Yhteiskunnasta Muutama sana

Suurtyöttömyys vaivaa edelleen - kestääkö Suomi?

Koska virallisissa tilastoissa halutaan asiat nähdä kauniimpina kuin ne ovat, tiivistän tammikuista TEM:in raporttia tähän.

 

Palkattomia työnhakijoita tammikuussa oli 403 400. Työssä, josta ei haluttu, eikä haluttane myöhemminkään maksaa, oli yli 20 000 suomalaista. Työttömistä oli 152 000 (38 %) kuka missäkin palvelussa tai koulutuksessa. Heistä 123 200 ei virallisesti kuulunut työvoimaan, vaikka työnhakijoita olivat. Koska nämä kaikki haluavat lähtökohtaisesti työtä ja palkkaa, todetaan heidät sellaisiksi mitä virallisesti ovat: työttömiä työnhakijoita. Lasketaan siitä todellinen työttömyysaste virallisen 6,8 % lisäksi. Työllisiä työvoimasta oli 2 498 000. Summaten: työvoimaa ja työttömiä työnhakijoita oli täten yhteensä 2 901 400.

Työttömien osuudeksi tulee näin ollen 13,9 %. Heistä joka neljäs lieni edelleen asiantuntija tai johtaja.

 

Työttömiä syrjitään. Kärjistäen työhönottajat epäilevät heitä laiskoiksi luonnevikaisiksi juopoiksi. Tätä, tai vastaavia epäilyjä, ei osata hakuprosessissa selvittää, joten epäily jää. Kolme neljästä työnhakijasta lienee nykyäänkin työllisiä ja heidät valitaan. Työnantajat "kilpailevat" siitä, kelle kulloinkin jää tyhjä penkki ja työtön katsoo leikkiä vierestä. Valtio tulee väliin ja "kannustaa" työtöntä pienentämällä tukia. Koko ajan työllisten osaaminen karttuu ja työttömän hapertuu. Tähän on vaikea nähdä muita selkeitä ratkaisuja kuin palkata esimerkiksi korkeakoulutetut työttömät tutkijoiksi korkeakouluihin vahvistamaan osaamistaan ja pitämään yllä luottoa, että henkilö on kykenevä sekä rakentamaan verkostoja yrityksiin yhteistyöprojektien kautta. Se voi tarkoittaa ainakin 30 000 henkilön palkkaamista.

 

Suomen kantokyky huolestuttaa. Nousukauden huipulla työttömänä on edelleen joka seitsemäs, 400 000. Tosiasiallista velkaantumista ei saatu silloinkaan taittumaan. Tuon paremmaksi suhdanteet tuskin tulevat muuttumaan. Eläkeläisten määrä lisääntyy. Euron taakasta johtuen Suomi ui syvemmällä ja nousee pintaan vain aiempaa hetkellisemmin. Koska lukuisia europankkeja pidetään tekohengittämällä pystyssä ja euro on "kuplakone", kriisejä voimistava mekanismi, vielä tulee taantuma, joka voi ajaa Suomen taloudellisesti pelottavaan tilaan. Suomalainen politiikka on jämähtänyt ysärilaman jäljiltä pakkomielteiseen säästämiseen, eikä mihinkään kehittävään haluta panostaa. Poliitikoilla ei ole kykyä kehittää prosesseja. Niinpä mikään ei julkisella sektorilla kehity. Itse opiskelen saksaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset