Yhteiskunnasta Muutama sana

Näin taloutta tulisi hoitaa

Tyypillisesti poliitikot toistavat toisten toistamaa, jos se täyttää ilmatilan ja vahvistaa toistajan asemaa. Niinpä meillä on yritetty sotea kuin käärmettä pyssyyn ja joka vaaleissa ilma on sakeanaan lupauksia, joista ei tule mitään. Vain siksi, että hyvän kuuloiset tarinat elävät. Kaiken puheen jälkeen meillä on lukuisia vakavia kroonisia ongelmia, joihin on etenkin yksi syy. Vuosikymmenestä toiseen mitään ei tapahdu mutta kaksi ratkaisua hoitavat homman.

 

Säästäjän ohje numero yksi: jos säästät, älä säästä hengiltä. Tämä on valitettavasti maan tapa. Meillä on liian vähän kaikkea: puuttuu tuhansittain lääkäreitä, hoitajia, työvoimavirkailijoita, sosiaalityöntekijöitä, lastentarhanopettajia, poliiseja, oikeuslaitoksen työntekijöitä ja ties keitä muitakin. Hoitajia on siirtynyt muille aloille 72.000 ja lukuisia ulkomaille. Vähintään toisen asteen koulutuksen saaneita naisia muutti maasta vuonna 2017 yhteensä noin 6.000. Voi arvella heistä monen olevan hoitaja.

 

Teistä ja taloista on jopa kymmenien miljardien korjausvelat. Ne kaikki maksetaan tulevaisuudessa kalliimmalla, mitä tänään niistä säästettiin.

 

Kun on liian vähän palkattu tekijöitä, menee vähän rahaa siihen, mille sitä rahaa on liian vähän annettu. Sen sijaan rahaa menee enemmän muualle, kun usein se, mikä ajoissa jätettiin hoitamatta, hoidetaan myöhässä ja kalliilla. Tästä syntyy säästäjän harha: kuvitelma säästöstä, kun välitön ja varma kulu on alentunut mutta viiveellä syntyvä sekä siksi epävarma kulu on vasta tulossa. Viive saa hetken aikaa kuvittelemaan, että onnistuttiin ja aikanaan realisoituva lisämeno ei välttämättä ole suoraan yhdistettävissä aiemmin tehtyyn säästöpäätökseen. Niinpä säästäjä voi sittenkin jatkaa kuvitelmaa, että säästäminen kannatti. Suomen julkinen talous rakentuu tälle itsepetokselle.

 

Säästäjän tulisi siis ymmärtää, että rahan säästämättä jättäminen tänään voi joissain tapauksissa tuottaa ylihuomenna suuremmat säästöt tai jopa tuotot. On siis keskeistä selvittää, mitkä investoinnit ja panostukset tuovat hyötyä. Peruslähtökohta on olla kaukaa viisas ja ennakoida ajoissa sekä ehkäistä ongelmia, eikä korjata niitä. Ratkaisuksi ei nopealla aikataululla käy mikään muu kuin palkata työvoimaa julkiselle sektorille ja maksaa isompaa palkkaa. Kyse on kysynnän ja tarjonnan laista. Työvoima karttaa hoitoalaa (päivähoito mukaan lukien), joten houkuttelevuutta tulee lisätä - ei tempuilla - vaan mainituilla konkreettisilla keinoilla. Säästökikkailun ajan on syytä loppua. Kun näköpiirissä on vain budjetin raami ja budjettikausi, ajatellaan aivan liian kapea-alaisesti. Sillä ei voiteta rahaa, eivätkä työt tule tehdyksi.

 

Toinen elimellisen keskeinen keino julkisen sektorin talouden auttamiseksi on tehostaa prosesseja. Eli tutkia mitä tarkalleen tehdään, mitä pitäisi tehdä ja miten sen voisi tehdä vähimmällä vaivalla ja nopeimmin. Tämä on suomalaisen politiikan akilleen kantapää. Monilla poliitikoilla ei ole näkemystä asiaan. Sen sijaan liikutaan vain rakenteiden tasolla. Toisin sanoen, mietitään organisaatiolaatikoita ja rahahanojen säätämistä niille, muttei sitä miten hommat hoituvat laatikoiden sisällä.

 

Edellisen voi kiteyttää siten, että jos organisaatiosi ei keksi kännykkää, sinun on käskettävä keksiä. Johtajan tehtävä on antaa sille organisaatiosta "lokero" ja rahat. Jos rahaa annetaan riittävästi, johtaja on tosissaan (ja päinvastoin). Kun sitten kännykkää keksitään, sitä eivät keksi Jorma Ollilat tai muut vaan tavalliset suunnittelijat. Vastaavasti julkisella sektorilla tulee organisaatiot patistaa kehittämään prosessejaan asiakkaan näkökulmasta ja että kehittämistyön tekevät osalliset (ja tutkijat) ruohonjuuritasolla. Tuloksia on tullut, kun on saatu aikaan kaikenlaisia hankkeita, millä on tuotettu parempaa palvelua ja säästetty. Sitten ministeriö on katkaissut hankerahoituksen ja kunta on päättänyt olla laittamatta jatkossa omaa rahaa. Eli keksittiin hyvä kännykkä ja rahaa paloi, mutta hylättiin se hyvä sitten komeroon. Järjen vastaista mutta Suomessa maan tapa. Suomi on hylättyjen hyvien hankkeiden maa. Hankkeita on jopa niin paljon, etteivät virkamiehet edes halua koota tietoja yhteen suuren vaivan takia. Ehkä silti syytä olisi.

 

Suomalaiset voivat olla onnellisin kansa, mutteivät tervein. YK:n terveysindeksin mukaan olemme 24. tervein kansakunta maailmassa. Ei sekään huono ole, mutta tyypillisesti muilla elämän aloilla olemme esim. viiden parhaan joukossa. Se ero on hyvä syy miettiä, ovatko terveydenhoitomme puutteet keskeinen syy. Kansa on säästetty sairaaksi ja tuloksena kolmannes työttömistä ei siksi kykene täysipainoiseen työhön? Menikö ihan putkeen?

 

Jotta Suomen rahat riittävät, keinoja on siis kaksi: A) käytetään sitä (jopa velka)rahaa tänään, jotta säästetään ylihuomenna. B) Pistetään virastot selvittämään, miten työt tehdään vähemmällä vaivalla. Tämän suhteen pitää omaksua jatkuvan parantamisen kulttuuri. Verohallinto on tässä ilmeisen edistynyt esimerkki.

 

Sitten on yksi asia: varokaa yhtä lukua ihmetteleviä ekonomisteja. Tähän viime aikojen viisaimman lausunnon antoi itseasiassa ekonomisti Roope Uusitalo, joka kehotti kehittämään tekemisen tapoja ja että ekonomistit eivät siinä voi auttaa. Niin se menee. Jokaisella on erikoisalansa, eikä tule antaa liikaa valtaa yhden alan ihmisille. Niinpä valtiovarainministeriön tulisi vain ehdottaa, eikä käytännössä päättää. Heillä ei ole osaamista tekemisen vaan vain talouden arviointiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Kas, vaihteeksi perussuomalaisen kirjoitus josta en löydä moiteen syytä ;)

Vakavasti ottaen viime vuosina harjoitettu säästöpolitiikka taitaa käydä varsin kalliiksi. Liian moni näyttää kuvittelevan, että säästäminen on paras tapa saada budjetti tasapainoon. Kuitenkin kaikessa pitäisi miettiä, että mitä seurauksia säästämisellä on ja että onko säästämiselle vaihtoehtoja.

Esimerkiksi koulutuksesta säästäminen on pohjimmiltaan yhteiskuntamme kaikkein perustavanlaatuisimman ifran, eli osaavan työvoiman, tarvitsemasta investoinnneista säästämistä. Se tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan joko suurina lisäkuluina (työttömyydenhoito, syrjäytyminen, kiireelliset (ja sitä kautta kalliimmat) lisäkoulutukset yms) tai alentuneina tuloina (heikompi työvoiman osaaminen ja sitä kautta huonompi kilpailukyky, vähemmän innovatiivinen ja uutta luova talous yms.)

Säästämisen vaihtoehtona taas voisi olla esimerkiksi ennaltaehkäisy. sotekulujen pienentäminen onnistunee parhaiten riskien ja terveysongelmien varhaisella toteamisella ja paljon kevyemmällä hoidolla. Mielenterveysongelmiin puuttumisella pystyttäisiin vähentämään työkyvyttömyyttä, burn outteja ja vaikkapa tilanteita jossa joku kokee tarpeelliseksi huitoa veitsellä.

Pakkomielteinen säästäminen on haitallista yhteiskunnalle ja se käy kalliiksi. Joskus säästäminen on toki tarpeen, mutta silloinkin pitäisi aina ensin miettiä muita vaihtoehtoja ja sitä mitä säästämisestä seuraa. Köyhällä ei ole varaa hankkia halpaa, ei myöskään Suomella.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Totta, mutta sotessapa ei ole yritettykään saada kuntoon terveydenhuoltoa vaan sen varjolla on yritetty hankkia poliittisia etuja. Tätä eivät ole kiistäneet kokoomus ja keskustakaan.

Itse olen ollut ihmeissäni, ettei Mikon esittämästä toimintalinjasta B, eli toimintojen rationalisoinnista ole sote-uudistuksesta puhuttaessa edes haluttu kuulla. Kuitenkin siinä on ilmiselviä ja helposti toteutettavissa olevia mahdollisuuksia. Lääkejakeluketjun oikaisu toisi jo yksinään valtavan säästön, mutta ehkä ainakin valtapuolueet saavat apteekeilta avustusta, sillä muuten on vaikea ymmärtää miten vastahankaista uudistusten tekeminen on. Eihän ole mitään tolkkua, että apteekkarien saama vajaan 100 miljoonan käteen jäävä tulo kannattaisi maksaa heille vastikkeetta, jos jakeluketju järkeistettäisiin, ja silti vielä saavutettaisiin miljarditason säästö.

Toinen soten rationalisointi olisi postaa niin laskutus- kuin korvausbyrokratiatkin verotuksen avulla. Maksuton terveydenhuolto olisi sekä tasapuolinen että taloudellinen mukaan lukien sen, ettei hoito viivästy tarpeettomasti, jolloin varoja säästyy.

Kolmas rationalisointi olisi siirtyä keskitettyyn Terveyshallituksen johtamaan hallintoon. Siinä mittakaavaedut sekä yhteydet tutkimukseen voitaisiin hyödyntää täysimittaisesti. Toisin sanoen sekä tehokkuus että taloudellisuus olisivat aivan eri luokkaa kuin maakuntapohjaisessa hallinnossa. Poliittinen hallinto loistaisi poissaolollaan.

Edellä mainittuja asioita olen hahmotellut muotoon (https://sites.google.com/view/pelkistetty-sote/etu...), jonka pohjalta voitaisiin lähteä kehittelemään ihan oikeasti maailman parasta ja kustannustehokkainta terveydenhuoltojärjestelmää Sellainen ei kuitenkaan näytä istuvan politiikkaan.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

"Säästämisen vaihtoehtona taas voisi olla esimerkiksi ennaltaehkäisy."

Erinomaista ehkäisyä on esim. vanhusten kuntoilu, johon on kannustettu onnistuneesti monia. Ensimmäiset viitteet antavat vaikutelman, että se on jo vähentänyt hoitokuluja havaittavasti.

Huonosta säästämisestä tiedän ajankohtaisen esimerkin, missä yli 13 kilometrin tie joudutaan RAKENTAMAAN uusiksi ja suurelta osin siksi koska se on päästetty niin huonoon kuntoon. Säästösyistä. Lukuisia seuraavia esimerkkejä on ympäri Suomea: tietä parannetaan (levennetään, uusitaan risteyksiä erilaisiksi, linjataan uusiksi jne.). Menee 5-10 vuotta ja sama kohta uusitaan taas. Siksi, että säästettiin, eikä tehty kerralla aikaa (ja kasvavia ajomääriä) kestävää tietä.

Suomi on hölmöläisten maa.

Käyttäjän PerttiVirtala kuva
Pertti Virtala

Hyvää ennaltaehkäisyä olisi tarjota erityisesti sekä lapsille että vanhuksille hyvät kevyen liikenteen väylät niin, että ainakaan niiden puute ei olisi esteenä liikkumattomuuteen. Erään tarvearvion mukaan väylien määrän pitäisi olla kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Liikkuminen parantaisi terveyttä ja vähentäisi myöhemmin sairauksien hoitokuluja. Väylien lisäämisen hyöty-kustannussuhde olisi hyvä.

Toinen merkittävä terveysvaikutus olisi homekoulujen korjaaminen. Nyt homekoulut toimivat "sairaustehtaina" synnyttäen kroonisia sairauksia, joita pitää hoitaa lopun elämää. Korjausten hyöty-kustannussuhde olisi niinikään hyvä.

Trendinä näyttää olevan myös, että teiden ja katujen kunnossapidosta tingitään erityisesti lama-aikoina. Tutkimusten mukaan euron säästö väärässä kohdassa aiheuttaa 4 euron korjauskulut myöhemmin, vaikka sillä ei saada kestoikää kuin 12 %. Nyt tehdään tie- ja katupäällysteiden korjaustoimia liian vähän, liian kevyesti ja liian myöhään ja infraomaisuuksien korjausvelat kasvavat kautta koko maan.

Kaiken kaikkiaan rahankäytössä pitäisi ottaa paremmin huomioon kohteiden hyöty. Lisäksi jatkuvan parantamisen käytännöt ja menetelmät pitäisi ottaa käyttöön laajemmin. Laadun ja tehokkuuden parantamista on kehitetty jo sata vuotta. Tietämystä ja menetelmiä on. Oppi pitäisi ottaa käyttöön.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset