Yhteiskunnasta Muutama sana

Kodeista romutuspalkkio vaiko sittenkin investointeja maakuntiin?

Tuoreeltaan on ehdotettu, että syrjäseutujen arvottomista kodeista maksettaisiin romutuspalkkioita. Hyötyä tästä on arveltu koituvan enintään 60.000 asunnon omistajalle. Mahtaako näin olla ja pitäisikö ennemminkin panostaa alueille?

 

Keskustelu maakuntien ja maaseudun menestyksestä on usein sekavaa. Osa näkee maakunnat seutuina, missä enimmäkseen asutaan syrjäisessä torpassa metsän laidassa. Käsitteet menevät sekaisin. Valtaosa maakuntien ihmisistä asuu kuitenkin taajamissa, joita muualla kaupungeiksi kutsuttaisiin. Laajalla Pohjois-Pohjanmaalla 2/3 ihmisistä asuu Oulun ympäristössä. Maaseutujen menestys on siis osa maakuntien menestystä ja maakunnissa asutaan kaupungeissa.

 

Jotta voi maakuntien menestykselle keksiä reseptejä, on hyvä tietää miten se rakentuu. Kun Suomi siirtyi nykyaikaan ja niin koulu- kuin sosiaaliturvajärjestelmät uusittiin, syntyi uudenlaisia töitä. Monet siirtyivät niitä tekemään ja työpaikat olivat yleensä kaupungeissa/taajamissa. Virastot ja suuret koulut sijoitettiin keskeisille paikkakunnille. Yleensä valinta oli helppo, koska maakunnasta löytyi yksi selkeästi suurempi kaupunki, mihin sijoittaa virasto. Tämän hetken silmäys antaa itsestäänselvän vaikutelman, että noinhan sen pitikin mennä.

 

Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Esimerkiksi käy keskinen Pohjanmaa (Oulun ja Seinäjoen seudun välissä). Alue on siitä erikoinen, ettei suurta keskuskaupunkia ole. Erikoista on myös se, että alueen keskus on ajan saatossa vaihtunut. Nykyään alueen suurin kaupunki on kolme kertaa muita väkirikkaampi Kokkola, mutta ennen sotia moni oli edellä. Silloin keskuksena voi nähdä olleen mm. Haapajärven mutta sittemmin junarata ja valtion virastot kasvattivat Ylivieskan ohi. Tänä päivänä Ylivieska on selkeä kaupan keskus, minkä viimeinen purske lähti yhden yrittäjän menestyksestä. Toisin sanoen, tilanteet ovat vaihtuneet ja niin voi edelleen käydä.

 

Toisenlainen esimerkki on Helsinki, minkä kehitystä valtiovalta tuki vahvoin ottein satoja vuosia. Kaupunkiin siirrätettiin kauppiaita, yliopisto ja muuta hallintoa. Lopulta tuli pääkaupungin asema, kun Venäjä halusi loitontaa hallintoa Ruotsista. Voi hyvin sanoa, että keskittäminen ja julkisen vallan toimet ovat kannattaneet Helsinkiä. Ilman niitä sanottavaa kaupunkia tokko olisikaan.

 

Sen sijaan, että keskitytään romutuspalkkioihin, kannattaa miettiä miten nykyaikana voi tukea maakuntien elinkeinoja. Kun edellä mainitusti toin ilmi, että työpaikkojen tarjonta monipuolistui monilla paikkakunnilla ja toi suurta kasvua, sama logiikka pätee edelleen.

 

Tällä hetkellä suurimmissa kaupungeissa on enemmän pääomia, joiden kohdatessa työhaluisia ja asiakkaita, syntyy uusia yrityksiä ja sitä kautta työpaikkoja. Ydinsanoma on tässä: jotta vähäväkisemmät alueet voivat kilpailla väkirikkaampien kanssa, niiden on keskitettävä ja tehostettava yritysrahoitusta. Yksi keino on julkisen sektorin yritystoiminta. Se on juuri sama keino, millä Suomi osaltaan nousi sodan jälkeen. Valtio keräsi ylimääräistä veroa, jolla perustettiin Rautaruukit, Nesteet, Kemirat ja monet muut. Nyt ne ovat Suomen teollisuuden selkäranka.

 

Tähän aikaan yksi sopiva esimerkki IT-alan historiasta voisi olla Tieto. Se on alunperin valtionvirasto. Julkinen sektori loi senkin.

 

Kotien romuttaminen ei välttämättä sovi monille. Mainittu 60.000 mahtaa olla tilastoista raapaistu potentiaalinen maksimi romutettaville kodeille. Tosielämässä monet vanhat talot ovat jo maksettuja ja ehkä kesämökkikäytössä. Niiden taloudellinen merkitys omistajilleen on pieni. Uusia taas ei kannata noin vain romuttaa. Keskeinen este on puoliso. Moniko jättää työnsä, jotta toinen saa työn? Moni kysyy, voittaako perhe mitään? Osa lähtee ns. reppuhommiin, eli asuu viikot asuntovaunussa tai parakissa.

Vastaavasti kehitystä jarruttaa julkisen sektorin haluttomuus panostaa kasvaville alueille. Turun "positiivisesta rakennemuutoksesta" puhutaan, mutta rahaa vaativat teot odottavat. Jos lasketaan sen varaan, että muutamat Turussa koulutetut diplomi-insinöörit hoitavat paljon puhutun muutoksen, yritetään kyllä päästä vähällä.

 

Kun pieni alue keskittää tehokkaasti varojaan ja investoi ne tuottavasti alueelleen, se luo työpaikkoja ja  monipuolisempia työmahdollisuuksia. Otetaan esimerkki jääkiekosta. Pieni Suomi on pärjännyt, kun on tosissaan miettinyt ja keskitetysti yrittänyt ja toiminut. Maakunnan kannattaa pyrkiä olemaan kokoaan suurempi. Yllä mainittua ajatusta keskittämisestä ja paremmasta yritysrahoituksesta toteutetaan jo yhdellä tavalla juuri mainitsemallani keskisellä Pohjanmaalla. Puhukaa ennemminkin sellaisesta kuin romuttamisesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Aktiivimalliin ja työn perässä muuttamiseen ja Timo Metsolan talojen romutuspalkkiokeskusteluun heittäisin oman ehdotukseni:

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:sta tulisi tässä yhteydessä mieleeni se, että eikö ARA voisi tukea ja avustaa sellaisia esim. iäkkäitä ihmisiä, jotka asuvat paikkakunnalla huonokuntoisessa 1,5- tai 2-kerroksisessa omakotitalossa, josta puuttuvat kunnolliset kylpyhuone-/saunatilat, kun he ostaisivat jo paikkakunnalta työn perässä muuttaneelta hyväkuntoisen heille sopivan talon?

Eli vaihdetaan paikkakunnan sisällä ARA:n tuella ja avustuksin ikäihmiset huonokuntoisista omakotitaloista hyväkuntoisiin "sopuhintaan", ja puretaan sitten ne jäljelle jäävät huonokuntoiset talot.

Näin kunkin paikkakunnan sisällä talokantaa nuorennetaan ja hoidetaan ilman, että ARA:n täytyy tukea vanhusten kylpyhuoneremontteja ja porrashissejä.

Olisiko tässä ideaa?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Uusi ajatus. Huonokuntoisia taloja on. Haluaako vanhus sitten siitä muuttaa pois, se taitaa riippua tapauksesta. Paljonko tällaisia tapauksia voisi olla, se olisi yksi kysymys. Yksi kysymys on, mitä taloudellisia rasitteita vanhukselle tulisi verrattuna remonttiin vai kattaisiko tuki tämän erotuksen.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kappas, olen Kangasojan kanssa samaa mieltä jostain.

Elinkeinoja ei tule tukea suoraan, mutta investoinnit pitäisi panna infraan. Hyvät tietoliikenneyhteydet, maantie- ja rautatieyhteydet ja muu yritystoimintaa, etätöitä ja pendelöintiä tukeva infrastruktuuri mahdollistaisi entistä useammille jäämisen kotiseudulleen. Landelle muuttajan on yleensä vietävä omat työt mukanaan eikä se aina ole mahdollista, jos ei ole yhteyksiä.

Romutuspalkkion sijaan tukea voisi antaa perukorjauksille jo ihan kulttuurihistoriallisista syistä, ei niitä yli 100-vuotisia hirsitaloja pidä ehdoin tahdoin purkaa suuria määriä. Olen jokseenkin varma, että esim. oma 1890-luvulla rakennettu torppa on paikoillaan vielä silloin kun nyt rakennettavat omakotitalot on jo purettu, ellei kukaan hölmöile.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Tapauskohtaista harkintaa tietenkin tulee tehdä.

Ja voisihan se sama ikääntynyt, eläkkeellä oleva, pariskunta muuttaa tähän samaiseen työn perässä muuttaneen myymättömäksi jääneeseen omakotitaloon myös vuokralle, ja näin he vapauttaisivat pääomiaan oman terveytensä hoitoon, matkusteluun ym - ARA:n tuella tottakai.

Eli talon saisi tuella ostaa sopuhintaan tai vuokrata ARA:n tuella sopivin ehdoin - siis kaikille osapuolille sopivin ehdoin. Siis siten, että se oma talokin tulisi käsitellyksi tässä yhteydessä.

Tähän tarvitaan erillisiä "ARA-kiinteistönvälittäjiä", jotka klaaraavat nämä yksilölliset asunnonvaihtokokonaisuudet.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Kuntien kiinteistöverotuotot laskevat jos taloja puretaan. Joissakin kunnissa enemmän, toisissa vähemmän, tasapaino- tai laajenevissa kunnissa ei ollenkaan.

Purkuidea on jatkoa 1960-luvun peltojen paketoinnille ja raivauskiellolle. Kohdistuisi varmaan osin samoihin tiloihinkin.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Tuskin tästä talojen purkubuumista tulisi ko. kunnan taloutta rapauttavaa pienempien kiinteistöverotulojen kautta. Kyllä sen tekee nyt vallalla oleva ja edelleen kiihtyvä keskittämispolitiikka, joka vie veronmaksajat isoihin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin.

Talojen purku olisi siten vain laastaria haavoihin.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Perkupalkkiossa on hyvä ajatus mutta tasa-arvo(kateus) estää toteuttamisen.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Miten voi olla kade sille, joka on ostanut/rakentanut kalliilla talonsa ja myy sen halvalla? Ja vaikka hän saisikin siihen jotakin yhteiskunnan myyntitappiota lieventävää tukea? Voi ajatella asiaa ihan omalle kohdalleenkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset