Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Tue, 01 Jan 2019 23:02:55 +0200 fi Viharikokset Suomessa 2017 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266774-viharikokset-suomessa-2017 <p><strong>Lyhyt katsaus Poliisiammattikorkeakoulun <a href="https://www.polamk.fi/tki/projektihaku/viharikokset">viharikosraporttiin</a>.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Puolet <em>epäillyistä </em>viharikoksista oli sanallisia. Pahoinpitelyjä oli 28 % ja tappeluita 7 %. Yksilöidymmin rikoslajeja tarkastellen pahoinpitelyt nousevat yleisimmiksi, mutta toisaalta niiden määrä laski merkittävästi, 20 %. Myös vahingonteot vähenivät, jopa puoleen.</p><p>&nbsp;</p><p>Poikkeuksellista oli, että henkirikoksia oli kolme (kaksi ainakin lienee Turun puukotuksia). Laittomat uhkaukset vähenivät nekin reilun kymmenyksen, mutta kunnianloukkaukset lisääntyivät neljänneksen. Tähän lienee vaikuttanut juuri Turun isku, jonka jälkeen kirjattiin selvästi enemmän vihan motivoimia rikoksia. Henkirikosten (ja niiden yritysten) lisäksi vuoden 2017 erityispiirre on se, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan lisääntyi poliisien tilastoissa 334 %. Tämän täytyy olla seuraus vihapuhevalvonnan lisäämisestä netissä. Täten aiemmat vuodet eivät olisi tältä osin vertailukelpoisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Melkein puolet viharikoksista tapahtuu pääkaupunkiseudulla. Mielenkiintoisesti Lapissa ja Etelä-Pohjanmaalla epäiltyjä rikoksia on <em>kaikessa suhteessa </em>vähiten.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun tilastoa tarkastelee, on syytä huomioida, että vain osa (75 %) epäilyistä kohdistuu kantaväestöön. Joka kymmenes viharikos on vähemmistöön kuuluvan tekemä. Sekin on syytä tietää, että vain alle kolmesataa päätyy syyttäjälle.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Yhteenveto. </em>Poliitikot ja toimittajat tuntuvat pitävän kantaväestön vihasta kumpuavia sanoja suurimpana uhkana järjestykselle (ministeri Risikko on näin suoraan joskus todennutkin). Sanat eivät kuitenkaan ole johtaneet tekoihin, yleistyvään väkivaltaan, koska etnisen tai uskonnollisen vihan motivoima väkivalta väheni. Lisäksi viharikosten määrä on ylipäätään varsin vähäinen. Suomi on maailman rauhallisimpia maita ja ansio siitä kuuluu tietenkin maan asukkaille. Rauhallisen maan asukkaiden täytyy olla varsin rauhallisia. Heidän rauhattomien sanojen pelkäämiselle ei tuoreenkaan viharikostilaston pohjalta ole järkeviä perusteita. Koska näin johtavat päättäjämme kuitenkin pelkäävät, on vihervasemmiston tunteikas populismi ottanut niskalenkin rationaalisesta arvioinnista.</p><p>&nbsp;</p><p>Täten jouluaaton surmaajan maahanmuuttajataustan (tulokseton) piilottelu herättää lähinnä epäluottamusta poliisia ja valtamediaa kohtaan. Lisäksi luottamusta poliisiin vähentää epäonnistuminen Oulun raiskausringin epäiltyjen etsinnässä ja etsintäkuulutuksessa, vaikka kyse on ollut vakavista rikoksista. Poliisien puute ja poliisilaitoksen politisoituminen ovat omiaan rapauttamaan uskoa poliisiin ja samalla oikeusjärjestelmään. Poliitikoiden puheissa turvallisuus on tärkeää mutta arvopohjassa ei, silloin kun siitä pitäisi maksaa. Arvot ovat hukassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmisillä on tarpeita. Niiden täysi ohittaminen on hyödytöntä sekä haitallista. Nyt on herännyt kysymys, tekeekö poliisi työtään rasistikorttia ja yleisön reaktioita pelkäämättä. Kaiken tällaisen politisoitumisen uhreja ovat sivulliset. Ne, joille kerrotaan, ettei ole pelättävää, vaikka syytä olisi. Turvallisuus tulee ennen sosiaalis-esteettistä hygieniaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lyhyt katsaus Poliisiammattikorkeakoulun viharikosraporttiin.

 

Puolet epäillyistä viharikoksista oli sanallisia. Pahoinpitelyjä oli 28 % ja tappeluita 7 %. Yksilöidymmin rikoslajeja tarkastellen pahoinpitelyt nousevat yleisimmiksi, mutta toisaalta niiden määrä laski merkittävästi, 20 %. Myös vahingonteot vähenivät, jopa puoleen.

 

Poikkeuksellista oli, että henkirikoksia oli kolme (kaksi ainakin lienee Turun puukotuksia). Laittomat uhkaukset vähenivät nekin reilun kymmenyksen, mutta kunnianloukkaukset lisääntyivät neljänneksen. Tähän lienee vaikuttanut juuri Turun isku, jonka jälkeen kirjattiin selvästi enemmän vihan motivoimia rikoksia. Henkirikosten (ja niiden yritysten) lisäksi vuoden 2017 erityispiirre on se, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan lisääntyi poliisien tilastoissa 334 %. Tämän täytyy olla seuraus vihapuhevalvonnan lisäämisestä netissä. Täten aiemmat vuodet eivät olisi tältä osin vertailukelpoisia.

 

Melkein puolet viharikoksista tapahtuu pääkaupunkiseudulla. Mielenkiintoisesti Lapissa ja Etelä-Pohjanmaalla epäiltyjä rikoksia on kaikessa suhteessa vähiten.

 

Kun tilastoa tarkastelee, on syytä huomioida, että vain osa (75 %) epäilyistä kohdistuu kantaväestöön. Joka kymmenes viharikos on vähemmistöön kuuluvan tekemä. Sekin on syytä tietää, että vain alle kolmesataa päätyy syyttäjälle.

 

Yhteenveto. Poliitikot ja toimittajat tuntuvat pitävän kantaväestön vihasta kumpuavia sanoja suurimpana uhkana järjestykselle (ministeri Risikko on näin suoraan joskus todennutkin). Sanat eivät kuitenkaan ole johtaneet tekoihin, yleistyvään väkivaltaan, koska etnisen tai uskonnollisen vihan motivoima väkivalta väheni. Lisäksi viharikosten määrä on ylipäätään varsin vähäinen. Suomi on maailman rauhallisimpia maita ja ansio siitä kuuluu tietenkin maan asukkaille. Rauhallisen maan asukkaiden täytyy olla varsin rauhallisia. Heidän rauhattomien sanojen pelkäämiselle ei tuoreenkaan viharikostilaston pohjalta ole järkeviä perusteita. Koska näin johtavat päättäjämme kuitenkin pelkäävät, on vihervasemmiston tunteikas populismi ottanut niskalenkin rationaalisesta arvioinnista.

 

Täten jouluaaton surmaajan maahanmuuttajataustan (tulokseton) piilottelu herättää lähinnä epäluottamusta poliisia ja valtamediaa kohtaan. Lisäksi luottamusta poliisiin vähentää epäonnistuminen Oulun raiskausringin epäiltyjen etsinnässä ja etsintäkuulutuksessa, vaikka kyse on ollut vakavista rikoksista. Poliisien puute ja poliisilaitoksen politisoituminen ovat omiaan rapauttamaan uskoa poliisiin ja samalla oikeusjärjestelmään. Poliitikoiden puheissa turvallisuus on tärkeää mutta arvopohjassa ei, silloin kun siitä pitäisi maksaa. Arvot ovat hukassa.

 

Ihmisillä on tarpeita. Niiden täysi ohittaminen on hyödytöntä sekä haitallista. Nyt on herännyt kysymys, tekeekö poliisi työtään rasistikorttia ja yleisön reaktioita pelkäämättä. Kaiken tällaisen politisoitumisen uhreja ovat sivulliset. Ne, joille kerrotaan, ettei ole pelättävää, vaikka syytä olisi. Turvallisuus tulee ennen sosiaalis-esteettistä hygieniaa.

]]>
12 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266774-viharikokset-suomessa-2017#comments Rasismi Viharikokset Tue, 01 Jan 2019 21:02:55 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266774-viharikokset-suomessa-2017
Valtamedian valeuutisia perussuomalaisista ja punavihreän kuplan kriisi http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265909-valtamedian-valeuutisia-perussuomalaisista-ja-punavihrean-kuplan-kriisi <p><strong>Valtamedian toimittajilla kiehuu soppa kuumana, kun perussuomalaisista ja muista aatteensa vastaisista asioista uutisoivat. Valheet vilisevät. Tässä tuorein kooste, jos on jäänyt huomaamatta:</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Valheita, virheitä ja harhaanjohtamista</strong></p><p>Yle väitti Ykkösaamussa Jussi Halla-ahon käyneen 6.12. natsien marssin lähtöpaikalla. Näin ei ollut vaan oikea kulkue oli&nbsp; 612. Uutisessa lyötiin perätön natsileima Halla-ahon imagoon ja se <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10543860">korjattiin </a>mutta väärä tarina jäi varmasti elämään monien mieliin - väärästä mielikuvasta puhumattakaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Iltalehti puolestaan <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b956c28b-4286-4558-9aba-6892c48690cf">väitti</a>, että kansanedustaja Olli Immonen olisi poistettu Linnan juhlista. Häntä ei poistettu, kuten linkistä selviää. Väärä tarina jäi varmasti kiertämään.</p><p>&nbsp;</p><p>Ylen toimittajat kirjoittivat mielikuviin vetoavan lokaavan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10533611">artikkelin </a>perussuomalaisten muka natsikytköksistä. Facebookista löytyy tuhansien jäsenten ryhmä, Kansallismielisten liittouma, johon kuului kolme kansanedustajaa. Jotkut näistä tuhansista jäsenistä olivat natseja ja jotkut kommentoivat mahdollisesti rasistisesti. Näitä kahta komponenttia apunaan käyttäen toimittajat loivat mielikuvaa, että nämä kansanedustajat itsekin olisivat tai tukisivat ehkä sellaista. Kansanedustajista yksi oli libanonilaisen naisen kanssa naimisissa oleva Mika Raatikainen, joka <a href="https://www.suomenuutiset.fi/kategoria/politiikka/page/2/">antoi toimittajille kunnon &quot;luunapin&quot; </a>(oma kielikuvani): &quot;Olen tasan varmasti puolustanut enemmän esimerkiksi muslimeja ihan oikeissa vaaratilanteissa kuin koko muu eduskunta yhteensä.&quot; Hän on työskennellyt Lähi-Idässä ja mm. kouluttanut irakilaisia poliiseja.</p><p>&nbsp;</p><p>Turun Sanomat väitti aluksi, että puhemiesneuvosto moitti kansanedustaja Ville Taviota verratessaan EU:ta natsi-Saksaan mutta <a href="https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4416227/Yle+Puhemiesneuvosto+kasitteli+kansanedustaja+Tavion+natsivertausta++rangaistuksia+ei+ole+kuitenkaan+tulossa">muutti </a>otsikon myöhemmin, moitteita ei ollut annettu. Typerää historiatonta tekopyhyyttä eduskunnassa riitti, kun Tavion &quot;natsikorttia&quot; taivasteltiin, vaikka korttia olivat käyttäneet monet muutkin ties kuinka paljon, myös Pekka Haavisto.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun muistetaan vielä Markku Huuskon <a href="https://www.suomenuutiset.fi/kategoria/politiikka/page/2/">antama esto</a> Uuden Suomen Puheenvuoroon Laura Huhtasaarelle perättömästä väitteestä, voi todeta punavihermedian käyvän vaalien alla kovaa sotaa Perussuomalaisia vastaan. Huhtasaaren väitteen perättömyyttä ei voi kunnolla todeta, koska se oli sen verran väljä mutta kyseessä oli luultavimmin veruke aiheen takia. Toimittajilla on paine saada mieluisa vaalitulos ja intuitiivisesti kaikki tekaistutkin jutut käyvät kivetykseksi sillä tiellä. Tahra uhriin jää, vaikkei totta olisikaan. Tahra toimittajien maineelle on sitäkin sitkeämpi.</p><p>&nbsp;</p><p>Erityisesti puna-Ylelle näyttää <a href="https://yle.fi/aihe/termi/freebase/m04swx/valimeri">olevan vaikea kertoa</a>, että Välimerellä <a href="https://missingmigrants.iom.int/region/mediterranean?migrant_route%5B%5D=1376">kuolee vähemmän</a> ihmisiä, koska vihervasemmistolaisten &quot;meritaksit&quot; on estetty.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Valtamedia on väitteistään huolimatta poliittinen. </em>Amerikoissa mediataloja sijoitellaan luotettavuuden ja poliittisen suuntautumisen mukaan kaavioon: <a href="https://www.adfontesmedia.com/media-bias-chart-3-1-minor-updates-based-constructive-feedback/">ensimmäinen</a>, <a href="https://thecentraltrend.com/34077/opinion/editorials/media-bias-in-todays-world/">toinen</a> ja <a href="https://www.commdiginews.com/entertainment/sharyl-attkisson-charting-media-bias-2017-edition-87969/">kolmas</a>. Suomen median kannalta mielenkiintoista on, että taajaan lähteenä käytetty vasemmistoliberaali CNN on arvioissa vähintään jossain määrin <em>epäluotettava</em>. On ymmärrettävää, vaikkei hyväksyttävää, että vasemmistolaiset toimittajat suosivat vasemmistolaista lähdettä. Erityiseksi ongelmaksi asia muodostuu, kun alkuperäinen lähde on vääristynyt.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kritiikki mediaa ja punavihreää kuplaa kohtaan kasvaa</strong></p><p>Yksi mielipide suomalaisten toimittajien ja mediatalojen alennustilasta on toimittaja-kirjailija Maria Asunnalla, joka erosi Journalistiliitosta. Hän kritisoi <a href="https://www.facebook.com/maria.dammert/posts/2388507194554047">tässä </a>mediaa monin perustein ja tiivistää kantansa näin:<br /><br />&quot;en olisi ikinä uskonut näkeväni aikaa, jolloin perinteinen mediamme julkaisee näin mittavasti propagandaa, mielipiteenmuokkausta ja jopa valeuutisia, - ja jättää samalla julkaisematta yleisesti erittäin merkityksellistä tietoa.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Toimittajakuntaa laajemmin ylipäätään koko punavihreä kupla on alkanut ahdistaa osaa jäsenistään. Eron &quot;punavihreään liikkeeseen&quot; ovat ottaneet eduskunnassa Vihreiden sihteerinä toiminut juristi, <a href="https://www.verkkouutiset.fi/juristi-kirjailija-varoittaa-pyrkimyksista-kitkea-vihapuhetta/">Jarkko Tontti</a>, entinen kansanedustaja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5643057">Eero Paloheimo</a> ja kulttuurialalta <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9624830">Pirkko Saisio</a>. Kaikkien syyt ovat käytännössä samoja, mistä perussuomalaiset ovat punavihreitä kritisoineet. Erityisesti mielenkiintoinen on sananvapausjuristi Jarkko Tontin näkemys: sananvapauslakeja tulisi höllentää. Tiukkoja lakejamme kummastellaan lännessä - ja samaan aikaan toiset (alan amatöörit) haluavat kiristyksiä!</p><p>&nbsp;</p><p>Tuoreeltaan maltillinen Pekka Haavisto väläytti mahdollisuudella hallitustaipaleesta Perussuomalaisten kanssa. Häneltä se voisikin onnistua, mutta maailmaa nähneen pistivät kuriin (jos pistivät) kotoisesti impivaaraa henkivät änkyrät Ville Niinistö ja Emma Kari. He uhosivat jotain ihmisoikeuksista ja arvoista tietämättä varmasti itsekään mitä tarkoittivat. Kaikki sen näkivät, mutta politiikka on <a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3707881-panu-raatikainen-paskapuhetta">p*skapuhetta </a>ja saa voimansa siitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Haaviston väläytys saattaa olla strategisesti viisas, vaikka olisikin varsin intuitiivinen. Vihervasemmisto on maalannut itsensä ahtaaseen nurkkaan monissa oikeistopopulistien kysymyksissä ja jos sieltä pois haluaa, on matka aloitettava joskus. Niin ikään, ei ole maalle eduksi, että media vuoden 1918 tapaan syventää kuilua kansalaisten kesken, vaikkei tyyli niin pahoin kärjistynyttä nyt ole.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lopuksi</strong> täytyy huomauttaa, että olen itsekin todennut ääneen hyvin samankaltaiset sanat kuin Maria Asunta. En olisi aikoinaan uskonut, että Suomen media on vielä joskus näin propagandistinen kuin nyt. Tuntuu hämmentävältä miettiä sitä, kun itsekin kasvoin kuvitellen maan medioineen luotettavaksi. Joudun muuttamaan Suomi-kuvaani. Uskomukseni on, että paha vain pahenee. Osa ihmisistä omaa fasistisia luonteenpiirteitä siinä, etteivät siedä samassa määrin kuin muut erilaisia mielipiteitä. Jotta helpommin sietäisi eri tavoin ajattelevia, tulee myös uskoa oikean mielipiteen aikanaan voittavan. Näin eivät monet toimittajat(kaan) selvästikään näytä ajattelevan. Usko länsimaisiin arvoihin ei kestä, kun koetellaan. Se on merkki pinnallisesta arvojen ymmärtämisestä. Mitä pahemmin vasemmistoliberaali arvohegemonia murtuu, sitä aggressiivisemmin toimittajat sitä puolustavat.</p><p>&nbsp;</p><p>Aiempia juttuja siitä, mitä toimittajat olivat jättäneet kertomatta <a href="http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264017-mita-jai-toimittajilta-taas-kertomatta-tassa-pari-juttua">tässä</a> ja <a href="http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262858-tata-toimittajat-eivat-halua-sinun-tietaa-trumpista">tässä</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtamedian toimittajilla kiehuu soppa kuumana, kun perussuomalaisista ja muista aatteensa vastaisista asioista uutisoivat. Valheet vilisevät. Tässä tuorein kooste, jos on jäänyt huomaamatta:

 

Valheita, virheitä ja harhaanjohtamista

Yle väitti Ykkösaamussa Jussi Halla-ahon käyneen 6.12. natsien marssin lähtöpaikalla. Näin ei ollut vaan oikea kulkue oli  612. Uutisessa lyötiin perätön natsileima Halla-ahon imagoon ja se korjattiin mutta väärä tarina jäi varmasti elämään monien mieliin - väärästä mielikuvasta puhumattakaan.

 

Iltalehti puolestaan väitti, että kansanedustaja Olli Immonen olisi poistettu Linnan juhlista. Häntä ei poistettu, kuten linkistä selviää. Väärä tarina jäi varmasti kiertämään.

 

Ylen toimittajat kirjoittivat mielikuviin vetoavan lokaavan artikkelin perussuomalaisten muka natsikytköksistä. Facebookista löytyy tuhansien jäsenten ryhmä, Kansallismielisten liittouma, johon kuului kolme kansanedustajaa. Jotkut näistä tuhansista jäsenistä olivat natseja ja jotkut kommentoivat mahdollisesti rasistisesti. Näitä kahta komponenttia apunaan käyttäen toimittajat loivat mielikuvaa, että nämä kansanedustajat itsekin olisivat tai tukisivat ehkä sellaista. Kansanedustajista yksi oli libanonilaisen naisen kanssa naimisissa oleva Mika Raatikainen, joka antoi toimittajille kunnon "luunapin" (oma kielikuvani): "Olen tasan varmasti puolustanut enemmän esimerkiksi muslimeja ihan oikeissa vaaratilanteissa kuin koko muu eduskunta yhteensä." Hän on työskennellyt Lähi-Idässä ja mm. kouluttanut irakilaisia poliiseja.

 

Turun Sanomat väitti aluksi, että puhemiesneuvosto moitti kansanedustaja Ville Taviota verratessaan EU:ta natsi-Saksaan mutta muutti otsikon myöhemmin, moitteita ei ollut annettu. Typerää historiatonta tekopyhyyttä eduskunnassa riitti, kun Tavion "natsikorttia" taivasteltiin, vaikka korttia olivat käyttäneet monet muutkin ties kuinka paljon, myös Pekka Haavisto.

 

Kun muistetaan vielä Markku Huuskon antama esto Uuden Suomen Puheenvuoroon Laura Huhtasaarelle perättömästä väitteestä, voi todeta punavihermedian käyvän vaalien alla kovaa sotaa Perussuomalaisia vastaan. Huhtasaaren väitteen perättömyyttä ei voi kunnolla todeta, koska se oli sen verran väljä mutta kyseessä oli luultavimmin veruke aiheen takia. Toimittajilla on paine saada mieluisa vaalitulos ja intuitiivisesti kaikki tekaistutkin jutut käyvät kivetykseksi sillä tiellä. Tahra uhriin jää, vaikkei totta olisikaan. Tahra toimittajien maineelle on sitäkin sitkeämpi.

 

Erityisesti puna-Ylelle näyttää olevan vaikea kertoa, että Välimerellä kuolee vähemmän ihmisiä, koska vihervasemmistolaisten "meritaksit" on estetty.

 

Valtamedia on väitteistään huolimatta poliittinen. Amerikoissa mediataloja sijoitellaan luotettavuuden ja poliittisen suuntautumisen mukaan kaavioon: ensimmäinen, toinen ja kolmas. Suomen median kannalta mielenkiintoista on, että taajaan lähteenä käytetty vasemmistoliberaali CNN on arvioissa vähintään jossain määrin epäluotettava. On ymmärrettävää, vaikkei hyväksyttävää, että vasemmistolaiset toimittajat suosivat vasemmistolaista lähdettä. Erityiseksi ongelmaksi asia muodostuu, kun alkuperäinen lähde on vääristynyt.

 

Kritiikki mediaa ja punavihreää kuplaa kohtaan kasvaa

Yksi mielipide suomalaisten toimittajien ja mediatalojen alennustilasta on toimittaja-kirjailija Maria Asunnalla, joka erosi Journalistiliitosta. Hän kritisoi tässä mediaa monin perustein ja tiivistää kantansa näin:

"en olisi ikinä uskonut näkeväni aikaa, jolloin perinteinen mediamme julkaisee näin mittavasti propagandaa, mielipiteenmuokkausta ja jopa valeuutisia, - ja jättää samalla julkaisematta yleisesti erittäin merkityksellistä tietoa."

 

Toimittajakuntaa laajemmin ylipäätään koko punavihreä kupla on alkanut ahdistaa osaa jäsenistään. Eron "punavihreään liikkeeseen" ovat ottaneet eduskunnassa Vihreiden sihteerinä toiminut juristi, Jarkko Tontti, entinen kansanedustaja Eero Paloheimo ja kulttuurialalta Pirkko Saisio. Kaikkien syyt ovat käytännössä samoja, mistä perussuomalaiset ovat punavihreitä kritisoineet. Erityisesti mielenkiintoinen on sananvapausjuristi Jarkko Tontin näkemys: sananvapauslakeja tulisi höllentää. Tiukkoja lakejamme kummastellaan lännessä - ja samaan aikaan toiset (alan amatöörit) haluavat kiristyksiä!

 

Tuoreeltaan maltillinen Pekka Haavisto väläytti mahdollisuudella hallitustaipaleesta Perussuomalaisten kanssa. Häneltä se voisikin onnistua, mutta maailmaa nähneen pistivät kuriin (jos pistivät) kotoisesti impivaaraa henkivät änkyrät Ville Niinistö ja Emma Kari. He uhosivat jotain ihmisoikeuksista ja arvoista tietämättä varmasti itsekään mitä tarkoittivat. Kaikki sen näkivät, mutta politiikka on p*skapuhetta ja saa voimansa siitä.

 

Haaviston väläytys saattaa olla strategisesti viisas, vaikka olisikin varsin intuitiivinen. Vihervasemmisto on maalannut itsensä ahtaaseen nurkkaan monissa oikeistopopulistien kysymyksissä ja jos sieltä pois haluaa, on matka aloitettava joskus. Niin ikään, ei ole maalle eduksi, että media vuoden 1918 tapaan syventää kuilua kansalaisten kesken, vaikkei tyyli niin pahoin kärjistynyttä nyt ole.

 

Lopuksi täytyy huomauttaa, että olen itsekin todennut ääneen hyvin samankaltaiset sanat kuin Maria Asunta. En olisi aikoinaan uskonut, että Suomen media on vielä joskus näin propagandistinen kuin nyt. Tuntuu hämmentävältä miettiä sitä, kun itsekin kasvoin kuvitellen maan medioineen luotettavaksi. Joudun muuttamaan Suomi-kuvaani. Uskomukseni on, että paha vain pahenee. Osa ihmisistä omaa fasistisia luonteenpiirteitä siinä, etteivät siedä samassa määrin kuin muut erilaisia mielipiteitä. Jotta helpommin sietäisi eri tavoin ajattelevia, tulee myös uskoa oikean mielipiteen aikanaan voittavan. Näin eivät monet toimittajat(kaan) selvästikään näytä ajattelevan. Usko länsimaisiin arvoihin ei kestä, kun koetellaan. Se on merkki pinnallisesta arvojen ymmärtämisestä. Mitä pahemmin vasemmistoliberaali arvohegemonia murtuu, sitä aggressiivisemmin toimittajat sitä puolustavat.

 

Aiempia juttuja siitä, mitä toimittajat olivat jättäneet kertomatta tässä ja tässä.

]]>
54 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265909-valtamedian-valeuutisia-perussuomalaisista-ja-punavihrean-kuplan-kriisi#comments Mediakritiikki Perussuomalaiset Punavihreä kupla Valeuutiset Sat, 15 Dec 2018 18:33:39 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265909-valtamedian-valeuutisia-perussuomalaisista-ja-punavihrean-kuplan-kriisi
Rikkooko Facebook lakia? http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265684-rikkooko-facebook-lakia <p><strong>EU velvoitti someyhtiöt uhkasakoin &quot;jälkisensuuriin&quot; vihapuheen takia. Ajatus, että yksityiset yritykset valvovat ihmisten sanomisia on irvokas mutta totta. Oli alusta alkaen selvää, ettei amatöörimäinen järjestely voi onnistua ongelmitta.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Pelot kävivät toteen. Yritysten &quot;jälkisensoreille&quot; on helpompaa poistaa ilmiannettuja sanojia ja sanomisia kuin jättää nähtäville. Mitä väljemmät ohjeet työntekijöille on ja mitä epäammattimaisempia he taustoiltaan ovat, sitä epävarmempia he ovat. Se saa työntekijän kaipaamaan turvaa ja niin hän hakeutuu turvallisimmalle näkemälleen polulle. Se on tällä hetkellä ilmiannetun viestin tai tilin poistaminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Someyhtiöt omistavat alustansa, joten niillä on paljon määräysvaltaa (mutta myös vastuuta) sen suhteen. Ne eivät saa kuitenkaan rikkoa lakia, kuten syrjiä. Aiemmin jälkisensuuria ei samassa määrin ollut ja osasyy lienee se, ettei yhtiö ensisijaisesti ole vastuussa itsenäisen ihmisen tekemisistä. Tätä linjausta on muutettu. Kun kansanedustajaehdokkaan (Jenna Simula) sivu ja viestejä poistettiin, astuttiin korkean kynnyksen yli. Syy, miksi näin tehtiin, näyttää pahasti kyseenalaiselta mutten sitä tässä jutussa arvioi, vaikka mielenkiintoinen aihe olisi. Todettakoon lyhyesti, että somessa kuohuu, kun ihmiset ihmettelevät syitä julkaisujensa jälkisensurointiin. Ei ole ihmettelyn aihe, jos yksittäiset ihmiset ihmettelevät mutta jos niin tekevät lukuisat, on se viite siitä, että jotain on pielessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Toimiva demokratia vaatii laajaa sananvapautta mutta jälkisensoreiden yleissivistys ja ammattiosaaminen eivät riitä sen arvostamiseen ja arviointiin. Uhka on vakava ja ikävä särö suomalaisessa demokratiassa. Erikoisesti tilanteesta ovat vastuussa Suomen ulkopuoliset tahot: EU uhkasakkoineen ja ylikansalliset someyhtiöt. Kumpikaan taho ei edusta demokratian parhaimpia sovellutuksia, joten korkeinta aiheen ymmärrystäkään heiltä ei voi odottaa - mutta heillä on valtaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olemme tässä, koska someyhtiöiden rooli on ollut epäselvä. He tarjoavat alustan mutta millä säännöillä? Vertailuparina voi käyttää perinteisiä lehtiä, jotka ovat tarjonneet palstan lukijoilleen mutta vain &quot;sensuurin&quot; kautta. Syrjiä ei saa, mutta kuka on voinut valvoa mitä on jäänyt julkaisematta? Toisaalta yrityksellä pitää olla määräysvaltaa siihen, mitä julkaisee. Someyhtiöiden alustat ovat toisenlainen maailma. Käyttäjät vastaavat itse julkaisemisesta ja julkaisujen määrä on massiivinen. Tästä seuraa, että somealusta on selvästi lähempänä esimerkiksi kaupungin tarjoamaa julkista toria kuin yksityisen lehden lukijapalstaa. Jos ei ole oikeutta estää jotakuta ilmaisemasta itseään torilla, ei sitä tule olla somessakaan. Ei ainakaan, jos sillä on poliittista merkitystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Sensuurin roolikin on nykyään toinen. Kirjapainon valtakaudella joko julkaistiin tai ei. Jälkeenpäin sensurointi olisi ollut hankalaa kirjojen metsästystä. Nykyään muutamien nappien painalluksin voidaan poliitikon jo julkaistut viestit piilottaa. Se tekee siitä merkittävän vallan välineen. Jenna Simulan tapauksessa yleisöä oli satoja tuhansia, kun entisaikojen kirjojen painokset olivat varsin vaatimattomia (toki yksittäisilläkin kirjoilla saattoi olla suuri vaikutus).</p><p>&nbsp;</p><p>Kiteytettynä sanomalehti on perustettu lehden itsensä julkaisuja varten, kun taas somekanava on käyttäjien julkaisuja varten. Näin ollen lehden lukijapalsta on vain pieni lisäpalvelu mutta somettaminen on someyhtiön pääpalvelu (ja US muuten sijoittuu jonnekin näiden väliin). Koska kukaan ja mikään ei saa olla epäreilu, ei somekanavakaan saa syrjiä ja rajoittaa sananvapautta laittomasti. Nakkikioskikaan ei saa syrjiä ihmisryhmiä etnisen tai poliittisen syyn takia. Se, että Rane ei pääse Pertsan nakkikioskille, ei nälkään tapa. Facebookin kohdalla on tarpeen arvioida, voiko se tappaa poliitikon uran. Jos ehdokas ei tule valituksi, koska ei saa ilmaista poliittista viestiään tai edustaa itseään ollenkaan, voidaan Facebook arvioida merkittäväksi demokraattisen vallan käyttäjäksi mutta olematta itse lainkaan demokraattinen. Jos tämä edellä mainittu Facebookissa kielletty poliittinen viesti olisi sallittu muualla yhteiskunnassa, olisi meillä vaaleihin merkittävästi vaikuttamassa yksityinen yhtiö valtiona valtiossa. Venäjän informaatiovaikuttamisesta puhutaan ja syytä on puhua myös somekanavien vallankäytöstä.</p><p>&nbsp;</p><p>Koska someyhtiöiden jälkisensuuri näyttää painottuneen ns. oikeistopopulisteihin, punavihermedia ja poliittiset kilpailijat hyväksyvät länsimaisen sananvapauden arvon rikkomisen hiljaisesti nyt ja jatkossa. Poliittisessa kilpailussa demokratia loataan ensimmäisenä, eivätkä pinnalliset toimittajat ja poliitikot mieti seurauksia - länsimaisista arvoista puhumattakaan. Elämässä mikään ei kuitenkaan ole ilmaista. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus muistetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Me emme tosiasiassa tiedä varmasti onko Facebook toiminut laittomasti ja perustuslakia rikkoen. Mielipiteitä on mutta tilanne on oikean tuomioistuimen päätöstä vailla. On syytä vakavasti miettiä sananvapauden kannalta, kelle somen jälkisensuuri oikeasti kuuluu ja kelle ei sekä millä säännöillä. Villi länsi kaipaa seriffiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU velvoitti someyhtiöt uhkasakoin "jälkisensuuriin" vihapuheen takia. Ajatus, että yksityiset yritykset valvovat ihmisten sanomisia on irvokas mutta totta. Oli alusta alkaen selvää, ettei amatöörimäinen järjestely voi onnistua ongelmitta.

 

Pelot kävivät toteen. Yritysten "jälkisensoreille" on helpompaa poistaa ilmiannettuja sanojia ja sanomisia kuin jättää nähtäville. Mitä väljemmät ohjeet työntekijöille on ja mitä epäammattimaisempia he taustoiltaan ovat, sitä epävarmempia he ovat. Se saa työntekijän kaipaamaan turvaa ja niin hän hakeutuu turvallisimmalle näkemälleen polulle. Se on tällä hetkellä ilmiannetun viestin tai tilin poistaminen.

 

Someyhtiöt omistavat alustansa, joten niillä on paljon määräysvaltaa (mutta myös vastuuta) sen suhteen. Ne eivät saa kuitenkaan rikkoa lakia, kuten syrjiä. Aiemmin jälkisensuuria ei samassa määrin ollut ja osasyy lienee se, ettei yhtiö ensisijaisesti ole vastuussa itsenäisen ihmisen tekemisistä. Tätä linjausta on muutettu. Kun kansanedustajaehdokkaan (Jenna Simula) sivu ja viestejä poistettiin, astuttiin korkean kynnyksen yli. Syy, miksi näin tehtiin, näyttää pahasti kyseenalaiselta mutten sitä tässä jutussa arvioi, vaikka mielenkiintoinen aihe olisi. Todettakoon lyhyesti, että somessa kuohuu, kun ihmiset ihmettelevät syitä julkaisujensa jälkisensurointiin. Ei ole ihmettelyn aihe, jos yksittäiset ihmiset ihmettelevät mutta jos niin tekevät lukuisat, on se viite siitä, että jotain on pielessä.

 

Toimiva demokratia vaatii laajaa sananvapautta mutta jälkisensoreiden yleissivistys ja ammattiosaaminen eivät riitä sen arvostamiseen ja arviointiin. Uhka on vakava ja ikävä särö suomalaisessa demokratiassa. Erikoisesti tilanteesta ovat vastuussa Suomen ulkopuoliset tahot: EU uhkasakkoineen ja ylikansalliset someyhtiöt. Kumpikaan taho ei edusta demokratian parhaimpia sovellutuksia, joten korkeinta aiheen ymmärrystäkään heiltä ei voi odottaa - mutta heillä on valtaa.

 

Olemme tässä, koska someyhtiöiden rooli on ollut epäselvä. He tarjoavat alustan mutta millä säännöillä? Vertailuparina voi käyttää perinteisiä lehtiä, jotka ovat tarjonneet palstan lukijoilleen mutta vain "sensuurin" kautta. Syrjiä ei saa, mutta kuka on voinut valvoa mitä on jäänyt julkaisematta? Toisaalta yrityksellä pitää olla määräysvaltaa siihen, mitä julkaisee. Someyhtiöiden alustat ovat toisenlainen maailma. Käyttäjät vastaavat itse julkaisemisesta ja julkaisujen määrä on massiivinen. Tästä seuraa, että somealusta on selvästi lähempänä esimerkiksi kaupungin tarjoamaa julkista toria kuin yksityisen lehden lukijapalstaa. Jos ei ole oikeutta estää jotakuta ilmaisemasta itseään torilla, ei sitä tule olla somessakaan. Ei ainakaan, jos sillä on poliittista merkitystä.

 

Sensuurin roolikin on nykyään toinen. Kirjapainon valtakaudella joko julkaistiin tai ei. Jälkeenpäin sensurointi olisi ollut hankalaa kirjojen metsästystä. Nykyään muutamien nappien painalluksin voidaan poliitikon jo julkaistut viestit piilottaa. Se tekee siitä merkittävän vallan välineen. Jenna Simulan tapauksessa yleisöä oli satoja tuhansia, kun entisaikojen kirjojen painokset olivat varsin vaatimattomia (toki yksittäisilläkin kirjoilla saattoi olla suuri vaikutus).

 

Kiteytettynä sanomalehti on perustettu lehden itsensä julkaisuja varten, kun taas somekanava on käyttäjien julkaisuja varten. Näin ollen lehden lukijapalsta on vain pieni lisäpalvelu mutta somettaminen on someyhtiön pääpalvelu (ja US muuten sijoittuu jonnekin näiden väliin). Koska kukaan ja mikään ei saa olla epäreilu, ei somekanavakaan saa syrjiä ja rajoittaa sananvapautta laittomasti. Nakkikioskikaan ei saa syrjiä ihmisryhmiä etnisen tai poliittisen syyn takia. Se, että Rane ei pääse Pertsan nakkikioskille, ei nälkään tapa. Facebookin kohdalla on tarpeen arvioida, voiko se tappaa poliitikon uran. Jos ehdokas ei tule valituksi, koska ei saa ilmaista poliittista viestiään tai edustaa itseään ollenkaan, voidaan Facebook arvioida merkittäväksi demokraattisen vallan käyttäjäksi mutta olematta itse lainkaan demokraattinen. Jos tämä edellä mainittu Facebookissa kielletty poliittinen viesti olisi sallittu muualla yhteiskunnassa, olisi meillä vaaleihin merkittävästi vaikuttamassa yksityinen yhtiö valtiona valtiossa. Venäjän informaatiovaikuttamisesta puhutaan ja syytä on puhua myös somekanavien vallankäytöstä.

 

Koska someyhtiöiden jälkisensuuri näyttää painottuneen ns. oikeistopopulisteihin, punavihermedia ja poliittiset kilpailijat hyväksyvät länsimaisen sananvapauden arvon rikkomisen hiljaisesti nyt ja jatkossa. Poliittisessa kilpailussa demokratia loataan ensimmäisenä, eivätkä pinnalliset toimittajat ja poliitikot mieti seurauksia - länsimaisista arvoista puhumattakaan. Elämässä mikään ei kuitenkaan ole ilmaista. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus muistetaan.

 

Me emme tosiasiassa tiedä varmasti onko Facebook toiminut laittomasti ja perustuslakia rikkoen. Mielipiteitä on mutta tilanne on oikean tuomioistuimen päätöstä vailla. On syytä vakavasti miettiä sananvapauden kannalta, kelle somen jälkisensuuri oikeasti kuuluu ja kelle ei sekä millä säännöillä. Villi länsi kaipaa seriffiä.

]]>
7 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265684-rikkooko-facebook-lakia#comments Demokratia Facebook Jälkisensuuri Some ja politiikka Tue, 11 Dec 2018 19:55:29 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265684-rikkooko-facebook-lakia
Lyhyesti yksinkertaiset ohjeet kansanedustajille Suomen kuntoon saattamiseksi http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264674-lyhyesti-yksinkertaiset-ohjeet-kansanedustajille-suomen-kuntoon-saattamiseksi <p><strong>Tee Se Itse -paketti valtion kunnostamiseksi. Kymmeniä vuosia rempallaan olleet asiat helposti kuntoon.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>1. <em>Ikääntyneet kuntosalille </em>ja liikkumaan. Lihakset vahvistuvat, joten kaatumiset vähenevät, ryhti ja kyky liikkua paranee. Lisäksi aivot piristyvät isojen lihasten treenaamisesta ja muiden treenaajien tapaamisesta. Pitkällä tähtäimellä ikääntyneet pysyvät pidempään terveinä, joten <strong>hoitokulut laskevat. </strong>Näin tehdään jo ja tämä toimii.</p><p>2. <em>Yli 6 kuukautta työttömänä olleet kouluun </em>tai keikkahommiin. Opiskella pitäisi voida a) 25 opintopisteen erikoistumisjaksoja omalta alalta ja mahdollisuuksien mukaan projektitöinä ja harjoitteluina yrityksiin, ellei b) vaihda kokonaan alaa. Vaihtoehtoisesti voisi tietenkin tutkia kokonaan uutta c) tohtorikoulutettavana. Yhtenä esimerkkinä mekaanikko voisi opiskella sähköalaa taipumusten salliessa, joka olisi monipuolisuudessaan kova vahvuus. Opiskeluun sisältyisi joka viikko ohjattua työn hakua. Yritysten kanssa yhdessä tekeminen avaisi ovia työpaikan saamiseksi. d) Työttömät siirtyisivät julkisen hallinnon ja/tai yksityisten omistamiin konsultointi- ja keikkayhtiöihin.</p><p>Kun työtön tekee kokoajan jotain päätoimisesti, työnantajilla ei ole syytä epäillä häntä syrjäytyneeksi ja samalla osaamisen osalta kilpailukyky kehittyy siinä missä työllisilläkin, eivätkä mahdollisuudet kilpailla työpaikoista heikkene.</p><p>3. <em>Syrjäytyneet kuntoutukseen.</em> Osa työttömistä ei kykene työntekoon täysipainoisesti. Fyysinen ja henkinen terveys on rapautunut työttömyyden tai muun syyn takia, joten ne tulee tietenkin pistää kuntoon sikäli kuin mahdollista. Nyt aivan liian moni vain on. Suomi ei huolehdi omistaan.</p><p>4. <em>Matalan kynnyksen varhaista apua </em>ongelmissa oleville perheille. Kun toimitaan ajoissa, ongelmat eivät pahene ja kasaudu. Näin myös lapset säästyvät ongelmien seurauksilta. Näin paikoin on jo.</p><p>5. <em>Tukihenkilö</em> syrjäytymisvaarassa olevalle nuorille. Tukihenkilö ohjaisi elämässä eteenpäin ja auttaisi ymmärtämään ongelmia ratkaisuineen, jottei nuori ainakaan täysin vapaasti ajautuisi elämän karikkoihin. Näitäkin on.</p><p>6. <em>Maahanmuuttajakoulu. </em>Tänne tulleiden koulutustarpeet arvioitaisiin ja opetettaisiin suomen kieli, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Työttömät olisivat kokoaikaisessa koulutuksessa. Jotta olisi oikeutettu työttömyysturvaan, pitäisi olla mukana.</p><p>7. <em>Sosiaalituet yhteen. </em>Tästä puhutaankin jo. Suurin osa tuista on jotakuinkin samansuuruisia, mutta jokainen jotain vastiketta vastaan. Summat voi tasata samoiksi ja niputtaa koko hoidon yhdeksi tueksi. Näin ei tule väliinputoamisia ja pyrkimyksestä työllistyä tai parantaa työllistymisen mahdollisuuksia ei enää rangaista.</p><p>8. <em>Kuntien palvelut sosiaalisiin ja terveysongelmiin saman katon alle. </em>Usein yhden ongelman omaavalla on muitakin ongelmia, joten saadaan yhdellä käynnillä vietyä asioita eteenpäin. Tätäkin toteutetaan jo (kuuluisaa integraatiota sote-uudistuksesta).</p><p>&nbsp;</p><p>Tyypillisesti monia yllä olevia toteutetaan jo jossain. Ihmisten ongelmat ne niitä julkisen hallinnon kustannuksia aiheuttavat ja yllä olevat pureutuvat niihin. Ongelma usein on, ettei yllä mainittuja ole koko maassa tai toteutus on puolinaista. Tarvitsemme systemaattisuutta ja kattavuutta. Tähän liittyy <em>hankesalku</em><em>n </em>johtaminen. On näet niin, että maa on pullollaan toteutettuja ruohonjuuritason pikkuhankkeita siellä ja täällä. Niitä onnistuu ja epäonnistuu kokoajan siellä ja täällä. Niitä syntyy ja kuolee ylhäältä annettujen almujen mukaan. Se on ongelma. Kukaan ei ole johtanut kokonaisuutta. Jos jokin uusi tapa tai palvelu <em>todistettavasti </em>onnistuu riittävän hyvin, se pitää vakiinnuttaa ja levittää koko Suomeen. Tätä varten on valtiolla <a href="https://vm.fi/hankesalkku">seurantaa </a>nyttemmin kehitetty.</p><p>Tärkeintä hankesalkun johtamisessa on selvittää hyöty ja muuttaa hyvät hankkeet normaaleiksi toimintatavoiksi. Ydin on, että hyvä saa rahaa tarpeeksi.</p><p>Vuosien varrella olleiden uutisointien perusteella johtaminen on ollut retuperällä. On haaskattu valtavasti hankkeissa tuotettua inhimillistä pääomaa (toimivia ideoita) tappamalla projektit rahahanat sulkemalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen käyttänyt toistuvasti esimerkkinä Nokiaa. Monet pienet hankkeet ovat verrannollisia kännykän kehitysprojekteihin. Tässä maassa nämä julkisen sektorin &quot;kännykänkehitysprojektit&quot; tuloksineen on kaivettu maakuoppaan, koska rahan myöntäjiä ei ole kiinnostanut. On hyvä kysyä, onko tällä maalla varaa olla panostamatta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tee Se Itse -paketti valtion kunnostamiseksi. Kymmeniä vuosia rempallaan olleet asiat helposti kuntoon.

 

1. Ikääntyneet kuntosalille ja liikkumaan. Lihakset vahvistuvat, joten kaatumiset vähenevät, ryhti ja kyky liikkua paranee. Lisäksi aivot piristyvät isojen lihasten treenaamisesta ja muiden treenaajien tapaamisesta. Pitkällä tähtäimellä ikääntyneet pysyvät pidempään terveinä, joten hoitokulut laskevat. Näin tehdään jo ja tämä toimii.

2. Yli 6 kuukautta työttömänä olleet kouluun tai keikkahommiin. Opiskella pitäisi voida a) 25 opintopisteen erikoistumisjaksoja omalta alalta ja mahdollisuuksien mukaan projektitöinä ja harjoitteluina yrityksiin, ellei b) vaihda kokonaan alaa. Vaihtoehtoisesti voisi tietenkin tutkia kokonaan uutta c) tohtorikoulutettavana. Yhtenä esimerkkinä mekaanikko voisi opiskella sähköalaa taipumusten salliessa, joka olisi monipuolisuudessaan kova vahvuus. Opiskeluun sisältyisi joka viikko ohjattua työn hakua. Yritysten kanssa yhdessä tekeminen avaisi ovia työpaikan saamiseksi. d) Työttömät siirtyisivät julkisen hallinnon ja/tai yksityisten omistamiin konsultointi- ja keikkayhtiöihin.

Kun työtön tekee kokoajan jotain päätoimisesti, työnantajilla ei ole syytä epäillä häntä syrjäytyneeksi ja samalla osaamisen osalta kilpailukyky kehittyy siinä missä työllisilläkin, eivätkä mahdollisuudet kilpailla työpaikoista heikkene.

3. Syrjäytyneet kuntoutukseen. Osa työttömistä ei kykene työntekoon täysipainoisesti. Fyysinen ja henkinen terveys on rapautunut työttömyyden tai muun syyn takia, joten ne tulee tietenkin pistää kuntoon sikäli kuin mahdollista. Nyt aivan liian moni vain on. Suomi ei huolehdi omistaan.

4. Matalan kynnyksen varhaista apua ongelmissa oleville perheille. Kun toimitaan ajoissa, ongelmat eivät pahene ja kasaudu. Näin myös lapset säästyvät ongelmien seurauksilta. Näin paikoin on jo.

5. Tukihenkilö syrjäytymisvaarassa olevalle nuorille. Tukihenkilö ohjaisi elämässä eteenpäin ja auttaisi ymmärtämään ongelmia ratkaisuineen, jottei nuori ainakaan täysin vapaasti ajautuisi elämän karikkoihin. Näitäkin on.

6. Maahanmuuttajakoulu. Tänne tulleiden koulutustarpeet arvioitaisiin ja opetettaisiin suomen kieli, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Työttömät olisivat kokoaikaisessa koulutuksessa. Jotta olisi oikeutettu työttömyysturvaan, pitäisi olla mukana.

7. Sosiaalituet yhteen. Tästä puhutaankin jo. Suurin osa tuista on jotakuinkin samansuuruisia, mutta jokainen jotain vastiketta vastaan. Summat voi tasata samoiksi ja niputtaa koko hoidon yhdeksi tueksi. Näin ei tule väliinputoamisia ja pyrkimyksestä työllistyä tai parantaa työllistymisen mahdollisuuksia ei enää rangaista.

8. Kuntien palvelut sosiaalisiin ja terveysongelmiin saman katon alle. Usein yhden ongelman omaavalla on muitakin ongelmia, joten saadaan yhdellä käynnillä vietyä asioita eteenpäin. Tätäkin toteutetaan jo (kuuluisaa integraatiota sote-uudistuksesta).

 

Tyypillisesti monia yllä olevia toteutetaan jo jossain. Ihmisten ongelmat ne niitä julkisen hallinnon kustannuksia aiheuttavat ja yllä olevat pureutuvat niihin. Ongelma usein on, ettei yllä mainittuja ole koko maassa tai toteutus on puolinaista. Tarvitsemme systemaattisuutta ja kattavuutta. Tähän liittyy hankesalkun johtaminen. On näet niin, että maa on pullollaan toteutettuja ruohonjuuritason pikkuhankkeita siellä ja täällä. Niitä onnistuu ja epäonnistuu kokoajan siellä ja täällä. Niitä syntyy ja kuolee ylhäältä annettujen almujen mukaan. Se on ongelma. Kukaan ei ole johtanut kokonaisuutta. Jos jokin uusi tapa tai palvelu todistettavasti onnistuu riittävän hyvin, se pitää vakiinnuttaa ja levittää koko Suomeen. Tätä varten on valtiolla seurantaa nyttemmin kehitetty.

Tärkeintä hankesalkun johtamisessa on selvittää hyöty ja muuttaa hyvät hankkeet normaaleiksi toimintatavoiksi. Ydin on, että hyvä saa rahaa tarpeeksi.

Vuosien varrella olleiden uutisointien perusteella johtaminen on ollut retuperällä. On haaskattu valtavasti hankkeissa tuotettua inhimillistä pääomaa (toimivia ideoita) tappamalla projektit rahahanat sulkemalla.

 

Olen käyttänyt toistuvasti esimerkkinä Nokiaa. Monet pienet hankkeet ovat verrannollisia kännykän kehitysprojekteihin. Tässä maassa nämä julkisen sektorin "kännykänkehitysprojektit" tuloksineen on kaivettu maakuoppaan, koska rahan myöntäjiä ei ole kiinnostanut. On hyvä kysyä, onko tällä maalla varaa olla panostamatta?

]]>
3 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264674-lyhyesti-yksinkertaiset-ohjeet-kansanedustajille-suomen-kuntoon-saattamiseksi#comments Syrjäytyminen Työttömyys Sat, 24 Nov 2018 16:34:11 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264674-lyhyesti-yksinkertaiset-ohjeet-kansanedustajille-suomen-kuntoon-saattamiseksi
Kuolemmeko me suomalaiset oikeasti sukupuuttoon? http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264346-kuolemmeko-me-suomalaiset-oikeasti-sukupuuttoon <p><strong>Nyt on kohuttu syntyvyyden laskusta, minkä katsotaan uhkaavan koko kansan tulevaisuutta. Synnytyssairaalat kiinni, eläkejärjestelmät romuksi ja tietenkin se joku kestävyysvaje.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Se on totta, syntyvyys on laskenut varsin häijyn näköisesti 2011 alkaen. Huomio on syystäkin kiinnittynyt siihen. Ongelma on, etteivät ainakaan argumentoineet tiedä syytä ilmiöön. Kannattaa lisäksi katsoa kyseistä käyrää myös taaemmas. Vuosina 1993-2002 syntyvyys laski saman verran, noin 10000 lasta. Sen jälkeen syntyvyys nousi 2003-2010 puolet takaisin. Voimme siis todeta syntyvyyden vaihtelevan kausittain, eikä se ole vain laskenut mutta myös <em>noussut</em> vuosikausia 2000-luvulla.</p><p>&nbsp;</p><p>Syntyvyys on laskenut jyrkästi joka vuosikymmenenä paitsi 2000-luvulla ja aina kun on ollut laskua, on myös ollut nousua. Todella pitkässä historian tarkastelussa huomataan myös jotain muuta. Syntyneiden määrä lähti trendinä ensimmäisen kerran laskuun 1910. Suomi on siis koko itsenäisen historiansa ollut suuria ikäluokkia huomioon ottamatta laskevan syntyvyyden kansakunta, mikä ei ole poikkeavaa. Suurten ikäluokkien jälkeen palasimme 70-luvulla pitkäaikaiselle trendilinjalle. Syntyvyyden aleneminen on ollut vuosikymmen toisensa jälkeen maltillisempaa. Ilmeisesti jonkinlainen &quot;luonnollinen&quot; perustaso on löytymässä.</p><p>&nbsp;</p><p>Suuret ikäluokat olivat iso poikkeus ja mielenkiintoista on havaita, milloin se aikakausi loppui. Niin kävi tasan silloin, kun lapsentekoikäisiä aikuisia muutti suurina joukkoina Ruotsiin. Vastaavasti 1900-luvun alusta ensimmäiseen maailmansotaan saakka Suomesta muutti kymmenen kaksikymmentä tuhatta vuosittain Amerikkaan. Hekin lapsentekoikäisiä. Kun synnyttäjät vähenivät, se mahtoi osaltaan vähentää syntyneiden määrääkin 1910 alkaen. 30-luvun lama puolestaan laski syntyvyyden silloisen historian matalimmaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Parhaiten tähän artikkeliin liitetyistä tilastoista syntyvyyteen korreloi kantasuomalaisten nuorten naisten nettomaahanmuutto. Se on ollut pakkasella 0-2000 hlöä vuosittain vuodesta 1991 ja aina eniten kun syntyvyyskin on matala. Juuri kantasuomalaisille äideille on niitä lapsia syntynyt tällä vuosikymmenellä vähemmän. <strong>Kun nuoret naiset muuttavat maasta, syntyvyys notkahtaa. </strong>Heidän muutto maasta on vilkastunut tämän vuosikymmenen.&nbsp; Syntyvyyden osalta pitää huomioida toinenkin komponentti, eli ulkomaalaistaustaiset naiset (mm. venäläisiä). Heitä muutti Suomeen yhä enemmän koko 2000-luvun mutta tasaantuen 2010-luvulla eli laskevan syntyvyyden aikana. Naisten nettomaahanmuutto oli heidän (useimmin venäläisten) ansiosta selvästi positiivinen ja ulkomaalaistaustaiset äidit tekivät yli 6500 lasta 2016 ja määrä on lisääntynyt järkähtämättä koko 2000-luvun. 13 % syntyneistä lapsista tuli 2016 ulkomaalaistaustaiselle äidille. Heidän tausta joukkona on hyvin kirjava. Ns. muun kielisten ryhmä on yleisin.</p><p>&nbsp;</p><p>Voitaneen lopuksi todeta, että kantasuomalaisten nuorten naisten innokas muutto maasta ja ulkomaalaisten nuorten naisten tasaantunut maahanmuutto näyttävät laskevan syntyvyyttä. Historian tarkastelussa kurjat olot vievät lapsihaluja. Nykyään epävarmuutta luovat julkisen sektorin määräaikaistehtailut ja kitsastelu naisten palkkaamisessa ylipäätään. <em>Pelasta kansan tulevaisuus, anna naiselle töitä.</em></p><p>Joka tapauksessa nähnemme käänteen syntyvyydessä, kuten tähänkin saakka joka kerta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt on kohuttu syntyvyyden laskusta, minkä katsotaan uhkaavan koko kansan tulevaisuutta. Synnytyssairaalat kiinni, eläkejärjestelmät romuksi ja tietenkin se joku kestävyysvaje.

 

Se on totta, syntyvyys on laskenut varsin häijyn näköisesti 2011 alkaen. Huomio on syystäkin kiinnittynyt siihen. Ongelma on, etteivät ainakaan argumentoineet tiedä syytä ilmiöön. Kannattaa lisäksi katsoa kyseistä käyrää myös taaemmas. Vuosina 1993-2002 syntyvyys laski saman verran, noin 10000 lasta. Sen jälkeen syntyvyys nousi 2003-2010 puolet takaisin. Voimme siis todeta syntyvyyden vaihtelevan kausittain, eikä se ole vain laskenut mutta myös noussut vuosikausia 2000-luvulla.

 

Syntyvyys on laskenut jyrkästi joka vuosikymmenenä paitsi 2000-luvulla ja aina kun on ollut laskua, on myös ollut nousua. Todella pitkässä historian tarkastelussa huomataan myös jotain muuta. Syntyneiden määrä lähti trendinä ensimmäisen kerran laskuun 1910. Suomi on siis koko itsenäisen historiansa ollut suuria ikäluokkia huomioon ottamatta laskevan syntyvyyden kansakunta, mikä ei ole poikkeavaa. Suurten ikäluokkien jälkeen palasimme 70-luvulla pitkäaikaiselle trendilinjalle. Syntyvyyden aleneminen on ollut vuosikymmen toisensa jälkeen maltillisempaa. Ilmeisesti jonkinlainen "luonnollinen" perustaso on löytymässä.

 

Suuret ikäluokat olivat iso poikkeus ja mielenkiintoista on havaita, milloin se aikakausi loppui. Niin kävi tasan silloin, kun lapsentekoikäisiä aikuisia muutti suurina joukkoina Ruotsiin. Vastaavasti 1900-luvun alusta ensimmäiseen maailmansotaan saakka Suomesta muutti kymmenen kaksikymmentä tuhatta vuosittain Amerikkaan. Hekin lapsentekoikäisiä. Kun synnyttäjät vähenivät, se mahtoi osaltaan vähentää syntyneiden määrääkin 1910 alkaen. 30-luvun lama puolestaan laski syntyvyyden silloisen historian matalimmaksi.

 

Parhaiten tähän artikkeliin liitetyistä tilastoista syntyvyyteen korreloi kantasuomalaisten nuorten naisten nettomaahanmuutto. Se on ollut pakkasella 0-2000 hlöä vuosittain vuodesta 1991 ja aina eniten kun syntyvyyskin on matala. Juuri kantasuomalaisille äideille on niitä lapsia syntynyt tällä vuosikymmenellä vähemmän. Kun nuoret naiset muuttavat maasta, syntyvyys notkahtaa. Heidän muutto maasta on vilkastunut tämän vuosikymmenen.  Syntyvyyden osalta pitää huomioida toinenkin komponentti, eli ulkomaalaistaustaiset naiset (mm. venäläisiä). Heitä muutti Suomeen yhä enemmän koko 2000-luvun mutta tasaantuen 2010-luvulla eli laskevan syntyvyyden aikana. Naisten nettomaahanmuutto oli heidän (useimmin venäläisten) ansiosta selvästi positiivinen ja ulkomaalaistaustaiset äidit tekivät yli 6500 lasta 2016 ja määrä on lisääntynyt järkähtämättä koko 2000-luvun. 13 % syntyneistä lapsista tuli 2016 ulkomaalaistaustaiselle äidille. Heidän tausta joukkona on hyvin kirjava. Ns. muun kielisten ryhmä on yleisin.

 

Voitaneen lopuksi todeta, että kantasuomalaisten nuorten naisten innokas muutto maasta ja ulkomaalaisten nuorten naisten tasaantunut maahanmuutto näyttävät laskevan syntyvyyttä. Historian tarkastelussa kurjat olot vievät lapsihaluja. Nykyään epävarmuutta luovat julkisen sektorin määräaikaistehtailut ja kitsastelu naisten palkkaamisessa ylipäätään. Pelasta kansan tulevaisuus, anna naiselle töitä.

Joka tapauksessa nähnemme käänteen syntyvyydessä, kuten tähänkin saakka joka kerta.

]]>
0 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264346-kuolemmeko-me-suomalaiset-oikeasti-sukupuuttoon#comments Alhainen syntyvyys Nettomaahanmuutto Sun, 18 Nov 2018 07:49:00 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264346-kuolemmeko-me-suomalaiset-oikeasti-sukupuuttoon
Analyysi: kaupungistuminen kiihtyy vs. tilastot http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264328-analyysi-kaupungistuminen-kiihtyy-vs-tilastot <p><strong>Julkisuudessa on jälleen useaan kertaan uutisoitu kaupungistumisen <em>kiihtyvän </em>Suomessa. Mitä kertovat tilastot?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tässä muutama esimerkki tuoreista ulostuloista:</p><p>Erkki Heikkinen, <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/asuntomarkkinoilla-ei-ole-hiipumisen-merkkeja-kaupungistuminen-tulee-kiihtymaan-edelleen/801eb038-c1f3-3286-b573-ce22a5fcdb74">Kiinteistömaailma</a>: &quot;Kaupungistuminen tulee kiihtymään edelleen.&quot;</p><p>Juhana Brotherus, <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/suomen-elpyminen-kesti-vuosikymmenen-vuoden-2008-finanssikriisin-menetykset-on-nyt-kuitattu-200661326">Hypo</a>: &quot;Kasvun kolme keskeisintä tukipilaria ovat kuitenkin maailmantalous, vertailukohdan vaisuus ja kaupungistumisen kiihtyminen.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Maailmanpankin tarjoama tilasto vuodesta 1960 alkaen kertoo kaupunkiväestön lisääntyvän vuosi vuodelta suhteellisesti vähemmän ja vähemmän (<a href="https://data.worldbank.org/indicator/SP.URB.GROW?end=2017&amp;locations=FI&amp;start=1960&amp;view=chart">kuva 1</a>). Yksinkertainen selitys on, että kaupunkien ulkopuolella asuu vähemmän ihmisiä, joten on vähemmän muuttajiakin. <a href="https://data.worldbank.org/indicator/SP.URB.TOTL.IN.ZS?end=2017&amp;locations=FI&amp;start=1960&amp;view=chart">Kuva 2</a> puolestaan kertoo kaupungeissa asuvien osuuden kasvaneen vuodesta 1990 alkaen selvästi hitaammin kuin aiemmin ja on viime vuosina ollut vieläkin hitaampaa. Kuvasta selviää myös kansainvälisten mittareiden mukainen kaupungistumisaste Suomessa, mikä keikkuu jo 85 % tienoilla. Suomessa, kuten olen useasti tuonut esiin, käytetään erheellistä mittaria kaupungistumisesta, kuten <a href="https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/kaupungistuminen-viimeaikainen-ilmio-vai-pitkaan-jatkunut-kehityskulku">täällä</a>. Jostain syystä tämä ero ei ilmeisesti häiritse tai saa miettimään syytä siihen. (Syyhän on erilainen tilastointitapa, josta olen aiemmin <a href="http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/06/12/suomi-on-pohjolan-kaupungistunein-maa">kirjoittanut</a>.)</p><p>&nbsp;</p><p>Voisiko sitten Uusimaa imuroida maakunnat tyhjiksi, vaikka koko Suomen tason tilastot näyttävät toista? <a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/sq/f879f4ab-0414-4d8a-8acc-222467dab65f">Kuvasta 3 </a>nähdään, että suomalaistaustaisia on muuttanut Uudellemaalle sangen samoissa määrin 90-luvulta lähtien. Nousukausina muutetaan useammin ja laskukausina vähemmän ja eniten muista suurista kaupungeista. Sen sijaan ulkomaalaistaustaiset muuttavat kiihtyvään tahtiin maakunnista Uudellemaalle, kuten ulkomailtakin. Edes Helsingin seutukunnan absoluuttinen väkiluku ei näytä <a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/sq/501d366b-ec2c-4040-8de5-2634e73dbf5a">kuvan 4</a> mukaan kasvavan sen jyrkemmin kuin ennenkään vaan varsin suoraviivaisesti ja siitä yhä enemmän on ulkomaalaistaustaisia. Molemmista voidaan menneiden perusteella ennustaa, että suomalaisten muutto Uudellemaalle hiipuu seuraavan taantuman ja työtarjonnan hiipumisen myötä mutta vastaavasti ulkomaalaistaustaisten muutto kiihtyy työtarjonnasta riippumattomasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteenvetona voidaan todeta, että innokkaasta saarnaamisesta huolimatta kaupungistuminen ei <em>kiihdy</em> Suomessa ainakaan yllä mainittujen keskeisten tilastojen perusteella. Myytistä olisi syytä luopua oikean tilannekuvan takia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkisuudessa on jälleen useaan kertaan uutisoitu kaupungistumisen kiihtyvän Suomessa. Mitä kertovat tilastot?

 

Tässä muutama esimerkki tuoreista ulostuloista:

Erkki Heikkinen, Kiinteistömaailma: "Kaupungistuminen tulee kiihtymään edelleen."

Juhana Brotherus, Hypo: "Kasvun kolme keskeisintä tukipilaria ovat kuitenkin maailmantalous, vertailukohdan vaisuus ja kaupungistumisen kiihtyminen."

 

Maailmanpankin tarjoama tilasto vuodesta 1960 alkaen kertoo kaupunkiväestön lisääntyvän vuosi vuodelta suhteellisesti vähemmän ja vähemmän (kuva 1). Yksinkertainen selitys on, että kaupunkien ulkopuolella asuu vähemmän ihmisiä, joten on vähemmän muuttajiakin. Kuva 2 puolestaan kertoo kaupungeissa asuvien osuuden kasvaneen vuodesta 1990 alkaen selvästi hitaammin kuin aiemmin ja on viime vuosina ollut vieläkin hitaampaa. Kuvasta selviää myös kansainvälisten mittareiden mukainen kaupungistumisaste Suomessa, mikä keikkuu jo 85 % tienoilla. Suomessa, kuten olen useasti tuonut esiin, käytetään erheellistä mittaria kaupungistumisesta, kuten täällä. Jostain syystä tämä ero ei ilmeisesti häiritse tai saa miettimään syytä siihen. (Syyhän on erilainen tilastointitapa, josta olen aiemmin kirjoittanut.)

 

Voisiko sitten Uusimaa imuroida maakunnat tyhjiksi, vaikka koko Suomen tason tilastot näyttävät toista? Kuvasta 3 nähdään, että suomalaistaustaisia on muuttanut Uudellemaalle sangen samoissa määrin 90-luvulta lähtien. Nousukausina muutetaan useammin ja laskukausina vähemmän ja eniten muista suurista kaupungeista. Sen sijaan ulkomaalaistaustaiset muuttavat kiihtyvään tahtiin maakunnista Uudellemaalle, kuten ulkomailtakin. Edes Helsingin seutukunnan absoluuttinen väkiluku ei näytä kuvan 4 mukaan kasvavan sen jyrkemmin kuin ennenkään vaan varsin suoraviivaisesti ja siitä yhä enemmän on ulkomaalaistaustaisia. Molemmista voidaan menneiden perusteella ennustaa, että suomalaisten muutto Uudellemaalle hiipuu seuraavan taantuman ja työtarjonnan hiipumisen myötä mutta vastaavasti ulkomaalaistaustaisten muutto kiihtyy työtarjonnasta riippumattomasti.

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että innokkaasta saarnaamisesta huolimatta kaupungistuminen ei kiihdy Suomessa ainakaan yllä mainittujen keskeisten tilastojen perusteella. Myytistä olisi syytä luopua oikean tilannekuvan takia.

]]>
2 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264328-analyysi-kaupungistuminen-kiihtyy-vs-tilastot#comments Kaupungistuminen Valeuutiset Sat, 17 Nov 2018 09:56:32 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264328-analyysi-kaupungistuminen-kiihtyy-vs-tilastot
Mitä jäi toimittajilta taas kertomatta? Tässä pari juttua http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264017-mita-jai-toimittajilta-taas-kertomatta-tassa-pari-juttua <p><strong>Oletko kuullut, että työvoiman saatavuusharkinnasta on tehty tutkimus? Jos et, syyksi voi todeta sen, että aatemedia on vaiennut sen kuoliaaksi.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Suomen Perusta <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisut/">julkaisi </a>aiheesta tutkimuksen viime kuun lopulla. Aihe on ajankohtainen ja vähän väliä uutisissa, joten tutkimus porautuu oikeaan aikaan oikeaan asiaan. Se myös ampuu alas lukuisia joko tietoisesti tai tietämättömyydessä levitettyjä myyttejä. Pääarkkitehdit väärien tietojen levittämisessä ovat olleet Juha Sipilä ja Petteri Orpo. Pääasiallisia löytöjä tutkimuksesta ovat:</p><p><strong>Vahvistui </strong>se, että saatavuusharkintaa sovelletaan todellakin vain halpaan ja ylitarjottuun työvoimaan, kuten siivoojiin. Saatavuusharkinnan poisto EI siksi paranna lainkaan huippuosaajien saamista maahan. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Maahan tuodaan jatkuvasti osaajia ilman saatavuusharkintaa. Oma ongelmansa on se, ettei viranomaisia ole riittävästi käsittelevässä oleskelulupia mutta Orpo ja Sipilän poikahan ne voivat asian hoitaa kuntoon.</p><p><strong>Havaittiin </strong>se, että työn perässä maahan tulleista osa päätyy jossain vaiheessa työttömäksi, eikä enää näytä saavan työtä. Ryhmänä heidän työllisyytensä täten huononee ajan saatossa.</p><p><strong>Työn perässä tulleiden </strong>perässä tulevat puolisot ja heidän työllisyytensä on yleensä huono.</p><p>Tutkimus siis osoitti, että koko saatavuusharkintakeskustelu osaajista on ohi ampuvaa hömppää, jota johtavat etenkin hallituksemme johtohahmot ja että työn perässä tulijoita perheineen valuu työttömiksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Toinen ohitettu asia: tapaus Kavanaughin jälkinäytös</strong></p><p><strong>Mitä tulee Brett Kavanaughin syyttäjiin</strong>, niistä Julie Swetnick näyttää tekaisseen oman tarinansa. Niin ikään hän on itse <a href="https://dailycaller.com/wp-content/uploads/2018/09/Julie-Swetnick-WebTrends.pdf">ollut syytettynä </a>seksuaalisesta ahdistelusta ja väärennöksestä. Oikeus totesi hänen myös mustamaalanneen julkisesti työnantajaansa. Swetnickin tapaan myös Judy Munro-Leighton,&nbsp;liberaaliaktivistiksi kuvattu, <a href="https://www.breitbart.com/politics/2018/11/02/brett-kavanaugh-rape-accuser-admits-she-made-up-her-story-doj-fbi/">tekaisi </a>tarinansa (tutkintaraportti s. 26). Itse päätähtönen, Christine Blasey Ford, puolestaan on voinut <a href="https://www.foxnews.com/politics/senate-report-reveals-mans-encounter-with-ford-that-fits-her-allegations-against-kavanaugh">sotkea </a>Kavanaughin saman näköiseen mieheen. Eräs näet osasi kuvata tapauksen tarkoin ennen julkisuudessa esiintyneitä tietoja. Tapaus näyttäytyy demokraattinaisten nolona pahanpuhumisena. Sutta ei kannata huutaa suotta montaa kertaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Median aatteellisuus: </strong>amerikkalaisesta mediakentästä on tehty analyysi puolueellisuuden osalta. Itse kukin voi olla omaa mieltään analyysin paikkansa pitävyydestä, mutta voi sitä ainakin <a href="https://www.adfontesmedia.com/media-bias-chart-3-1-minor-updates-based-constructive-feedback/">vilkaista </a>ajatusten herättämiseksi. Ei yllätä, että Infowarsit sun muut ovat luokiteltuna propagandaosastolle, mutta Suomessakin usein lainatut Huffington Post ja CNN ovat mielenkiintoisesti varsin alhaalla ja luokiteltu jotakuinkin ryhmään &quot;valikoivat tai puutteelliset tarinat sekä epäreilut tulkinnat&quot;. Se on huolestuttavaa meidän suomalaisten tilannekuvan oikeellisuuden kannalta. Kuvaus kyseisestä ryhmästä tuntuu sopivan moneen suomalaiseen mediataloon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oletko kuullut, että työvoiman saatavuusharkinnasta on tehty tutkimus? Jos et, syyksi voi todeta sen, että aatemedia on vaiennut sen kuoliaaksi.

 

Suomen Perusta julkaisi aiheesta tutkimuksen viime kuun lopulla. Aihe on ajankohtainen ja vähän väliä uutisissa, joten tutkimus porautuu oikeaan aikaan oikeaan asiaan. Se myös ampuu alas lukuisia joko tietoisesti tai tietämättömyydessä levitettyjä myyttejä. Pääarkkitehdit väärien tietojen levittämisessä ovat olleet Juha Sipilä ja Petteri Orpo. Pääasiallisia löytöjä tutkimuksesta ovat:

Vahvistui se, että saatavuusharkintaa sovelletaan todellakin vain halpaan ja ylitarjottuun työvoimaan, kuten siivoojiin. Saatavuusharkinnan poisto EI siksi paranna lainkaan huippuosaajien saamista maahan. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Maahan tuodaan jatkuvasti osaajia ilman saatavuusharkintaa. Oma ongelmansa on se, ettei viranomaisia ole riittävästi käsittelevässä oleskelulupia mutta Orpo ja Sipilän poikahan ne voivat asian hoitaa kuntoon.

Havaittiin se, että työn perässä maahan tulleista osa päätyy jossain vaiheessa työttömäksi, eikä enää näytä saavan työtä. Ryhmänä heidän työllisyytensä täten huononee ajan saatossa.

Työn perässä tulleiden perässä tulevat puolisot ja heidän työllisyytensä on yleensä huono.

Tutkimus siis osoitti, että koko saatavuusharkintakeskustelu osaajista on ohi ampuvaa hömppää, jota johtavat etenkin hallituksemme johtohahmot ja että työn perässä tulijoita perheineen valuu työttömiksi.

 

Toinen ohitettu asia: tapaus Kavanaughin jälkinäytös

Mitä tulee Brett Kavanaughin syyttäjiin, niistä Julie Swetnick näyttää tekaisseen oman tarinansa. Niin ikään hän on itse ollut syytettynä seksuaalisesta ahdistelusta ja väärennöksestä. Oikeus totesi hänen myös mustamaalanneen julkisesti työnantajaansa. Swetnickin tapaan myös Judy Munro-Leighton, liberaaliaktivistiksi kuvattu, tekaisi tarinansa (tutkintaraportti s. 26). Itse päätähtönen, Christine Blasey Ford, puolestaan on voinut sotkea Kavanaughin saman näköiseen mieheen. Eräs näet osasi kuvata tapauksen tarkoin ennen julkisuudessa esiintyneitä tietoja. Tapaus näyttäytyy demokraattinaisten nolona pahanpuhumisena. Sutta ei kannata huutaa suotta montaa kertaa.

 

Median aatteellisuus: amerikkalaisesta mediakentästä on tehty analyysi puolueellisuuden osalta. Itse kukin voi olla omaa mieltään analyysin paikkansa pitävyydestä, mutta voi sitä ainakin vilkaista ajatusten herättämiseksi. Ei yllätä, että Infowarsit sun muut ovat luokiteltuna propagandaosastolle, mutta Suomessakin usein lainatut Huffington Post ja CNN ovat mielenkiintoisesti varsin alhaalla ja luokiteltu jotakuinkin ryhmään "valikoivat tai puutteelliset tarinat sekä epäreilut tulkinnat". Se on huolestuttavaa meidän suomalaisten tilannekuvan oikeellisuuden kannalta. Kuvaus kyseisestä ryhmästä tuntuu sopivan moneen suomalaiseen mediataloon.

]]>
26 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264017-mita-jai-toimittajilta-taas-kertomatta-tassa-pari-juttua#comments Brett Kavanaugh Mediakritiikki Saatavuusharkinta Sun, 11 Nov 2018 16:38:49 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264017-mita-jai-toimittajilta-taas-kertomatta-tassa-pari-juttua
Juha Sipilä uhoaa 100000 hallituksen työllistämästä - faktoja etsimässä http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263228-juha-sipila-uhoaa-100000-hallituksen-tyollistamasta-faktoja-etsimassa <p><strong>Sipilä:&quot;Eniten hallituksen talouspolitiikasta ovat hyötyneet ne yli sata tuhatta entistä työtöntä, jotka ovat nyt töissä.&quot; Huoh, näinköhän...</strong></p><p>&nbsp;</p><p>On totta, että vaalit ovat tulossa ja että poliitikoita pidetään verhotulla politiikan kielellä ilmaisten totuuden muuntelijoina mutta Juha Sipilä näyttää kyntävän tällä saralla isoimmalla traktorilla. Pääministerihän väittää, että sata tuhatta entistä työtöntä olisivat <em>hallituksen </em>toimien ansiosta töissä. Tutkaillaanpa asiaa ja paria muuta hänen väitettä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kiky</strong></p><p><a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/paaministeri-juha-sipilan-esittelypuheenvuoro-eduskunnan-tiedonantokeskustelussa-16-10-2018">Sipilä</a>:&quot;Kilpailukykysopimuksen myötä pääsimme viimein mukaan maailmantalouden imuun.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wordpress/wp-content/uploads/2018/04/Raportti2017.pdf">Talouspolitiikan arviontineuvosto</a> (s. 19): &quot;Kustannus-ja kilpailukykysopimus tuli voimaan helmikuun alussa [2017]. Sopimuksen myötä vuotuista työaikaa pidennetään 24 tuntia ilman lisäkorvausta. Tilastot kuitenkin osoittavat, että työntekijää kohden tehdyt työtunnit ovat vähentyneet edelleen.&quot; (julkaistu 01/2018)</p><p>Luulisi siis työtuntien lisääntyvän, jos niitä lisätään. Ehkä kikyä on liioiteltu?</p><p>Palkansaajien tutkimuslaitoksen <a href="https://www.labour.fi/ptblogi/2016/04/06/laskelmia-kilpailukykysopimuksen-vaikutuksista/">arvio </a>kikyn työllisyyden <em>nettovaikutuksista </em>oli vuosille 2017-20 reilu 20.000 työpaikkaa eli selvästi vähemmän kuin hallitus. Sekään ei näytä huomioineen (kuten ei ehkä <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/ekonomistit-hurraavat-kiky-sopimusta-pahin-ongelma-on-useita-vuosia-jatkunut-heikko-tuottavuuskehitys/744b902b-da52-3782-9523-a839efe54510">tämäkään </a>3-3.5 % arvio), että vientipainotteisessa teollisuudessa vain puolet palkansaajista <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/puolet-yksityissektorin-tyontekijoista-valttynyt-tyoajan-kiky-pidennykselta-parannus-voi-jaada-saavuttamatta-nailla-toteutusmaarilla/0b9f3903-7977-368c-908f-8c4b8610a77a">kertoi </a>syksyllä 2017 kikyn tulleen taloon. Niin ikään, alle puolet kaikista palkansaajista kikyili silloin. Aina pitää myös muistaa sekin, että palkat ovat vain yksi erä etenkin pääomavaltaisen teollisuuden menoista. Se osaltaan selittänee, miksei teollisuudessa kikyä ole otettu käyttöön kovinkaan innokkaasti, vaikka virallisesti kattavuus on 91 %.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos ei palkattoman työn lisääminen lisännyt kilpailukykyä toivotusti, niin mikä? Kilpailukyvyn vaihtelussa on paljon kyse tuottavuuden ja kiireen välisestä yhteydestä (kuin myös myytävän tuotteen arvosta). Kun työpaikalla tulee kiire, ihmiset kiristävät omaa ja koneiden vauhtia, tehotonta työaikaa vähennetään ja oman työn tekemisen tapaa nopeutetaan. Kun siis <a href="https://tradingeconomics.com/finland/capacity-utilization">kapasiteetin käyttöaste</a> nousee, <a href="https://tradingeconomics.com/finland/productivity">tuottavuuskin </a>noussee.</p><p>&nbsp;</p><p>Taustalta on hyvä muistaa maailmantalouden suotuisuus. Arviointineuvoston käyrä näyttää, että Suomen BKT on parantunut 2015 lähtien. Selvä käänne tapahtui samoihin aikoihin, kun hallitus aloitti ja siis ennen kuin varsinaisesti yhtään toimenpidettä oli tehty.</p><p>&nbsp;</p><p>Huomioiden kikysopimuksen puolinaisen kattavuuden ja maltillisemmat arviot vaikutuksesta, näyttää, että sopimusta on vahvasti liioiteltu.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työllisyys</strong></p><p>Pääministerin väite 115000 useammasta työssäkäyvästä perustunee osaltaan <a href="https://vnk.fi/documents/10616/7477009/Talouspolitiikan+vaikutukset+ty%C3%B6llisyyteen+ja+tuloeroihin+2015-2018.pdf/11657bf5-9242-41a3-8afa-52e64b60ec3e/Talouspolitiikan+vaikutukset+ty%C3%B6llisyyteen+ja+tuloeroihin+2015-2018.pdf.pdf">tutkimukseen</a>, jossa (siinäkin) <em>laskennallisesti</em> arvioitiin hallituksen toimien vaikutusta työllisyyteen. Hyvä on luoda katse todellisuuteen: montako työtöntä on nyt oikeasti vähemmän? Montako työllistä on enemmän kuin ennen?</p><p>&nbsp;</p><p>Uusimpien yleisessä jaossa olevien työvoimatutkimusten mukaan <a href="https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyti/statfin_tyti_pxt_011.px/table/tableViewLayout2/?rxid=3e8503da-9618-4572-b40f-a8a1cb2097cf">Työllisiä </a>oli 2017 yhteensä 36000 enemmän kuin 2015. <a href="https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyti/statfin_tyti_pxt_001.px/table/tableViewLayout2/?rxid=658329e7-1cad-435e-b758-e29fd68ef600">Työttömiä </a>oli 17000 vähemmän. Näiden lukujen valossa työttömien määrän olisi tullut vähentyä tänä vuonna kymmenen kuukauden aikana 16. lokakuuta mennessä 79000-98000 henkilöllä, jotta Sipilän väite pitäisi paikkansa. Kymmenen tuhatta kuukaudessa. Se olisi aika rytinää. Voisiko kansakunnan tekemistä työtunneista laskien saada tukea Sipilälle? 2017 työtunteja oli 58000 kokoaikaisen työpaikan verran enemmän kuin 2015. Se tarkoittaisi miltei 60000 työpaikkaa lisää tänä vuonna, jotta Sipilän puheille olisi katetta. Työministeriön tiedot ovat tuoreimpia ja ne todella kertovat työttömien määrän laskeneen noin sata tuhatta. Samalla on kuitenkin käynyt niin, että työllisten työnhakijoiden määrä on 18000 suurempi nyt kuin 2015<em>. </em>Se viittaa vajaaseen työllistymiseen ja <a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyti/statfin_tyti_pxt_016.px/?rxid=a10063bb-015e-467d-9a5e-0f87c95f1a00">osa-aikaisten määrä</a> ryöpsähtikin 2016. Sattumoisin oli myös niin, että hallituksen aloitusvuosi oli huono työttömyysvuosi. Edellisenä vuonna oli ollut 23000 työtöntä vähemmän. Tällä hetkellä on myös palveluissa ja opiskelemassa &quot;työvoiman ulkopuolella&quot; (ja siis ei-työtön) 12000 useampi kuin hallituksen aloittaessa.</p><p>Jos siis Sipilä vertaisi vuotta aiempaan tilanteeseen ja vähentäisi palveluihin siirretyt, kolmannes saavutuksesta lähtisi. Lomautettuja oli nyt syyskuussa 15000 vähemmän kuin 2015. Eli työpaikan omaavia työttömiä oli vähemmän. Se, että heidät olisi kutsuttu töihin hallituksen toimien ansiosta, kuulostaa kyllä kovin kaukaa haetulta. Edellä mainitut huomioiden laskisi hallituksen saavutus sadasta tuhannesta <em>puoleen </em>ja <em>siitä </em>pois yritysten omat toimet sekä maailmantalouden imu. Mitä jää?</p><p>&nbsp;</p><p>Edellä käytetyt tilastot eivät anna lähimainkaan tukea pääministeri Juha Sipilän väitteille työpaikkojen lisääntymisestä. Työttömyys on vähentynyt muttei niinkään paljoa hallituksen ansiosta kuin annetaan ymmärtää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sipilä:"Eniten hallituksen talouspolitiikasta ovat hyötyneet ne yli sata tuhatta entistä työtöntä, jotka ovat nyt töissä." Huoh, näinköhän...

 

On totta, että vaalit ovat tulossa ja että poliitikoita pidetään verhotulla politiikan kielellä ilmaisten totuuden muuntelijoina mutta Juha Sipilä näyttää kyntävän tällä saralla isoimmalla traktorilla. Pääministerihän väittää, että sata tuhatta entistä työtöntä olisivat hallituksen toimien ansiosta töissä. Tutkaillaanpa asiaa ja paria muuta hänen väitettä.

 

Kiky

Sipilä:"Kilpailukykysopimuksen myötä pääsimme viimein mukaan maailmantalouden imuun."

 

Talouspolitiikan arviontineuvosto (s. 19): "Kustannus-ja kilpailukykysopimus tuli voimaan helmikuun alussa [2017]. Sopimuksen myötä vuotuista työaikaa pidennetään 24 tuntia ilman lisäkorvausta. Tilastot kuitenkin osoittavat, että työntekijää kohden tehdyt työtunnit ovat vähentyneet edelleen." (julkaistu 01/2018)

Luulisi siis työtuntien lisääntyvän, jos niitä lisätään. Ehkä kikyä on liioiteltu?

Palkansaajien tutkimuslaitoksen arvio kikyn työllisyyden nettovaikutuksista oli vuosille 2017-20 reilu 20.000 työpaikkaa eli selvästi vähemmän kuin hallitus. Sekään ei näytä huomioineen (kuten ei ehkä tämäkään 3-3.5 % arvio), että vientipainotteisessa teollisuudessa vain puolet palkansaajista kertoi syksyllä 2017 kikyn tulleen taloon. Niin ikään, alle puolet kaikista palkansaajista kikyili silloin. Aina pitää myös muistaa sekin, että palkat ovat vain yksi erä etenkin pääomavaltaisen teollisuuden menoista. Se osaltaan selittänee, miksei teollisuudessa kikyä ole otettu käyttöön kovinkaan innokkaasti, vaikka virallisesti kattavuus on 91 %.

 

Jos ei palkattoman työn lisääminen lisännyt kilpailukykyä toivotusti, niin mikä? Kilpailukyvyn vaihtelussa on paljon kyse tuottavuuden ja kiireen välisestä yhteydestä (kuin myös myytävän tuotteen arvosta). Kun työpaikalla tulee kiire, ihmiset kiristävät omaa ja koneiden vauhtia, tehotonta työaikaa vähennetään ja oman työn tekemisen tapaa nopeutetaan. Kun siis kapasiteetin käyttöaste nousee, tuottavuuskin noussee.

 

Taustalta on hyvä muistaa maailmantalouden suotuisuus. Arviointineuvoston käyrä näyttää, että Suomen BKT on parantunut 2015 lähtien. Selvä käänne tapahtui samoihin aikoihin, kun hallitus aloitti ja siis ennen kuin varsinaisesti yhtään toimenpidettä oli tehty.

 

Huomioiden kikysopimuksen puolinaisen kattavuuden ja maltillisemmat arviot vaikutuksesta, näyttää, että sopimusta on vahvasti liioiteltu.

 

Työllisyys

Pääministerin väite 115000 useammasta työssäkäyvästä perustunee osaltaan tutkimukseen, jossa (siinäkin) laskennallisesti arvioitiin hallituksen toimien vaikutusta työllisyyteen. Hyvä on luoda katse todellisuuteen: montako työtöntä on nyt oikeasti vähemmän? Montako työllistä on enemmän kuin ennen?

 

Uusimpien yleisessä jaossa olevien työvoimatutkimusten mukaan Työllisiä oli 2017 yhteensä 36000 enemmän kuin 2015. Työttömiä oli 17000 vähemmän. Näiden lukujen valossa työttömien määrän olisi tullut vähentyä tänä vuonna kymmenen kuukauden aikana 16. lokakuuta mennessä 79000-98000 henkilöllä, jotta Sipilän väite pitäisi paikkansa. Kymmenen tuhatta kuukaudessa. Se olisi aika rytinää. Voisiko kansakunnan tekemistä työtunneista laskien saada tukea Sipilälle? 2017 työtunteja oli 58000 kokoaikaisen työpaikan verran enemmän kuin 2015. Se tarkoittaisi miltei 60000 työpaikkaa lisää tänä vuonna, jotta Sipilän puheille olisi katetta. Työministeriön tiedot ovat tuoreimpia ja ne todella kertovat työttömien määrän laskeneen noin sata tuhatta. Samalla on kuitenkin käynyt niin, että työllisten työnhakijoiden määrä on 18000 suurempi nyt kuin 2015. Se viittaa vajaaseen työllistymiseen ja osa-aikaisten määrä ryöpsähtikin 2016. Sattumoisin oli myös niin, että hallituksen aloitusvuosi oli huono työttömyysvuosi. Edellisenä vuonna oli ollut 23000 työtöntä vähemmän. Tällä hetkellä on myös palveluissa ja opiskelemassa "työvoiman ulkopuolella" (ja siis ei-työtön) 12000 useampi kuin hallituksen aloittaessa.

Jos siis Sipilä vertaisi vuotta aiempaan tilanteeseen ja vähentäisi palveluihin siirretyt, kolmannes saavutuksesta lähtisi. Lomautettuja oli nyt syyskuussa 15000 vähemmän kuin 2015. Eli työpaikan omaavia työttömiä oli vähemmän. Se, että heidät olisi kutsuttu töihin hallituksen toimien ansiosta, kuulostaa kyllä kovin kaukaa haetulta. Edellä mainitut huomioiden laskisi hallituksen saavutus sadasta tuhannesta puoleen ja siitä pois yritysten omat toimet sekä maailmantalouden imu. Mitä jää?

 

Edellä käytetyt tilastot eivät anna lähimainkaan tukea pääministeri Juha Sipilän väitteille työpaikkojen lisääntymisestä. Työttömyys on vähentynyt muttei niinkään paljoa hallituksen ansiosta kuin annetaan ymmärtää.

]]>
3 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263228-juha-sipila-uhoaa-100000-hallituksen-tyollistamasta-faktoja-etsimassa#comments Juha Sipilä Juha Sipilän hallitus Mediakritiikki Työllisyys Työttömyys Sat, 27 Oct 2018 12:14:23 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263228-juha-sipila-uhoaa-100000-hallituksen-tyollistamasta-faktoja-etsimassa
Tätä toimittajat eivät halua sinun tietää Trumpista http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262858-tata-toimittajat-eivat-halua-sinun-tietaa-trumpista <p><strong>Kuten moni tietää, vasemmistohenkinen valtamediamme vaikenee, jos olisi Trumpista positiivista kerrottavaa. Mitä uutisia siis on ajettu marginaaliin tai jätetty kokonaan kertomatta?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Trump tunnetusti kiertää maata puhumassa kansalle, eikä yleisöstä ole pulaa. Esimerkkinä Arizonan tapahtuma, missä ties kuinka monet (ainakin tuhannet) kiinnostuneet <a href="https://www.breitbart.com/politics/2018/10/19/live-updates-trump-holds-arizona-rally/">joutuivat jäämään ulos</a> ja seurasivat puhetta jättinäytöltä.</p><p>&nbsp;</p><p>Trumpin kannatuksen alenemisesta uutisoitiin Suomessa hanakasti kauden alussa, mutta toimittajien näppissormia alkoi väsyttämään, kun kannatus <em>lähti nousuun</em>. Nyt Trump on lähestymässä Obaman kannatusta yli 600 päivän presidenttiyden jälkeen. Kannatus on itse asiassa varsin sitkeää sorttia, sillä yleensä se laskee kauden mittaan. Vertailua muihin presidentteihin voi tehdä <a href="https://projects.fivethirtyeight.com/trump-approval-ratings/">täällä</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Trumpin kannattajia on leimattu syrjäytyneiksi taantuvien seutujen asukkaiksi. Maalla kannattajia toki on suhteessa enemmän, mutta vaaleissa Trump voitti <a href="https://www.statista.com/statistics/631244/voter-turnout-of-the-exit-polls-of-the-2016-elections-by-income/">yli 50.000 dollarin</a> vuosituloisten suosion. Hillary Clinton oli se pienituloisten suosikki. Kaupungeissa kilpailun ratkaisi luultavasti se, että niissä asuu runsaasti mustia ja hispaanoja. Lisäksi Trumpin äänestäjistä 44 prosentilla oli korkeakouluopintoja, kun aikuisen väestön keskiarvo on vaatimattomammin 29 % (linkki yllä).</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikeneminen on toimittajan ensimmäinen vale. Koska he välittävät etenkin Suomessa uutisia aatteellisesti valikoiden, on hyvä seurata uutisia maailmalta itse.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuten moni tietää, vasemmistohenkinen valtamediamme vaikenee, jos olisi Trumpista positiivista kerrottavaa. Mitä uutisia siis on ajettu marginaaliin tai jätetty kokonaan kertomatta?

 

Trump tunnetusti kiertää maata puhumassa kansalle, eikä yleisöstä ole pulaa. Esimerkkinä Arizonan tapahtuma, missä ties kuinka monet (ainakin tuhannet) kiinnostuneet joutuivat jäämään ulos ja seurasivat puhetta jättinäytöltä.

 

Trumpin kannatuksen alenemisesta uutisoitiin Suomessa hanakasti kauden alussa, mutta toimittajien näppissormia alkoi väsyttämään, kun kannatus lähti nousuun. Nyt Trump on lähestymässä Obaman kannatusta yli 600 päivän presidenttiyden jälkeen. Kannatus on itse asiassa varsin sitkeää sorttia, sillä yleensä se laskee kauden mittaan. Vertailua muihin presidentteihin voi tehdä täällä.

 

Trumpin kannattajia on leimattu syrjäytyneiksi taantuvien seutujen asukkaiksi. Maalla kannattajia toki on suhteessa enemmän, mutta vaaleissa Trump voitti yli 50.000 dollarin vuosituloisten suosion. Hillary Clinton oli se pienituloisten suosikki. Kaupungeissa kilpailun ratkaisi luultavasti se, että niissä asuu runsaasti mustia ja hispaanoja. Lisäksi Trumpin äänestäjistä 44 prosentilla oli korkeakouluopintoja, kun aikuisen väestön keskiarvo on vaatimattomammin 29 % (linkki yllä).

 

Vaikeneminen on toimittajan ensimmäinen vale. Koska he välittävät etenkin Suomessa uutisia aatteellisesti valikoiden, on hyvä seurata uutisia maailmalta itse.

]]>
118 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262858-tata-toimittajat-eivat-halua-sinun-tietaa-trumpista#comments Donald Trump Mediakritiikki Valtamedia Sat, 20 Oct 2018 13:51:50 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262858-tata-toimittajat-eivat-halua-sinun-tietaa-trumpista
Tapaukset Lokka ja Louhimies - Ylen uskottavuus koetuksella toimittajien takia http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262787-tapaukset-lokka-ja-louhimies-ylen-uskottavuus-koetuksella-toimittajien-takia <p><strong>Ylen toimittaja, Johanna Vehkoo, on<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10454594"> saamassa syytteen</a> maahanmuuttoa kritisoivan aktivistin ja valtuutetun kunnianloukkauksesta. Vehkoo oli mm. väittänyt rasistiksi. Toisaalla Aku Louhimies <a href="https://www.suomenuutiset.fi/yrittaako-aku-louhimiesta-vainoava-ylen-toimittaja-tahallaan-tuhota-taman-uramahdollisuudet-ohjaaja-kertoo-erittain-poikkeuksellisista-yhteydenotoista-bbclle/">syyttää </a>Yleä joistain perättömistä väitteistä tapauksensa osalta ja että vapaalla oleva toimittaja, Sara Rigatelli, omia sanojani käyttäen vainoaa ja Louhimies on menettämässä työnsä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Miltä Rigatellin touhu näyttää? Se näyttää vainoamiselta. Ei Louhimies kuin kukaan muukaan asianosainen ole saanut tuomiota mistään. Johtamistapa on ollut kova, mutta minulle on ollut yllätys, että Louhimies olisi häirinnyt seksuaalisesti. Joidenkin mielestä alistaminen on seksuaalista, mutta niinhän sitä kaikkea voi nähdä seksuaalisena halutessaan. Toki, mistäpä ulkopuolisena tiedän. Tapaus on jäänyt sekalaisten väitteiden sopaksi, johon tulisi vasta oikeudenkäynnin myötä parempi tutkinta, eivätkä toimittajat olisi tuomareina. Yleisesti ottaen työilmapiiriasiat olisi syytä käsitellä organisaation sisällä. Se sallii väärintekijöille uuden alun, kun on mahdollisuus uusiin töihin. Se on vilpitön tavoite, joka tulee lähtökohtaisesti sallia kaikille ihmisille.</p><p>&nbsp;</p><p>Vertaus: jos joku on menneisyydessään saanut oikeudessa tuomion ja siitä vihiä saanut toimittaja soittelee tuomion saaneen uusille työnantajille irtisanomisseuraamuksin, niin tuomionsa sovittanut ei tosiasiallisesti ole tuomiotaan sovittanut. Silloin herää kysymys, <em>milloin väärinkäytös on sitten sovitettu</em>, jos ei oikeuden tuomion kärsimisen myötä ja <em>ovatko muut seuraamukset järkevässä suhteessa väärintekoon</em>? Louhimiehen osalta tuomio on tullut julkisuudesta. Jos tavis olisi Louhimiehen tapauksessa tehnyt &quot;rigatellit&quot;, se olisi ajojahtia. Suurin osa meistä nähnee yhtenä toimittajan motiivina halun jahdata Louhimiestä.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen Kuvalehden toimittaja käänsi Rigatellin toiminnan virkavapaalla väistämättömäksi ja asianmukaiseksi <em>tiedonhankinnaksi</em>. Tosiasiassa toimittaja <em>välitti </em>tietoa kysymyksen muodossa BBC:lle. Kysymykseksi muotoiltu lause ei poista sen informaatiosisältöä. Siinä missä oikeuslaitos pohtii tekojen vaikuttavuutta, olisi vastuullisen toimittajan syytä tehdä samoin. Aivan kuten meidän tavallisten kansalaisten tulee pohtia.</p><p>&nbsp;</p><p>Elokuvien ohjaamisessa tulee noudattaa samoja periaatteita kuin muillakin aloilla. Kohun myötä Louhimies hyvin suurella todennäköisyydellä on muuttanut johtamistapaansa. Ei siis olle tarvetta varoittaa siitä ketään. Koska Louhimiestä syyttävät näyttelijät eivät ole nähneet tarpeen lähteä oikeuteen, sivullisina olettanemme heidän pitävän Louhimiehen saamaa kohtelua riittävänä rangaistuksena. Jos nyt kaikki edes rangaistusta kaipaavat. Nyt Aku Louhimies on sotkettu ilmeisesti aiheetta överiksi menneeseen #metoo-kampanjaan kenties Brittein saaria myöten ja johtamistapaa tunnutaan käsiteltävän kuin tuomittua rikosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Elämä ja oikeuslaitos langettavat tuomionsa. Meillä ihmisillä on omat mieltymyksemme siitä, mikä on riittävä tuomio, kärsimys, rangaistus tai opetus. Minusta Louhimies on julkisen tuomionsa suorittanut ja siitä luultavasti oppinut. Samoin tuntuvat monet ajattelevan. Toimittajan työ voi kääntyä häntä vastaan, jos se sotii ihmisten moraalia vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Samaan aikaan toisaalla kolkutellaan jo tuomioistuimen ovea. Syytettynä on Ylen toimittaja. Meillä on siis kaksi tapausta: monien kansalaisten moraali kyseenalaistaa ja oikeuslaitos uhkaa Yleä. Olen sitä odottanutkin joidenkin toimittajien revittelyiden johdosta. Olisiko mietinnän paikka?</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Metsäkedon tapaus mukaan ottaen näissä kaikissa naiset ovat keskiössä hyvin perinteisessä naismaisessa näkökulmassa: juonitellaan, juorutaan ja mustamaalataan. Sama toistuu myös politiikassa vasemmiston naispoliitikkojen toimesta. Tarvitsemme kuria. Olen tyytyväinen, että sitä on haettu oikeudesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen toimittaja, Johanna Vehkoo, on saamassa syytteen maahanmuuttoa kritisoivan aktivistin ja valtuutetun kunnianloukkauksesta. Vehkoo oli mm. väittänyt rasistiksi. Toisaalla Aku Louhimies syyttää Yleä joistain perättömistä väitteistä tapauksensa osalta ja että vapaalla oleva toimittaja, Sara Rigatelli, omia sanojani käyttäen vainoaa ja Louhimies on menettämässä työnsä.

 

Miltä Rigatellin touhu näyttää? Se näyttää vainoamiselta. Ei Louhimies kuin kukaan muukaan asianosainen ole saanut tuomiota mistään. Johtamistapa on ollut kova, mutta minulle on ollut yllätys, että Louhimies olisi häirinnyt seksuaalisesti. Joidenkin mielestä alistaminen on seksuaalista, mutta niinhän sitä kaikkea voi nähdä seksuaalisena halutessaan. Toki, mistäpä ulkopuolisena tiedän. Tapaus on jäänyt sekalaisten väitteiden sopaksi, johon tulisi vasta oikeudenkäynnin myötä parempi tutkinta, eivätkä toimittajat olisi tuomareina. Yleisesti ottaen työilmapiiriasiat olisi syytä käsitellä organisaation sisällä. Se sallii väärintekijöille uuden alun, kun on mahdollisuus uusiin töihin. Se on vilpitön tavoite, joka tulee lähtökohtaisesti sallia kaikille ihmisille.

 

Vertaus: jos joku on menneisyydessään saanut oikeudessa tuomion ja siitä vihiä saanut toimittaja soittelee tuomion saaneen uusille työnantajille irtisanomisseuraamuksin, niin tuomionsa sovittanut ei tosiasiallisesti ole tuomiotaan sovittanut. Silloin herää kysymys, milloin väärinkäytös on sitten sovitettu, jos ei oikeuden tuomion kärsimisen myötä ja ovatko muut seuraamukset järkevässä suhteessa väärintekoon? Louhimiehen osalta tuomio on tullut julkisuudesta. Jos tavis olisi Louhimiehen tapauksessa tehnyt "rigatellit", se olisi ajojahtia. Suurin osa meistä nähnee yhtenä toimittajan motiivina halun jahdata Louhimiestä.

 

Suomen Kuvalehden toimittaja käänsi Rigatellin toiminnan virkavapaalla väistämättömäksi ja asianmukaiseksi tiedonhankinnaksi. Tosiasiassa toimittaja välitti tietoa kysymyksen muodossa BBC:lle. Kysymykseksi muotoiltu lause ei poista sen informaatiosisältöä. Siinä missä oikeuslaitos pohtii tekojen vaikuttavuutta, olisi vastuullisen toimittajan syytä tehdä samoin. Aivan kuten meidän tavallisten kansalaisten tulee pohtia.

 

Elokuvien ohjaamisessa tulee noudattaa samoja periaatteita kuin muillakin aloilla. Kohun myötä Louhimies hyvin suurella todennäköisyydellä on muuttanut johtamistapaansa. Ei siis olle tarvetta varoittaa siitä ketään. Koska Louhimiestä syyttävät näyttelijät eivät ole nähneet tarpeen lähteä oikeuteen, sivullisina olettanemme heidän pitävän Louhimiehen saamaa kohtelua riittävänä rangaistuksena. Jos nyt kaikki edes rangaistusta kaipaavat. Nyt Aku Louhimies on sotkettu ilmeisesti aiheetta överiksi menneeseen #metoo-kampanjaan kenties Brittein saaria myöten ja johtamistapaa tunnutaan käsiteltävän kuin tuomittua rikosta.

 

Elämä ja oikeuslaitos langettavat tuomionsa. Meillä ihmisillä on omat mieltymyksemme siitä, mikä on riittävä tuomio, kärsimys, rangaistus tai opetus. Minusta Louhimies on julkisen tuomionsa suorittanut ja siitä luultavasti oppinut. Samoin tuntuvat monet ajattelevan. Toimittajan työ voi kääntyä häntä vastaan, jos se sotii ihmisten moraalia vastaan.

 

Samaan aikaan toisaalla kolkutellaan jo tuomioistuimen ovea. Syytettynä on Ylen toimittaja. Meillä on siis kaksi tapausta: monien kansalaisten moraali kyseenalaistaa ja oikeuslaitos uhkaa Yleä. Olen sitä odottanutkin joidenkin toimittajien revittelyiden johdosta. Olisiko mietinnän paikka?

 

PS. Metsäkedon tapaus mukaan ottaen näissä kaikissa naiset ovat keskiössä hyvin perinteisessä naismaisessa näkökulmassa: juonitellaan, juorutaan ja mustamaalataan. Sama toistuu myös politiikassa vasemmiston naispoliitikkojen toimesta. Tarvitsemme kuria. Olen tyytyväinen, että sitä on haettu oikeudesta.

]]>
6 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262787-tapaukset-lokka-ja-louhimies-ylen-uskottavuus-koetuksella-toimittajien-takia#comments Ajojahti Aku Louhimies Mediakritiikki Yle Fri, 19 Oct 2018 10:45:24 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262787-tapaukset-lokka-ja-louhimies-ylen-uskottavuus-koetuksella-toimittajien-takia