Taikatemppu nimeltä kuntaliitos

Hallituksen ehdotus uusista kuntarajoista sanoo olevansa vapaaehtoinen. Muutkin ratkaisut ovat kuulemma mahdollisia, jos ovat parempia. No, mahtaakohan muiden ehdotukset olla hallituksen mielestä parempia kuin omat... sitä odotellessa.

On totta kai hyvä miettiä, kuinka toimittaisiin tehokkaammin. Kuntaliitos voi joskus auttaa, mutten usko niin kovinkaan usein olevan. Lehdet ovat laajoin artikkelein toitottaneet syitä liitoksille, mutten mantrojen lisäksi ole yhdestäkään niistä löytänyt yhtään syytä.

Mietitäänpä maalaisjärjellä. Näin on jo moni tehnytkin. Olkoon jollain kunnalla kokoaikainen virkailija, mutta töitä vain puoleksi ajaksi. Fiksua tehostamista olisi myydä joutilas aika toiselle kunnalle, osa-aikaistaa virkailija, ulkoistaa yritykselle tai toiselle kunnalle. Ainahan viimeinen ei onnistu. Työ voi olla tarve tehdä juuri siinä paikassa, jolloin mikään liitos ei siihen faktaan pure.

Kunnat ovat riippuvaisia valtion rahasta ja monet pienet kunnat muita enemmän. Se ei niinkään johdu suurista menoista per asukas vaan pienistä tuloista. Pienten kuntien menot ovat noin 6000 euro per asukas, kun suurempien menot ovat 5700. Silti sadan pienimmän kunnan joukosta 38 pääsee alle tämän.

Käytännössä kuntaliitos siirtäisi näiden pienten kuntien menot valtion sijaan toisen kunnan maksettavaksi. Otaksumani hallituksen pointti on tolkullinen: kunnan olisi hyvä pärjätä omillaan. Valitettavasti Suomesta ei sellaisia kuntia löydy Eurajokea, Kaskista, Espoota, Kauniaista ja Keravaa lukuunottamatta.

Yksi aika iso ongelma kuntaliitoseetoksessa on tiedon puute. Säästääkö kuntaliitos? Lääkettä kyllä myydään, mutta tehosta ei ole näyttöjä. Se taas on ylläpitänyt kuntien liitoshaluttomuutta, jota vaivaa lääkitään painostamisella ja lopulta pakolla. Että tällainen tietoyhteiskunta Suomi.

Yksi vaara liitoksissa on byrokratian lisääntyminen. Kun virkailijoita tarpeeksi lisätään yhteen, tarvitaan heille esimies. Paremmalla palkalla tietysti.

Liitokset heikentävät demokratiaa ja vievät palvelut liitetyistä kunnista. On selvää, ettei isoa keskuskuntaa sivukylän ongelmat paljon paina. Olennaista on huomata, etteivät tulot nouse rajapyykkejä roudaamalla. Mikään todellinen ei kunnassa muutu. Joitain palveluja aletaan tuottamaan kauempana ja siinä kaikki. Pienet kunnat eivät olekaan ongelma kansantaloudelle, koska ne ovat niin pieniä. Esimerkiksi yksin Vantaalla asuu Lapin verran ihmisiä.

Osmo Soininvaara näkeekin tärkeämmäksi suurten kuntien liitokset. Sekään ei näytä ihan ongelmattomalta. Vantaan ja Helsingin liitoshanke kariutui käsittääkseni mm. siksi, että Vantaan menot olisivat nousseet Helsingin tasolle. (Helsingin menot per asukas ovat aika korkeat, yli 7000 e.) Saavutetaanko näinkään hyötyjä? Suuruuden ekonomia on yksi hyvä periaate, muttei sekään ole tiirikka joka oveen.

Mitä sitten tarvitaan?

Ihan normaalia toiminnan kehittämistä, joka kuuluu jokaisen organisaation tehtäviin. Se joutilas virkailija voidaan pistää töihin ilman liitostakin, jos halutaan. Kunnat voivat ostaa ja tehdä yhdessä saadakseen halvemmalla. Monenlaisia mahdollisuuksia on. Ehkä yksi vaihtoehto voisi olla osittainen kuntaliitos, jossa ongelmalliset osa-alueet annetaan toisen kunnan hoidettavaksi kokonaan. Joku voisi myydä omia organisaatioratkaisujaan muille. Jos kunnissa ei ole tarpeeksi osaamista, siihen auttaa koulutus. Tieto edellä eteenpäin.