Yhteiskunnasta Muutama sana

Jätänkö äänestämättä?

Ekan kierroksen voittaja oli odotettu. Toiselle kierrokselle on kolme vaihtoehtoa, joista yksi on äänestämättä jättäminen. Päällimmäisenä on ollut mielessä jättää ääni "talteen" uusia koitoksia varten. ;)

 

Soinin menestystä rasitti puheenjohtajuus ja loppuviikkojen vaalitaktikointi. Moni epäili presidentti-puheenjohtaja-yhdistelmän toimivuutta ja epäilytti se itseänikin, vaikka äänen annoin. Vaalitaktikointi olisi ollut tarpeen, koska halusin eurokriittisen ehdokkaan toiselle kierrokselle. Koska sellaisia vaihtoehtoja oli vain kolme (Soini, Väyrynen, Essayah), nyt on sormi suussa.

 

Väyrynen ei luonteena ole suosikkini, mutta annan pisteet kovasta ja menestyksellisestä vaalityöstä. Tarinaa maustaa myös keväinen pettymys eduskuntavaaleissa sekä oman puolueen johdon nihkeys (eli väheksyntä) presidenttiehdokkuutteen. Olikin mielenkiintoista kuunnella eilen Mari Kiviniemen vuolasta paraatipaikan tunnustusta puolueen kunniapuheenjohtajalle. Tosielämän saippuaoopperaa.

 

Haavisto-phenomenon, vihervasemmiston "vastajytky", taisi tulla lääkityksellisesti tarpeeseen ja hyvään aikaan. Jos se vähentää "Suomi on niiiin rasistinen maa"-pelotteluja, ovat kaikki voittajia. Oli toisaalta vilpittömästi kiva nähdä "citypuput" iloisina. Toivottavasti angsti helpotti. Itse kaveri puhuu fiksuja, mutta on mielestäni aika pehmeä. Eikä voi kiistää sitä, että epäilyttää aseistakieltäytyneen vihreän pro-armeijapuheet. Jos mielipiteet ovat todellisia, hyvä niin.

 

Lipposelle kävi, kuten ansaitsi. Tiuskiva leimaaja ei saa kansalta koskaan tukea. Tämä kaveri taisi omata eniten antipatioita ja luultavimmin juuri käytöksensä takia. Suomen kansa on oikeudenmukainen ja tolkku, tässä se kävi taas ilmi. Terveisiä Kataiselle, joka on kansan tolkkua virheellisesti epäillyt. Miksipä se tolkku mihinkään katoaisi sadunomaisesti? Demareilla on meneillään kuiva erämaakierros, kun suuresta puolueesta ei tuon suositumpaa ehdokasta löydy.

 

Niinistölle en mielelläni ääntäni anna. Vastustan Kataisen europolitiikkaa, enkä halua piiruakaan siimaa antaa. Presidentillä ei paljoa ole siinä politiikassa osaa, mutta kun ei ole osaa muutoinkaan oikein missään, ovat vaalit minulle yleinen poliittisen tahdon ilmaus. Sale on heitellyt aiemmin fiksuja kommentteja, järkeviä, mutta polttoaine niistä on loppunut. Saulin mielestä meidän kannattaa istua eurokriisin tunkiossa, kun kerran olemme sinne itsemme ajaneet. Ymmärrän sen, olihan hän Suomea euroon ajamassa. Etelä-Eurooppa tarvitsee oman euron ja ehkä se vielä tuleekin.

 

Muutama sana eurokriisistä...

 

En näe suurta väliä sillä, kuka presidenttinä ulkopolitiikkaa hoitaa. Tärkeämpää on kaikki muu. Miksikö sitten yksi eurokriisi on niin tärkeä? Juuri tänään sain nähdä pankkien välisten lainakorkojen olevan edelleen huippukorkealla. Se on merkki siitä, että kriisi on kaikkea muuta, muttei ohi. Samaan aikaan Federalistit Katainen ja Stubb ovat edesauttamassa Brysselin valtaa rahojemme ylle. Valta omiin asioihimme murenee kuin sokeripalasta muru kerrallaan. Me vastaamme kuitenkin seurauksista, joiden suuri ja pitkälti korjaamattomissa oleva aiheuttaja on eteläinen kulttuuri. Toinen ongelma, jonka kriisi on paljastanut, on johtajien lohduton kyvyttömyys. Ei pelkästään taloudellinen vaan myös johtamisen kyvyttömyys.

 

Yksikään pätevä yritysjohtaja ei kuvittele muuttavansa firmaa ilman työntekijöiden tukea. Euroopan johtajat sen sijaan kuvittelevat muuttavansa kokonaisia valtioita ilman kansojen tukea. Puhdas kyvyttömyys saa edes kuvittelemaan moista.

 

Velkakriisi saa huolestuneeksi, mutta kriisin syyt (vastuuttomat ja kyvyttömät johtajat) saavat pelokkaaksi. Kokonaisen mantereen johtajia on kuitenkin turha vaihtaa, koska varsinainen vika on itse maaperässä, mistä he nousevat. Koen, että ainoa vaihtoehto on taktinen vetäytyminen. Perusta on liian mätä.

 

Suomen kannattaisi palata pohjoismaiselle tielle Euroopan seikkailujen jälkeen. Se on iso asia ja siksi pidän sillä väliä myös näissä vaaleissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Lauri Korhonen

Paljon asiaa. Aimo annos mietittävää.

Käyttäjän hanante kuva
Hannu Kärkkäinen

Onneksi Presidentin valta on niin kuin eräs tunnettu puoluejohtaja kerran sanoi, enemmän olla maatalousnäyttelyissä mukana, vieraana tai näyttelyn avaajana.

En kannata missään tapauksessa Niinistön EU linjauksia tai Nato kantoja. Enemmän katson henkilöä edustamassa Suomea ja puhumassa yhteiskuntamme arvoista.

En kannata myöskään vihreitten liberaalia päihdepolitiikkaa, tai muita heidän arvoja. Olen täynnä kalliita hiilijalanjälkiä ja niiden aiheuttamia tarpeettomia kustannuksia.

Maatalousnäyttelyjen avaajana Niinistö täyttää huomattavasti paremmin paikkansa ja voi saada jopa kutsun moniin niihin maihin, joihin meillä on ollut porttikielto jo pitemmään aikaa. Toivon että presidentimme on tervetullut ja kutsuttu myös muuaalle kuin Ruotsiin valtionvierailulle.

Eli omien arvojeni pohjalyta kallistun Niinistön kannalle, surullsin mielin, mutta vain siksi että se on myös vastaääni tiettyjä arvoja vastaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset