Yhteiskunnasta Muutama sana

Mikä liittovaltiossa on vikana?

Etunenässä Katainen on ajamassa Suomea askel kerrallaan kohti EU-liittovaltiota. Kansanvaltaa halveksuen isosta asiasta ei asian ajajat juuri puhu. Koko aihe yritetään nollata väittämällä, ettei mitään liittovaltioistumista ole tapahtumassa ja jos on, se on pientä.

 

Pienistä puroista kasvaa kuitenkin virta ja sen liittovaltioihmisetkin tietävät. Jos jossain maassa olisi fiksu pääministeri, hän kannustaisi keskusteluun ja osallistuisi itsekin. Eikö vain? Entäs meillä?

 

Jos pankiiritkaan eivät ymmärrä EU:n yritystä pelastaa pankit, se tuskin on tyhmyydestä kiinni. Kriisimaiden ongelmien ehkäisyksi esitetään näiden - ja samalla muidenkin - maiden valvomista ja käskemistä.

 

Valvontaa oli jo ja se epäonnistui. Nyt halutaan uusi valvoja ja koska siihenkään ei täysin luoteta, uudelle valvojalle halutaan mahdollisuus päättää itse valvottavien rahoista.

 

Näin siksi, etteivät kriisimaat ole kykeneviä hoitamaan raha-asioitaan valvojien valvojien, mm. Ranskan ja Saksan, mielestä. He eivät täten halua esimerkiksi Kreikan aiheuttavan itselleen vahinkoa huonolla talouden pidolla. Ei vaikka vahingosta voisi viisastua. Ei vaikka riski kuuluu markkinatalouteen ja sen toteutuminen on sen tuikitärkeä opettava voima.

 

Opettavaa voimaa ei haluta, koska Kreikan oppiminen ei ole Ranskalle ja Saksalle tärkeää. Heille on tärkeää, etteivät he itse joudu kärsimään. Sen sijaan heille käy vallan mainiosti, että he ottavat Kreikan asiat hoitaakseen.

 

Valtioiden talouksia halutaan siis holhoukseen. Samaan aikaan ylivelkaantuneet kansalaiset pääsevät vähemmällä. He saavat päättää edelleen rahoistaan.

 

Mitä holhouksesta seuraa?

 

Kuten yksittäisten maiden mittakaavassa, myös EU:n tasolla yhteinen talouspolitiikka suosii joitain alueita ja toisia ei. Voittavia alueita ovat väkirikkaat ja vauraat alueet. Keskinen Eurooppa pärjäisi holhoustaloudessa muita paremmin. Väitän, että ristiriitaisesti kriisimaiden ongelmien ehkäisyksi ehdotettu keino sysää kriisimaat ikuiseen syrjäytymiseen juuri tästä syystä.

 

Onhan niin, että väkirikas Saksa on Euroopan veturi ja sen helmoissa majailevat naapurit hyvässä seurassa. Suuren väestön ja vaurauden ansiosta näiden maiden painoarvo on yhteistä taloutta päätettäessä tietysti suuri. Heidän tahtiin mennään. Pienet Portugalit ja Suomet vikisevät perässä.

 

Onko tälle vikistelyväitteelle todisteita? Nykytilanne. Saksa porskuttaa ylikuumenemisen partaalla ja pitää täten eurojen kysyntää suurena, kun Suomi häviää teollisuutta kymmenien tuhansien työpaikkojen edestä muun muassa euron takia. Emme voi mitään, eivätkä voi USA:n häviävät osavaltiotkaan.

 

Miksi maat eivät saisi päättää taloudestaan? Taloudenpito ei ole erityisen vaikeaa, jos hyväksyy sen, että on tienattava ainakin sen mitä syö.

 

Jos Saksa on nyt etujensa takia vaatimassa kriisimaiden talouksia hyppysiinsä EU:n välityksellä, ei ollut Saksan rooli aivan viaton ennen kriisiäkään. Saksan talous tahmasi vuosikausia ja sen takia euron arvo ei ollut sen ylempänä kuin oli ja korkoja oli hyvä pitää alhaalla, jotta se Saksakin piristyisi. Se näet piristäisi veturin ominaisuudessa koko Euroopan Talousaluetta.

 

No, niinhän se Saksa piristyikin. Harmi vain, että sillä välillä olivat vierustoverit vetäneet taloutensa heijariin ja nyt korjataan sen leikin hedelmiä.

 

Euron ja yhteisen talouspolitiikan myötä EU pääseekin parhaimmillaankin vain alkupisteeseen: maat pärjäävät lopultakin kuten pärjäsivät aiemminkin omilla valuutoilla ja vastuilla.

 

EU:lla on ongelma, kansat

 

Jos USA on kuin sulatusuuni, on Eurooppa kuin tilkkutäkki. Meillä työntekijät pysyvät omissa maissaan ja katselevat oman kielisiä uutisia. Kun Italiassa tulee kriisi, ovat sikäläiset poliitikot liemessä. Jos se kriisi tuleekin EU-liittovaltiossa, on Brysselin herralle kriisi pieni siellä monien joukossa. On selvää, että kriisin selvittämispaineet ovat suuremmat ongelman kotimaassa kuin kaukana sieltä.

 

Kansallisvaltioilla on myös omat varsin yhtenäiset mieltymyksensä. Suomessa saunotaan, käydään mökillä ja sitä rataa. Yhtenäisyys vahvistaa, yksimielisyys auttaa pitämään puolia. Kun yksimielisyys on avoimen ja värikkään keskustelun vapaatahtoinen oikeasti ymmärretty tulos, se on vahva kuin kivi.

 

Niin kauan kuin on nämä kansallisvaltiot omine kielineen, ei demokratia EU:ssa toteudu kuin haaveissa. Kun demokratialla on vaikeuksia kansallisvaltioissakin, on vaikea uskoa parempaa EU:n tasollakaan. Kun demokratia, kansan valta, ei toteudu, eroavat kansalaiset mielipiteineen heidän palkkaamistaan etujen ajajista. Ovatko eri maiden protestipuolueet tällaisen kehityksen yksi tulos?

 

Jos vastaus viimeiseen on (varsin ilmeisesti) kyllä, voidaan EU:n tulevaisuus demokraattisena yhteisönä nähdä protestiliikkeiden ja EU:n välisenä kamppailuna. EU sisältäisi itsessään siemenen tyytymättömyyteen.

 

Näet kansanvallan ydin on kansalaisen ja hänen edustajansa yhteys. Mitä paremmin he ymmärtävät toisiaan, sitä tyytyväisempi on kansalainen. Ymmärrys syntyy tiedosta, siitä että edustaja (tai vaikka virkamies) on kokenut saman kuin kansalainen ja että heillä on keskusteluyhteys sekä molemminpuolinen kunnioitus. EU:n parlamentissa suomalaisille erityisiä tilanteita yleisesti ottaen ymmärtää vain 13 edustajaa.

 

Kalsealla tavalla kuvaavaa tästä kunnioituksesta ja ymmärryksestä on, että monet EU-peluritkin näkevät MEP:ien vastuun kasvattamisen tärkeänä heillä olevan kansalaisyhteyden takia. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että muilla se puuttuu tai on vajaa. Siltä pohjalta he kuitenkin asioitasi hoitavat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Ari Hämäläinen

Voisit vielä kysyä mistä liittovaltiolle saadaan pätevät johtajat? Nykyiset johtajat eivät kykene ratkomaan jäsenvaltioiden huomattavasti yksinkertaisempiakaan ongelmia ja liittovaltio olisi rakenteena huomattavasti mutkikkaampi kuin yksikään EU:n jäsenmaista.

Saksalla näyttää menevän juuri nyt melko hyvin, siis saksalaisetko johtamaan koko Europpaa? Korpaali Hiltunen yritti tätä 1930-luvulla melko vaatimattomin tuloksin. Kuinka moni eurooppalainen haluaa nykypäivänä marssia Angelan tahdissa? Riittävätkö Angelalla paukut homman hoitamiseen? Epäilen.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kyllä, pointtisi on keskeinen Eurooppaa ajatellessa. Olen sitä itsekin usein miettinyt.

Jos piirisarjasta noustaan kansainväliseen liigaan, niin taso on piirisarjan luokkaa, mutta vahingot kansainväliset.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Periaatteessahan liittovaltiossa ei ole vikaa, mutta euroalueen 17 valtion liittovaltiossa on. Sen osaset ovat makroluvuissaan liian erilaisia. Espanjan (nuoriso)työttömyys, Kreikan julkinen velka tuotantoon nähden, työn tuottavuuden erot, lainakorkojen repeämät...

Kulttuuri- ja kielierot päälle, erisuuntiin vetävät hallinnot ja yhteiskuntarakenteiden erot. Yhteistä on niin hyvin vähän.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Jep, Eurooppa on yhtä eroa täynnä, vaikka onkin maailman mittakaavassa selkeä oma ryhmänsä. Silti erot ovat johtaneet siihen, että toiset elättävät ja toiset ovat elätettävinä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Varastit siis aiheeni otsikkoa myöten?

http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81013-mik...

No toivottavasti keskustelu jatkuu täällä, koska 464 kommenttia on jo liikaa keskustelun seuraamiseksi vaivatta.

Kielimuuri ei voi olla este, vert. Sveitsi.

Jaakko Tuononen

Euroopan yhdysvallat. Mutta ei suinkaan koko revohka, vaan: Saksa, Suomi, Ruotsi, Tanska, Viro, Belgia, Hollanti, Itävalta. Ehkä: Slovenia, Unkari, Islanti (jos saa taloutensa kuntoon). Britit ei halua olla Euroopassa, ja kun liikennekin on väärältä puolelta, niin jääkööt liittoon Irlannin ja Jenkkien kanssa. Norja pärjää omillaan, kun on öljyä. Norjalaisia ei yhteistyö kiinnosta.

Välimeren maat perustakoot oman unioninsa. Oliko tässä nyt kaikki? Suurin piirtein vanha Hansa-liitto + Itävalta.

Samaa mieltä kyllä siitä, että Alsio kirjoitti tästä aiheesta jo aiemmin. Mutta, eihän sillä mitään väliä. Ihan hyvä vaan, että näistä asioista keskustellaan.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kannatan myös Hansaa tms. Tosin sen muotoisena "unionina", että joka maa päättää ensisijaisesti itse asioistaan. Järkevät jutut lyövät kyllä läpi ilman keskusvallan pakottamistakin. Kun joka maa päättää asioistaan itse, on kaikilla omat kokeilunsa ja niistä parhaat voittavat. Prosessin tuloksena kaikki tiet tuli testattua ja paras valikoitui.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

:) Jep, tietoisesti. Otsikko oli lähinnä kielellistä leikkimistä. Lause sama, mutta sävy eri.

Jos italialaiset seuraavat vain italialaisia uutisia ja mediaa, eivät he muusta tiedä, eivätkä siten välitä. Samalla Brysselissä tulisi kääntää kaikki kaikilta kieliltä vaikkapa englanniksi, jotta ymmärtäisi joka maan tilanteen.

Hyvä esimerkki on, että välillä johtavat poliitikkommekaan eivät tiedä edes naapurimaiden tilanteista milloin missäkin asiassa. On selkeästi olemassa tietomuuri. Ei pelkästään kielen takia vaan siksi, että joka maassa seurataan omia asioita juuri kulttuurin itsensä johdosta.

Valta kansalle, eli lähelle meitä jokaista.

Jaakko Tuononen

Euroopan yhdysvalloissa jäi siis ongelmaksi Puola, Tzekki, Slovakia, Albania, Valkovenäjä, Moldova, Serbia, Bosnia.

Puola ilman muuta Euroopan yhdysvaltoihin. Mutta Puolan pitäisi luovuttaa Saksalle sen alueet. Turha on saksalaisia enää tuomita Hitlerin hallinnosta. Ja miten venäläiset saataisiin luovuttamaan Königstedtin alue takaisin Eurooppaan - en tiedä. Niin, ja Karjala ja Petsamo Suomelle? Rauha ja ystävyys tulee vain oikeudenmukaisuudesta.

Euroopan yhdysvaltojen suvereenia aluetta ovat siis: Königsted, Karjala, Petsamo, Salla. Jos vieras valta ei suosiolla poistu näiltä alueita, niin sitten pitää vaatia, uhata tai soitia. Sehän on suurvallan oikeus!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset