Heikki Hiilamo – totalitarismin ritari populismin lohikäärmettä kaatamassa?
Kun vihervasemmistolainen pohtii populismia, hän ei vahingossakaan taida ajatella vasemmistolaista populismia. Siinä on ensimmäinen leijumaan jäänyt mielikuva Heikki Hiilamon kirjoituksesta. Ongelma populismi hänelle on silloin, kun se johtaa keskustaoikeistolaisten puolueiden valtaannousuun.
Hiilamo antaa ymmärtää, että populistit lupailevat lyhytnäköisiä ja kevyitä. Sosiologina hänen kuitenkin täytyy tietää, että politiikkaa on aina kritisoitu lyhytnäköisistä ja kevyistä lupauksista, kuten Antti Rinnettä tuoreesta ja kerta toisensa jälkeen jo petetystä eläkelupauksesta. Käsitettäköön tässä kirjoituksessa populistit selkeyden vuoksi kuitenkin vain keskustaoikeistolaisiksi tulokaspuolueiksi. Nyt kun poliittisella kentällä lupaillaankin näiden johdolla konservatiivisia asioita, lupauksista on tullut vasemmistoliberaaleille toimittajille ja poliitikoille ongelma. Jotta antiikin aikuisesta katteettomien (tai sellaiseksi oletettujen) lupausten ongelmasta voisi puhua uutena ilmiönä, täytyy tietenkin "unohtaa" vanhat lupaukset.
Tällainen älyllinen epärehellisyys vahvistaa vastakkainasettelua ideologisten blokkien välillä. Tämä mekanismi toimii siten, että ihmisellä on taustastaan riippumatta usein aika hyvä vainu asioiden laidasta. Vaikkei jotain tietäisi, niin tuntisi kyllä. Palaneen käry haistetaan ja suomalaisessa politiikassa ilmiö tunnetaan lausahduksesta "kyllä kansa tietää". Niinpä ärsyynnytään, jos viisaan mielipide koetaan virheelliseksi, jotenkin.
Heikki Hiilamon mielestä "populismi pohjautuu vastakkainasetteluiden ja viholliskuvien rakentamiseen". Tämä on osin totta ja erityisesti tunnettua kommunismin historiassa. Mikä tahansa keskustelu vaatii kärkeviä kiteytyksiä, jotta se saa lukuisat muut kiinnostuneeksi ja mukaan. Se on ihmismielen mekanismi, jota hyödynnetään etenkin elokuvissa. Kärkevä mielipide ei itsessään ole virheellinen. Sen sijaan se voi tuoda monen tavallisen kansalaisen tuntoja julki yleistävässä mutta kiteytetyssä muodossa. Trumpin valinnassa tämä on osuvasti ilmaistavissa siten, että vastustajat tulkitsivat häntä kirjaimellisesti ja kannattajat kuvainnollisesti, suurpiirteisemmin. Tarkoitus oli muotoa tärkeämpää. Koska vastustajat ei pidä Trumpin mielipiteistä, ei heillä ole aitoa haluakaan ymmärtää ja siten todellinen dialogi jää kokematta.
Lopulta Hiilamo veistää isolla kirveellä: "– valtaan päässeet populistit haluavat purkaa liberaalin yhteiskuntajärjestelmän ”suojellakseen” kansaa sen kuvitelluilta vihollisilta. Tämä tarkoittaa – kuten Unkarin ja Puolan esimerkit kertovat – muun muassa lehdistönvapauden rajoittamista ja oikeuslaitoksen politisoimista."
Vaatisi paljon perehtymistä eritellä Unkarin ja Puolan hallitusten kiistanalaisia hankkeita mutta nopeasti voi todeta, että ns. populistien korittaminen yhteen johtaa väkisin karkeisiin virhepäätelmiin. Toisekseen, esimerkiksi Puolan tapauksessa Laki ja oikeus -puolueen lakihanke oikeuslaitoksen suhteen pitää asettaa asiayhteyteensä: hallituksella on mm. halu siivota historian taakkana periytynyt kommunistien yliedustus perustuslakituomioistuimesta. Hyvä on myös tietää, että puolueen puheenjohtaja on kritisoinut nationalismia.
Vastaavasti on hyvä muistaa, että esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtajisto on eduskuntapuolueista demokraattisimmin valittu. Joillekin demokraattinen valinta on demokratian kriisi mutta ehkä ennemminkin demokratia itsessään on heille kriisi? Tästä puolueen käyttämästä demokraattisesta metodista huolimatta puoluetta on mm. nykyisen Helsingin pormestarin johdolla leimattu uhaksi demokratialle. Jos onkin niin, että muutamat Itä-Euroopan hallitukset ovat demokratiaa ja vapaata mediaa vastaan, on jokaisen hyvä yrittää ymmärtää pyrkimyksiä muistaen niiden olleen verrattain vähän aikaa sitten totalitaristisia kommunistimaita.
Hiilamo teoretisoi, että globalisaation joillekin tuoma rahan puute on johtanut populismin nousuun. Osin niin tosiaan lieneekin, mutta ajatus ei täsmää aina toden kanssa. Tyypillinen myytti esimerkiksi Trumpin kannattajista kertoo heidän olevan pienituloisia ja syrjäytyneitä, mutta tosiasiassa nimenomaan Hillary Clintonin kannattajissa oli selvästi enemmän alle 50.000 dollaria tienaavia. Miksi sitten ajatusta taloudellisesta syrjäytymisestä hellitään? Luultavasti siksi, että se sopii erittäin hyvin vihervasemmistolaisten agendaan. Trumpin tapauksessa hänen kannattajansa haluttiin ensinnäkin esittää heppoisina ja erehdytettyinä. Media alkoi uskoa rakentamaansa myyttiä ja kun kaikkien ongelmien takana ovat muutenkin aina rikkaat ja heidän ehdoillaan rakennettu maa, joten on niin mieluista uskoakin tuo kaikki. Tarina reppanoista istuu täydellisesti vasemmistolaiseen ideologiseen kuplaan. Niinpä mitään ei tarvitse korjata, koska mikään ei näytä olevan rikki. Paitsi demokratia, koska itse hävittiin. Jos häviää pelin, vika on pelissä?
Hiilamo arvelee kirjoituksensa lopussa, että sosiaalisen median sääntely lienee välttämätöntä. Kukaan ei varmasti tiedä miten se tehtäisiin ilman, että rikotaan tärkeimpiä länsimaisia arvoja, mikäli Hiilamo katsoo sääntelyn keskustelun rajoittamiseksi. Jo vanhastaan somen verkkosivustojen tulee siivota laittomat viestit pois ja sitä tehdään. Siinä mielessä sääntelylle on isoa tarvetta, että nyt sivustojen palkkatyöläiset toimivat sananvapaustuomareina kulissien takana ilman minkäänlaista näkyvyyttä. Tällaisena villinä läntenä eivät sivustot voi jatkaa loputtomiin. Nykytilanne mahdollistaa kiusaamisen ehkä jo esimerkiksi sen ansiosta, että sivuston "sensori" on ylityöllistetty ja yritys ylivarovainen maineensa takia. Firmoilla ei ole vastuuta sananvapaudesta, vaikka omistavat merkittäviä alustoja, joilla voidaan toteuttaa länsimaalaisille merkittävää sananvapautta. Somen ja netin ansiosta kansalaisten sananvapaus on laajentunut historiallisen paljon ja kilpailee kaupallisen median kanssa kovemmin kuin koskaan.
Sääntelyn ei pidä tarkoittaa tiukempaa sananvapauden rajoittamista, koska jo nykylait mahdollistavat paljon. Ylipäätään on niin, että keskustelu kehittyy kehittyvien ihmisten mukana. Se, että meillä on vapaus sanoa väärin mahdollistaa kokea väärin sanomisen seuraukset väittelyissä. Tarkin tuomioistuin on some itse. Annetaan keskustelukulttuurin kehittyä.
Kirjoitin omana mielipiteeni toisaalle täälläolevaan kirjoitukseen samasta aiheesta. Sallinet, että kopioin sen suoraan tänne, sillä kirjoitukseesi katson tuon mielipiteeni sopivan kokonaan ja sellaisenaan.
Tässä: Enpä tiedä onko Hiilamon ajatuksen juoksu, joka taitaa olla suuremman joukon aatetta, johtaa oikeaan suuntaan yhteiskunnassa ja maailmaa parempaan suuntaan. Eiköhän tässä ole perimmäisenä taustalla Euroopassa noussut kritiikki vallassa olevia poliittisia suuntauksia vastaan monessakin mielessä eli kuten Hiilamo sanoo suoraan populistin pysäyttäminen.
Toisaalta ei tarvitse kuin hiukkasen ajatella EU organisaation poliittisia päätöksiä ja mihin niillä on pyritty. On selvästi pyritty poistamaan kansalaisten sananvapautta kaiken laisella epämääräisellä vihapuhe keskusteluin ja pyrkimyksellä säännellä lansalaisten purkautumista sanoin. Vihapuhetta ei ole tähään päivään mennessä määritelty tarkasti, eikä sitä ole myöskään viety lainsäädäntöön. Lainsäädäntöön on viety kansallisella tasolla se, mitä eu organisaatio on tuottanut ja jota oikeuslaitos syyttäjineen voivat soveltaa vaikkapa omien mielipiteiden mukaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa tulee kaikkiin maan asukkaisiin soveltaa saman sisältöistä lainsäädäntöä. Koskien myös uskonnollista vakaumusta. Ei voi demokratiassa asettaa jotain parempaan ja toisia huonompaan asemaan. Tosin näin ei pitäisi voida tehdä myöskään perustuslakimme mukaan, mutta senhän on havaittu monissa tapauksissa lainsäädännössämme olevan vain esteenä. Näin ainakin silloin kun kansanedustajat päättävät mo,ista eduistaan.
EU:ssa on tarkoitus alistaa vähemmistö poliittista aatetta edustavat ”nyrkin alle”. Jäsenmaassa poliittisten puolueiden vallan vaihtuessa onkin jo ryhdytty käyttämään oikeuslaitosta jäsenmaan laillisesti tehtyjen päätösten oikeidenmukaisuudesta. Tällaiseen unioniinko meille kerrottiin liityttävän? Ei ainakaan minun muistini mukaan. Tosin en siihen halunnutkaan liittyä. Aavistelin jo tuolloin mitä tuleman pitää. Näin pienellä maalla kuin Suomi ei sanansijaa ole maan edunmukaisiin päätöksiin. Varsinkaan kun päättäjämme ovat alunperinkin juosseet Saksan ehdotusten perässä. Ajatusten, jolla on ajettu ja ajetaan vain Saksan etua ensi sijassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Lopulta Hiilamo veistää isolla kirveellä: ”– valtaan päässeet populistit haluavat purkaa liberaalin yhteiskuntajärjestelmän ”suojellakseen” kansaa sen kuvitelluilta vihollisilta”.
Taidatkos sen selkeämmin sanoa. Hiilamo projisioi tässä omaa ajattelumalliaan kuvittelemaansa viholliseen. Ainakaan ei voi sanoa, etteikö Hiilamo olisi selkeästi ilmoittanut mitä on odotettavissa, jos hän ja hänen aatetoverinsa pääsevät valtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Some on todellakin villi länsi, jossa ei juurikaan tarvitse vastata puheistaan. Tilanteen rauhoittamiseen ei tarvita sensuuria, sillä parempia keinojakin on.
Miksi ei esimerkiksi luovuttaisi nimimerkeistä? Se ei olisi merkittävä menetys demokratialle iso menetys, mutta se olisi suuri voitto asialliselle ilmaisukulttuurille. Rekisteröityminen voitaisiin tehdä vahvasti ja se vaadittaisiin aina ellei kommentointi tapahtuisi samalta koneelta kuin alkujaan. Suurin osa räyhäkirjoittajista ja ulkomaisista trolleista poistuisi jo näin yksinkertaisella tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi ei esimerkiksi luovuttaisi nimimerkeistä? Se ei olisi merkittävä menetys demokratialle iso menetys, mutta se olisi suuri voitto asialliselle ilmaisukulttuurille.”
***************
Huono idea ja olisi mielenkiintoista kuulla minkälaista toteutusta ehdottaisit.
Meinasit kaikki netin loputtomat foorumit pakoittaa siihen että kommentoijansa ovat mitä väittävät olevansa? Ei taida oikein toimia ilman järjettömän suuria toimenpiteitä.
Anonymiteettia myös tarvitaan joskus. Monista asioista ihmiset eivät uskalla puhua muutoin kuin pysymällä nimettöminä (on kyse sitten henkilökohtaisista asioista, sairauksista, ties mistä), monen mm. diktatuurissa/semi-diktatuurissa olevan maan asukkaat eivät mielellään varmaan lähde laukomaan kantojaan mikäli tietävät nimensä tulevan ilmi…. syitä nimettömänä pysymiselle löytyy kyllä vaikka kuinka mikäli vähänkin miettii.
Eri asia sitten mikäli esim. Uusi Suomi vaatii jonkinlaista tunnistautumista kuten nyt vaatii. Kyllä tännekin voisi kikkailla valeprofiilin, mutta harvempi vaivautuu nytkään.
Ilmoita asiaton viesti
Yritin juuri esittää miten nimimerkeistä voitaisiin luopua. Pankkitunnistus on yksi tapa varmistaa kommentoijan identiteetti. Sen lisäksi on todettavissa onko käyttäjän tietokone tai selain sama kuin aiemmin, ja jos ei ole, vaaditaan pankkitunnistus uudelleen. Siis mitään järjettömän suuria toimenpiteitä ei tarvita, mutta valeprofiilin käyttö olisi vaikeaa.
On ihan totta, että aina ei ole kohtuullista vaatia oman nimen käyttöä. Kyseessä ovat kuitenkin yksittäistapaukset (prosentin osia). Niitä varten voisi noudattaa samaa käytäntöä kuin nyt vaikkapa Hesari tekee, että toimituksen luvalla nimimerkkiä voi käyttää. Tällöin Hesari asiallisesti ottaen toimii eräänlaisena takaajana. Sitä paitsi, jos oikein pitkälle mennään, ei nimimerkkikään takaa anonyymisyyttä.
Edellä mainittua mielestäsi huonoa ideaa on jo aika pitkälle toteutettu muutamissa tapauksissa, mutta se pitäisi laajentaa kattavaksi ja vahvemmin varmennetuksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiset eivät tarvitse anonymiteettiä laukoakseen laittomia. Kun tuli buumi siirtää kirjoittelua nimimerkkien takaa nimien ja kuvien alle, tiesin jo silloin toteutuvan BB-talosyndrooman, eli kirjoittelijat unohtavat julkisuuden tunnekuohuissaan. Itse en osaa nähdä esim. Usarissa sanottavaa eroa nimimerkkikauden ja nimikauden välillä. Toimittajilla voi toki olla toinen näkökulma, kun poistettavia viestejä saavat hoidettavakseen.
En toisaalta tiedä, kuinka iso ongelma laittomuudet somessa ovat. Joskus koetin tutkailla, mutta melko rajallista se on, vaikkakin helposti löydettävissä. Ongelma lienee enemmän yksityisesti lähetetty esim. meilihäirintä, mihin siihenkin ainakin osittain päästään kiinni.
Jos oikeasti puhutaan, niin somekiusaaminen esim. koululaisten keskuudessa on se varsinainen ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
”Jotka osaa, ne tekee mitä vaan.
Jotka ei, ne ryhtyy opettamaan.
Kuinka kauan ne mellastaa saavatkaan pellossain.
Ne muokkaa, tutkii ja lannoittaa,
ne hyödyntää kaiken minkä saa.
Jos tahdo et olla niiden riistomaa,
epäile vain.
Mulle kaikki valmiina syötetään,
ne tahtoo jalat, tai kädet, tai pään.
Mutta kokonaan ei, ei kirveelläkään
panostain.
Ne ohjaa, neuvoo ja vakuuttaa,
että näin on takuulla helpompaa.
Tuuli tuuliviirin tuuleen saa,
epäile vain.”
Näin lauloi Juice Leskinen. Aika ajankohtaista, eikö?
Ilmoita asiaton viesti
Kolikolla on puolensa.
Ylhäältä ohjattu keskustelu helposti loppuu ja siirtyy muualle.
Seuraavaksi Hiilamo joutuu esittämään ulkomaan dataliikenteen filtteröintiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Suomessa vielä nosteta kissaa pöydälle monistakaan kipeistä
ja vaikeista asioista, joten se siitä kansalaiskeskustelusta.
Lehtien ja Ylen ym. moderaattorit kyllä pitävät huolen ”oikeista”
asioiden painotuksista ja samalla mitä pitää jättää kertomatta.
Ilmoita asiaton viesti