Dalai-lama ajoi median kriisiin ja peittelyyn

Dalai-lama aiheutti toimittajille kriisin. Hän sanoi Euroopan kuuluvan eurooppalaisille. Ruotsalaiset mediatalot poistivat pian uutisen sivuiltaan ja vaihtoivat muihin laman sanomisiin. Suomalainen valtaa pitävä vasemmistomedia vaikeni täysin ”kuuluu eurooppalaisille”-uutisesta. Kun lama keskusteli luostareissaan havaitusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, seurasi kosto: se uutisoitiin isolla rintamalla ja vieläpä vailla todisteita dalai-lamaan siitä syyllisyyttä tahrien. Hänen puheitaan oli siis kokoajan seurattu.

 

Toimittajat rakentavat tarinoita. Nyt heistä tuli sellainen. Miksi jotain ei uutisoitu ja jos uutisoitiin, niin poistettiin? Miksi jotain uutisoitiin pyhän miehen mainetta tahrivaan tyyliin? Vastaus on varsin selkeä. Murskaava valtaenemmistö (kenties yhdeksän kymmenestä) toimittajista on vasemmistolaisia, vihreitä ja sinivihreitä (kokoomuslaisia vihreitä). Näille vihervasemmistolaisille tärkeintä on taistella hyvyyden puolesta. Heille hyvyyttä on puhua hyvää hyvistä ihmisistä. Hyviä ovat he, jotka eivät puhu pahaa hyvistä. Buddhalaisuus on korkeasti arvostettu vihervasemmistossa. Se ei kirkkokuntana ole tehnyt pahaa, kuten kristinusko ja on osaltaan tuonut länsimaihin ainakin oletetusti hyvyyttä lisääviä harjoitteita, kuten joogan ja meditaation. Se, joka johtaa tällaista uskontoa, on siten arvostetuin arvostetuista, hyvin hyvistä.

 

Yhtäkkiä täysin puskista tämä hyvistä hyvin, yksi ”omista”, väittää samaa kuin vihervasemmiston periviholliset. Kun ”yksi omista” näin pettää, siitä voi seurata syvä järkytys ja syvästi petetty olo. Seuraa epävarmuutta: jos hyvistä hyvin voi pettää, miksei silloin kuka tahansa? Tuloksena on pahimmillaan vainoharhaisuutta, josta taas seuraa kyräilyn kyllästämä ilmapiiri. Se voi johtaa puhdistuksiin. Eikä siinä vielä kaikki. Kun oma maailmankuva on rakennettu hyvyyden varaan ja omat ideologiat on johdettu siitä, myös maailmankuva järkkyy varmimpina pidetyn pilarin petettyä. Kyse ei ole vain siitä, että joku petti vaan siitä, että joku ”omien joukoista” ei uskokaan aatteeseen. Vihervasemmistolainen joutuu täten valitsemaan pohtiiko sitä, onko hyvyys sitä mitä on luullut. Mitä jos itse on väärässä?

 

Maailmankuvan järkkyminen heikentää turvallisuudentunnetta. Siihen ja muuhun järkytykseen on lääke: kieltäminen ja vastustaminen. Se onnistuu valehtelemalla itselleen, että se joku toinen on väärässä ja itse on oikeassa. On hyvä huomioida tässä yhteydessä, että itselleen valehtelun suhteen ei tarvitse välittää siitä onko oikeassa vai ei. Valhe rakentuu kahdesta: siitä, että uskottelee itsellensä olevansa oikeassa (väite). Se pitää myös sisällään sen, että ”uskotelma” (väitteen perusteet) perustuisi muka oikeasti tosiasioihin. Kun vääriä totuuksia ei voi asia-argumentein kumota, käytetään tunteita, vähättelyä, ylimielisyyttä ja manipulointia.

 

Vasemmistomedialla ja -klusterilla oli ennen vahva valta ihmisten mielissä. Reviiri oli laaja. Oli vähän aatteen vihollisia näkyvissä, paljon omia ja epävarmaa hiljaista ihmismassaa. Klusterilla oli määräävä markkina-asema viestinnässä, kun vihervasemmistolaiset (tai punavihreät) toimittajat kirjoittelivat juttujaan maailman luettavaksi. Sitten tulivat netti, some ja populistit. Hiljaisesta ihmismassasta alkoi paljastua yhä enemmän aatteen vihollisia. Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi pitkään, toimittajat alkoivat kokea sen aidoksi uhaksi aatteelleen. Sitä piti alkaa vastustaa. Helpoin ja paras keino oli vaieta ”pahojen” hyvyydestä ja heitä auttavista uutisista. Toinen keino oli etsiä heistä jotain pahaa. Jos sellaista ei ollut tarjolla, oli mahdollista esittää heidät ikävässä valossa (ryhtyä toimittajasta ”dramaturgiksi”). Nämä keinot alkoivat ruokkia vastakkain asettelevaa ja kärjistynyttä mielikuvaa vastustajista. Leimatut kokivat kohtelunsa epäreiluksi ja kiihkeimmät (vihervasemmistolaisen) aatteen kannattajat uskoivat kaiken. Vuoden 1918 toisinto oli täällä taas.

 

Populistien yhä jatkuvat vaalivoitot, netin vihainen puhe, Brexit, Trump ja monet epämiellyttävät paljastukset asioiden (kuten siirtolaiskriisin) todellisesta laidasta ovat kaventaneet vihervasemmistolaisten reviiriä. Mitä nurkkaan ajetummiksi he itsensä kokevat, sitä kärjistyneempiä he ovat. Yhä useampi loikkaa riveistä, koska kokee kärjistyneen ilmapiirin vieraaksi. Loikkaukset ruokkivat keskinäistä epäluuloa entisestään ja jäljellä oleva porukka on yhä vain kiihkeämpää ja vetää puoleensa uusia hengenheimolaisia. Lopulta edessä on tuho.

 

Sota tulee. Ennen tuhoa taistelu ideologisesta hegemoniasta tullee kärjistymään, pahimmillaan mittoihin, mitä emme haluaisi nähdä. Näemme uuden aikakauden länsimaiden sisäisen mediasodan. Yhdysvalloissa ollaan jo pitkällä. Ainakin totuus tullaan raiskaamaan kerta toisensa jälkeen. Näinkin on jo. Mediaa käytetään härskisti hyväksi valta-asemien pönkittämiseen. Media ja valta naittavat toisensa toisilleen, koska toimittajat eivät voi tehdä kiihkeästi kaipaamiaan poliittisia päätöksiä. Kun heidän ainoa vaikuttamiskeinonsa, toimittaminen, ei tuota asiaan tulosta ja maailmaa uhkaa ”vääryys”, he liittoutuvat yhä tiiviimmin mieluisten vallanpitäjien kanssa. Siten vallanpitäjät voivat turvata asemansa ja media aatteensa. Kun mikä tahansa uhka on tarpeeksi suuri, moni ihminen on valmis pettämään kenet ja minkä tahansa pelastaakseen maailmankuvansa, aatteensa ja viime kädessä aina itsensä.

 

Yksi dalai-lama ei tietenkään mitään yllä olevaa aiheuta ja ainahan voi ottaa opiksi. Valitettavasti itsetutkiskelu ei ole toimittajamaista. Dalai Laman tapaus sattui vain osoittamaan etenkin Suomessa ja Ruotsissa kärkevän selvästi toimittajien rappeutuneen suhtautumisen totuuden välittämisestä herkässä aiheessa. Niinpä oltiin valmiita tahrimaan pyhän miehen maine pedofilialla. Se on osoitus toimittajien heikosti kehittyneestä itsekritiikistä. Länsimaiset arvot saavat jatkossa yhä enemmän hävitä egolle ja valtataistelulle.

mikkokangasoja
Perussuomalaiset Raisio

47-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Kaupunginvaltuutettu. Kaupunginhallituksen jäsen. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :)

Muiden viisauksia:

"Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna.

"Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming.

"Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

"A nation of sheep will beget a government of wolves", Edward R. Murrow.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu