksi havaitsemani Sipilä omaksui itsekin saman ajatuksen. Tosiasiat olivat kuitenkin taas Sipilää vastaan. Puolueen jäsenistö, säännöt ja ohjelma olivat samat, eikä niitä ilman jäsenistön suostumusta muuteta. Mielikuva oli kuitenkin Sipilälle mieluinen. Saimme huomata miksi. Se sopi suunnitelmiin.

 

Halla-aholaisten junttausta? Perussuomalaisten puolue-eliitin tilannetajuttomuutta kuvaa se, että kannatuksen puolittumisesta huolimatta kuviteltiin Sampo Terhon saavan ratkaisevaa hyötyä ministerin tittelistä ja johdon tuesta. Toisin sanoen, protestipuolueen johtoon pettyneille sanottiin, että johdon suosikki on Terho ja hänkin on nyt osa johtoa. Häviävää hevosta ei kyllä kannattaisi pelata.

 

Vallankaappaussyytösten takaa suosittu kysymys on, ratkaisivatko Halla-ahon taustalla olevat Hommaforum ja Suomen Sisu vaalit? Puolueen 10.000 jäsenestä 8.000 maksaa jäsenmaksua ja 2.300 oli kokouksessa. Siis melkein kolme kymmenestä oli paikalla, joista 200 terholaista poistui puheenjohtajavaalin jälkeen. Paikalla olleista reilu 1.600 äänesti onnistuneesti puheenjohtajaa ja äänistä 949 meni kertalaakista Halla-aholle. Enteitä tästä on kuitenkin jo vuosien takaa. Turvapaikkakriisin aattona elokuussa 2015 Iltasanomien toimittaja analysoi Halla-ahon puhetta Turun puoluekokouksessa näin:

"Logomossa vallitsee jonkinasteinen hurmos, kun Halla-aho puhuu. Hän saa ensimmäiset raikuvat taputukset sanottuaan, että ”meitä äänestetään, koska olemme vaihtoehto ja meitä äänestetään niin kauan, kun olemme vaihtoehto.” Kierrokset nousevat puheen loppua kohden."

"Halla-ahon suosio oli merkki siitä, ettei hänen kannatuksensa puolueen sisällä rajoitu pelkästään niihin, joille kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon on politiikan ykköskysymys."

 

Toimittajan tulkinta vastaa omaani. Vaalit kuin vaalit voitetaan etenkin tunnettuudella ja senpä mukaan nytkin meni. Huhtasaari, Halla-aho ja Hakkarainen olivat Terhon rinnalla tunnetuimmat ehdokkaat mutta ilman hallituspolitiikan leimaa. Terho on kaikissa vaaleissa saanut Halla-ahoon nähden vastaavanlaisen suosion, tosin vielä alemman. Jussi Niinistö puolestaan oli Soinin varapuheenjohtajaksi puolueväellä äänestyttämä. Kun aitoa kunkin jäsenen sisältään löytämää kannatusta ei ollut, Niinistö hävisi vaalinsa koventuneessa kilpailussa ja kummisedän siirryttyä syrjään.

 

Soinilaisten ilmeiset pyrkimykset puoluehallituksen vallan kaappaamisesta olivat röyhkeitä kuin mitkä, kun jäsenistö oli heidät juuri potkaissut sivuun. Demokratialla nähtiin vain välinearvo omalle vallalle. Soini näyttää korruptoituneen vallan vuosinaan. Kuten Matias Turkkila totesi Soinin kirjoista, me muuttui minäksi. Taisi olla puolueelle pelastus, että lähtö tuli. Voi vain kuvitella, mitä kaappauksen onnistuminen olisi tehnyt puolueelle.

 

Puolue-eliitti oli tajunnut hyvissä ajoin, että Halla-aho saattaa voittaa. Oma työpaikka oli uhattuna ja se pisti miettimään pelastautumista. Ajatukset loikkaamisesta vuotivat julki.

 

Tuoreet kyselyt osoittavat, että yli puolet kansalaisista ei usko Sipilän, Orpon ja soinilaisten selityksiä. Työmies Matti Putkonen toi esiin, että Sipilä oli keskustellut valtiosääntöoppineiden kanssa heti Halla-ahon valintaa seuraavana päivänä, sunnuntaina, ja vain siitä vaihtoehdosta, että ministerit eivät vaihdu. Toisin kuitenkin väitettiin. Niin ikään aluksi Sipilä totesi, ettei tunne Halla-ahon arvoja kovin tarkkaan, mutta selvittävänsä niitä maanantaina. Halla-ahon mukaan arvoista ei kuitenkaan puhuttu, mutta maanantai-iltana Sipilä piti arvoja ongelmana. Tarina oli muuttunut, eikä selväksi käynyt mistä arvoista hän puhui.

 

Välittömästi sanan arvot kuultuaan monella tarkkakorvaisella kansalaisella taisi särähtää. Epämääräinen sana, joka on täynnä hurskautta kuulostaa epäilyttävän ylevältä ja helpolta yritykseltä. Kukapa hyviä arvoja kritisoisi? Oli pitänyt keksiä jokin varmasti ylevä perustelu, minkä yksityiskohtiin ei voi kukaan tarttua. Mielikuvissa yksi sellainen oli. Ne arvot. Nyt vaikuttaa siltä, että Kokoomus haluaa pitää vihertävät kannattajat mukanaan pitämällä Halla-ahon ulkona. Toisin sanoen operaatio oli Kokoomukselle kannattava. Siistien paidankaulusten lisäksi pintaliitoinen Kokoomus on ylipäätään huolestuneempi siitä, ketkä omassa pöydässä istuvat kuin siitä toteutuuko demokratia. Arvotutkija Klaus Helkama tyrmää kansalaisten ohessa Sipilän ja Orpon selitykset: "ei tässä nyt kyllä kysymys arvoista ole". Vaalikoneeseen perustuvan arvoanalyysin mukaan molemmat eduskunnan persuryhmät ovat arvoiltaan samanlaisia.

 

Kuvaavaa myös on, että 50 päiväsakon tuomiota käytetään tosiasioista välittämättä poliittisena lyömäaseena. Kokoomuslainen Mirita Saxberg Iltalehden blogissa ja painetussa lehdessä:

"Perussuomalaisten puheenjohtajaksi valittiin ihmisoikeuksia väheksyvästä rikoksesta tuomittu europarlamentaarikko"

Halla-ahon rikos ei ollut ihmisoikeuksien väheksyntä. Hän käytti lääketieteellistä termiä eräästä uskonnosta uskonnon kirjoitusten perusteella sekä kuvasi somaleita yleistävästi. Tarkoituksena oli ärsyttää valtionsyyttäjää, missä hän onnistui. Saxbergin kirjoitus on osoitus siitä, kuinka "pahista" saa syyttää myös asioista mihin hän ei ole syyllistynyt. Luultavasti siksi, ettei syyttäjä itse tykkää toisesta. Kunnianloukkaus? Ihminen paljastaa itsensä avaamalla suunsa. Koulutetut ja tärkeissä asemissa olevat ihmiset eivät ole tunteista vapaita, mutta ovat oppineet kanavoimaan ne salakavalammin. Välkyt koulukiusaajat ovat malliesimerkkejä tästä.

 

(Sattumoisin kaksi muutakin naista syyllistyi löperöihin syytöksiin. Tiina Elovaara näki natsitervehdyksiä ja Veera Ruoho ministerilistan, kumpiakaan ei ollut.)

 

Yksi ongelma on ollut median ja opposition onnistuneesti Halla-aholle luoma demoninen maine. Se on uponnut sivullistenkin (kuten Sipilän ja Orpon) tajuntaan. Mielenkiintoisesti päätös hallituskelvottomuudesta oli ilmeisen keskeisesti kiinni juoruista ja ennakkoluuloista kuin juorutuvassa ikään. Jos ei muuta, juorut olivat julkisuuteen syötetty tekosyy, vale, sekä mainetaakka. Korkeasti koulutetut toki osaavat esittää asian diplomaattisesti puhuen epämääräisesti arvoista. Suvaitseviston voitto.

 

Vihervasemmiston pari vuotta sitten aloittama "rasistia pitää sanoa rasistiksi"-kampanja on yksi osa perussuomalaisten antimarkkinointia, mistä on syytä ottaa moraalisesti kestävät osat opiksi. Soinilaisten loikkaus antoi antipatiaa ja heikosti jäsenistöä tunteville asiantuntijoille mahdollisuuden määritellä Perussuomalaiset oikeistoradikaaliksi, vaikkeivät puolueen jäsenistö, säännöt ja ohjelma muuttuneet yhtään mihinkään. Edes maahanmuutto-ohjelmasta Terho ja Halla-aho eivät olleet eri mieltä. Kyse on vain pinnallisista mielikuvista. Politiikka elää niistä. Valitettavasti. Totuudella ei ole sijaa.

 

Julkaistu 23.06.2017.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset