Yhteiskunnasta Muutama sana

Keijo Kaarisade, sananvapaus ja suomalainen junttius

Kerron nyt rehellisen ja tylyn käsitykseni monista suomalaisista.

 

Suomessa valtaa pitää junttieliitti. He eivät filosofoi sananvapaudesta tai muistakaan länsimaisista arvoista. Poliitikot keskittyvät perhevapaisiin ja työttömyyskorvauksiin. Arvoista ei puhuta, ellei niillä haluta lyödä toista ja korottaa itseä. Silloinkaan ei kerrota arvoista itsestään, sanotaan vain niiden olevan tärkeitä ja toistetaan muilta kuultuja perusteita. Jos poliitikko on asiassa epäselvä, ei hän tiedä.

 

Kuten poliitikoille, virkakunnallekin oma turvattu asema on tärkeä. Toki, kellepä ei. Koska lait kahlitsevat vallankäyttöä, eikä rikkeistä halua jäädä kiinni, valtaa väärinkäytetään hienovaraisemmin. Se on fiksua, lait eivät tule rikotuksi, mutta sen myötä oikeus toteutuu toisten kohdalla paremmin kuin toisten.

 

Suomalaiset ovat korkeasti koulutettu sivistymätön kansa. Koulutusta voi olla paljon mutta sivistystä ei. Joukossamme on paljon niitä, joille vain omat asiat ovat tärkeitä. Toisten ongelmat eivät kosketa. Moni heistä on valtaapitävä virkamies, poliitikko tai muu johtaja. Heille vastustava kansalainen on häiriö, jonka mielellään nujertaa, jos alkaa tarpeeksi ärsyttämään. Ysärilamassa oli pankinjohtajille tarjolla elinkelpoisia yrityksiä, jotka petoksin ajettiin nurin ja ostettiin itselle tai lähipiirille halvalla. Ihminen oli riistaa. Suomi on sellainen.

 

Ylivelkaantuneita roikotettiin velkaorjuudessa kylmästi. Vastauksena aneluihin oli (vailla tietoa), että itse olet asiasi sotkenut. Suomi on sellainen. Mummot makaavat paskassa ja joka vaaleissa poliitikot vaahtoavat, että "meidän pitää tehdä kaikkemme" milloin minkäkin heikko-osaisen ryhmän eteen. Mitään ei tapahdu. Vaahto kuivuu vaalivalvojaisissa huulille.

 

2004 tsunamin yhteydessä Suomen Ulkoministeriö oli se ministeriö, jota ei suomalaisten hätä kiinnostanut. Se on suomalaista. Toisin oli muualla. Siitä tuli sanomista ja varmastikin ihan aiheesta. Se paljasti taas palan kansanluonteestamme.

 

Suomi ei ole enää pohjoismainen oikeusvaltio. Tuoreen kansainvälisen selvityksen mukaan kansalaiset etsivät todella hämmentävän paljon apua vain itse ja ilman apua oikeudelta tai virkakunnalta. Oikeus on liian hidas ja kallis, se on muuttunut suomalaisille ylellisyydeksi. Näin siksi, että saituus on aikamme paradigma. Säästämme hinnalla millä hyvänsä. Niinpä oikeusavun korvaukset ovat jääneet kauas menneisyyteen ja pohjoismaisesta tasosta. Oikeudenkäynnit kestävät liian usein tolkuttoman pitkään. Suomen oikeuslaitos on saanut niistä ja muista rikkomuksista enemmän nuhteluita EIT:ltä kuin muut Pohjoismaat yhteensä. Näin siksi, että johtajiemme arvopohjassa saituus on oikeutta tärkeämpää.

 

Siinä missä kansalaiset eivät usein edes yritä saada oikeutta, yrittäneistä moni pettyy. Itsessään hitaat oikeusprosessit ovat uhreille rangaistus. Raiskauksista epäeurooppalaisesti vain 17 % päättyy tuomioon ja niistäkin puolet on huomautuksia (eli ehdonalaisia). Omaisuusrikoksista tutkitaan paikoin vain joka kymmenes. Raiskaajat ja varkaat juoksevat siis vapaana. Mitä tekee poliisi? Vahtii tiellä nopeuksia ja netissä puhetta. Poliisijohtoa on linnassa ja syytettynä. Miten tässä on näin käynyt? Saituuden ohella yksi syy on organisaatioiden taipumus aikojen saatossa alkaa palvella itseään (jäseniään). Valta korruptoi ja saa vaatimaan etuja. Aarniokin kompastui kai siihen.

 

Oikeuden epäsuhtaa voi itse kukin miettiä: valtaosa raiskaajista ja varkaista välttyy rangaistuksilta mutta meillä valvotaan vihapuhetta, mitä se sitten liekin kenenkin mielestä. Näille arvopohjaa korostaville poliitikoille tärkeintä on, ettei omaa asemaa uhata ikävällä puheella. Arvot ja sananvapaus ovat toissijaisia, paitsi toisen lyömisessä. Tuoreen esimerkin tästä tarjoaa valtioneuvoston ohje, jossa varoitetaan haitallisesta informaatiovaikuttamisesta, kuten parodiasta ja satiirista. Ohje on alunperin ruotsalainen mutta pysähdytäänpä tähän: moniko tulkitsee, että parodia ja satiiri ovat haitallisia ilmiöitä? Meillä on lukemattomia koulutettuja ihmisiä, joilla ei ole sanottavaa historian tajua, arvoista nyt puhumattakaan. Monelle heistä on ihan okei, jos itselle epämiellyttävä ihminen joutuu vaikenemaan. Tämän kysymyksen suhteen ihmiset luultavasti jakautuvat. Osalle vaientaminen on iso epäkohta joka tapauksessa ja toisille vain, jos se kahlitsee omia tai kannattamiaan ajatuksia. Loput katsovat välinpitämättöminä hiljaa vierestä. Se on suomalaista.

 

Joko pääsemme lopulta Keijo Kaarisateeseen ja vihapuhepoliisiin? Lienee jo tunnettua ja tämän kirjoituksen kannalta koherenttia, että suomalaisia toimittajia kiinnostaa lähinnä vain oma toimittajien sananvapaus. Kansalaisten laillinenkin sananvapaus voi tuntua jopa uhalta. Niinpä vastustajat etsivät jotain, millä vaientaa Keijo Kaarisade. Emme tiedä, mikä oli se syy ja miten asia eteni. Jälleen kerran suomalainen iski: omaa etua ja kantaa häiritsevä nujerrettiin. Länsimaisilla arvoilla ei siinä pelissä ollut mitään merkitystä. Niillä ei ole merkitystä, koska tekijöillä ei niitä ole. He toimivat etujen ja haittojen maailmassa. Jos jostain arvosta on hyötyä itselle, sitä käytetään, kunnes se on haitaksi. Arvo on näille väline, ei periaate. Se on suomalaista.

 

Yleinen vihervasemmiston, toimittajien ja poliitikoiden välinpitämättömyys kansalaisten sananvapaudesta on silmiin pistävää. Oletko nähnyt vanhojen aatteiden poliitikoiden vetoomuksia kansalaisten sananvapauden puolesta? Ei heitä kiinnosta. Eivät he ymmärrä, miksi sananvapaus olisi tärkeää muuten kuin siksi, että sananvapaus on tärkeää.

 

Niinpä ongelmitta lillumme tilanteessa, jossa yksityiset yhtiöt toimivat sananvapauden tuomareina/sensoreina ilman, että tunnetut vanhojen aatteiden poliitikkomme nostavat sormeaankaan sananvapauden puolesta. Siis sen vapauden, jonka perustalle vapaa ja kansanvaltainen länsimainen yhteiskunta rakentuu. Voinee siten katsoa, että elämme arvottomuuden aikaa. Se kaikki, minkä takia on taisteltu, on unohdettu itsestäänselvänä.

 

Netin somealustat ovat yksityisiä, mutteivät lakien yläpuolella. Aikamme suorastaan odottaa, milloin yhtiöt ja länsimaiset arvot törmäävät avoimessa konfliktissa. Siinä eivät taistele valtiot ja yhtiöt vaan kansalaiset ja yhtiöt. Suomen valtiota ei kiinnosta, koska se oma etu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Tältähän se vähän näyttää tavallisen ihmisen näkökulmasta.

Luin eilen Kanava-lehteä, siinä oli juttua kantaeurooppalaisista nuorista naisista, jotka rakastuvat pahoihin poikiin (jihadisteihin). Näistä naisista tulee ankaria islamisteja - Suuri joukko on mennyt puolisonsa mukaan Syyriaan joko synnyttämään lapsia tai taistelemaan. Nyt näitä naisia on jo palannut ja edelleen palaa Eurooppaan. He eivät kadu vaan ovat löytäneet jihadismista elämälleen tarkoituksen.

Kyse on keskiluokkaisista koulutetuista naisista, jotka haluavat proteistoida vanhempien sukupolvien arvoja vastaan. Länsimaiset arvot ovat siis vapaus ja sallivuus, kaikki on sallittua jopa sukupuolen vaihdos, joten tätä kautta ei enää voi hätkähdyttää vanhempaa polvea, mutta kun peittää itsensä mustalla kaavulla saa varmasti reaktioita. Näin siis Kanava-lehdessä psykologi analysoi. En tiedä onko totta vai ei, mutta ainakin se on totta että käytännössä miltei kaikki on nykyään sallittu - Mikään ei ole enää pyhää eikä oikein mikään enää hätkähdytä/sykähdytä meitä.

Vankilassa näiltä naisilta on löytynyt kännyköistä raakoja videoita, joissa ihmisiä tapetaan ja teloitetetaan oikeasti. Netti on täynnä raakoja videoita ja näillä on raaistava vaikutus. Tämä koskee jossain mielessä kaikkia ihmisiä.

Onko länsimaat mennyt liian pitkälle? Pitäisikö ottaa pari askelta taaksepäin konservatiivisempaan suuntaan? Olemmeko jo liiankin radikaaleja? En tiedä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset