Aina kun suuri joukko on yksimielinen tarvituista ratkaisuista monimutkaisen asian edessä, olisi syytä huolestua. Luultavasti yksimielisistä vain harva todella ymmärtää mitä mieltä on. On helppoa peesata ja vain istua junassa kuin hypätä pois.
Itseä epäilyttää, että eurosta tulee kaikkien aikojen kallein pelastusprojekti, myös tuloksiltaan. Millä erityisellä kompetenssilla niin väitän? En kai millään. Olen siis samalla viivalla euron puolustajien kanssa.
Järkyttävää kuultavaa: eduskunta tekee päätöksen 14 miljardin takausvastuista, mutta todellisuudessa kyse on 28 miljardista ja ministeri Katainen ei vaivaudu korjaamaan vääriä tietoja.
Yleisesti Suomessa puhuttiin 14 miljardista, kuten asiaa seuranneet tietävät, mutta Katainen pysyi vaiti. Se on äärimmäisen huolestuttava piirre demokraattisessa maassa.
En suuremmin tuntein SDP:hen aiemmin suhtautunut, mutta vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Puhtaat ja todistettavissa olevat valheet vaalien tuoksinnoissa saivat jatkoa vihapuheorgioissa, joissa kukaan ei tiennyt mistä puhuttiin, mutta sapeli heilui sitäkin vapaammin.
Kreikka vakuuttelee, kenties ketään vakuuttamatta, että pystyssä pysytään. On syntynyt euroteatteri, jonka kaikki tietävät fiktioksi.
Ratkaisuksi ongelmiin sitkeästi jaksetaan esittää valvonnan lisäämistä. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu vaan vastuun jalkauttaminen. Kun jälkimmäinen onnistuu, ensimmäistä ei tarvita.
Etunenässä Katainen on ajamassa Suomea askel kerrallaan kohti EU-liittovaltiota. Kansanvaltaa halveksuen isosta asiasta ei asian ajajat juuri puhu. Koko aihe yritetään nollata väittämällä, ettei mitään liittovaltioistumista ole tapahtumassa ja jos on, se on pientä.
Pienistä puroista kasvaa kuitenkin virta ja sen liittovaltioihmisetkin tietävät. Jos jossain maassa olisi fiksu pääministeri, hän kannustaisi keskusteluun ja osallistuisi itsekin. Eikö vain? Entäs meillä?