Euron turha pelastusyritys

Aina kun suuri joukko on yksimielinen tarvituista ratkaisuista monimutkaisen asian edessä, olisi syytä huolestua. Luultavasti yksimielisistä vain harva todella ymmärtää mitä mieltä on. On helppoa peesata ja vain istua junassa kuin hypätä pois.

Itseä epäilyttää, että eurosta tulee kaikkien aikojen kallein pelastusprojekti, myös tuloksiltaan. Millä erityisellä kompetenssilla niin väitän? En kai millään. Olen siis samalla viivalla euron puolustajien kanssa.

Enpä kuitenkaan halua lähteä isojen poikien peesijoukkoon. Ne samat kaverit perustivat euron puutteellisin vaatimuksin. He samat totesivat, että yli varojen eläminen on viisasta. He samat olivat sokeita lähestyvälle lamalle. Niin ikään he ovat, mm. Sixten Korkmanin ja Raimo Sailaksen toteamana, epäonnistuneet pahoin kriisin hoidossa. Tuolla ansioluettelolla herkempi kaveri vaihtaisi alaa.

Eurofiilit eivät vaihda alaa. He yrittävät entistä enemmän, josko mänty antaisi päälle periksi. Kun on olemassa ideologia harvalukuisen eliitin hallitsemasta kokonaisesta Euroopasta, on olemassa tahtoa tuhota rahaa aatteen edestä. Kun ensimmäisiä tukipaketteja sorvattiin, kykeni jo silloin sanomaan niiden olevan liian pieniä. Niin kävi. Silti laumasielut kuvittelivat hoitaneensa homman... huoh...

Kun Stubb piti Brüggessä suorastaan keskenkasvuisen ideologisen puheensa sekä toi julki ajatuksen AAA-maiden johtamasta euroalueesta, oli demokratia kynnysmattona. Sinänsä järkevä ajatus raha-asiat taitavien maiden johtamasta EU:sta kuulostaa toimivalta, mutta demokratian kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Nyt saksalais-ranskalainen eurokratia hamuaa lisää valtaa muiden asioista.

Mitä väliä kansanvallalla sitten nyt on?

Niin, eikö se riitä, että asiat hoituu? Mielestäni on selvää, että kun yksilöillä on ihmisoikeudet ja -vapaudet, myös kansakunnilla on sellaisia. Jos Kreikka haluaa sotkea raha-asiansa, olkoon heillä ja rahan lainaajilla siihen täysi vapaus. Se sama oikeus on meillä jokaisella ja me myös maksamme siitä tarvittaessa hinnan.

Näet, miksi meidän tulisi välittää heidän asioistaan enemmän kuin he itse? Miksemme ota ylivelkaantuneita aikuisia holhoukseen? 

Kummallisinta vallan keskittämishalussa on se, että epäsuorasti myönnetään, etteivät korkeasti koulutetut eurooppalaiset osaa hoitaa raha-asioitaan. Myönnetään myös, ettei siihen opita jatkossakaan. 

Peruspinnallisen poliitikon ensimmäinen ajatus ongelmien edessä onkin kieltää ongelmien aiheuttaminen. Se on ihan hyvä keino joskus, mutta kouluttaminen on vielä parempi. Se saa niin lapsen, nuoren kuin aikuisenkin (ja valtiot) kantamaan itse vastuuta, kun ymmärtää mikä kannattaa.

Ihmistä tulee arvioida tekojensa mukaan. Euroopan huippupoliitikkojen ratkaisut ovat alkeellisia "lisää rahaa"-ideoita ja kuten historia jo näyttää, ei näiden herrojen jäljissä ruoho kasva.

Itse kuvittelinkin aiemmin erheellisesti, että Euroopasta löytyy riittävästi fiksuja poliitikoita. Nyt en tiedä missä he ovat. Ehkeivät fiksut useinkaan valitse politiikkaa urakseen. Omissa silmissäni onkin alkanut kirkastua sinänsä selvän oloinen asia, että kansakuntien menestys kertoo poliitikoiden tason. Kun Pohjola peittoaa kerta toisensa jälkeen muun Euroopan, on yleisesti ottaen turha odottaa muualta suurempaa viisautta. Se on meidän käsissä.

Vuonna 1993 kannatin ajatusta EY:stä. Vuodessa kantani kääntyi ja tänä päivänä se on jyrkempi kuin koskaan. Usko poliitikoiden kykyyn ja tahtoon on mennyt. Ero EU:sta on Suomen pelastus. Yhteistyö Pohjoismaiden kanssa on Suomelle mutkaton tie. Valitaan meille sopiva porukka. Itsemme kaltainen.