Heikki Hiilamo – totalitarismin ritari populismin lohikäärmettä kaatamassa?

Kun vihervasemmistolainen pohtii populismia, hän ei vahingossakaan taida ajatella vasemmistolaista populismia. Siinä on ensimmäinen leijumaan jäänyt mielikuva Heikki Hiilamon kirjoituksesta. Ongelma populismi hänelle on silloin, kun se johtaa keskustaoikeistolaisten puolueiden valtaannousuun.

 

Hiilamo antaa ymmärtää, että populistit lupailevat lyhytnäköisiä ja kevyitä. Sosiologina hänen kuitenkin täytyy tietää, että politiikkaa on aina kritisoitu lyhytnäköisistä ja kevyistä lupauksista, kuten Antti Rinnettä tuoreesta ja kerta toisensa jälkeen jo petetystä eläkelupauksesta. Käsitettäköön tässä kirjoituksessa populistit selkeyden vuoksi kuitenkin vain keskustaoikeistolaisiksi tulokaspuolueiksi. Nyt kun poliittisella kentällä lupaillaankin näiden johdolla konservatiivisia asioita, lupauksista on tullut vasemmistoliberaaleille toimittajille ja poliitikoille ongelma. Jotta antiikin aikuisesta katteettomien (tai sellaiseksi oletettujen) lupausten ongelmasta voisi puhua uutena ilmiönä, täytyy tietenkin "unohtaa" vanhat lupaukset.

 

Tällainen älyllinen epärehellisyys vahvistaa vastakkainasettelua ideologisten blokkien välillä. Tämä mekanismi toimii siten, että ihmisellä on taustastaan riippumatta usein aika hyvä vainu asioiden laidasta. Vaikkei jotain tietäisi, niin tuntisi kyllä. Palaneen käry haistetaan ja suomalaisessa politiikassa ilmiö tunnetaan lausahduksesta "kyllä kansa tietää". Niinpä ärsyynnytään, jos viisaan mielipide koetaan virheelliseksi, jotenkin.

 

Heikki Hiilamon mielestä "populismi pohjautuu vastakkainasetteluiden ja viholliskuvien rakentamiseen". Tämä on osin totta ja erityisesti tunnettua kommunismin historiassa. Mikä tahansa keskustelu vaatii kärkeviä kiteytyksiä, jotta se saa lukuisat muut kiinnostuneeksi ja mukaan. Se on ihmismielen mekanismi, jota hyödynnetään etenkin elokuvissa. Kärkevä mielipide ei itsessään ole virheellinen. Sen sijaan se voi tuoda monen tavallisen kansalaisen tuntoja julki yleistävässä mutta kiteytetyssä muodossa. Trumpin valinnassa tämä on osuvasti ilmaistavissa siten, että vastustajat tulkitsivat häntä kirjaimellisesti ja kannattajat kuvainnollisesti, suurpiirteisemmin. Tarkoitus oli muotoa tärkeämpää. Koska vastustajat ei pidä Trumpin mielipiteistä, ei heillä ole aitoa haluakaan ymmärtää ja siten todellinen dialogi jää kokematta.

 

Lopulta Hiilamo veistää isolla kirveellä: "– valtaan päässeet populistit haluavat purkaa liberaalin yhteiskuntajärjestelmän ”suojellakseen” kansaa sen kuvitelluilta vihollisilta. Tämä tarkoittaa – kuten Unkarin ja Puolan esimerkit kertovat – muun muassa lehdistönvapauden rajoittamista ja oikeuslaitoksen politisoimista."

 

Vaatisi paljon perehtymistä eritellä Unkarin ja Puolan hallitusten kiistanalaisia hankkeita mutta nopeasti voi todeta, että ns. populistien korittaminen yhteen johtaa väkisin karkeisiin virhepäätelmiin. Toisekseen, esimerkiksi Puolan tapauksessa Laki ja oikeus -puolueen lakihanke oikeuslaitoksen suhteen pitää asettaa asiayhteyteensä: hallituksella on mm. halu siivota historian taakkana periytynyt kommunistien yliedustus perustuslakituomioistuimesta. Hyvä on myös tietää, että puolueen puheenjohtaja on kritisoinut nationalismia.

 

Vastaavasti on hyvä muistaa, että esimerkiksi Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtajisto on eduskuntapuolueista demokraattisimmin valittu. Joillekin demokraattinen valinta on demokratian kriisi mutta ehkä ennemminkin demokratia itsessään on heille kriisi? Tästä puolueen käyttämästä demokraattisesta metodista huolimatta puoluetta on mm. nykyisen Helsingin pormestarin johdolla leimattu uhaksi demokratialle. Jos onkin niin, että muutamat Itä-Euroopan hallitukset ovat demokratiaa ja vapaata mediaa vastaan, on jokaisen hyvä yrittää ymmärtää pyrkimyksiä muistaen niiden olleen verrattain vähän aikaa sitten totalitaristisia kommunistimaita.

 

Hiilamo teoretisoi, että globalisaation joillekin tuoma rahan puute on johtanut populismin nousuun. Osin niin tosiaan lieneekin, mutta ajatus ei täsmää aina toden kanssa. Tyypillinen myytti esimerkiksi Trumpin kannattajista kertoo heidän olevan pienituloisia ja syrjäytyneitä, mutta tosiasiassa nimenomaan Hillary Clintonin kannattajissa oli selvästi enemmän alle 50.000 dollaria tienaavia. Miksi sitten ajatusta taloudellisesta syrjäytymisestä hellitään? Luultavasti siksi, että se sopii erittäin hyvin vihervasemmistolaisten agendaan. Trumpin tapauksessa hänen kannattajansa haluttiin ensinnäkin esittää heppoisina ja erehdytettyinä. Media alkoi uskoa rakentamaansa myyttiä ja kun kaikkien ongelmien takana ovat muutenkin aina rikkaat ja heidän ehdoillaan rakennettu maa, joten on niin mieluista uskoakin tuo kaikki. Tarina reppanoista istuu täydellisesti vasemmistolaiseen ideologiseen kuplaan. Niinpä mitään ei tarvitse korjata, koska mikään ei näytä olevan rikki. Paitsi demokratia, koska itse hävittiin. Jos häviää pelin, vika on pelissä?

 

Hiilamo arvelee kirjoituksensa lopussa, että sosiaalisen median sääntely lienee välttämätöntä. Kukaan ei varmasti tiedä miten se tehtäisiin ilman, että rikotaan tärkeimpiä länsimaisia arvoja, mikäli Hiilamo katsoo sääntelyn keskustelun rajoittamiseksi. Jo vanhastaan somen verkkosivustojen tulee siivota laittomat viestit pois ja sitä tehdään. Siinä mielessä sääntelylle on isoa tarvetta, että nyt sivustojen palkkatyöläiset toimivat sananvapaustuomareina kulissien takana ilman minkäänlaista näkyvyyttä. Tällaisena villinä läntenä eivät sivustot voi jatkaa loputtomiin. Nykytilanne mahdollistaa kiusaamisen ehkä jo esimerkiksi sen ansiosta, että sivuston "sensori" on ylityöllistetty ja yritys ylivarovainen maineensa takia. Firmoilla ei ole vastuuta sananvapaudesta, vaikka omistavat merkittäviä alustoja, joilla voidaan toteuttaa länsimaalaisille merkittävää sananvapautta. Somen ja netin ansiosta kansalaisten sananvapaus on laajentunut historiallisen paljon ja kilpailee kaupallisen median kanssa kovemmin kuin koskaan.

 

Sääntelyn ei pidä tarkoittaa tiukempaa sananvapauden rajoittamista, koska jo nykylait mahdollistavat paljon. Ylipäätään on niin, että keskustelu kehittyy kehittyvien ihmisten mukana. Se, että meillä on vapaus sanoa väärin mahdollistaa kokea väärin sanomisen seuraukset väittelyissä. Tarkin tuomioistuin on some itse. Annetaan keskustelukulttuurin kehittyä.

mikkokangasoja
Perussuomalaiset Raisio

47-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Kaupunginvaltuutettu. Kaupunginhallituksen jäsen. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :)

Muiden viisauksia:

"Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna.

"Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming.

"Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

"A nation of sheep will beget a government of wolves", Edward R. Murrow.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu