Vihapuhe – ymmärtääkö Sipilä sananvapauden arvoa?

Eduskunnassa keskusteltiin Turun terrori-iskusta. Sitä ennen oli ilmeisesti haluttu suitsia Perussuomalaisten suut, kun puolueiden puheenjohtajat oli kerätty tuomitsemaan kaikenlainen vihapuhe. Sitten puhujan pönttöön astui Laura Huhtasaari. Se, mitä siitä seurasi, on kuva tuntemastani Suomesta, eikä se ainakaan minulle ole hieno näky.

 

Otetaan puheenvuorot sanasta sanaan:

Laura Huhtasaari: "Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tuomitsevat terroristien vihapuheen suomalaisia kohtaan ja länsimaisia arvoja kohtaan. Radikaali-islamistisen terrorismin uhka Suomessa on kohonnut ja samalla sisäinen turvallisuus on heikentynyt. Käynnissä oleva islamisaatioilmiö etenee koko ajan. Koska islamin normit poikkeavat länsimaisen yhteiskunnan normeista, laajamittainen muslimien maahanmuutto johtaa muslimien eriytymiseen isäntäyhteiskunnasta ja muslimiväestön kasautumiseen omille alueilleen, joissa vallitsevat islamilaiset arvot. Eurooppalaiset johtajat ja poliitikot vain katselevat, kun Euroopan kaupunkien kokonaisia alueita muutetaan ulkomaisiksi vyöhykkeiksi. Unkari toimii toisin — mahtaa Unkarin kansa olla ylpeä johtajistaan. 

Mitä hallitus aikoo tehdä, että emme seuraa tätä epäonnistunutta kehitystä, mikä Euroopassa on meneillään? Onko Suomen hallituksella kanttia puolustaa Suomea, suomalaisia ja suomalaista identiteettiä?"

Juha Sipilä: "Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Huhtasaari, me olimme samassa palaverissa, ja me tuomitsimme silloin kaiken vihan, kaikenlaisen vihapuheen. Tämä tuli vähän niin kuin yhdestä laidasta. Me tuomitsemme kaikenlaisen vihapuheen, ja meidän pitää pitää huolta siitä, että meillä on jatkuvasti meidän viranomaisillamme riittävät resurssit ja lainsäädännön pohja hoitaa omaa tehtäväänsä. Silloin kun me puhumme maahanmuutosta, niin meidän pitää auttaa sotaa pakenevia. Minä luulen, että tässä salissa kaikilla siitä on samanlainen käsitys. Meille tuli 2015 Suomeen ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, ja me emme myöskään ole koskaan missään vaiheessa olleet sinisilmäisiä sen suhteen, etteikö siellä joukossa ole joitakin, joiden radikalisoituminen ehkä on alkanut jo kotimaassa. Sen takia suojelupoliisi on myöskin tähän varautunut ja heidän resurssejaan on lisätty. Mutta näitä kahta asiaa ei saa missään tapauksessa sotkea keskenään."

 

Sipilä ei varsinaisesti suoraan tuominnut Huhtasaaren puhetta vihapuheeksi, mikä on korkeastikoulutetuille tyypillistä vihjailevaa kielenkäyttöä, mutta sävy tuli toimittajillekin selväksi. Sipilä piti siis puhetta vihapuheena.

Oliko se sitten sitä? Etsitään.

Huhtasaari ensimmäisenä tuomitsi terroristien vihapuheen. Sitten hän totesi islamististen terroristien uhkaavan Suomea yhä enemmän ja käytännössä että muslimien suuri määrä eriyttää heitä muista. Lukuisat muslimivaltaiset alueet ympäri Euroopan noudattavat sharia-lakia, ei isäntämaan lakia. Siellä vallitsevat vanhoilliset islamilaiset arvot. Sellaiset arvot, mitä vihervasemmisto vastustaa. Sen mitä ilmiöistä tiedän, Huhtasaari totesi asioiden laidan ja se oli aiheen ytimessä, ei sivuraide. Mitä enemmän muslimeja, sitä enemmän terroristeja. Jos toisin on, osoittakoon sen joku. Aina löytyy islamistisia vihapuhujia moskeijoihin. Heistä ja terroristeista varoitetaan toistuvasti islamilaisesta maailmasta, kuten tässä ja tässä. Päättäjämme eivät voi olla ymmärtämättä sitä, sillä niin usein maahanmuuttokriitikoiden näkemyksiä ovat tukeneet muslimit itse.

 

Huhtasaari oli tarkka lauseissaan, ei käyttänyt värikkäitä tai kunniaa loukkaavia ilmaisuja ja pysyi asiassa. Se ei voinut olla vihapuhetta.

 

Tuntemani Suomi. Sipilä lausumallaan paljasti taustansa. Kuten olen aiemminkin todennut, Suomi ei ole sananvapauden johtotähti, vaikka lehdistönvapaus suuri olisikin. Suomettumisen aikana sananvapaus vaihdettiin vaikenemiseen. Niinpä sananvapauden arvostamiselle ei ole vankkoja perinteitä, joita syö myös maan myöhäinen nousu. Suomi oli vielä 60-70-luvulle asti sangen köyhä, matalasti koulutettu ja nykypäivään nähden vanhoillinen ja uskonnollinen  maa. Lännessä oli vaurautta ja kulttuurista vapautta enemmän.

Ei siis ole ihme, että täällä ei moni ole halukas kuulemaan sanoja, joista joku voi suuttua. Sovinnaisuus ennen vapautta. Vaikeneminen ennen tosiasioita. Sipilä itse on lähinnä yrittäjä, insinööri ja vanhoillista uskoaan tunnustava. Nyt hän epämääräisesti kyseenalaistaa, voiko tosiasioita lausua ääneen, koska joku voi vihastua. Voiko mainitun taustan omaavalta pääministeriltä muuta odottaa kuin länsimaista sananvapauden arvoa rapistavia lausuntoja?

Sananvapautta kannattaisi vaalia. Kuten Alan Salehsadeh toteaa, islamilaisessa maailmassa uskon uudistamisen puolesta puhuvat tapetaan. Sananvapaus ei ole itsestäänselvyys.

 

Olen kotoisin suomalaisittain poikkeukselliselta alueelta. Siellä on paljon lestadiolaisia. Nuoruudessani iso osa koululuokasta saattoi olla sellaisista kodeista. Liekö nykyään enemmänkin. Tiedossa silloin oli, etteivät lestadiolaisista kaikki ymmärtäneet uskoaan oikein. Sen näki "pakanakin", kuten tavallisia kristittyjä nämä väärinymmärtäjät joskus haukkuivat. Kristillisistä lahkoista paenneiden tarinat lehdissä ja kirjoissa eivät siksi yllätä. Sairas kristinuskon käsitys on mahdollinen, koska sen voi oppia suoraan lukemalla Raamattua. Osa meistä haluaa ymmärtää Raamattua kuten ymmärrettiin viisisataa vuotta sitten, ennen uskonpuhdistusta. Juuri sama ongelma on Koraanilla. Järjen käytön luovuttaminen sokeasti vanhoillisia arvoja tunnustavalle kirjalle kylvää jyrkkyyttä ja joustamattomuutta. On helppo nähdä Raamatun aiheuttavan aivan saman tyyppisiä ongelmia kuin väitetään Koraanin aiheuttavan (pois lukien jihadismi). Silti jälkimmäisestä eivät kaikki halua puhua kriittisesti. Koska se ei ole oman uskon kirja. Se johtaa absurdeihin ongelmiin, joita ulkopuolisetkin taivastelevat. Aika näyttää, kuinka kauan länsi rimpuilee kognitiivisen dissonanssinsa kanssa.

 

Sipilä on kasvatettu uskomaan hyvyyteen. Hyvyys ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen asia. Sivistymätön ei näe vapauksien hyötyjä, vaikka voikin puhua niiden puolesta. Hän ei osaa vaaita vapauksia ristiriitaisissa tilanteissa. Niinpä ennalta opetettu ideologia voittaa vapauden. Hyvyys tulisi ideologiana soveltaa todellisuuteen ja harkita, miten hyvyys tuo enemmän hyötyä kuin haittaa. Sipilä on keskittynyt elämässään enemmän ymmärtämään liiketoimintaa kuin arvoja ja niiden filosofiaa. Niinpä sananvapaus voi toisessa lauseessa olla halpaa, vaikka toisessa uhoaisi sitä puolustavansa.

 

Kun pääministeri menee kyseenalaistamaan oikeutuksen sanoa arasta asiasta niin kuin se on (vihjaamalla jotain vihapuheeksi ja vetoamalla toisen kieltäytyneen siitä), hän tulee määritelleeksi monille kuulijoille vapauden rajoja. Monet ottavat ne innolla vastaan, koska haluavat toisten vaikenevan. Toisista tulee arkoja sanomaan mitään. Kolmannet ärsyyntyvät epäoikeudenmukaisuudesta ja sanovat vieläkin enemmän. Tässä siis käy, kuten kävi Sipilän tarjotessa kotiaan. Silloinkin maailma oli liian monimutkainen yksinkertaiseen poikamaiseen hyvyyteen (tai liiketoimintaan).

 

Sipilä ei siis ymmärrä miten sananvapaus toimii ja varomattomasti väheksyy sitä. Se on vakava puute itseään vapaaksi kutsuvan yhteiskunnan johtajalta. Suomella on vielä opittavaa. Jo nähdyn perusteella opintoretki tulee kestämään pitkään, koska reki on rikki, eikä ohjastajaa kiinnosta korjata. Se pilaisi hyvän tunnelman.

mikkokangasoja
Perussuomalaiset Raisio

47-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Kaupunginvaltuutettu. Kaupunginhallituksen jäsen. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :)

Muiden viisauksia:

"Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna.

"Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming.

"Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

"A nation of sheep will beget a government of wolves", Edward R. Murrow.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu